Mietteitä golfammattilaisuudesta

Yksi amatöörigolfin mielenkiintoisimmista arvoturnauksista The Spirit International päättyi keskiviikkona edelliskerran tapaan isäntämaan eli Yhdysvaltojen voittoon. Whispering Pinesin golfklubilla pelattava turnaus on maailman parhaimpiin kuuluvien amatööripelaajien turnaus, jossa pelaavat kahden miehen ja kahden naisen joukkueet.

Itse asiassa samassa kisassa on peräti viisi eri kilpailua. Miesten ja naisten henkilökohtaiset kilpailut, miesten ja naisten erilliset parikilpailut (best ball) ja lisäksi miesten ja naisten tuloksista laskettu kokonaiskilpailu.

Lauri Ruuska, Kristian Kulokorpi, Matilda Casrén ja Emily Penttilä muodostivat Suomen joukkueen. Emilyllä on ymmärtääkseni viimeinen vuosi menossa Tulanessa, mutta Matilda on vasta kolmannen vuoden Junior-opiskelija Florida State Universityssä. Jos olen laskenut oikein. Opiskeluaikanaan molemmat ovat joka tapauksessa kehittyneet pelaajina isoja askelia.

Putti kohdilleen ja baanalle, tuumii Lauri Ruuska.

Keskustelin alkusyksystä Lauri Ruuskan kanssa Pickalassa ja silloin hän kertoi ammattilaissuunnitelmistaan. Ammattilaisuus on iso askel, ja ilmeisesti pelaaja itse tietää parhaiten, milloin se askel on otettava. Siinä taitaa olla parempi, jos ulkopuoliset malttavat olla jakamatta omia neuvojaan.

Sanon nyt kuitenkin kaikille ammattilaisuudesta haaveileville, että se polku on paljon kivikkoisempi, mitä majoreita televisiosta katsoessa voisi kuvitella. Iso päätös, joka ei muuta vielä mitään.  Oman toiminnan on oltava ammattimaista jo monta vuotta ennen tuota siirtymää. Ammattilaisen status ei tee kenestäkään yhtään parempaa pelaajaa vain sen vuoksi, että hän pelaa ammattilaiskisoja. Sen vuoksi ei ole ollenkaan huono asia, jos nuoret suomalaispelaajat malttavat siirtää tuota päätöstä.

Tämä tuli nyt mieleen, kun katselin Spiritin tuloksia. En kuitenkaan tarkoita, että Lauri Ruuska ei olisi kypsä siirtymään ammattilaiseksi, jos hän itse niin päättää.

Spirit Internationalin tuloslistaa katsoessa näkee, että Lauri on päässyt amatöörigolfissa hyvin lähelle maailman kärkeä. Hän sijoittui miesten henkilökohtaisessa kilpailussa jaetulle viidennelle sijalle 18 pelaajan joukossa.

Spirit International on siis se erikoinen turnaus, jossa henkilökohtaisen kisan paremmuus ratkaistaan laskemalla parin alittavat reikätulokset, siis birdiet ja eaglet yhteen.  Lauri Ruuska teki kolmen kierroksen kisassa 13 birdietä. Kristian Kulokorpi teki puolestaan neljä birdietä ja yhden eaglen.

Naisten kisassa Emily Penttilä sai 10 birdietä ja Matilda Castrén 9. Tasainen kaksikko sijoittui naisten parikisassa jaetulle kolmannelle sijalle.  Meksikon Maria Fassi teki 17 birdietä ja naisten ainoan eaglen. Painetaan nimi mieleen. Suomen edelle naisten kisassa sijoittuivat vain Meksiko ja Englanti. Espanja, Ruotsi ja Japani päätyivät samaan tulokseen Suomen kanssa.

Miesten parikisassa Suomi jakoi kymmenennen sijan, ja kokonaiskilpailussa Suomi jakoi Korean kanssa seitsemännen sijan.

Jotain suomalaisessa golfvalmennuksessa tehdään oikein, kun viime vuosina on noussut lukuisia amatöörejä aivan maailman kärjen tuntumaan.

Third place as a team at @thespiritgolf 2015 💪🏼 #GoFinland 🇫🇮 pic.twitter.com/rCPTup5Yai

— Matilda Castren (@CastrenMatilda) October 14, 2015

Skotlannin golf yhdistyy: naiset ja miehet samaan organisaatioon

Vuosi sitten Gleneaglesissa järjestetty Ryder Cup on kantanut hyvää hedelmää Skotlannin golfkentillä. Skotlannin hallitus lupasi Ryder Cupin innoittamana golfille miljoona euroa aikuisten harrastuksen lisäämiseen, perheiden golfin kehittämiseen ja junioriohjelmaan.

Miljoonan euron lisäpanostus jaksotetaan neljälle vuodelle. Jo 90 klubia on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään toimintaansa uudessa Get into Golf -ohjelmassa. 

”Olemme erittäin kiitollisia Skotlannin hallitukselle tästä lisärahoituksesta”, sanoi Skotlannin golfliiton varapääsihteeri Andy Salmon Golfbusinessnews.comin sivuilla.

Skotlannissa on nyt 223 000 golfaria. Kokonaismäärässä on hienoista kasvua, mutta Skotlannissa rekisteröidään myös aktiivipelaajat erikseen. Ja aktiivien määrä on hieman laskussa. Junioriohjelma on saanut heti hyviä tuloksia. Golfia harrastavien tyttöjen määrä on noussut Skotlannissa vuoden aikana kolme prosenttia.

Naisten golf ottaa kehitysloikkia

Isoin mullistus on kuitenkin tapahtumassa organisaatiotasolla. Skotlannissa on tähän päivään asti ollut erikseen miesten (SGU) ja naisten (SLGA) golfliitot. Organisaatiot on puristettu tänä syksynä yhteen, ja virallisesti yhteinen polku alkaa lokakuun alussa.

Skotlannin golfin yhdistäminen samaan organisaatioon on osa lajin tasa-arvokehitystä. Naisten golf on edelleen paljon miesten golfia jäljessäesimerkiksi ammattilaisten palkintorahoissa. Tasa-arvokehitystä vauhdittaa ensi vuoden olympiaturnaus. Riossa miehet ja naiset pelaavat samalla kentällä, samoilla ehdoilla ja samoista palkinnoista.

Golf oli Skotlannissa niin miesten oma harrastus, että naiset perustivat omia klubejaan ja kehittivät harrastuta keskenään. Itse asiassa naisten golfliitto perustettiin Skotlannissa vuonna 1904 ennen miesten SGU:ta!

Skotlannin golfia kehitetään miljoonalla eurolla. Kuvassa näkyy
St Andrews´n kaupunki Castle Course -kentän suunnasta.

Louise Suggs kuoli St Andrews´n jäsenenä

Royal Golf Club of St Andrews hyväksyi ensimmäiset naiset jäsenikseen vasta tämän vuoden alussa. Historiaa ensimmäisenä naisjäseninä tekivät mm. Annika Sörenstam, Louise Suggs, Dame Laura Davies ja Prinsessa Anne.

Heistä Louise Suggs kuoli viime kuun alussa 91-vuotiaana Floridassa. Hän oli LPGA:n perustajia ja yksi kaikkein menestyneimmistä naispelaajista.

Vuonna 1957 Louise Suggs saavutti ensimmäisenä naisena Career Grand Slamin. Silloin oli kulunut 12 vuotta hänen ensimmäisestä major-voitostaan. Kaikkiaan hän voitti urallaan 11 naisten major-titteliä. Vain Patty Berg (15) ja Mickey Wright (13) ovat tilastoissa hänen edellään.

Golfkirjani on mukana Golf55+ kampanjassa

Sain hyviä uutisia. Golfkirjani Golf, suuret  turnaukset, suuret voittajat, pääsee mukaan keski-ikäisille ja vanhemmillekin golfareille ja lajista kiinnostuneille suunnatun Golf55plussan markkinointikampanjaan!

Kalle Virtapohja: Golf, suuret, turnaukset, suuret voittajat

Golf55+ on hanke, jolla halutaan madaltaa golfin tutustumiskynnystä sekä parantaa uusein harrastajien ja nykyisten seniorigolfareiden elämänlaatua terveellisen harrastuksen avulla.

Golfkirjani on ilmestynyt tänä vuonna. Auditoriumin kustantamassa kirjassa kerrotaan tarinoita major-turnauksista ja niiden voittajista. Sain kirjan tekemisessä apua erityisesti Lassi Tilanderilta ja Mika Wikströmiltä. Myös Ville Kalliala ja Seppo Soratie antoivat tärkeitä kommentteja, samoin golfvalokuviin erikoistunut Kai Kilappa.

Tärkeää oli myös kannustus ja taustatuki, jota sain esimerkiksi Teemu Tyryltä ja muutamilta muilta. Idea lähti siitä, kun aloimme eri yhteyksissä laskeskella Suomessa pelanneita major-voittajia. Pääsimme lopulta 14 mies- ja 6 naispelaajaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli parin vuoden hauska projekti, joka antoi paljon. Oli mukava lukea vanhoja golflehtien vuosikertoja ja tutustua vanhaan golfkirjallisuuteen. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin kirjastosta löysin yhden golfkirjallisuuden klassikoista, P.A. Vailen teoksen ”Modern Golf”.

P.A. Vaille: Modern Golf

Kirjoitin myös golfin suomalaisesta varhaishistoriasta, mutta jätin sen lopulta tästä kirjasta pois. En usko, että se olisi kovinkaan paljon tavallisia golfareita kiinnostanut.

Sen sijaan oli mielenkiintoista perehtyä niihin suomalaisen kilpagolfin kehitysvuosiin, joiden aikana esimerkiksi Jusa Hämäläinen ja Kari Salonen avasivat uraa myöhempien vuosikymmenien suomalaisgolfareille.

Suomalaisessa kilpagolfissa on ollut kaksi erittäin voimakasta keskusta, Lahti ja Kotka. Lahdessa, missä Lassi Tilanderkin vaikutti jo 1960-luvun alussa, kehittyi Veikko Kankkosen ja kumppanien ansiosta vahva kilpailullinen kulttuuri, joka on ollut siivittämässä monia pelaajia. Esimerkiksi Anssi Kankkosen tai Kalle Väinölän läpimurto ei jäänyt kauaksi. Lopulta Mikko Ilosesta tuli se pelaaja, joka raivasi sen tien Euroopan huipulle asti.

Ilonen on ainoana suomalaisena miespelaajana päässyt pelaamaan major-turnauksia ja menestynytkin. Vuosi sitten hän sijoittui PGA Championshipissä jaetulle seitsemännelle sijalle. Vaikka tämä kausi on mennytkin pelillisessä laskusuhdanteessa, Ilosen pelaamisessa on vahvaa kunnianhimoa ja tavoittellisuutta.

Euroopan kiertueella Ilonen on voittanut viisi kertaa. Roope Kakosta tuli tänä vuonna vasta toinen suomalainen ET-voittaja. Suomalaisten voitot miesten Euroopan kiertueella:

• 2007 Mikko Ilonen Indonesia Open
• 2007 Mikko Ilonen Scandinavian Masters
• 2013 Mikko Ilonen Nordea Masters
• 2014 Mikko Ilonen Irish Open
• 2014 Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship
• 2015 Roope Kakko Madeira Islands Open

Toinen kilpapelaajia poikkeuksellisella tavalla tuottanut keskus on Kotka. Kymen Golfin riveistä ovat nousseet esimerkiksi Ursula Wikström, Hanna-Leena Ronkainen ja Tapio Pulkkanen. Wikström on tällä hetkellä naisten ykköspelaaja Suomessa, ja Pulkkanen on ottanut Pohjoismaiden kiertueella jo useita voittoja.

Kirjassa esitellään tietenkin myös naisten suurturnaukset ja parhaat naispelaajat samoin kuin parhaat suomalaiset.

Minea Blomqvist-Kakko on sijoittunut parhaimmillaan jaetulle kahdeksannelle sijalle naisten British Openissa (2004). Hänen lisäkseen naisten majoreissa ovat suomalaisista pelanneet Ursula Wikström, Riikka Hakkarainen, Jenni Kuosa ja Emily Penttilä.

Kirjani yhtenä tarkoituksena on auttaa golfin ystäviä suomalaisten pelaajien seuraamisessa. Kirjasta saa taustatietoa, joka antaa perspektiiviä ja auttaa arvottamaan suomalaisten saavutuksia.

Katse heti seuraavaan golfkisaan

Suomalaiset golfammattilaiset pelasivat viikonloppuna kaksijakoisesti. Miesten ja naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa oli mukana kaksi miestä ja kaksi naista, ja kaikki menivät hienosti cutista läpi ja olivat hyvissä asemissa vielä kolmannen päivän jälkeen.

Mutta lopputulos oli vain 12:nneksi Saksassa sijoittuneen Mikko Korhosen osalta palkitseva. Muut saivat pettyä. Mikko Ilonen oli vielä viimeisen päivän takalenkin alkupuolella voittokamppailussa, mutta sitten harvinainen epäonnen suma pudotti hänet 44:nneksi. Kierrokset 69, 66, 67 ja 77 kertovat, millainen romahdus loppuun tuli.

Ilonen on kilpaillut melko vähän loppukesän aikana, joten Saksan romahduksen voinee laittaa osittain kilpailutuntuman puutteen tiliin. Tuntui hyvältä lukea Ilosen tviitti: Can´t go back, so let´s go forward!

Alfred Dunhill Links Championship (päivitetyt pelaajatiedot)

Mikko Ilosen seuraava pysähdys on Skotlannissa, missä pelataan erikoinen Alfred Dunhill Links Championship kolmella huippukentällä Old Course, Kingsbarnes ja Carnoustie.

Mikko Ilonen ja Roope kakko pelaavat perjantaina Kingsbarnsin kentän.

Mukana on 168 ammattilaista, ja 168 amatööriä, jotka muodostavat parit keskenään. He pelaavat ensin kierroksen kullakin kentällä. Sen jälkeen 60 parasta ammattilaista (ja tasatuloksessa olevat) ja lisäksi 20 parasta paria pääse pelaamaan viimeisen kierroksen Old Coursella.

Samaan aikaan pelataan kahta kilpailua: ammattilaisten henkilökohtaista kisaa, ja parien kisaa, jossa palkitaan 20 parasta paria niin, että palkintorahat menevät ammattilaiselle, ja amatööri saa nautinnon pelata hyvässä seurassa neljä kierrosta huippukentillä. Jotenkin näin.

Henkilökohtaisessa kilpailussa on palkintorahaa 4,8 miljoonaa dollaria, ja parikilpailussa 200 000 dollaria. Eli yhteensä kyseessä on 5 miljoonan dollarin kilpailu. Siinäkin mielessä tämä eroaa useimmista Euroopan kilpailuista. Esimerkiksi Saksan kisassa viime viikonloppuna oli palkintopotissa 2 miljoonaa euroa.

Henkilökohtaisen kilpailun voittaja kuittaa Alfred Dunhill Linksissä 800 000 dollaria, ja 10:s sija tuo 96 000 dollaria. 60:nneksi sijoittunut saa reilut 13 000 dollaria. Parikilpailun voittajaparin ammattilainen saa 50 000 dollaria, ja sijoille 6–20 sijoittuneet saavat kukin 5000 dollaria.

Mikko Ilonen pelasi viime vuonna veljensä Sami Ilosen kanssa. Tänä vuonna hänen kaverinaan on eteläafrikkalainen liikemies Dillie Malherbe. Amatöörien joukossa on perinteisesti suuria viihde- ja urheilumaailman tähtiä. Tänä vuonna tähtisadetta ja ainutlaatuista tunnelmaa tuovat muun muassa näyttelijä Hugh Grant, laulaja Huey Lewis, jalkapalloilijat Louis Figo, Johan Cruyff ja Ruud Gullit sekä viisissä peräkkäisissä olympiakisoissa kultaa soutanut Steve Redgrave.

Roope Kakko pelaa tunnettuun taidekauppiassukuun kuuluvan Alex Acquavellan kanssa.

Ilosen ja Kakon pelit kulkevat samoilla kentillä: torstaina Carnoustie, perjantaina Kingsbarns, lauantaina Old Coursen. Ja jos he ovat 60 parhaan joukossa, heillä on sunnuntaina uudelleen Old Course.

Naisillakin jäi tulos tekemättä

Myös naisten Euroopan kiertueella oli Minea Blomqvist-Kakolla ja Ursula Wikströmillä hyvä mahdollisuus nousta jopa kärkikymmenikköön. Kolmen päivän jälkeen 19. sijaa jakanut suomalaiskaksikko ei kuitenkaan saanut kirivaihdetta päälle. Minea pelasi viimeisenä päivänä 71 ja Ursula 73 lyönnin kierroksen.

Blomqvist-Kakko pelasi kaikesta huolimatta yhden tämän kauden parhaista kisoistaan ja sijoittui 25:nneksi. Wikström oli 30:s.

Ursulan ja Minean on parasta tehdä sama päätös, jonka Mikko Ilonenkin teki. Vaikka erittäin hyvä tulos oli jo tuloillaan, ei vaatimatonta lopetusta kannata märehtiä tai murehtia sen enempää. Katse on käännettävä eteenpäin, ja haettava seuraavaan kisaan paras mahdollinen vire.

Naisten Euroopan kiertue jatkuu Kiinassa 8.10. Xiamen Orientin golfkentällä. Ursulan ja Minean lisäksi myös Noora Tamminen on edelleen ilmoittautuneiden pelaajien listoilla.

Toivottavasti Noora on saanut heti oikeat lääkkeet mykoplasmansa hoitoon niin, että hän todellakin voisi palata jo näin nopeasti takaisin kisakentille.

Päivitin ja korjasin keskiviikkona Mikko Ilosen ja Roope Kakon peliohjelman ja peliparit.

Solheim Cupissa taas vahvaa ruotsalaisväriä

Kävin golfhistorian ykkösgurun Lassi Tilanderin kanssa pelaamassa Nordcenterissä , kun klubiravintolassa tuli vastaan Erkki Välimaa, yksi lahtelaisen golfkoulun ensimmäisistä huippukasvateista. Season Golfin toimitusjohtajana nykyään toimiva Välimaa pelasi samaan aikaan amatöörien arvoturnauksia Suomen maajoukkueessa, kun Lassi Tilander oli maajoukkueen kapteenina. Noilta hienoilta reissuilta Välimaalla on muun muassa David Duvalin päänahka, mutta Phil Mickelson jäi kuitenkin kukistamatta!

Keskustelu kääntyi perjantaina Saksassa St. Leon-Rotin kentällä alkavaan Solheim Cupiin, joka on naisten golfin merkittävin joukkuekilpailu.

Eurooppa puolustaa voittoa joukkueella, jossa on taas kerran vahva ruotsalaisväritys. Anna Nordqvist on mukana joukkueessa neljännen ja Carolina Hedwall kolmannen kerran. Joukkueen kapteeni on Carin Koch. Hedwall voitti muutama vuosi sitten Talissa Finnair Mastersin, ja itse asiassa myös kapteeni Koch on voittanut Talissa, nimittäin Finnish Amateur Openin vuonna 1989. Hän pelasi tuolloin vielä tyttönimellään Hjalmarsson, kuten Lassi Tilander, 81, hyvin muisti.

Kirjoitan tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat” Solheim Cupista seuraavasti:

Golfkirja löytyy ainakin Akateemisen kirjakaupan
 hyllyiltä tai verkkokaupoista.

 ”Naisten vastine miesten Ryder Cupille on norjalais-amerikkalaisen liikemiehen Karsten Solheimin käynnistämä Solheim Cup, joka pelataan Euroopan ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Yhdysvallat dominoi aluksi vuodesta 1990 lähtien joka toinen vuosi järjestettyä turnausta.  Vuoden 2013 Solheim Cupin jälkeen Yhdysvallat on tilastoissa niskanpäällä kahdeksalla voitollaan Euroopan viittä voittoa vastaan.

Eurooppa on viime vuosina parantanut tahtiaan ja vuonna 2013 se pystyi ensimmäisen kerran saavuttamaan toisen peräkkäisen voiton ja samalla voittamaan ensimmäisen kerran Amerikan maaperällä. Kaiken lisäksi Coloradossa savutettu voitto tuli ennätyksellisen ylivoimaisesti 18–10. Euroopan historiallisen voittojoukkueen sankari oli ensimmäisenä pelaajana Solheim Cupin historiassa kaikki viisi otteluaan voittanut Ruotsin 24-vuotias Caroline Hedwall.

Hedwallilla oli takanaan menestyksekäs amatööriura. Hän voitti kahdesti Euroopan mestaruuden (2007 ja 2009) ja vuonna 2010 Oklahoma State Universityn opiskelija juhli Yhdysvaltojen henkilökohtaista yliopistomestaruutta (NCAA). Hän nousi naisten Euroopan kiertueelle karsintojen kautta ja voitti tulokaskaudellaan 2011 neljä LET:n osakilpailua. Yksi näistä oli Talissa pelattu Finnair Masters, jossa toiseksi tuli Hollannin Christel Boeljon ja kolmanneksi neljä kertaa Solheim Cupissa pelannut ruotsalainen Carin Koch. Vuoden 2015 Solheim Cupissa on Kochin vuoro toimia Euroopan joukkueen kapteenina.

Coloradon Solheim Cupissa "Carro" pelasi viimeisenä päivänä Yhdysvaltojen Michelle Wietä vastaan. Wien piti olla suosikki, olihan hänen tilillään tuolloin kaksi voittoa LPGA-kiertueelta ja lukuisia hyviä sijoituksia naisten majoreista.  Mutta Hedwall piti päänsä kylmänä. Ruotsalaisen voitto varmistui tasaisessa ottelussa vasta viimeisellä väylällä, kuten ruotsalaisen Jens Lindin SVT:lle tekemä televisiodokumentti kertoo.”

Jos haluat ostaa kirjan Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat, se onnistuu kätevästi esimerkiksi kustantajani Auditoriumin kautta.

Kirjan teksti jatkuu vähän myöhemmin näin:

”Ruotsilla on naisten ammattilaisgolfissa erittäin vahva asema. Se on isännöinyt kahdesti Solheim Cupia. Vuonna 2003 pelattiin Barsebäckissä ja 2007 Halmstadissa. Kahdeksan kertaa Solheim Cupissa pelannut Annika Sörenstam on tuonut eniten arvostusta Ruotsin golfille. Yhtä moneen edustuskertaan Solheim Cupissa ylsivät tosin myös Helen Alfredsson ja Sophie Gustafsson, mutta heiltä puuttuu Sörenstamin karisma.

Sörenstamin vanavedessä Ruotsista on tullut runsaasti maailman kärkitason pelaajia. Vuonna 2011 Finnair Mastersin voittanut Caroline Hedwall todistaa yhtenä uuden sukupolven uusista tähdistä, että jatkuvuutta löytyy. Hedwall on jo 11. ruotsalaispelaaja, joka on pelannut Solheim Cupissa.

Ruotsissa osataan arvostaa yrittämistä ja menestymistä. Esimerkiksi Annika Sörenstamin lapsuusvuosien kotiklubilla Bro-Bålstassa on palkintohuone, jossa on supertähden palkintoja ja kuvia kertomassa siitä, mistä tähti ponnisti maailmalle. Bro-Bålsta on Tukholman liepeillä sijaitseva samanlainen metsäkenttä, jollaisia Suomessakin on runsaasti. Suomesta voi siis aivan yhtä hyvin nousta pelaajia maailman huipulle, kun kerran Ruotsistakin on noustu.

Sörenstam opiskeli Arizonan yliopistossa pari vuotta kunnes siirtyi vuonna 1992 ammattilaiseksi. Hän saavutti urallaan yhteensä 93 ammattilaisvoittoa, joista 72 LPGA Tourilla. Naisten Euroopan kiertueella hän voitti 17 kertaa. 

Vuonna 2013 uutisoitiin, että Sörenstam perustaa menestyville yliopistopelaajille oman palkinnon Annika Awardin, joka vastaa miespelaajille jo kauan jaettua Haskins-palkintoa. Kilpasiskot, valmentajat ja median edustajat äänestivät seuraavana vuonna ensimmäisen Annika Awardin presented by 3M saajaksi UCLA:n Alison Leen.

Samaan aikaan perustettiin myös Rolex Annika Major Award -niminen palkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 parhaiten vuoden viidessä majorissa menestyneelle pelaajalle. Pisteitä sai sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon. Michelle Wie sai ensimmäisen palkinnon yhdellä voitolla ja yhdellä kakkossijalla. Hän joutui sormivamman vuoksi jättämään Wegmans LPGA Championshipin pelaamatta ja lisäksi hän joutui keskeyttämään kauden viimeisen majorin, Evianin.

Urheilijana ja urheiluvaikuttajana Annika Sörenstam on noussut maailman ykkösketjuun. Esimerkiksi vuonna 2013 Golf Inc. valitsi hänet ainoana naisena golfin vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.”

Koska pidän numeroista, tein kirjaan jonkun verran taulukoita. Jos olet ostanut kirjan, voit itse tehdä korjauksen taulukkoon sivulle 182 (Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa), koska Anna Nordqvist ja Caroline Hedwall ovat siis mukana myös tämän viikon Solheim Cupissa.

Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa

8 kertaa Annika Sörenstam 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007

8 kertaa Helen Alfredsson 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2009

8 kertaa Sophie Gustafson 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011

6 kertaa Liselotte Neumann 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Catrin Nilsmark 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Maria Hjorth 2002, 2005, 2007, 2009, 2011

4 kertaa Carin Koch 2000, 2002, 2003, 2005

4 kertaa Anna Nordqvist 2009, 2011, 2013 ja 2015

3 kertaa Caroline Hedwall 2011, 2013, 2015

1 kerta Charlotta Sörenstam 1998

1 kerta Linda Wessberg 2007

Euroopan joukkue tämän vuoden Solheim Cupissa:

Carlota Ciganda (s. 1990) Espanja, joukkueessa myös 2013

Sandra Gal (1985) Saksa, myös 2011

Caroline Hedwall (1989) Ruotsi, myös 2011, 2013

Charley Hull (1996) Englanti, myös 2013

Karine Icher (1979) Ranska, myös 2002, 2013

Caroline Masson (1989) Saksa, myös 1989

Catriona Matthew (1969) Skotlanti, myös 1998, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Azahara Munoz (1987) Espanja, myös 2011, 2013

Gwladys Nocera (1975) Ranska, myös 2005, 20007, 2009

Anna Nordqvist (1987) Ruotsi, myös 2009, 2011, 2013

Melissa Reid (1987) Englanti, myös 2011

Suzann Pettersen (1981) Norja, myös 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013