12.12.2021

Heikki Kulta suomalaisten F1-ajajien matkassa

Tänään päättyy merkittävä jakso nykyajan suomalaista urheiluhistoriaa, kun F1-maailmanmestari Kimi Räikkönen ajaa Alfa Romeonsa viimeisen kerran formuloiden MM-sarjan lähtöviivalle. Lähtöruutu numero 18 kannattaa painaa nyt mieleen. Se voi olla tulevina vuosikymmeninä urheiluvisojen ja -tietokilpailujen kestokysymys, jolla voi ratkaista monta tasaista kilpailua. 
Tänään on myös mukava muistella 11 vuoden yhteistä työrupeamaani Turun Sanomissa Suomen kaikkien aikojen kokeneimman F1-toimittajan Heikki Kullan kanssa. Heikin ura alkoi Salon Seudun Sanomien urheilutoimituksesta. Urheilu oli silloinkin tunteiden pelikenttää. Urheilutoimituksen lankapuhelimeen soitti kiukkuiselta vaikuttava lehden lukija. Siihen aikaan urheilusivujen suurkuluttajia olivat keski-ikäiset miehet, joille urheilu oli vähintään isänmaan asia, ellei tärkeämpikin. 
Nuori Heikki vastasi puhelimeen: ”Urheilutoimitus, Kulta.” 
Soittaja hämmentyi, koska kesätoimittajan nimi ei ollut vielä tullut tutuksi: ”Eikö siellä ole oikeaa urheilutoimittajaa?” 
Heikki Kulta vastasi: ”Sulonen on tuossa vieressä.” 
Puhelimessa oli hetken hiljaisuus, mutta Harri Sulonen oli tuttu nimi, jolle soittaja saattoi sitten purkaa sydämensä. 
Heikki Kulta on kirjoittanut hienon muistelmakirjan F1, suomalaisten F1-ajajien matkassa. Voin kuitenkin heti sanoa, että raivostuttavampaa nimeä Readme-kustantamo ei olisi voinut kirjan kanteen iskeä. Kun kirjoitan kirjan nimen, en tiedä, onko F1 pääotsikko, vai onko se siinä kannessa vain kuvituksena. Arrgh! 
Ja kansikuvastakin on pakko kitistä. Kannessa on kuva kahdesta maailmanmestarista Kimi Räikkösestä ja Mika Häkkisestä. Mutta missä on Kulta? 




Heikki kirjoitti ensimmäisen kerran formuloista vuonna 1978. Hän on siis kirjoittanut F1-juttuja jo kuudella eri vuosikymmenellä. En ole tarkemmin seurannut, miten Heikkiä on palkittu. Mielestäni ei tarpeeksi. Tällä kirjalla on kaikki mahdollisuudet kerätä palkintoja. Jos tämä ei ole ehdolla vuoden urheilukirjaksi, en ymmärrä, millä kriteereillä niistä ehdokkuuksista päätetään. 
En muista, onko kukaan toinen urheilutoimittaja kirjoittanut lähes 600-sivuista muistelmakirjaa. Heikin kirjan tekee erityisen mielenkiintoiseksi, että siinä pääosassa ovat Heikin tapaamat ihmiset. Formulavarikoiden maailma on niin suljettu, että sinne ei ole mitään asiaa Urheilutoimittajain liiton tai Journalistiliiton jäsenkorttia heiluttamalla. Varikon vakiotoimittajaksi pääsee vain tarkan akkreditoitumisprosessin läpäisemällä ja työnäytteillä.
Heikin ura formulatoimittajana tuli ylipäänsä mahdolliseksi, kun Turun Sanomien omistajaperhe, Ketoset, oli niin syvällä moottoriurheilussa. Mikko Ketonen oli aikanaan auttamassa Suomen ensimmäistä F1-kuljettajaa Leo Kinnusta. Leksa oli puoli vuosisataa sitten ihmeellinen supertähti, jonka kanssa Mikon pikkusisko Taru meni naimisiin.
Turun Sanomien vuosinani pääsin vaimoni kanssa Leksan ja Tarun vetämille teatterimatkoille milloin Helsinkiin, milloin Poriin. Taru oli sydämellinen PR-emäntä, joka teki sanomalehdelle 2000-luvun alussa omalla rakastettavalla persoonallaan markkinointia, jota ei voi mitata millään excel-taulukoilla tai panos-tuotos-mittareilla.
Heikki Kulta kertoo muistelmakirjassaan paljon sellaisia asioita, joita muistan yhteisiltä vuosiltamme Turun Sanomista. Muistan, kuinka Heikki kysyi, laitetaanko Turun Sanomien F1-liitteeseen valokuva hänestä Heikki Kovalaisen varikkokyltin vieressä. Tietysti. Ja sama humoristinen Heikki-valokuva on päässyt myös tähän Heikin muistelmakirjaan. Se kuva olisi istunut kanteenkin. 
Muistan, että toimittajana Heikin suurin ongelma oli, että hän kirjoitti niin paljon, että Turun Sanomien broadsheet-palstatkaan eivät tahtoneet riittää. Sen vuoksi oli hieno asia, että Heikki oli jo Juhani Talan kanssa alkanut tehdä erityistä F1-liitettä, joka tuli Turun Sanomien tilaajille bonuksena formulakauden kynnyksellä. Se oli hittituote. Tabloid-kokoon taitettu liite oli niin arvostettu, että sitä myytiin monena vuonna myös muille maakuntalehdille.
Heikin formulajuttuja on julkaistu Helsingin Sanomista alkaen useimmissa suurissa suomalaisissa sanomalehdissä. Muistan haastatelleeni Heikkiä formulauutisista myös paikallisen Turku TV:n viikottaisessa urheiluohjemassa. Valoisa, positiivinen ja partiolaishenkinen Heikki oli mainio yhteistyökumppani. 
Minulle Heikin kirjassa kiinnostavimpia osuuksia ovat tänään F1-uransa päättävän Kimin lisäksi tarinat Antti Aarnio-Wihurista ja Aki Hintsasta. Kirjassa tulee vastaan muitakin herkullisia yllätyksiä, kuten kymmenottelija Jaakko Ojaniemen muistelut aloittelevan F1-kuljettajan Valtteri Bottaksen henkilökohtaisena valmentajana. Ojaniemi tekee nykyään Kuortaneen urheiluopistolla testausta ja fysiikkavalmennusta. Hänelle Bottaksen valmentajana toimiminen oli kokemus, josta voi halutessaan joskus kirjoittaa oman muistelmakirjan.
Muistan ihastelleeni jo Turun Sanomissa Heikin innostusta työtään kohtaan. Se oli kerta kaikkiaan ihailtavaa. Toimittajan ammatissa on suuri vaara käpertyä kyynisyyteen. Heikki on nämä karikot onnistunut kiertämään. Tämän uuden kirjan perusteella näyttää siltä, että hänen asenteensa ei ole muuttunut miksikään, vaikka hän on jo iloisesti eläkeläissarjassa.
Jos haluat antaa hyvän joululahjan formulafanille, niin kiirehdi kirjakauppaan. Tämä kirja myydään varmasti loppuun ennen joulua. 

Heikki Kulta, F1, suomalaisten F1-ajajien matkassa. Readme 2021 (574 sivua).

30.11.2021

Messi kuin Litmanen

Argentiinalaisen jalkapallotähden Lionel Messin peliura on vähitellen kääntymässä loppusuoralle. Hän siirtyi kesällä FC Barcelonasta Ranskan ylpeyteen Paris Saint-Germainiin. Syksy on ollut ranskalaisseuran kannattajille pettymys, sillä Messi on pelannut vain muutamassa ottelussa eikä maaliverkkokaan ole juuri heilunut.

Lionel Messi voitti jo seitsemännen kerran
Kultaisen pallon, Ballon d'Or. Kuva: L'Equipe.


Ranskalaisseura sai kuitenkin Messin rekrytoimisesta toivomaansa glooriaa, kun Messi voitti ensimmäisenä seuran pelaajana France Football -lehden vuodesta 1956 jakaman Ballon d’Or -palkinnon, Kultaisen pallon. Messin valinta perustui Argentiinan mestaruuteen Copa Americassa eli Etelä-Amerikan mestaruusturnauksessa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Messi voitti loisteliaalla ja pitkällä urallaan Argentiinan maajoukkueessa jotakin suurta.

Messin urasta tulee väistämättä mieleen Jari Litmanen, joka oli tähti FC Barcelonassa samaan aikaan, kun 13-vuotias argentiinalaispoika värvättiin suurlupauksena seuran riveihin. Juha Kanerva ja Petri Lahti kertovat tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Litmanen – kympin matkassa (Readme), kuinka Litin aika Barcelonassa meni osittain pilalle seurassa samaan aikaan käydyn puheenjohtajapelin vuoksi. Valmentaja Louis van Gaal ja hänen edustamansa hollantilaisjalkapallo joutui vastatuuleen, ja siinä tuulessa riepoteltiin myös Ajaxin entistä tähtipelaajaa Litmasta ikään kuin hollantilaisena.

Uutuuskirjan nimi on hieman harhaanjohtava ja ehkä tarkoituksellisesti provosoivakin, sillä Litmanen ei itse osallistunut kirjan tekoon, eikä lukija siis Litmasen takapenkille pääse istumaan. Sen sijaan lukijalle tarjotaan paikkaa toimittajaringissä. Tällaiset auktorisoimattomat elämäkerrat ovat maailmalla yleisiä, vaikkakin meillä vielä melko harvinaisia.

Litmasen ja Messin peliurat eivät kohdanneet, mutta Litin kanssa Ajaxissa pelanneen Zlatan Ibrahimovicin ja Messin urat suorastaan törmäsivät. Zlatan kertoo vuonna 2011 ilmestyneessä David Lagercranzin kirjoittamassa kirjassa Minä Zlatan Ibrahimovic, kuinka Leo Messi meni puhumaan FC Barcelonan valmentajalle Pep Guardiolalle, että hän haluaa siirtyä pelaamaan keskelle, koska näytti siltä, että Zlatan oli nousemassa häntä itseään suuremmaksi tähdeksi. Tämä tapahtui vuonna 2009. Miika Nousiaisen suomennos on letkeää luettavaa: ”Mutta silti, ihan oikeasti! Olin tehnyt maalin toisensa perään ja pelannut todella vahvasti. Eihän valmentaja voi mukauttaa joukkuetta yhden pelaajan mukaan. Miksi helvetissä se edes osti minut?”

Zlatan viihtyi Barcelonassa yhden menestyskauden, jonka jälkeen hänet myytiin AC Milaniin. Kun Zlatanin ura oli aikaisemmin Ajaxissa vasta lähdössä nousukiitoon, hän sai kokeneemmalta Litmaselta hyvää tukea. Vastaavasti Zlatan kertoi Jarille, millaista oli kasvaa Malmössä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja joitakin vuosia myöhemmin Litti suunnisti Etelä-Ruotsiin.

Messi, 34, on nyt samanikäinen kuin Jari Litmanen Malmö FF:n paitaan siirtyessään. Ruotsalaislehdet kirjoittivat kyllä ajoittain jopa kuningas Litmasesta, mutta kyllä se oli jo iltaruskon aikaa Litin menestyksekkäällä peliuralla. Sama kohtalo on nyt Messillä. Jos Kirppu huolehtii fysiikastaan yhtä tunnollisesti kuin Litmanen aikanaan, hän saattaa pelata vielä joitakin vuosia. Mutta melko varmasti tämä ennätyksellinen seitsemäs Ballon d’Or jää myös Messin viimeiseksi. Samalla yksi urheilun aikakausi on umpeutumassa.