Katse heti seuraavaan golfkisaan

Suomalaiset golfammattilaiset pelasivat viikonloppuna kaksijakoisesti. Miesten ja naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa oli mukana kaksi miestä ja kaksi naista, ja kaikki menivät hienosti cutista läpi ja olivat hyvissä asemissa vielä kolmannen päivän jälkeen.

Mutta lopputulos oli vain 12:nneksi Saksassa sijoittuneen Mikko Korhosen osalta palkitseva. Muut saivat pettyä. Mikko Ilonen oli vielä viimeisen päivän takalenkin alkupuolella voittokamppailussa, mutta sitten harvinainen epäonnen suma pudotti hänet 44:nneksi. Kierrokset 69, 66, 67 ja 77 kertovat, millainen romahdus loppuun tuli.

Ilonen on kilpaillut melko vähän loppukesän aikana, joten Saksan romahduksen voinee laittaa osittain kilpailutuntuman puutteen tiliin. Tuntui hyvältä lukea Ilosen tviitti: Can´t go back, so let´s go forward!

Alfred Dunhill Links Championship (päivitetyt pelaajatiedot)

Mikko Ilosen seuraava pysähdys on Skotlannissa, missä pelataan erikoinen Alfred Dunhill Links Championship kolmella huippukentällä Old Course, Kingsbarnes ja Carnoustie.

Mikko Ilonen ja Roope kakko pelaavat perjantaina Kingsbarnsin kentän.

Mukana on 168 ammattilaista, ja 168 amatööriä, jotka muodostavat parit keskenään. He pelaavat ensin kierroksen kullakin kentällä. Sen jälkeen 60 parasta ammattilaista (ja tasatuloksessa olevat) ja lisäksi 20 parasta paria pääse pelaamaan viimeisen kierroksen Old Coursella.

Samaan aikaan pelataan kahta kilpailua: ammattilaisten henkilökohtaista kisaa, ja parien kisaa, jossa palkitaan 20 parasta paria niin, että palkintorahat menevät ammattilaiselle, ja amatööri saa nautinnon pelata hyvässä seurassa neljä kierrosta huippukentillä. Jotenkin näin.

Henkilökohtaisessa kilpailussa on palkintorahaa 4,8 miljoonaa dollaria, ja parikilpailussa 200 000 dollaria. Eli yhteensä kyseessä on 5 miljoonan dollarin kilpailu. Siinäkin mielessä tämä eroaa useimmista Euroopan kilpailuista. Esimerkiksi Saksan kisassa viime viikonloppuna oli palkintopotissa 2 miljoonaa euroa.

Henkilökohtaisen kilpailun voittaja kuittaa Alfred Dunhill Linksissä 800 000 dollaria, ja 10:s sija tuo 96 000 dollaria. 60:nneksi sijoittunut saa reilut 13 000 dollaria. Parikilpailun voittajaparin ammattilainen saa 50 000 dollaria, ja sijoille 6–20 sijoittuneet saavat kukin 5000 dollaria.

Mikko Ilonen pelasi viime vuonna veljensä Sami Ilosen kanssa. Tänä vuonna hänen kaverinaan on eteläafrikkalainen liikemies Dillie Malherbe. Amatöörien joukossa on perinteisesti suuria viihde- ja urheilumaailman tähtiä. Tänä vuonna tähtisadetta ja ainutlaatuista tunnelmaa tuovat muun muassa näyttelijä Hugh Grant, laulaja Huey Lewis, jalkapalloilijat Louis Figo, Johan Cruyff ja Ruud Gullit sekä viisissä peräkkäisissä olympiakisoissa kultaa soutanut Steve Redgrave.

Roope Kakko pelaa tunnettuun taidekauppiassukuun kuuluvan Alex Acquavellan kanssa.

Ilosen ja Kakon pelit kulkevat samoilla kentillä: torstaina Carnoustie, perjantaina Kingsbarns, lauantaina Old Coursen. Ja jos he ovat 60 parhaan joukossa, heillä on sunnuntaina uudelleen Old Course.

Naisillakin jäi tulos tekemättä

Myös naisten Euroopan kiertueella oli Minea Blomqvist-Kakolla ja Ursula Wikströmillä hyvä mahdollisuus nousta jopa kärkikymmenikköön. Kolmen päivän jälkeen 19. sijaa jakanut suomalaiskaksikko ei kuitenkaan saanut kirivaihdetta päälle. Minea pelasi viimeisenä päivänä 71 ja Ursula 73 lyönnin kierroksen.

Blomqvist-Kakko pelasi kaikesta huolimatta yhden tämän kauden parhaista kisoistaan ja sijoittui 25:nneksi. Wikström oli 30:s.

Ursulan ja Minean on parasta tehdä sama päätös, jonka Mikko Ilonenkin teki. Vaikka erittäin hyvä tulos oli jo tuloillaan, ei vaatimatonta lopetusta kannata märehtiä tai murehtia sen enempää. Katse on käännettävä eteenpäin, ja haettava seuraavaan kisaan paras mahdollinen vire.

Naisten Euroopan kiertue jatkuu Kiinassa 8.10. Xiamen Orientin golfkentällä. Ursulan ja Minean lisäksi myös Noora Tamminen on edelleen ilmoittautuneiden pelaajien listoilla.

Toivottavasti Noora on saanut heti oikeat lääkkeet mykoplasmansa hoitoon niin, että hän todellakin voisi palata jo näin nopeasti takaisin kisakentille.

Päivitin ja korjasin keskiviikkona Mikko Ilosen ja Roope Kakon peliohjelman ja peliparit.

Kuka voisi olla KOK:n edustaja Suomessa Tallbergin jälkeen?

Suomi menetti toukokuussa ainoan edustajansa Kansainvälisessä olympiakomiteassa (KOK) Peter Tallbergin menehdyttyä.  Tallberg oli suunnitellut, että hän jatkaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen 2017, ja valmistelee paikan Roger Talermolle, Suomen olympiakomitean entiselle puheenjohtajalle.

Tallberg oli jo alustanut KOK:ssa maaperää vaihdokseen, mutta realistisesti ajatellen Tallbergin kuolema muutti asetelmat täydellisesti. Tallberg ennusti viime syksynä ilmestyneessä elämäkerrassaan aivan oikein, että Peking saa vuoden 2022 talviolympiakisojen isännyyden. Hän siis tiesi tämän lähes vuotta ennen kuin päätös sinetöitiin.

Tallberg ennustaa kirjassa myös sen, että Euroopan asema KOK:ssa tulee muuttumaan. Aasia ja Afrikka tulevat vahvistamaan asemiaan Euroopan kustannuksella. Suomella oli pitkään kaksi edustajaa KOK:ssa, mutta 2000-luku on menty yhdellä miehellä. Kahta edustajaa Suomi ei enää saa, mutta saako enää yhtäkään?

Golf oli yksi Tallbergille KOK:ssa jyvitetyistä lajeista. Se tapa, jolla golf olympiaperheeseen palaa, suosii suomalaisia pelaajia. Tallberg oli mukana tätä pakettia sinetöimässä.

Risto Nieminen on avainasemassa, kun keskustellaan
Suomen asemasta KOK:ssa.

Torstain Helsingin Sanomissa oli toimittaja Ari Pusan artikkeli siitä, että peräti kuusi suomalaista urheilujohtajaa on jollain tavalla tyrkyllä Kansainväliseen olympiakomiteaan. Lue juttu täältä. Tosin Suomen olympiakomitean ja Valon puheenjohtajasta Risto Niemisestä todetaan, että 65-vuotiaana hän on jo liian vanha.

Muut vaihtoehdot ovat Roger Talermo, taitoluistelija Susanna Rahkamo, purjehtija Sari Multala, jääkiekkoilija Emma Terho ja keihäänheittäjä Tapio Korjus. Kirjoitan lajit sen vuoksi tähän, että talvilajien edustajilla voi olla paremmat saumat, sillä talvilajeissa Suomi kuuluu edelleen maailman parhaisiin urheilumaihin. 

Tämä HS:n artikkeli on kaiken kaikkiaan surullinen juttu. Kysehän on siitä, että KOK on itse itseään täydentävä epädemokraattinen järjestö. Suomalaisten into päästä mukaan ei merkitse yhtään mitään. Kyse on siitä, kuka sinne herrakerhoon halutaan kutsua.

Tässä mielessä Amer Sportsin entinen toimitusjohtaja, kansainvälisesti ylivoimaisesti verkottunein Roger Talermo on ainoa kortti, jota Suomen oikeasti kannattaa KOK:n suuntaan heiluttaa.  Jos suomalaiset yrittävät ajaa kaksilla tai useammilla kärryillä, yritykset päätyvät suohon.

Nyt on syytä kiireesti koota avainhenkilöt samaan pöytään ja sopia etenemisestä. Ainoa henkilö, joka tämän tilanteen voi pelastaa, on Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen. Jos Nieminen kutsuu suomalaiset urheilujohtajat miettimään etenemistä tässä asiassa, ei kukaan voi jättää kutsua väliin.

Mutta siis, vaikka Talermoa sitten yksissä tuumin tuettaisiinkin kotimaassa, ei sekään vielä takaa, että suomalainen urheilujohtaja saataisiin takaisin mukaan KOK:n sisäpiiriin. Jos näin onnettomasti kävisi, että suomalaisten yli 100 vuotta kestänyt KOK-edustajien ketju lopullisesti katkeaa, suomalaiset eivät pääse enää jatkossa päättämään mm. olympiakisojen lajeista tai urheilijakiintiöistä.

Olympiajoukkue haki Santahaminasta vauhtia Rioon

Suomen olympiakomitean kolmas olympialeiri järjestettiin tiistaina Santahaminassa. Lontoon 2012 kesäkisojen ja Sotshin 2014 talvikisojen edellä pidetyt  leirit olivat niin onnistuneita, että olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski komensi urheilijat jälleen yhteiselle valmistautumisleirille. Tavoitteena on herättää sellaista ”teamspirittiä”, joka auttaa myös ensi kesänä Rio de Janeiron olympiakisoissa.

Yhteistyössä on voimaa!

Kojonkoski tuo nyt korkojen kera takaisin niitä oppeja, joita hän on 14 vuodenaikana maailmalta kerännyt.

200 urheilijan suora rivistö, lipunnosto, ja Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni taustalla kuuluvien satunnaisten harjoituslaukausten säestämänä... ne nostivat tunnelman jo ennen iltapäivän tehtävärataa huippuunsa. Kun tilaisuuden vielä avasi valtiovallan edustajana eduskunnan varapuhemies Paula Risikko kannustuspuheellaan, oli tunnelma suunnilleen niin korkealla, kuin se olisi ollut pitämättä jääneissä vuoden 1940 olympiakisoissa, joita varten Santahaminan urheilukentän ympärillä olevat rakennukset aikanaan rakennettiin.

Tuuli Petäjä-Sirén

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen oli tällä kertaa nautinnollisessa tarkkailijan roolissa. Hänen oli vaikea pidätellä innostustaan seuratessaan suomalaisten huippu-urheilijoiden kisailua ja ponnistelua omien joukkueidensa puolesta. Tehtävät olivat todella rankkoja alkaen BTR-vaunun työntämisestä!

Paikalla oli painin MM-hopeamitalisti Petra Olli, jonka pahimmat kuhmut olivat jo laskeneet, oli Lontoon purjelautailun olympiahopeamitalisti Tuuli Petäjä-Sirén, joka oli jättänyt alle 2-vuotiaan Islansa kotiin, ja oli myös Pekingin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela, joka taisteli Santahaminassa ilman haulikkoaan.

Viime päivien kohutuin suomalaisurheilija Alisa Vainio, 17, ei kuitenkaan ollut mukana. 20-vuotiaiden Euroopan ennätyksen maratonilla juossut Alisa kutsutaan sen sijaan nuorten olympialeirille.

Olympiakomitean linja tuntuu järkevältä. Alisan hienolta syysjuoksulta ei kukaan halua ottaa pois arvoa, mutta maltti on syytä säilyttää. On parempi, ettei yhdestä juoksusta innostuta  liikaa.

Solheim Cupissa taas vahvaa ruotsalaisväriä

Kävin golfhistorian ykkösgurun Lassi Tilanderin kanssa pelaamassa Nordcenterissä , kun klubiravintolassa tuli vastaan Erkki Välimaa, yksi lahtelaisen golfkoulun ensimmäisistä huippukasvateista. Season Golfin toimitusjohtajana nykyään toimiva Välimaa pelasi samaan aikaan amatöörien arvoturnauksia Suomen maajoukkueessa, kun Lassi Tilander oli maajoukkueen kapteenina. Noilta hienoilta reissuilta Välimaalla on muun muassa David Duvalin päänahka, mutta Phil Mickelson jäi kuitenkin kukistamatta!

Keskustelu kääntyi perjantaina Saksassa St. Leon-Rotin kentällä alkavaan Solheim Cupiin, joka on naisten golfin merkittävin joukkuekilpailu.

Eurooppa puolustaa voittoa joukkueella, jossa on taas kerran vahva ruotsalaisväritys. Anna Nordqvist on mukana joukkueessa neljännen ja Carolina Hedwall kolmannen kerran. Joukkueen kapteeni on Carin Koch. Hedwall voitti muutama vuosi sitten Talissa Finnair Mastersin, ja itse asiassa myös kapteeni Koch on voittanut Talissa, nimittäin Finnish Amateur Openin vuonna 1989. Hän pelasi tuolloin vielä tyttönimellään Hjalmarsson, kuten Lassi Tilander, 81, hyvin muisti.

Kirjoitan tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat” Solheim Cupista seuraavasti:

Golfkirja löytyy ainakin Akateemisen kirjakaupan
 hyllyiltä tai verkkokaupoista.

 ”Naisten vastine miesten Ryder Cupille on norjalais-amerikkalaisen liikemiehen Karsten Solheimin käynnistämä Solheim Cup, joka pelataan Euroopan ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Yhdysvallat dominoi aluksi vuodesta 1990 lähtien joka toinen vuosi järjestettyä turnausta.  Vuoden 2013 Solheim Cupin jälkeen Yhdysvallat on tilastoissa niskanpäällä kahdeksalla voitollaan Euroopan viittä voittoa vastaan.

Eurooppa on viime vuosina parantanut tahtiaan ja vuonna 2013 se pystyi ensimmäisen kerran saavuttamaan toisen peräkkäisen voiton ja samalla voittamaan ensimmäisen kerran Amerikan maaperällä. Kaiken lisäksi Coloradossa savutettu voitto tuli ennätyksellisen ylivoimaisesti 18–10. Euroopan historiallisen voittojoukkueen sankari oli ensimmäisenä pelaajana Solheim Cupin historiassa kaikki viisi otteluaan voittanut Ruotsin 24-vuotias Caroline Hedwall.

Hedwallilla oli takanaan menestyksekäs amatööriura. Hän voitti kahdesti Euroopan mestaruuden (2007 ja 2009) ja vuonna 2010 Oklahoma State Universityn opiskelija juhli Yhdysvaltojen henkilökohtaista yliopistomestaruutta (NCAA). Hän nousi naisten Euroopan kiertueelle karsintojen kautta ja voitti tulokaskaudellaan 2011 neljä LET:n osakilpailua. Yksi näistä oli Talissa pelattu Finnair Masters, jossa toiseksi tuli Hollannin Christel Boeljon ja kolmanneksi neljä kertaa Solheim Cupissa pelannut ruotsalainen Carin Koch. Vuoden 2015 Solheim Cupissa on Kochin vuoro toimia Euroopan joukkueen kapteenina.

Coloradon Solheim Cupissa "Carro" pelasi viimeisenä päivänä Yhdysvaltojen Michelle Wietä vastaan. Wien piti olla suosikki, olihan hänen tilillään tuolloin kaksi voittoa LPGA-kiertueelta ja lukuisia hyviä sijoituksia naisten majoreista.  Mutta Hedwall piti päänsä kylmänä. Ruotsalaisen voitto varmistui tasaisessa ottelussa vasta viimeisellä väylällä, kuten ruotsalaisen Jens Lindin SVT:lle tekemä televisiodokumentti kertoo.”

Jos haluat ostaa kirjan Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat, se onnistuu kätevästi esimerkiksi kustantajani Auditoriumin kautta.

Kirjan teksti jatkuu vähän myöhemmin näin:

”Ruotsilla on naisten ammattilaisgolfissa erittäin vahva asema. Se on isännöinyt kahdesti Solheim Cupia. Vuonna 2003 pelattiin Barsebäckissä ja 2007 Halmstadissa. Kahdeksan kertaa Solheim Cupissa pelannut Annika Sörenstam on tuonut eniten arvostusta Ruotsin golfille. Yhtä moneen edustuskertaan Solheim Cupissa ylsivät tosin myös Helen Alfredsson ja Sophie Gustafsson, mutta heiltä puuttuu Sörenstamin karisma.

Sörenstamin vanavedessä Ruotsista on tullut runsaasti maailman kärkitason pelaajia. Vuonna 2011 Finnair Mastersin voittanut Caroline Hedwall todistaa yhtenä uuden sukupolven uusista tähdistä, että jatkuvuutta löytyy. Hedwall on jo 11. ruotsalaispelaaja, joka on pelannut Solheim Cupissa.

Ruotsissa osataan arvostaa yrittämistä ja menestymistä. Esimerkiksi Annika Sörenstamin lapsuusvuosien kotiklubilla Bro-Bålstassa on palkintohuone, jossa on supertähden palkintoja ja kuvia kertomassa siitä, mistä tähti ponnisti maailmalle. Bro-Bålsta on Tukholman liepeillä sijaitseva samanlainen metsäkenttä, jollaisia Suomessakin on runsaasti. Suomesta voi siis aivan yhtä hyvin nousta pelaajia maailman huipulle, kun kerran Ruotsistakin on noustu.

Sörenstam opiskeli Arizonan yliopistossa pari vuotta kunnes siirtyi vuonna 1992 ammattilaiseksi. Hän saavutti urallaan yhteensä 93 ammattilaisvoittoa, joista 72 LPGA Tourilla. Naisten Euroopan kiertueella hän voitti 17 kertaa. 

Vuonna 2013 uutisoitiin, että Sörenstam perustaa menestyville yliopistopelaajille oman palkinnon Annika Awardin, joka vastaa miespelaajille jo kauan jaettua Haskins-palkintoa. Kilpasiskot, valmentajat ja median edustajat äänestivät seuraavana vuonna ensimmäisen Annika Awardin presented by 3M saajaksi UCLA:n Alison Leen.

Samaan aikaan perustettiin myös Rolex Annika Major Award -niminen palkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 parhaiten vuoden viidessä majorissa menestyneelle pelaajalle. Pisteitä sai sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon. Michelle Wie sai ensimmäisen palkinnon yhdellä voitolla ja yhdellä kakkossijalla. Hän joutui sormivamman vuoksi jättämään Wegmans LPGA Championshipin pelaamatta ja lisäksi hän joutui keskeyttämään kauden viimeisen majorin, Evianin.

Urheilijana ja urheiluvaikuttajana Annika Sörenstam on noussut maailman ykkösketjuun. Esimerkiksi vuonna 2013 Golf Inc. valitsi hänet ainoana naisena golfin vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.”

Koska pidän numeroista, tein kirjaan jonkun verran taulukoita. Jos olet ostanut kirjan, voit itse tehdä korjauksen taulukkoon sivulle 182 (Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa), koska Anna Nordqvist ja Caroline Hedwall ovat siis mukana myös tämän viikon Solheim Cupissa.

Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa

8 kertaa Annika Sörenstam 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007

8 kertaa Helen Alfredsson 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2009

8 kertaa Sophie Gustafson 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011

6 kertaa Liselotte Neumann 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Catrin Nilsmark 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Maria Hjorth 2002, 2005, 2007, 2009, 2011

4 kertaa Carin Koch 2000, 2002, 2003, 2005

4 kertaa Anna Nordqvist 2009, 2011, 2013 ja 2015

3 kertaa Caroline Hedwall 2011, 2013, 2015

1 kerta Charlotta Sörenstam 1998

1 kerta Linda Wessberg 2007

Euroopan joukkue tämän vuoden Solheim Cupissa:

Carlota Ciganda (s. 1990) Espanja, joukkueessa myös 2013

Sandra Gal (1985) Saksa, myös 2011

Caroline Hedwall (1989) Ruotsi, myös 2011, 2013

Charley Hull (1996) Englanti, myös 2013

Karine Icher (1979) Ranska, myös 2002, 2013

Caroline Masson (1989) Saksa, myös 1989

Catriona Matthew (1969) Skotlanti, myös 1998, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Azahara Munoz (1987) Espanja, myös 2011, 2013

Gwladys Nocera (1975) Ranska, myös 2005, 20007, 2009

Anna Nordqvist (1987) Ruotsi, myös 2009, 2011, 2013

Melissa Reid (1987) Englanti, myös 2011

Suzann Pettersen (1981) Norja, myös 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Ruotsi pöllyttää paperimaaottelussa Suomen

Yleisurheilun Ruotsi-maaottelussa isäntämaa Ruotsi on suosikki niin miesten kuin naistenkin ottelussa. Jonkinlaista lohtua voidaan saada nuorten maaotteluista.

Ruotsi on voittanut kolme viimeistä miesten maaottelua. Katsotaanpa hieman, missä lajeissa maaottelut ratkeavat.

Miesten maaottelu menisi paperilla tilastotulosten perusteella 236–174. Miehille on tulossa nöyryyttävät 16–6-tappiot 100 metrillä, 400 metrillä, 1500 metrillä, 5000 metrillä ja kiekonheitossa. Molemmat viestit ovat menossa Ruotsille 5–2.

Suomen ainoa kolmoisvoitto näyttää tulevan keihäänheitossa. Tosin Ruotsin Kim Amb heitti Pekingin MM-kisoissa 11:nneksi. Kuten muistamme, Tero Pitkämäki oli kolmas, mutta Ari Mannio karsiutui loppukilpailusta, ja Teemu Wirkkala joutui loukkaantuneena antamaan MM-paikkansa Manniolle. Suomen kolmoisvoitto ei siis ole mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä Ruotsin 25-vuotias Amb haluaa varmasti parantaa uransa parasta maaottelusijoitusta, kahden vuoden takaista 3. sijaa.

Suomi voi pikamatkoilla rimpuilla Ruotsin tahdissa, jos Samuli Samuelsson lyö 100 ja 200 metrillä kiilaa ruotsalaisrintamaan.

Kestävyysmatkoilla Ruotsi murskaa lopullisesti Suomen, jos keltapaidat lähtevät pitämään vauhtia. Tasoero ruotsalaisten hyväksi on valtava. 10 000 metrillä suomalaisten mahdollinen yllätyskortti on MM-maratoonari Henri Manninen. Jos hän on ehtinyt toipua hyvin MM-maratonista, hän voi onnistua jättämään parikin ruotsalaista taakseen.

Naisten maaottelusta tulee tasainen

Naisten maaottelussa Ruotsi on paperilla parempi 210–200. Tämä ero on kurottavissa kiinni, vaikka Ruotsi on paria viimeistä maaottelua hallinnutkin.

Ruotsi on saamassa kolmoisvoiton (pisteet 16–6) 1500 metrillä, korkeushypyssä, ja lisäksi molemmat viestit ovat menossa Ruotsille 5–2.

Suomelle on tulossa kolme kolmoisvoittoa: 100 metrin aidoissa, kolmiloikassa ja keihäänheitossa. Suomen yllätysmahdollisuus perustuu siihen, että nämä asetelmat säilyvät. Tosin Ruotsin Anna Wessman (58,34) voi vaikka voittaa keihään ja romuttaa siten Suomen toiveet maaotteluyllätyksestä.

Kansainvälisesti kovin laji naisten maaottelussa on seiväshyppy. Ruotsin Angelica Bengtsson (470) sijoittui MM-Pekingissä neljänneksi, Minna Nikkanen (460) oli kymmenes ja Ruotsin kakkoshyppääjä Michaela Meijer jäi loppukilpailussa ilman tulosta. Seipäässä maaottelu menee paperilla Ruotsille pistein 14–8. Tässä avainhyppääjiä ovat nyt Aino Siitonen (425) ja Elina Lampela (416). Heidän pitäisi venyä heikoimman ruotsalaisen Elienor Wernerin edelle. 

Ylöspäin suuntautuvissa hypyissä nousee poikkeuksellisen tärkeäksi myös aloituskorkeuden ylittäminen. Normaalisti ilman tulosta jäämisestä kärsii vain urheilija itse. Nyt tilanne on se, että koko maaottelun voitto voi olla yhdestä pisteestä kiinni!

Suomen voitto naisten maaottelussa on kiinni pitkälti siitäkin, miten viisi urakoitsijaa Hanna-Maari Latvala, Milja Thuresson, Nooralotta Neziri, Karin Storbacka, ja Camilla Richardsson onnistuvat.

Hanna-Maari Latvala on hyvässä syyskunnossa eikä olisi aivan mahdotonta, että hän venyy 100 ja 200 metrillä tuplavoittoon.  Milja Thuresson urakoi samat matkat, ja turkulainen taistelee myös lajivoitoista. 100 metrillä kolmas suomalainen on aituri Nooralotta Neziri, jolle on tilastoissa tarjolla jäännöspiste. Neziri on kova taistelija ja yhdenkin tilastoissa edellä olevan ruotsalaisen ohittaminen olisi iso voitto.

100 metrin aidoissa Nezirillä on kaksi vaihtoehtoa: hyvissä olosuhteissa hän yrittää varmasti Rion olympiarajan (13,00) alitusta. Jos tuuli on vastainen, hänen kannattaa keskittyä vain lajivoittoon.

Kirivahva Karin Storbacka voi lyödä kiilaa ruotsalaisrintamaan, jos emännät tyytyvät taktiikkajuoksuun. 1500 metrillä Ruotsin Abeba Aregawi (4.01,97) on tietenkin aivan omassa luokassaan, mutta kalkkiviivoille hänen ei kannata Storbackan kanssa ratkaisua jättää.

Suomen Camilla Richardsson kohtaa Ruotsin Charlotta Fougbergin 5000 metrillä ja 3000 metrin esteissä. Ruotsalaisella on ollut huono vuosi, mutta hän on varmasti hionut kuntoaan kotimaaottelua varten. Ihmettelen kovasti, että meidän estetähti Sandra Eriksson on mukana vain estejuoksussa. Hän voisi tuoda tärkeitä pisteitä myös ensimmäisenä päivänä lauantaina juostavalla 5000 metrillä.

Paperimaaottelun pisteet löytyvät täältä. 

P.S. Sandra Eriksson juokseekin perjantai-iltana Brysselissä Timanttiliigan finaalissa. Hänen olisi käytännössä mahdoton ehtiä lauantain 5000 metrille. Toivottavasti Sandra johdattaa suomalaiset sunnuntaina sitten kolmoisvoittoon esteissä!