Kuolemanottelu TPS - FC Honka Turussa tänä iltana

Jalkapallon Veikkausliigan tämän kauden toistaiseksi jännittävin ottelu pelataan tänä iltana Turussa, kun TPS isännöi FC Honkaa. TPS on liigassa putoajan paikalla viimeisenä, ja Honka on kuuden pisteen päässä toiseksi viimeisenä.

Jos TPS voittaa, se kuroo eron kolmeen pisteeseen. Jos Honka puolestaan voittaa, se karkaa Tepsiltä jo yhdeksän pisteen päähän. Hyvällä syyllä tätä ottelua voi kutsua kuolemanotteluksi, vaikka esimerkiksi valmentajat varovatkin tällaisia dramatisointeja.

Molemmilla joukkueilla on ollut vaikea vuosi, joka käynnistyi valmentajanvaihtokuvioilla jo ennen sarjakauden alkua. Uudet valmentajat Mika Laurikainen TPS:ssa ja Shefki Kuqi Hongassa ovat olleet lähes mahdottoman tehtävän edessä, ja nyt pienillä resursseilla tasapainoilu on huipentumassa dramaattiseen kuolemanspiraaliin.

Hongan valmentajalla Kuqilla on edelleen pelaajan sielu, ja hän antaa jokaisessa ottelussa kentänlaidalta kaikkensa. Hän ei missään tapauksessa halua saada ansioluetteloonsa merkintää, jossa edelliskauden SM-hopeajoukkue putoaa hänen luotsaamanaan sarjasta.

TPS:n verkkosivuilla olevasta päävalmentajan MikaLaurikaisen haastattelusta ei aivan

aivan välity se jännite, joka illan ottelussa on. Laurikainen ei tietenkään halua luoda pelaajilleen ylimääräisiä paineita. Mutta jos TPS ei nyt ole pakkovoiton edessä, niin koska sitten?

FC TPS:n taustajoukkoihin tuli heinäkuussa mukaan myös jääkiekkolegenda Juhani "Tami" Tamminen, joka vetää noin parillesadalle tepsihenkiselle turkulaiselle luennon ravintola Maunossa ennen ottelun alkua. Tami vakuutti Annetaan poikien pelata -tiedotustilaisuudessa, että jalkapallo oli hänelle varsinkin juniorina iso asia. Seminaarin tuotot ohjataan FC TPS:n toimintaan.

Tami on värikäs persoona, joka osaa herättää tunteita. Aurinkokuninkaalla on Turussa myös omat vastustajansa, joten tepsiläisten nyt saama vetoapu mittaa, ei vain FC TPS:n, vaan myös Tamin oman painoarvon Kupittaan Urheilupuiston lähimaisemissa. 

Honka on toisenlainen joukkue. Sillä ei ole yli 90 vuoden perinteitä, eikä samanlaista mahtiasemaa omalla alueellaan kuin Tepsillä Turussa. Mutta Honka ei ole huono joukkue, vaikka se on tällä kaudella kärsinyt pari suurtappiota. Nimenomaan turkulaisia vastaan Honka on kuitenkin ollut tyrmäävän hyvä. FC Interin Honka on voittanut molemmissa otteluissaan, ja TPS:n se voitti keväällä riistäen heinäkuussakin Tepsiltä pisteen.

Uskoisin, että TPS:n seuraorganisaatio on valettu niin vahvalle kalliolle, että se kestäisi myös yhden kauden divarissa, Jos siis tepsiläisten pahin uhkakuva toteutuisi. Toisaalta Hongalle Veikkausliigasta putoaminen olisi luultavasti lorun loppu.

Veikkausliigassa on tänään muitakin kiinnostavia otteluita. HJK pelaa toista turkulaisjoukkuetta FC Interiä vastaan. Saapa nähdä, miten HJK:n pelaajat syttyvät turkulaisvieraista sen jälkeen, kun he saivat viime lauantaina pelata täydellä Olympiastadionille FC Barcelonan kanssa.

Sattumoisin FC Inter ja HJK ovat vielä mukana myös jalkapallon Suomen cupin välierissä. HJK matkustaa lauantaina IFK Mariehamnin vieraaksi, ja FC Inter pelaa lauantain cup-välieränsä Lahden Kisapuistossa FC Lahtea vastaan.

Sarjataulukon perusteella voi veikata, että cup-finaalissa syyskuun lopulla pelaavat HJK ja FC Lahti. Mutta paljon vaikeampi on vielä veikata, kumpi putoaa Veikkausliigasta, TPS vai Honka.

Sunnuntai on EM-yleisurheilun superpäivä

Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut alkavat tänään tiistaina Zürichissa, ja heti avauspäivänä saa peräti 14 suomalaisurheilijaa tulikasteensa. "Tulikaste" on hieman sotainen termi, mutta ei sinne Letzigrundille leikkimäänkään kukaan mene.

Suomen joukkue on melko suuri, mutta pistesijoja voi realistisesti odottaa vain muutamalta urheilijalta. Ja mitalikamppailut keskittyvät päätöspäivälle sunnuntaille. Se on tavallaan penkkiurheilijan kannalta mukavaa. Kisoja voi seurata muuten vaan alkupäivät, ja todellisen henkeä pidättävän jännittämisen voi jättää sunnuntaille.

Yleisurheiluhan on suomalaisten televisionkatsojien suosikki. Se johtuu varmaankin siitä, että yleisurheilun paremmuus ratkeaa helposti ymmärrettävästi. Se joka ylittää maalilinjan ensimmäisenä, on voittaja. Ja mielenkiintoa tietysti nostaa suomalaisten nuorten lupausten ja huippujen mukanaolo.

Tiistaina suomalaiset osallistuvat vain karsintoihin, mutta keskiviikkona uskoisin Nooralotta Nezirin juoksevan myös naisten 100 metrin aitajuoksun loppukilpailussa.

Torstaina SE-nainen Minna Nikkanen kamppailee suurella todennäköisyydellä seiväshypyn loppukilpailussa, ja Jukka Keskisalon luulisin juoksevan 3000 metrin esteiden finaalissa.

Perjantaina aamupäivällä Jarkko Kinnunen kävelee 50 kilometrin kilpailussa pistesijoista, ja samana iltana Hannamaari Latvala juoksee 200 metrin loppukilpailussa. Näin varmasti ainakin valmentaja Petteri Jouste on suunnitellut.

Lauantaina David Söderberg heittää moukarin loppukilpailussa. Lauantaina juostaan myös viestijuoksun alkueriä, mutta lähimpänä jatkopaikkaa olevalta miesten 4x100 metrin joukkueelta vaaditaan kyllä unelmajuoksua loppukilpailuun pääsemiseen. Sellaistahan sinne tietysti lähdetään hakemaan.

Suuren yleisön herkkulajit jäävät sunnuntaille. Ensin viiden aikaan Sandra Eriksson försöker att få medalj på 3000 meter hinder, ja heti perään suomalaiset ovat mitalitaistelussa myös keihäspaikalla. Tero Pitkämäki on Suomen joukkueen valttikortti lievästä loukkaantumisestaan huolimatta. Hänen varjonaan tänä kesänä ollut Antti Ruuskanen voisi hyvän päivän tullen pamauttaa 88-90 metrin kaaren ja napata kultamitalin Pielavedelle. En olisi siitä kovin yllättynyt. Ja Ruuskanen vaikuttaa sillä tavalla mukavalta kaverilta, että hänelle täysosuman kyllä suo.

Näin laskien Suomella on kolme vahvaa mitaliehdokasta, Eriksson, Pitkämäki ja Ruuskanen. Muillakin urheilijoilla on tietysti mahdollisuus venyä ja yllättää, mutta tässä kirjoituksessa esittelen vain varmimmat menestyjät. Jos ajatellaan maltillisesti, että kaksi kolmesta vahvasta kandidaatista onnistuu mitalijahdissaan, Suomen yleisurheilumaine on taas kerran pelastettu. 

Lisää tietoa esimerkiksi Suomen joukkueesta löytyy Suomen Urheiluliiton ylläpitämiltä yleisurheilusivuilta. 

Kisoja kannattaa seurata silläkin silmällä, että vuoden 2005 MM-kisat ja 2012 EM-kisat järjestänyt Antti Pihlakoski (toden totta, oli siellä muutama muukin järjestämässä) kuuluu Euroopan yleisurheiluliiton hallitukseen. Pihlakosken osakkeet ovat sillä tavalla hyvässä kurssissa, että hänestä voisi tulla ensi vuonna Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtaja. Siitä hyötyisi koko suomalainen yleisurheilu.

Mikko Ilonen pelasi huippukisan PGA Championshipissä

Mikko Ilonen pelasi historiallisen hienon turnauksen Valhallassa U.S. PGAChampionshipissä. Hän oli kahden kierroksen jälkeen jaetulla neljännellä sijalla ja kolmen kierroksen jälkeen jaetulla yhdeksännellä sijalla. Neljänteen päivään hän lähti Ruotsin Henrik Stensonin parina (-9), neljä lyöntiä kärkipelaaja Rory McIlroyn takana.

Mikko pelasi tasaisen ja varman viimeisen kierroksen (69) ja tuloksena oli jaettu 7. sija, joka on uran paras saavutus!

Hieman perspektiiviä: Rory McIlroy on tällä hetkellä maailman paras pelaaja, joka voitti viime kuussa jo The Open Championshipin. Henrik Stenson oli viime vuonna Ruotsin ykköstähti ja sai vastaanottaa tammikuussa arvostetun Jerringprisetin. 

Valhallan hieno suoritus vahvistaa entisestään Mikko Ilosen asemaa suomalaisen golfin kirkkaimpana tähtenä. Hänellä on aiemminkin ollut hyviä tuloksia, mutta Valhallassa Ilonen pelasi itsensä ehdolle Ryder Cupiin ja vuoden urheilijaksi.

Suomalaisessa golfissa ei ole koskaan aikaisemmin saavutettu mitään vastaavaa. Vertailukohta voidaan hakea vain Ilosen omista aikaisemmista saavutiksista. Mutta mitkä ovat ne Mikon seuraavaksi parhaat suoritukset?

Kaksi kilpailua täytyy ehdottomasti huomioida uran alkupuolelta. Toinen on British Amateurin voitto vuonna 2000, ja toinen on huikea yhdeksäs sija seuraavan vuoden British Openissa. 

Amatööritulosten vertaaminen ammattilaistuloksiin on äärimmäisen vaikeaa. Toisaalta ammattilaisena Mikko on luonnollisesti paljon parempi pelaaja kuin nuorena amatöörinä. Ja toisaalta aina, kun Mikko esitellään, muistetaan mainita hänen voittonsa British Amateurissa.

On tietysti uskaliasta tehdä paremmuuslistaa tuoreeltaan PGA Championshipin jälkeen, mutta teen nyt kuitenkin kaiken uhalla yrityksen arvottaa Mikon parhaita kilpailuja:

1. Major: U.S. PGA Championship 2014 Valhalla: T7.

2. Major: The Open 2001 Royal Lytham & St Annes:  T9.

3. Major: The Open 2006 Royal Liverpool: T16.

4. European Tour Irish Open 2014 Fota Island: 1.

5. European Tour Nordea Masters 2013 Bro Hof Slott: 1.

6. European Tour Scandinavian Masters 2007 Arlandastad: 1.

7. British Amateur 2000 Royal Liverpool: 1.

8. Asian/European Tour Enjoy Jakarta Astro Indonesia Open 2007: 1.

9. European Tour Qatar Masters 2014: 2. (tappio uusinnassa Sergio Garcialle)

10. European Tour BMW PGA Championship 2013 Wentworth: T12.

Esimerkiksi Mikon valmentajalla Timo Rauhalalla voisi olla aivan toisenlainen lista. Yhtä kaikki, kun maailmassa on 60 miljoonaa golfin pelaajaa, Mikko Ilonen on nyt tunnetuin suomalaisurheilija maailmalla.