Golfin olympiahistoria hämmentää

Olen muutaman vuoden ajan yrittänyt perehtyä golfin olympiahistoriaan. Täytyy sanoa, että se on todella merkillinen keitos. Mitä enemmän tietoa löydän, sitä merkillisemmältä kokonaiskuva alkaa näyttää.

Siis ensimmäiset olympiaturnaukset Pariisi 1900 ja St Louis 1904 ovat ihan OK. Ne ovat tavallaan herttaista ja pienimuotoista urheilun varhaishistoriaa. Mutta Lontoon olympiakisat 1908 hämmentävät.

The Times –lehdessä kerrottiin jo vuotta ennen Lontoon kisoja lajiohjelmat, ja golf oli siellä mukana muiden lajien joukossa. Suunnitelmissa oli järjestää miesten henkilökohtainen turnaus siten, että korkeintaan 30 pelaajaa yhdestä maasta saisi osallistua. Turnaus oli tarkoitus pelata 36 reiän lyöntipelinä. Lisäksi tarkoituksena oli järjestää joukkuekilpailu 6-miehisin joukkuein siten, että neljän parhaan tulokset otettaisiin mukaan.

The Times julkaisi vuoden 1908 alussa useita artikkeleita olympiagolfista. Turnaus oli tarkoitus järjestää Englannissa kolmella lähekkäin sijaitsevalla kentällä: St George´s, Cinque Ports ja Prince´s (Sandwich).

Ja turnaukselle oli katsottu ajankohtakin, kolme ensimmäistä päivää kesäkuusta.

Mutta niin vain R&A ilmoitti, että heitä ei ole informoitu. Ja näin he pistivät sen verran kapuloita rattaisiin, että Lontoossa ei sitten olympiagolfia pelattu. Näin alkoi golfin pitkä, yli 100 vuotta kestänyt taival olympiaperheen ulkopuolella.

Tämä tuli nyt vaan mieleen, kun Helsingin Sanomissa oli tänään Ari Pusan kirjoittama arvio kirjastani Golf – suuret turnaukset, suuret voittajat.  Juttu oli näyttävällä paikalla lehdessä. Kun menin aamulla Golf Talmaan, antoi ensimmäiseksi vastaan tullut Rainer Helling heti palautetta artikkelista. Lue Ari Pusan kirja-arvio täältä.

Olympiaranking

Historia on mielenkiintoista, mutta niin on tulevaisuuskin. Tänään on enää 451 vuorokautta, vain reilu vuosi, Rio de Janeiron olympiakisojen alkamiseen. Huh, kuinka nopeasti aika menee!

Tarkistin suomalaisten golfareiden olympiarankingin tällä hetkellä: Mikko Ilonen on tukevasti sijalla 23, mutta muita miehiä ei tällä hetkellä ole maailmanlistalla noin 300 parhaan joukossa, minkä olympiarankingissa 60 joukkoon sijoittuminen  edellyttäisi: 2 pelaajaa /maa; 15 parhaan joukosta tosin 4 pelaajaa /maa.

Naisten olympiaturnaukseen ovat vahvimmin tällä hetkellä varaamassa paikkoja Ursula Wikström (olympiarankingissa 50:s) ja Noora Tamminen (54:s).

Paavo Nurmi juoksi Worcesterissa sateessa ja mudassa

11.5.1925 Kilpailu nro 51, voitto numero 48

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän ja kilpaili maanantaina 11.5. uudelleen Worcesterin seudulla, Bostonin länsipuolella. Tällä kertaa Greendalen radalla käyty kilpailu sai lisämaustetta märästä ja mutaisesta radasta, mikä selittää 1,5 mailin tasoitusjuoksun vaatimattoman voittoajan 7.22,0.

Paikallinen Suomi Club oli saanut poikkeuksellisen supertähden kilpailuihinsa, mutta taivaan voimat olivat tällä kertaa vastaan. Sade pilasi tapahtuman tunnelman, eikä katsojiakaan tullut odotusten mukaan paikalle. Vain 500 innokkainta osti pääsylipun, mikä kertoo epätoivoisista olosuhteista.

Nurmi majoittui Fitchburgissa Raymond-hotellissa ja Fitchburg Centinelin artikkelin mukaan viihtyi hyvin. Hän tapasi muun muassa painija Väinö Ketosen, joka oli yhdeksän vuotta vanhempi kuin Nurmi. Ketonen oli tuolloin ammattilaispainin keskisarjan hallitseva maailmanmestari.

Ketonen oli lähtöisin Tampereelta. Hän paini ensin Tampereen Yrityksessä ja siirtyi sitten viipurilaiseen Karjalan Tarmoon, jonka riveissä hän voitti kevyen sarjan Suomen mestaruuden vuonna 1910. Sen jälkeen hän siirtyi Englannin kautta Amerikkaan tienaamaan ammattipainijana. Tai kuten tuohon aikaan ilmaistiin, "antautui" ammattipainijaksi.

Ammattipaini oli Yhdysvalloissa 1910- ja 1920-luvuilla sukua ammattinyrkkeilylle. Ketosen lailla monet suomalaiset tienasivat ammattipainijoina.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 51, ennätyksiä 29.