Minna Nikkanen innostaa seiväshyppääjiä uusiin korkeuksiin

Kalevan kisojen jälkeen on hyvä tehdä pientä väliarviota suomalaisesta yleisurheilusta ja erityisesti muotilajista naisten seiväshypystä. Keihäänheitto täyttää lehtien palstat, tavallaan ymmärrettävästi, mutta samalla jää varjoon monia muita mielenkiintoisia asioita.

Kirjoitin jo alkukesästä naisten seiväshyppääjien huimasta kehityksestä. Sitä kannattaa katsoa vielä vähän tarkemmin.

Minna Nikkanen, 27, paransi Porissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön silmien alla Suomen ennätystä lukemiin 456. Se oli Nikkaselta jo toinen SE-parannus tänä kesänä.

Minna Nikkanen SE 456!!! #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/dEnLRzzfV0

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Wilma Murto (420) ja Elina Lampela (416) ovat kumpikin vuorollaan parannelleet 17-vuotiaiden Suomen ennätystä. Minna Nikkanen hyppäsi samanikäisenä 412 vuonna 2005.

Huomionarvoista ei ole vain SE-tulosten kehittyminen, vaan koko lajin tason nousu. Esimerkiksi Kalevan kisoissa hopealle hyppäsi Aino Siitonen ennätyksellään 425.

Aino Siitonen ennätys 425 kolmannella #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/RpTBbSBbAd

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Viiden viimeisen vuoden aikana kymmenen parhaan keskiarvo on joka vuosi noussut korkeammalle, ja tällä kaudella se on ensimmäisen kerran yli neljä metriä (407,2).

Nuorin hyppääjä kymmenen parhaan joukossa on 15-vuotias Saga Andersson, joka on ylittänyt komeasti 395. Saga syntyi maaliskuussa 2000. Minna Nikkanen oli hypännyt vähän aikaisemmin samana talvena hallissa 265. Kesällä hän hyppäsi ensimmäisen kerran yli kolme metriä ja teki 12-vuotiaiden Suomen ennätyksen 306.

Minna Nikkasesta onkin tullut vuosien varrella lähes synonyymi naisten seiväshypylle Suomessa. Hän oli ensimmäisen kerran Suomen tilastoykkönen jo vuonna 2004 tuloksella 402. Sen jälkeen joku muu on onnistunut vain kerran nappaamaan tilaston kärkipaikan Minnalta. Tämä ”työtapaturma” tapahtui vuonna 2008, kun Vanessa Vandy (431) hyppäsi sentin enemmän kuin Nikkanen.

Yksi jännittävä seuraamisen kohde liittyy siihen, kuinka moni suomalaishyppääjä on kauden päätteeksi neljän metrin kerhossa. Toistaiseksi viisi naista on hypännyt tällä kaudella yli neljä metriä. Ennätys on viime kaudelta, jolloin kuusi naista ylitti 400 tai enemmän.

	2011	2012	2013	2014	2015
1	430	440	450	452	456
2	400	395	405	415	425
3	385	390	405	410	425
4	380	385	402	410	420
5	375	376	401	405	416
6	373	375	390	400	395
7	355	375	380	380	390
8	355	370	380	380	390
9	352	370	375	370	380
10	352	370	370	365	375
	375,7	384,6	395,8	398,7	407,2

Kristiina Mäkelän tuskainen valinta

Kropan kuuntelu. Tai sietämätön kipu. Tai molemmat. Näitä tulin miettineeksi lauantaina, kun katselin televisiosta Kalevan kisoja. Kristiina Mäkelä hyppäsi kolme kertaa, 13,37, 13,84 ja 13,57. Sen jälkeen hän jätti kolme viimeistä hyppyä käyttämättä, sillä Mäkelän kolmannelle mestaruudelle ei näkynyt uhkaajaa. Haastajista vain Essi Lindgren (13,09) pääsi yli 13 metriä. 

Kristiina Mäkelä

Tietenkin on kolmaskin vaihtoehto kropan kuuntelun ja sietämättömän kivun lisäksi. Se kolmas vaihtoehto on järki. Järki voi sanoa, että ei kannata hypätä pelkästä hyppäämisen ilosta vastatuulessa enempää, kun lähimpään uhkaajaan on eroa 75 senttiä.

22-vuotias Kristiina Mäkelä on noussut suomalaisessa yleisurheilussa yhdeksi harvoista kansainvälisistä tähdistä. Tähtiluokituksen hän sai hypättyään viime talvena hallissa Suomen ennätyksen kansainvälisille mitoille 14,20. EM-hallikisoissa hän hyppäsi karsinnassa 14,06 ja sijoittui loppukilpailussa kahdeksanneksi tuloksella 13,66. Loppukilpailussa hän sai vain kaksi mitattua tulosta.

Kesäkuussa Orimattilan Jymyä edustava Mäkelä loikki Lahdessa ulkorataennätyksensä 14,06.

Tuloskuntoa löytyy siis sinne 14 metriin, joka vastaa karkeasti miesten 17 metrin tasoa. Kansallisella kärkitasolla liikutaan silloin, kun nainen hyppää 13 metriä ja mies 16 metriä, kuten esimerkiksi Lappeenrannan Urheilumiesten 19-vuotias Simo Lipsanen. Nuorukainen loikki Tsheboksaryn Eurooppa Cupissa juhannuksena myötätuulen avittamana 16,62. Lauantaina hänen ”hop, step and jump” kantoivat karsinnassa tasan 16 metriä. Sunnuntaina Lipsanen hamuaa ensimmäistä voittoaan Kalevan kisoissa.

Miesten Suomen ennätys on Pertti Pousin 17,00 Kuortaneen juhannuskisoista vuodelta 1968. Johan Meriluoto onnistui Turun Kalevan kisoissa 2001 venyttämään loikkansa peräti 17,04:ään, mutta myötätuulta oli silloin harmittavasti liikaa. Kaikkiaan kymmenen  kertaa Kalevan kisoissa voittanut Meriluoto oli Edmontonin MM-kisoissa 2001 kymmenes.

MM-Edmontonissa Meriluoto hyppäsi karsinnassa sen kauden parhaansa 16,76, mutta loppukilpailussa tulokseksi tuli 16,54.

Tästä tullaankin kolmiloikan neljänteen ”ulottuvuuteen” kropan kuuntelun, kivun sietämisen ja järjen käyttämisen lisäksi. Se on palautuminen. Kolmiloikkaajan jänteet, rustot ja lihakset vaativat maksimisuoritusten jälkeen paljon enemmän huoltamista ja palautumisaikaa kuin 100 metriä, kuulantyönnön tai pituushypyn lajikseen valinneella urheilijalla.

Tämä kaikki liittyy Kristiina Mäkelään ja hänen lajivalintaansa. Hänen on vaikea vakuuttaa yleisöä ja mediaa jokaisessa kilpailussa omista taidoistaan, koska kolmiloikkaajan pääsy tuloskuntoon, ja etenkin tuloskunnon muuttaminen hiekkakasassa huipputulokseksi, on poikkeuksellisen herkkää ja lisäksi äärimmäisen altista olosuhteiden vaikutuksille. Olisipa 20 asteen lämpö ja 1,5 metrin myötätuuli, niin 14 metriä olisi Mäkelälle ”jokapäiväistä leipää”. Jos katsomossa istutaan talvitakeissa ja hyppyjä tehdään vastatuuleen, ei urheilijoilla ole mahdollisuuksia loikkia ennätyksiä.

Kristiina Mäkelä on itse valinnut tuskien taipaleensa, joten ei häntä säälitellä kannata. Tähdeksi tullaan vain kärsivällisyyden, ja kärsimyksen, kautta.

Kristiina Mäkelä 3-loikassa 13,84 #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/OOdpibiQ4U

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 1, 2015

Näitä polkuja pitkin The Open Championshipiin

Mikko Ilonen, 35, pelaa torstaina alkavassa The Open Championshipissä, koska hän sijoittui Euroopan kiertueen Race to Dubai –sarjassa viime kaudella 30 parhaan joukkoon. Tämä oikeuttaa tämän vuoden Openissa 6. kategorian pelipaikkaan, ”exemptioniin”. 

Kaikkiaan erilaisia exemption-kategorioita on 40. Muun muassa kaikki vuoden 2014 Ryder Cupin pelaajat ovat mukana kategorialla 15.

Ilosen kanssa samalla kategorialla Old Coursella starttaavat torstaina esimerkiksi Ruotsin Jonas Blixt ja kovat englantilaiset Tommy Fleetwood ja Ross Fisher.

Ykköskategorian pelaajia The Openissa ovat vanhat mestarit, jotka ovat alle 60-vuotiaita. Mukana on peräti 18 vanhaa mestaria, mukaan lukien vuoden 2003 superyllättäjä Ben Curtis. Viime hetkellä mukaan päässyt amerikkalainen ei ollut koskaan aikaisemmin pelannut majoreissa, mutta purjehti heti The Openin voittoon.

Curtis, 38, osallistuu nyt kolmannen kerran St Andrews´ssa pelattavaan Openiin ja tavoittelee ensimmäistä cutin läpäisyä Old Coursella. Hän on siitä erikoisessa asemassa, että hän saa osallistua tähän turnaukseen vanhana mestarina vielä vuonna 2037.

Swilcan Bridge on yksi Old Coursen ikonisista symboleista,
ja yksi maailman kuvatuimmista silloista.

Yksi pelaaja tekee poikkeuksen tämän vuoden osanottajakaartissa tähän vanhojen mestareiden yläikärajaan. Tom Watson, 65, on mukana special exemptionin turvin. Hän osallistui ensimmäisen kerran The Openiin vuonna 1975 ja voitti heti. Tänä vuonna juhlistetaan Watsonin 40-vuotista Open-historiaa ja hänet ikuistetaan tunteikkaisiin jäähyväiskuviin legendaarisella Swilcan Bridgellä.

Tässä on sellainen numerosarja, joka hakee golfin historiassa vertaistaan: 1975, 1977, 1980, 1982 ja 1983. Ne ovat Tom Watsonin voittovuodet Openissa. Yhden putin päähän jäi, että tuo numerosarja olisi jatkunut vielä 2009 Tunberryssä. Silloin 59-vuotiaasta seniorista oli tulla kaikkien aikojen vanhin major-voittaja!

Tämä Turnberryn kakkossija avaa Tom Watsonille osanotto-oikeuden The Openiin 3. kategoriassa, jonka turvin vuosien 2009–2014 Open-turnauksissa kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneet pääsevät mukaan.

Toinen kovan luokan seniori on kaksinkertainen Masters-voittaja Bernhard Langer, 57, joka saa osallistua The Openiin viime vuoden seniorien Open-voittajana. 1980-luvulla Langer oli parhaimmillaan kahdesti toisena The Open Championshipissa.

Mikko Ilonen pelaa torstain ja perjantain David Howellin ja Greg Chalmersin kanssa. Englantilainen David Howell pelaa 29. kategorian exemptionilla sijoituttuaan maaliskuussa Etelä-Afrikassa Joburg Openissa jaetulle toiselle sijalle. Myös Joburgin voittaja Andy Sullivan ja kakkossijaa Howellin kanssa jakanut Anthony Wall saivat tällä perusteella osallistumisoikeuden The Openiin.

40-vuotias Howell voitti kaksi vuotta sitten Alfred Dunhill Linksin Old Coursella ja pelaa tällä hetkellä ehkä uransa parasta golfia.

Australialainen Greg Chalmers sijoittui marraskuussa ensimmäisessä The Openin karsintaturnauksessa neljänneksi. Koska voittajalla Jordan Spiethillä oli jo Open-tiketti taskussa, Chalmers sai 27. kategorian exemptionin. Myöhemmin Chalmers voitti koko Australasian kiertueen Order of Meritin ja sai sen vuoksi myös 17. kategorian exemptionin.

Chalmers, 41, pelaa vasta kolmannen kerran Openissa. Hän läpäisi cutin molemmilla aiemmilla kerroilla, 1998 (57.) ja 2012 (T45.).

Entä kenellä osanottajista on eniten exemption-statuksia eli osanotto-oikeuksia tämän vuoden Openissa?

Saksan Martin Kaymerilla on seitsemän eri kategoriaa, joiden perusteella hän on mukana. Muun muassa 50 parhaan joukkoon sijoittuminen rankingissa (OWGR) ja 30 parhaan joukkoon sijoittuminen viime vuoden Race to Dubaissa ovat varmistaneet 30-vuotiaan Kaymerin osanoton.

The Openin historiasta voi lukea lisää keväällä ilmestyneestä kirjastani Golf – suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).