Kuinka suuri keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on?

Keihäänheitto on perinteisesti ollut suomalaisten laji. Trendi on säilynyt viime vuosikymmeniin asti. Vuodesta 1983 järjestetyissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on ollut neljällä kullalla ja neljällä hopealla menestynein maa miesten keihäänheitossa.

Tshekki on toinen maa, joka on yltänyt neljään kultamitaliin Jan Zeleznyn kolmen mestaruuden ja Vitezslav Veselyn yhden (2013) mestaruuden ansoista. Zelezny, Mr. Keihäänheitto, osallistui urallaan kahdeksan kertaa keihäänheittoon MM-kisoihin! Kolmen kullan lisäksi hän sai kaksi MM-pronssimitalia.

Andreas Thorkildsenillä on neljä mitalia, mutta niistä on vain yksi kultainen, muut ovat hopeita.

Monelle kenties yllättäen kolmanneksi eniten mitaleita haali urallaan Kreikan Kostas Gatsioudis, joka sai kaksi pronssia ja yhden hopean.

Tero Pitkämäki, Seppo Räty, Aki Parviainen ja Kimmo Kinnunen ovat kaikki mitaleilla laskien yhtä kovia heittäjiä MM-tasolla. Kaikilla on yksi kulta, ja sen jälkeen on kaikille tullut vielä yksi hopea.

Jos Pitkämäki laittaa ”duudsonilaisen” vaihteen päälle, hän voi ottaa kolmannen MM-mitalinsa ja nousta samalla kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi MM-tasolla.

Antti Ruuskasella on mitaleita olympia- ja EM-kisoista,  mutta MM-mitali puuttuu. Karsinta ei oikein vakuuttanut, joten Ruuskasen mitali olisi suurempi yllätys kuin Pitkämäen.

Keskiviikkoiltapäivä on todella hienoa suomalaista urheilun juhlaa, sillä samaan aikaan kun Pitkämäki ja Ruuskanen heittävät keihäsmitaleista, hyppää Minna Nikkanen seiväspaikalla pistesijoituksesta. Ennätystään sivuavalla 460:llä Nikkanen voisi hyvinkin yltää pistesijoille. Ja muistetaan sekin, että 470:n ylittäminen ensimmäisellä voi olla jo mitalin arvoinen hyppy – se on pienellä venymisellä täysin mahdollisuuksien rajoissa Minnalle!

Jälkikirjoitus (15.9.2015): Tero PItkämäki saavutti Pekingissä MM-pronssia ja näin hän on ainoa suomalaisurheilija, jolla on kolme MM-mitalia, yksi kutakin lajia. Lisäksi hän saavutti ensimmäisenä suomalaisurheilijana Timanttiliigan kokonaisvoiton lajissaan. Eli nyt aletaan olla jo tilanteessa, että Pitkämäki haastaa tosissaan keihään kaikkien aikojen legendoja, kuten Jonni Myyrää, Matti Järvistä ja Seppo Rätyä.

Minna Nikkanen innostaa seiväshyppääjiä uusiin korkeuksiin

Kalevan kisojen jälkeen on hyvä tehdä pientä väliarviota suomalaisesta yleisurheilusta ja erityisesti muotilajista naisten seiväshypystä. Keihäänheitto täyttää lehtien palstat, tavallaan ymmärrettävästi, mutta samalla jää varjoon monia muita mielenkiintoisia asioita.

Kirjoitin jo alkukesästä naisten seiväshyppääjien huimasta kehityksestä. Sitä kannattaa katsoa vielä vähän tarkemmin.

Minna Nikkanen, 27, paransi Porissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön silmien alla Suomen ennätystä lukemiin 456. Se oli Nikkaselta jo toinen SE-parannus tänä kesänä.

Minna Nikkanen SE 456!!! #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/dEnLRzzfV0

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Wilma Murto (420) ja Elina Lampela (416) ovat kumpikin vuorollaan parannelleet 17-vuotiaiden Suomen ennätystä. Minna Nikkanen hyppäsi samanikäisenä 412 vuonna 2005.

Huomionarvoista ei ole vain SE-tulosten kehittyminen, vaan koko lajin tason nousu. Esimerkiksi Kalevan kisoissa hopealle hyppäsi Aino Siitonen ennätyksellään 425.

Aino Siitonen ennätys 425 kolmannella #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/RpTBbSBbAd

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Viiden viimeisen vuoden aikana kymmenen parhaan keskiarvo on joka vuosi noussut korkeammalle, ja tällä kaudella se on ensimmäisen kerran yli neljä metriä (407,2).

Nuorin hyppääjä kymmenen parhaan joukossa on 15-vuotias Saga Andersson, joka on ylittänyt komeasti 395. Saga syntyi maaliskuussa 2000. Minna Nikkanen oli hypännyt vähän aikaisemmin samana talvena hallissa 265. Kesällä hän hyppäsi ensimmäisen kerran yli kolme metriä ja teki 12-vuotiaiden Suomen ennätyksen 306.

Minna Nikkasesta onkin tullut vuosien varrella lähes synonyymi naisten seiväshypylle Suomessa. Hän oli ensimmäisen kerran Suomen tilastoykkönen jo vuonna 2004 tuloksella 402. Sen jälkeen joku muu on onnistunut vain kerran nappaamaan tilaston kärkipaikan Minnalta. Tämä ”työtapaturma” tapahtui vuonna 2008, kun Vanessa Vandy (431) hyppäsi sentin enemmän kuin Nikkanen.

Yksi jännittävä seuraamisen kohde liittyy siihen, kuinka moni suomalaishyppääjä on kauden päätteeksi neljän metrin kerhossa. Toistaiseksi viisi naista on hypännyt tällä kaudella yli neljä metriä. Ennätys on viime kaudelta, jolloin kuusi naista ylitti 400 tai enemmän.

	2011	2012	2013	2014	2015
1	430	440	450	452	456
2	400	395	405	415	425
3	385	390	405	410	425
4	380	385	402	410	420
5	375	376	401	405	416
6	373	375	390	400	395
7	355	375	380	380	390
8	355	370	380	380	390
9	352	370	375	370	380
10	352	370	370	365	375
	375,7	384,6	395,8	398,7	407,2

Naisten seiväshypyssä on unelmakesä

Naisten seiväshyppy on Suomessa valtavassa myötätuulessa. Minna Nikkanen on parantanut Suomen ennätyksen 455:een, ja 17-vuotiaiden tyttöjen SE on parantunut kaksi kertaa. Ensin Wilma Murto otti ennätyksen nimiinsä tuloksella 412, ja Paavo Nurmi Gamesissa Elina Lampela paransi ennätyksen lukuihin 416.

Hyviä tuloksia, jotka ovat nousseet otsikoihin. Minna on parantanut viime vuodesta kolme senttiä, Wilma seitsemän, ja Elina kuusi senttiä.

Minna Nikkanen ylitti 2014 Ruotsi-ottelussa
Narinkkatorilla 452, joka oli Suomen ennätys.

Mutta näiden kärkinimien takana tapahtunut kehitys on jotain aivan hämmästyttävää. Vain päävalmentajan epärealistisimmissa unelmissa voisi kuvitella, että kaikki kärkiurheilijat parantavat tuloksiaan. Naisten seiväshypyssä tällainen ihme on tämän kolean alkukesän aikana jo nähty. Eniten tulosta viime vuodesta on parantanut 16-vuotias Alina Strömberg, joka on ylittänyt riman 390:stä. Viime kesänä hän hyppäsi 360.

Mutta toinen 390:n ylittäjä on vielä hämmästyttävämpi. Saga Andersson hyppäsi viime vuonna 14-vuotisten SE:n 380, ja tänä kesänä hän on parantanut ulkoratatulostaan jo kymmenen senttiä. 

Ja tämä katsaus on siis tehty kesäkuun lopulla, kun lämpimiä kesäpäiviä ei ole ollut vielä edes yhden käden sormilla laskettavaksi! Odotettavissa on, että naisten seiväshypyssä nähdään vielä aikamoista tuloshurjastelua, sillä Wilma Murto hyppäsi hallissa 440, Elina Lampela 432 ja Aino Siitonen 420. Potentiaalia siis on!

Naisten seiväshyppy on jo nyt tämän kesän ehdottomasti kuumin yleisurheilulaji. Katsotaan vaan, millaisia tuloksia syntyy, kun ilmat oikeasti lämpenevät!

Naisten seiväshypyn tulosparannuksia viime vuodesta 29.6.2015 mennessä:

(Tulosparannus viime kesästä, nimi, ikä ja tämän kesän tulos) 

+30 cm Alina Strömberg (16) 390

+20 cm Laura Ollikainen (17) 375

+15 cm Erica Hjerppe (21) 425

+10 cm Saga Andersson (15) 390

+10 cm Sanni Paajasmaa (16) 380

+7 cm Wilma Murto (17) 412 (SE17)

+6 cm Elina Lampela (17) 416 (SE17)

+ 3 cm Minna Nikkanen (27) 455 (SE)

0 cm Aino Siitonen (20) 415

Viimeinen maaottelu vuoden 1952 olympiastadionilla

Tässä viikonvaihteessa järjestettävä yleisurheilumaaottelu Ruotsia vastaan on poikkeuksellisen tunteellinen, koska nyt kohdataan Ruotsi viimeisen kerran samalla areenalla, jolla järjestettiin vuoden 1952 olympiakisat.

Olympiastadion menee ensi vuonna remonttiin ja on suljettuna 2016-2018. Uudistettu stadion avataan vasta vuonna 2019.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuosien 2016 ja 2018 Ruotsi-maaottelut järjestetään jossakin muualla kuin Helsingissä.

Nyt on historiallinen mahdollisuus siirtää maaottelu Turkuun, missä järjestelykoneisto ja olosuhteet ovat Timanttiliiga-haaveiden seurauksena valmiiksi kansainvälisellä tasolla.

Kesäkuussa yli 10 000 katsojaa täytti Paavo Nurmi Gamesissa Turun Urheilupuiston lehterit. Kevyellä lisärakentamisella takasuoralle ja takakaarteeseen pystyisi virittämään varovaisesti ajatellen 3000-4000 paikkaa lisää.

Tämä voisi sopia hyvin Turun strategiaan nostaa profiiliaan Paavo Nurmen kotikaupunkina, vaikka Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistaminen katkaisikin maaotteluvälit Suomen ja Ruotsin välillä moneksi vuodeksi. Ottamalla järjestelyvastuun maaottelusta Turku voisi symbolisesti osoittaa ruotsalaisille, että vanhoja ei enää muistella.

Luultavasti ainakin lauttayhtiöt pitäisivät ajatuksesta, että elo-syyskuun vaihteessa tuotaisiin laivalasteittain ruotsalaisia yleisurheilun ystäviä Turkuun. Edelleen vahvasta ruotsinkielisestä kulttuuristaan tunnetussa Åbossa ruotsalaiset kisaturistit viihtyisivät takuulla hyvin.

Turku olisi siinäkin mielessä luonteva valinta maaottelun isäntäkaupungiksi, että Aurajoen varrella järjestettiin erinomaiset Kalevan Kisat vain kolme vuotta sitten.

Ja edelleen, painavimpana kriteerinä voi pitää sitä, että turkulaisilla yleisurheilijoilla tuntuu olevan hyvä vaihe urallaan. Lapsuutensa seuraa Someron Esaa edelleen edustava Minna Nikkanen hyppäsi hienon Suomen ennätyksen 452 perjantaina Helsingin Narinkkatorilla Ruotsi-maaottelun avauslajissa seiväshypyssä. Runsaslukuisessa katsojajoukossa ennätyksen syntyä todisti muun muassa Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja Jukka Uunila, joka oli kesäkuussa seuraamassa myös Paavo Nurmi Gamesia.

Turkulaisseurojen urheilijoita löytyy runsaasti muistakin maaottelulajeista. Esimerkiksi Turun Urheiluliittoa edustava Nooralotta Neziri on naisten muotilajiksi nousseen 100  metrin aitajuoksun kärkinimi Suomessa. 

Turulla ei siis ole varteenotettavaa haastajaa maaottelun isännyyttä ajatellen. Jaa, ehkä Pasilassa SUL:n toimistossa joku voisi Tampereen Ratinaakin harkita. 

Päätöksiä vuosien 2016 ja 2018 maaottelujen järjestämisestä ei ole vielä Suomen Urheiluliitossa tehty, mutta tärkeää olisi tehdä nämä päätökset mielellään tämän vuoden aikana.

Mutta nautitaan nyt ensin tämän vuoden maaottelusta. Paperilla Ruotsi voittaa miesten ottelun, mutta naisten ottelussa Suomi vaikuttaa vahvemmalta. Tähän suuntaan osoittaa jo naisten ensimmäinen laji seiväshyppy, jonka Suomi voitti pistein 12-10.

Lauantaina maaottelu alkaa poikkeukselliseen aikaan vasta klo 18.00. Sunnuntaina kilpailut alkavat klo 13.30 miesten seiväshypyllä.

Kisaa sävyttää ensimmäinen some-maaottelu, johon suomalaiset voivat osallistua tviittaamalla #hyväsuomi.