Paavo Nurmi juoksi Worcesterissa sateessa ja mudassa

11.5.1925 Kilpailu nro 51, voitto numero 48

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän ja kilpaili maanantaina 11.5. uudelleen Worcesterin seudulla, Bostonin länsipuolella. Tällä kertaa Greendalen radalla käyty kilpailu sai lisämaustetta märästä ja mutaisesta radasta, mikä selittää 1,5 mailin tasoitusjuoksun vaatimattoman voittoajan 7.22,0.

Paikallinen Suomi Club oli saanut poikkeuksellisen supertähden kilpailuihinsa, mutta taivaan voimat olivat tällä kertaa vastaan. Sade pilasi tapahtuman tunnelman, eikä katsojiakaan tullut odotusten mukaan paikalle. Vain 500 innokkainta osti pääsylipun, mikä kertoo epätoivoisista olosuhteista.

Nurmi majoittui Fitchburgissa Raymond-hotellissa ja Fitchburg Centinelin artikkelin mukaan viihtyi hyvin. Hän tapasi muun muassa painija Väinö Ketosen, joka oli yhdeksän vuotta vanhempi kuin Nurmi. Ketonen oli tuolloin ammattilaispainin keskisarjan hallitseva maailmanmestari.

Ketonen oli lähtöisin Tampereelta. Hän paini ensin Tampereen Yrityksessä ja siirtyi sitten viipurilaiseen Karjalan Tarmoon, jonka riveissä hän voitti kevyen sarjan Suomen mestaruuden vuonna 1910. Sen jälkeen hän siirtyi Englannin kautta Amerikkaan tienaamaan ammattipainijana. Tai kuten tuohon aikaan ilmaistiin, "antautui" ammattipainijaksi.

Ammattipaini oli Yhdysvalloissa 1910- ja 1920-luvuilla sukua ammattinyrkkeilylle. Ketosen lailla monet suomalaiset tienasivat ammattipainijoina.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 51, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmi sai luvan kilpailla Fitchburgissa

9.5.1925 Kilpailu nro 50, voitto numero 47

Paavo Nurmen kilpailulupa Fitchburgin lauantain kilpailuun tuli viime hetkillä. Edellispäivänä lehdet saattoivat uutisoida, että AAU:n pääsihteeri Frederick W. Rubien oli antanut Paavo Nurmelle luvan kilpailemiseen.

Nurmen edellinen kilpailu oli edelliseltä viikonlopulta länsirannikolta, ja nyt oltiin siis itärannikon tuntumassa Fitchburgissa, Massachusettsin osavaltiossa, 200 mailia New Yorkista pohjoiseen.

Nurni, Ville Ritola ja heidän managerinsa Hugo Quist olivat olleet tutkinnassa useamman viikon ajan sen jälkeen, kun Quistin väitetysti esittämä 1500 dollarin vaatimus osallistumisesta Drake Relays –kisoihin Kansas Cityssä oli tullut julkisuuteen. Syytteen mukaan Nurmen starttihinta oli 1000 dollaria ja Ritolan 500 dollaria. Syytteen mukaan ajatuksena oli maksaa Nurmen matkat New Yorkista Des Moinesiin Iowaan ja takaisin sekä Nurmen kotimatka Suomeen.

Paavo Nurmi voitti San Franciscossa Lloyd Hahnin,
ja The Ogden Standard Examiner julkaisi kuvan
noin viikkoa myöhemmin.

Nurmi oli luonnollisesti tutkinnan pääkohde, vaikka Quist hoiti kaikki sopimusneuvottelut. Kilpailuluvan myöntäminen jo sovittuihin kilpailuihin, kuten Fitchburgiin, perustui Nurmen vetovoimaan. Järjestävä seura pystyi laittamaan taloutensa kerralla kuntoon, kun katsomot pullistelivat uteliaista ihmisistä Nurmen juostessa radalla.

Samaan aikaan kun Nurmen mahdollisia starttirahavaatimuksia tutkittiin, hänen suuruuttaan edelleen ylistettiin. Esimerkiksi The Ogden Standard Examiner julkaisi 8.5. kuvan San Franciscon Kezar Memorial –stadionin avajaiskilpailuista, missä Nurmi oli voittanut Lloyd Hahnin.

Fitchburgissa, ennen Reipas AC -urheiluseuran kilpailua, Nurmi antoi lausunnon, että hänen yhteistyönsä manageri Quistin kanssa on päättynyt.

Fitchburg Sentinel kertoi, että Nurmi saapui kaupunkiin lauantaiaamuna ja osallistuu kilpailuun klo 15.30 Crocker Fieldissä. Harrisburg Sunday Courierin mukaan kilpailuun saapui 7000 katsojaa. Tämä oli kuitenkin vain järjestäjien tavoite. Vasta maanantaina ilmestynyt paikallinen Fitchburg Centinel kertoi, että epätietoisuus Nurmen kilpailuluvasta oli tehnyt kilpailujen markkinoinnin vaikeaksi. Toisaalta järjestäjät pitivät lippujen hintoja korkealla. Niinpä katsomossa oli vain 2000 katsojaa.

Nurmi voitti 1,5 mailin tasoitusjuoksun ajalla 6.52,5.  Tasoitukset olivat 65–80 jaardia, mutta Nurmi tavoitti edellään lähteneet jo kilpailun puoliväliin mennessä. Mailin väliaika oli 4.32. Los Angelesissa Nurmi oli juossut kymmenen sekuntia paremmin, joka mainittiin nyt ennätykseksi. Hallissa Nurmi oli kuitenkin kahteen otteeseen juossut ajan 6.39,4, joka oli kaikkien aikojen paras aika tuolla matkalla.

Nurmi antoi Crocker Fieldin kentälle kehut. Hänen mukaansa rata on yksi parhaista, joilla hän on juossut. Samassa yhteydessä hän kuitenkin moitti jyrkkiä kaarteita.

Kilpailuihin osallistui suomalaistaustaisia juoksijoita Hurja- ja Tarmo-nimisistä seuroista.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 50, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti toisenkin kerran San Franciscossa

3.5.1925 Kilpailu numero 49, voitto numero 46

San Franciscon uusi Kezar Memorial –stadion vihittiin lauantaina ja Paavo Nurmi oli kaksipäiväisten vihkiäiskilpailujen suurin tähti. Kilpailut jatkuivat sunnuntaina 3.5., jolloin Nurmi juoksi 2 mailin kilpailussa voittoon ajalla 9.35,2. Vaikka aika ei hiponut ennätyksiä, onnistui turkulainen jättämään maanmiehensä Ville ”Willie” Ritolan kymmenen sekunnin päähän.

Kilpailut olivat samalla Pacific Athletic Associationin mestaruuskilpailut, eli osavaltion mestaruuskilpailut, joiden järjestelyistä vastasi Olympic Club. Sunnuntaina lehtereillä oli noin 10.000 katsojaa.

Kahdesta San Franciscon viikonlopun kilpailusta oli maksettu manageri Hugo Quistille Chicagossa ennalta 1200 dollaria. Lehdet kirjoittivat kilpailujen jälkeen, että Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja seurueen muiden tähtiurheilijoiden matkoista ja majoituksesta oli kertynyt lähes tuo etukäteen maksettu summa. Quist palautti kisajärjestäjille 16 dollaria, kuten muun muassa New York Times itärannikollakin uutisoi.

Toisaalta järjestäjät olivat keränneet kahtena päivänä 9181 dollarin pääsylipputulot, joten järjestelyistä vastanneen Olympic Clubin puheenjohtajalla William F. Humphreyllä ei ollut mitään valittamista.

Kezar Memorial Stadium tuli sotien jälkeen tunnetuksi San Francisco 49ers –joukkueen kotistadionina. Alkuperäinen stadion purettiin kuitenkin vuonna 1989. Vanhasta stadionista saa halutessaan jotain mielikuvaa, jos katsoo ”Dirty Harry” –elokuvan, jonka kohtauksia kuvattiin vanhalla Kezar Memorial Stadiumilla.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 49, ennätyksiä 29