16.12.2023

Aamulenkki nro 293 Presidenttitunnelmissa

Palaan eilisen juhlapäivän tunnelmiin. En ole aikaisemmin ollut vastaavassa kunniatehtävässä kuin laskiessani (15.12.2023) kunniaseppeleen presidentti P.E. Svinhufvudin muistosäätiön varapuheenjohtajana eduskuntatalon edessä sijaitsevan Svinhufvudin patsaan juurelle. Tukenani olivat säätiön asiamies Maritta Pohls ja säätiön valtuuskunnan varapuheenjohtaja Jussi Kivinen, joka toimi vuosituhannen vaihteessa Kouvolan hovioikeuden presidenttinä ja on viime vuosina tutkinut höyrylaivojen historiaa. Tänä päivänä ei helposti tule ajatelleeksi, miten merkittäviä liikennevälineitä ja työllistäjiä höyrylaivat olivat suomalaisessa yhteiskunnassa. Sisäjärvillä liikkui parhaimmillaan lähes tuhat höyrylaivaa!




 

Tämän juhlavan tilaisuuden jälkeen siirryimme Pikkuparlamenttiin käsittelemään vuosikokousasiat ja päivän huipennuksena oli kirjapalkinnon jakaminen. P.E. Svinhufvudin muistosäätiö aloitti kirjapalkinnon jakamisen 50 vuotta sitten, jolloin palkinnon sai Laila Hirvisaari (silloin Hietamies). Juhlavuoden merkeissä säätiön hallitus valitsi kirjapalkinnon saajaksi tohtori Jenni Haukion kirjastaan Sinun tähtesi täällä. Vuodet tasavallan presidentin puolisona (WSOY). Kirja dokumentoi sitä vapaaehtoistyöstä, jota tasavallan presidentin puoliso tekee Suomen ja meidän kaikkien suomalaisten hyväksi. Tilanne on vähintäänkin erikoinen, sillä presidentin puoliso ei saa työstään palkkaa tai korvauksia, eikä hänelle kerry siitä arvokkaasta työstä eläkettäkään.

 

P.E. Svinhufvudin muistosäätiö on jo muutaman vuoden ajan kiinnittänyt huomiota presidenttien puolisoiden rooliin ja pyrkinyt osaltaan tekemään sitä näkyväksi. STT:n tiedote kirjapalkinnosta löytyy täältä.

 


 

Palkitsemisen jälkeen päivän ohjelmassa oli myös korkeatasoinen seminaari valtiopäivä- ja eduskuntatyön muutoksista. Saimme kuulla professori Henrik Meinanderia, professori Anu Lahtista ja Sitran asiantuntijaa tohtori Onni Pekosta. Alustusten jälkeen seurasi säätiön puheenjohtajan varapuhemies Paula Risikon johtama paneeli, jossa kansanedustajat Jouni Ovaska ja Elisa Gebhard sekä apulaispääsihteeri Timo Tuovinen kertoivat nykyhetken näkemyksiä eduskuntatyöstä ja sen kehittämisen tarpeista.

 

Minä jatkan presidenttitunnelmissa myös ensi vuonna. Viisiosainen luentosarjani ”Presidentit urheilijoina” käynnistyy tammikuussa Mäntsälän opistossa 9.1.2024 (luentopaikat Mäntsälän kunnantalon valtuustosali, Pornaisten kirjaston Pellavasali, Pukkilan hyvinvointikeskus Onnin Saima-Sali), Vantaan aikuisopistossa 15.1.2024 (Vantaan opistotalo, Tikkurila), Espoon työväenopisto Omniassa 16.1.2024 (Itätuulenpiha 1, Tapiola) ja Helsingin työväenopistossa 18.1.2024 (Helsinginkatu 26, Kallio). Nyt on oikea aika ilmoittautua luennoille!

 

Pidän talven ja kevään aikana samalla teemalla tiiviimpiä yksittäisluentoja myös mm. Jämsänkoskella ja Järvenpäässä. Keväällä pidän jälleen viisiosaisen luentosarjan Nurmijärven opistossa 19.3.2024 alkaen.

 

Myöhemmin keväällä kalenteriini on jo merkitty muun muassa  vierailu Rajamäen kirjastossa, Kekkosen lenkit Seurasaaressa ja Svinhufvudin kävely Kulosaaressa.

 

Olin jo visioinut näitä presidenttiluentoja siinä vaiheessa, kun hallitusohjelmaan kirjattiin Olympiakomitean lobbaama Suomi liikkeelle -ohjelma. Täysin arvaamatonta vetoapua sain elokuussa, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti 75-vuotisjuhliensa yhteydessä kaikille suomalaisille liikkumishaasteensa. Sen jälkeen kaikkien presidenttien liikuntaharrastukset nousivat yllättävän suuren kiinnostuksen kohteeksi.

 

Olen erittäin kiitollinen Suomen tiedetoimittajille pienestä apurahasta, jonka turvin minulla on mahdollisuus suunnitella näiden presidenttiluentojen sisällöt.


Tässä postauksessa olevista valokuvista seppeleenlaskukuvat otti työelämäprofessori Sami Karhu ja palkitsemistilaisuuden valokuvat Compicin valokuvaaja Kimmo Brandt.




P.S. (Lisäys 18.12.2023) Jos haluat lukea lisää presidenttien liikuntaharrastuksista ja erityisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistön elokuisesta liikkumishaasteesta, suosittelen tänään ilmestyneestä Tiedetoimittaja-verkkolehdestä (4/2023) artikkeliani tästä samasta aihepiiristä.

28.11.2023

Aamulenkki nro 292 Juuson sauna

Isossa-Britanniassa on yllättäen virinnyt halua vanhan suomalaissaunan kunnostamiseen, kuten Janne Oivio kertoi artikkelissaan Helsingin Sanomissa 27.11.2023.


Aihetta käsitteli ensin The Guardian, joka kertoi suurlähettiläs Jukka Siukosaaren kiinnostuneen suomalaissaunan suojelemisesta. Kyseessä on yksi harvoista rakennuksia, joka pystytettiin alun perin Lontoon olympiakisoihin 1948. Tässä on Esther Addleyn 26.11.2023 ilmestynyt artikkeli Guardianissa.

Campaigners seek listed status for Finnish sauna from 1948 London Olympics https://t.co/PrA0tlisI5

— Guardian news (@guardiannews) November 27, 2023

class="MsoNormal" style="font-family: Calibri, sans-serif; margin: 0cm;">


Maidstonen sauna kuuluu osaksi Yhtyneiden Paperitehtaiden ja englantilaisen Albert E. Reed & Co. Ltd välisten tehdasotteluiden suurta kertomusta. Toisen maailmansodan jälkeen järjestettiin kymmenen tehdasottelua vuoroin Suomessa Myllykoskella ja Valkeakoskella, vuoroin Maidstonessa Englannissa. Otteluja käytiin kaikkiaan 15 vuoden ajan alkaen vuodesta 1947. Ne urheilijat, jotka pääsivät matkustamaan Englantiin 1940-luvulla, olivat todellisen kultapossukerhon jäseniä. Heille opetettiin jopa englannin kielen alkeita ennen matkaa, eihän Suomessa juuri kukaan osannut siihen aikaan englantia. Ottelujen tähtiä olivat mm. maastojuoksussa kunnostautunut Veikko Hakulinen, maasto- ja viestijuoksuissa urakoinut Olavi ”Tankki” Salonen ja Valkeakosken Hakan jalkapalloilija Juhani Peltonen.

Kun kolmas tehdasottelu käytiin vuonna 1949 Maidstonessa, vihittiin nyt uudelleen virinneen kiinnostuksen kohteena oleva sauna ottelun yhteydessä käyttöön Maidstonessa.

Arkkitehti Toivo Jäntin suunnittelema sauna oli rakennettu Suomen olympiajoukkueelle Lontoon olympiakisoihin 1948.


Vuorineuvos Juuso Walden puhuu saunan vihkiäisissä vuonna 1949.
Kirjoittamani kirjan Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) kuvitusta.
Kuva: UPM:n arkisto.

 

Vuorineuvos Juuso Walden päätti lopettaa ottelut sen jälkeen, kun Yhtyneiden Paperitehtaiden yksi välitavoite tuli saavutettua vuonna 1961, jolloin Suomi liittyi brittivetoisen Euroopan vapaakauppasopimuksen (EFTA) piiriin.

 

Reed-ottelujen jälkilöylyjä päästiin maistamaan yllättäen vielä syksyllä 2020, kun Kentin piirikunnasta otettiin yhteyttä Suomen olympiakomiteaan ja kerrottiin suomalaisesta saunasta, jonka käyttäjiin esimerkiksi vanha paperimies Rodney Norley oli kuulunut kuuden vuosikymmenen ajan. Vanhan saunan tarina alkoi olla lopussa, sillä sen käyttö oli vähentynyt, kun lähistölle on noussut uusia kuntosaleja. Eikä vanhassa saunassa ole enää aikoihin ollut samanlaista hohtoa kuin takavuosina, kun Reed-ottelujen vanhat veteraanit kävivät siellä muistelemassa Suomen-matkojaan.

Yli 70 vuotta käytössä olleen Englannin vanhimman suomalaissaunan tarina tuntui päättyvän vuonna 2020, kun paikallisilla saunojilla ei ollut enää varoja saunan remontoimiseen. Saunan tarinalle alettiin piirtää pistettä, kun sauna, tai pikemmin sen omistava urheiluseura, vaihtoi omistajaa. Uudet omistajat eivät ole halunneet investoida vanhan saunan kunnostamiseen, kuten Chloe Norley kertoi sähköpostissaan Suomen olympiakomitealle vuonna 2020. Vaikka paikallinen kansanedustaja Tracey Crouch kävi tutustumassa saunaan, keinoja saunan säilyttämiseen ei keksitty. Niinpä saunaan liittyviä valokuvia ja dokumentteja päätettiin toimittaa paikalliseen museoon Maidstonessa.

Suomen olympiakomiteassa kukaan ei tietenkään tuntenut saunan tarinaa, joten sieltä käännyttiin Urheilumuseon eli nykyisen Tahdon puoleen. Erikoistutkija Vesa Tikander selvitti nopeasti saunan tarinan. Jos englantilaisten toiveena olisi ollut saunan kunnostusrahojen löytyvän Suomen olympiakomitean kautta, toive jäi toteutumatta.

 

Kerron kirjassani Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021), kuinka sauna päätyi Maidstoneen. Yhtyneiden Paperitehtaiden patruunalla oli siinä asiassa sormensa pelissä. Sen vuoksi kutsunkin sitä kirjassani ”Juuson saunaksi”.

Sauna päätyi Aylesfordin tehtaan henkilökunnan käyttöön puoli vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen Reed-ottelu oli käyty Aylesfordissa. Albert E. Reed & Co. Ltd.:n Robert V. Norris lähetti silloin 12.3.1948 päivätyn kirjeen Suomen olympiakomiteaan kutsuen Suomen olympiajoukkueen majoittumaan ja harjoittelemaan tehtaan kentällä Aylesfordissa Lontoon olympiakisojen aikana. Koska käytännön kisajärjestelyjen vuoksi Suomen joukkueen oli kätevintä majoittua viralliseen kisakylään Richmond Parkiin, suomalaiset kiittivät tarjouksesta, mutta eivät kuitenkaan tarttuneet siihen.

Richmond Parkin olympiakylään majoittuneelle Suomen joukkueelle rakennettiin oma suomalainen sauna. Kyseessä oli Puutalo Oy.n asennusvalmis elementtirakennus. Se on harvoja rakennuksia, joita kisoja varten ylipäänsä rakennettiin.

Lontoon olympiakisojen aikana suomalaisdelegaatio kävi 8.8.1948 Olympiakomitean puheenjohtajan William Lehtisen johdolla Reed-yhtymän vieraana Aylesfordissa ja, ilmeisestikin, sopi samassa yhteydessä, että kisojen jälkeen suomalaisten sauna voitaisiin lahjoittaa Reed-yhtymän urheiluseuralle.

Vieraanvaraisuudesta kiitolliset Suomen olympiajoukkueen johtaja William Lehtinen ja OK:n sihteeri Erkki Hara lähettivät vielä 19.10.1948 kiitoskirjeen Reed-yhtymän johtajalle eversti C.D. Sheldonille onnistuneen vierailunsa johdosta. Saunasta ei siinä yhteydessä kuitenkaan mainittu mitään.

Yhtyneiden Paperitehtaiden henkilökunnan Työn Äärestä -lehti (3, 1949) kertoi, että seuraavana kesänä sauna vihittiin Maidstonessa Aylesfordin tehtaalla käyttöön ennen Yhtyneiden Paperitehtaiden kolmannen Reed-ottelun alkua. Se ei ollut mikään pieni juttu. Saunan vihki kesäkuun 18. päivä 1949 lähettiläs Eero A. Wuori. 

 

Arkkitehti Toivo Jäntin suunnittelemaa saunaa voi pitää merkittävänä osana suomalaista rakennushistoriaa. Suomalaiset puunjalostusteollisuuden yritykset perustivat Puutalo Oy:n huhtikuussa 1940 lievittämään lähes 400 000 Karjalan evakon asuntopulaa jälleenrakentamisen Suomessa. Yhteishenki oli teollisuuden piirissä talvisodan jälkeen vahva, ja mukaan tuli muun muassa sellaisia puuteollisuuden suuryrityksiä kuin Enso-Gutzeit Oy Kotkasta, Kemi Osakeyhtiö, Kymmene Oy Kotkasta, Joh. Parviaisen Tehtaat Oy Jyväskylästä, Rauma Oy, Oy H. Saastamoinen Oy Kuopiosta, G.A. Serlachius Mäntästä, Veitsiluoto Oy Kemistä ja Oy Vientihöyläämö Turusta. 

Puutalo Oy:n toimitusjohtajan tehtäviä hoiti yhtiön perustamisvaiheessa Veitsiluoto Oy:n johtaja Lauri Kivinen, joka toimi myös yhtiön hallituksen puheenjohtajana.

Puutalo Oy:n toiminta lähti lentäen liikkeelle, kun sen tehtäväksi tuli Ruotsin valtion Suomelle lahjoittamien 2000 ”ruotsalaistalon” suunnittelu ja asentaminen. Näitä taloja valmistettiin pikatahdilla ja talojen yhtenäinen asuinalue löytyy esimerkiksi Turun Kupittaalta. Sotavuosina Puutalo Oy:n taloja tehtiin mm. Saksan armeijalle Norjaan ja Pohjois-Suomeen ja taloja vietiin myös Saksaan ja Italiaan. Rauhan tultua Puutalo Oy:n osalle tuli valmistaa Neuvostoliittoon 6400 valmispuutaloa. Sotien jälkeen Puutalo Oy vei koottavia talojaan myös pommitusten tuhoamaan Keski-Eurooppaan.


Ilmari ja Tyyne Kare asuivat Turussa Puutalo Oy:n "ruotsalaistalossa".
Kirjoittamani kirjan Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee (2022) kuvitusta.
Kuva: Pekka Kareen kokoelma. 


 

Vuorineuvos Lauri Kivisen tarinaan saa mukavaa täydennystä Jyrki Vesikansan kirjoittamasta Suomen Kansallisbibliogafian artikkelista (SKS 2005). Metsänhoitaja Kivinen johti ensin valtionlautatarhaa Kotkassa, sitten hän siirtyi Rovaniemelle johtamaan valtion perustaman Veitsiluodon metsäkonttoria. Vuonna 1930 Kivinen siirtyi Helsinkiin johtamaan Metsähallituksen liikeosastoa, mutta palasi jo kahden vuoden kuluttua pohjoiseen valtion tehtaista muodostetun Veitsiluodon toimitusjohtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin Kivinen sai aikaan yksityisen Kajaani Oy:n kanssa yhteisen Oulu Oy:n perustamisen, ja Pohjois-Suomessa alettiin keittää mäntyä selluksi. Syksyllä 1944 Kivinen määrättiin siviilimiehenä johtamaan Pohjois-Suomen evakuointia. Se oli suuroperaatio, jossa 125 000 ihmistä ja 75 000 nautaa siirrettiin vetäytyvän Saksan armeijan jaloista turvaan Ruotsin puolelle. Vielä merkittävämpi ponnistus oli sotakorvaustoimitusten organisointi Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan eli Sotevan puheenjohtajana. Kivinen palasi vuonna 1948 johtamaan Veitsiluotoa.


P.S. (20.1.2024) Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Ismo Uusituvan artikkeli, jonka mukaan huonoon kuntoon päästetty suomalaissauna on saanut suojelupäätöksen. Tuskinpa Juuso-kirjallani on ollut vaikutusta tähän päätökseen, mutta silti on mielenkiintoista seurata, miten saunan tarina kehittyy. Tästä pitäisi löytyä HS:n artikkeli: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010131201.html