11.4.2015

Masters-ennakointi onnistui 80-prosenttisesti

Kirjoitin lähes kuukausi sitten ennakon Masters-turnauksesta ja nimesin 10 kiinnostavinta pelaajaa. Katsotaanpa, miten heidän turnauksensa on sujunut nyt, kun cut on pudottanut noin puolet pelaajista katsomoon. Jatkoon siis meni 50 parasta ja tasatulokseen (+2) yltäneet pelaajat.

Vaikka tarkoitukseni on todistaa kaukonäköisyyttäni :) niin isoimmassa kysymyksessä olin kuitenkin aivan metsässä :(

Kirjoitushetkellä ei ollut tiedossa, että Tiger Woods osallistuu Mastersiin. Niinpä hänen synnyttämäänsä hypeä oli vaikea ennustaa. Nyt voi sanoa, että kahden kierroksen jälkeen 19. sijaa jakava Tiger (-2) on todellakin arvaamaton kortti kahdella viimeisellä kierroksella.

Toinen pelaaja, jonka haluan nostaa esille, on kolmatta sijaa jakava Justin Rose (-7). Kymmenennen kerran mukana oleva Rose on joka kerta läpäissyt cutin. US Openin 2013 voittaja ei halua jäädä yksinkertaiseksi major-voittajaksi!

Ennakoimistani pelaajista kahdeksan jatkaa viikonloppuna, eli onnistuin 80-prosenttisesti! Mutta käyn läpi pelaajat siinä järjestyksessä, kuin esittelin heidät 18.3.:

1 Rory McIlroy: T19. (-2)
Roryn tavoitteena on edelleen kolmas peräkkäinen major-voitto ja samalla Career Grand Slamin saavuttaminen. Alku ei ole vakuuttanut, mutta kaikki on Roryn omissa käsissä edelleen.

2 Phil Mickelson: 6. (-6)
Kesäkuussa 45 vuotta täyttävä Mickelson näytti epäilijöille, että huippu-ura ei suinkaan ole ohi, vaan Lefty jahtaa neljättä Masters-voittoaan noustakseen näin Tiger Woodsin rinnalle! Mickelson läpäisi cutin jo 21. kerran, eli hän on tässä suhteessa viikonlopun kokenein pelaaja.

3 Rickie Fowler: T33. (+1)
Pitäkääpä silmällä: Rickie Fowler oli CUT-rajan väärällä puolella, mutta teki kuuden viimeisen väylän aikana neljä birdietä! Nouseeko Top-10:iin? Kyllä. Nouseeko Top-6:een? Kyllä. Nouseeko Top-3:een….?



4 Jordan Spieth: 1. (-14)
Aivan kuten ennakoin, 21-vuotias Spieth ”on tällä hetkellä PGA-kiertueen kuumin pelaaja”.  Mastersin ennätystulos 130 kilpailun puolivälissä takaa jo nyt paikan historiakirjoissa. Mutta pysyykö juniorin peli kasassa, kun ”isot tykit” alkavat lähestyä?

5 Bubba Watson: T19. (-2)
Mastersin voittoa puolustaa Bubba Watson, joka on niitä ”isoja tykkejä”, jotka voivat horjuttaa Spiethin itseluottamusta. Varmuutta: Watson pelaa 7. kerran Mastersissa, ja joka kerta hän on myös läpäissyt cutin.

6 Adam Scott: T12. (-3)
Vuonna 2013 Mastersin voittanut Adam Scott teki perjantaina eaglen 15. reiälle ja nosti sen myötä itsensä mukaan kärkikamppailuun. Scott on jo 12. kerran mukana Mastersin viikonloppukierroksilla.

7 Graeme McDowell:  T33. (+1)
Graeme McDowell selvitti cutin vasta kolmannen kerran urallaan, vaikka on mukana jo kahdeksannessa Mastersissa. Matkaa ensimmäiseen Top-10-sijoitukseen Mastersissa taitaa olla liikaa.

8 Martin Kaymer MC (+7)
Martin Kaymer on pelasi kahdeksannen kerran Mastersissa ja karsiutui viidennen kerran. ”Not my cup of coffee”, saksalainen varmaan miettii.

9 Henrik Stenson T50. (+2)
Henrik Stenson ylitti riman väpättäen. Masters on ollut Stensonille aina hankala turnaus, ja mailan katkaiseminen todistaa, että vaikeaa on tänäkin vuonna. Stensonin paras sijoitus T14 on viime vuodelta.

10 Mikko Ilonen MC (+3)
Mikko Ilonen osoitti hyviä otteita, mutta rima jäi vapisemaan ja tuli harmillisesti perässä alas. Huolellinen valmistautuminen Mastersiin ei tällä kertaa tuonut toivottua tulosta, mutta Ilosen otteet jättivät lupauksen hyvistä tuloksista seuraavissa turnauksissa.

10.4.2015

Suomen ja Italian yleisurheiluakseli toimii

Suomen yleisurheilun kruununjalokivi Paavo Nurmi Games järjesti mediatapahtuman Helsingissä. Hotelli Crowne Plazassa oli kansainvälinen tunnelma muun muassa sen vuoksi, että paikalla oli italialaisen juoksijalegendan Francesco Aresen poika Emanuele Arese, joka vastaa Karhun operatiivisesta toiminnasta.

Emanuele Arese ja Paavo Nurmi Gamesin Jari Salonen alkavat tehdä
yhteistyötä, jossa molemmat voivat voittaa.
Karhun ja Paavo Nurmi Gamesin yhteistyön aloittaminen on merkittävä askel Turun nostamisessa maailman yleisurheilukartalla entistä näkyvämpään asemaan.

Emanuele Aresen tukikohta on Hollannissa, mutta Suomella on aivan erityinen positio Karhun maailmanvalloituksessa. 99-vuotias suomalainen tuotemerkki siirtyi viime vuonna Aresen perheen hallintaan. Se tarkoitti samalla sitä, että Karhua aletaan kehittää uudella intensiteetillä.

Aresen perheelle on kertynyt runsaasti kokemusta aikaisemmasta menestyksellisestä toiminnastaan Asicsin tuotemerkin parissa.

Yksi kehitystyön salainen tukipilari on Jyväskylän yliopisto. Emanuele Arese on tavannut  Jyväskylän yliopiston professorin Janne Avelan ja toivoo siltä suunnalta tieteellistä apua tuotekehitykseen. Avela jatkaa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa professori Paavo Komin luomalla biomekaniikan vaativalla saralla. Entisenä korkeushyppääjänä Avela ymmärtää erityisen hyvin kimmoisuutta ja niitä iskuja, joita juoksijoiden jalat juoksutossuissa ottavat vastaan.

Emanuele Arese on vakuuttunut siitä, että Jyväskylä-toimintalinja voi auttaa tulevaisuudessakin Karhun tuotekehitystä samalla tavalla kuin se auttoi vuonna 1986 kehittäessään mullistavan Fulcrum-pohjateknologian.

Emanuele Arese on itsekin ollut kovan luokan juoksija, mutta hän ei silti pääsisi 800 metrin ennätyksellään 1.51 Jari Salosen rakentaman Paavo Nurmi Gamesin 800 metrin osanottajalistalle kuin korkeintaan jäniksen roolissa. Salonen kertoi mediatilaisuudessa, että viime vuonna Paavo Nurmi Games oli IAAF:n listalla 51:ntenä. Ensi kesän tavoite on nousta 30 parhaan kilpailun joukkoon maailmassa. Osanottajilta vaaditaan siis entistä kovempaa tulostasoa.

Emanuele Arese uskoo, että retrohenkinen Karhun palaa
takaisin liikkuvien ihmisten suosikkikengäksi
Sen sijaan Emanuelen isä Francesco Arese oli mukana vuoden 1973 Paavo Nurmen kisojen 1500 metrillä, mutta kyyti oli kylmää. Münchenin olympiakisojen 800 metrin olympiavoittaja Dave Wottle voitti maagisella kirillään Aresen ja kotimaassa ylivoimaisena kirimiehenä tunnetun Pekka Päivärinnan.

Arese rakasti Suomea ja viihtyi täällä monena kesänä. Yksi selitys Suomi-rakkauteen on se, että hän voitti Helsingin EM-kisoissa 1971 sähköisen 1500 metrin kilpailun. Pekka Vasalalta odotettiin silloin huippusijoitusta,  mutta hän hyytyi yhdeksänneksi Aresen hurjastellessa mestaruuteen.

Francesco Arese on tässä viikonvaihteessa tärkeässä roolissa, sillä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsenenä hän on valitsemassa liitolle uutta puheenjohtajaa. Entinen mailerilupaus Antti Pihlakoski on mukana kilpailussa, ja hänen valintansa tukena on vahva suomalainen nimilista alkaen olympiakomitean puheenjohtajasta Risto Niemisestä ja EAA:n kunniapuheenjohtajasta Carl-Olaf Homénista aina Ilkka Kanervaan, Sari Essayahiin, Lasse Vireniin ja Tiina Lillakiin.

Pihlakosken, 53, kanssa puheenjohtajuudesta kisaavat ensi vuonna 70 vuotta täyttävä norjalainen Svein Arne Hansen ja entinen ranskalainen pikajuoksija Jean Gracia, joka täyttää tänä vuonna 60 vuotta.

Kannattaa siis seurata lauantaina uutisia EAA:n Bledin kokouksesta!



YLE Puheen golfkeskustelu oli hieno kokemus

Olin torstaina Jouko Vuolteen toimittaman Yle Puheen Urheiluillan studiovieraana. Paljon olen saanut kokea toimittajaurani aikana, mutta tämä oli taas uusi ja hieno elämys! Parin tunnin live-lähetyksessä puhuimme puhelimessa Mikko Rantasen, Lassi Tilanderin, Timo Laitisen, Janne Marvailan ja Ursula Wikströmin kanssa. Lisäksi Jouko Vuolle oli haastatellut ennen lähetystä Mikko Ilosen valmentajan Timo Rauhalan, joka taisi olla Augustassa aamiaisella Mikko Ilosen kanssa. (Oheisessa David Cannonin kuvassa Mikko on Mastersin avauskierroksella Augusta Nationalin väylällä nro 13 lyömässä toista lyöntiään.)

Suomalaisen digitaalisen tuloskortin GameBookin Amerikan-toimintoja vetävä Mikko Rantanen kertoi lähetyksessä huiman tarinan siitä, kuinka hän rikkoi NCAA:n mestaruuskisojen toisella kierroksella vuonna 1994 Stonebridge Country Clubin kenttäennätyksen tuloksellaan 63 (-9). Georgia Techin joukkueessa pelannut Rantanen oli lehdistötilaisuudessa, kun tuli tieto, että Stanfordin Notah Begay oli onnistunut viimeisen reiän birdiessä ja siirtänyt Pete Dyen suunnitteleman kentän ennätyksen omiin nimiinsä 62 lyönnillä. Mikko Rantanen sai siis olla kenttäennätyksen haltija noin kolmen vartin verran!

Rantanen sijoittui kilpailussa lopulta 21:nneksi parantaen edellisvuoden sijoitustaan kolme pykälää. Vuonna 1993 Georgia Techin ykköspelaaja oli David Duval, ja vuonna 1994 Stewart Cink. Molemmista tuli myöhemmin The Open Championshipin voittajia.

Urheiluillan teemana oli ammattilaisgolf ja erityisesti torstaina käynnistynyt Masters. Keskustelu on ainakin jonkin aikaa kuunneltavissa Yle Areenassa: täältä.
Kirjoitin vähän aikaisemmin Urheilutoimittajain liiton blogiin parhaista pohjoismaisista major-suorituksista. Se on nyt Mastersin vuoksi ajankohtainen, joten tekstin voi lukea myös tämän postauksen lopusta, olkaa hyvä:
10 kaikkien aikojen parasta pohjoismaista miesten major-suoritusta
Pohjoismaisen golfin suurimmat saavutukset ovat naisten käsialaa. Annika Sörenstam voitti urallaan kymmenen majoria ja pelasi kahdeksan kertaa Solheim Cupissa. Entäpä kuka on kaikkien aikojen paras pohjoismainen miespelaaja?
Kysymys onkin yllättävän hankala, sillä miehistä kukaan ei ole voittanut major-turnausta. Ryder Cupissa ja World Cupissa voittoja on kyllä juhlittu. Mutta koska ensimmäinen pohjoismaalaisen miehen voittama major-turnaus lähestyy päivä päivältä, on parasta listata miesten toistaiseksi parhaat major-suoritukset. Jos nimittäin kävisi niin, että Mastersissa saataisiin vihdoinkin pohjoismaalainen pelaaja ykköseksi, niin tästä voi tarpeen tullen ottaa käyttöön paremmuuslistan!
Lähtökohtaisesti kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen major-turnauksessa on osoitus pelaajan kuulumisesta maailman eliittiin. Jos pelaaja onnistuu sijoittumaan Top-3:een useammin kuin kerran, hän on jo lähes supertähti. Mutta vain lähes. Sillä voitto on aina voitto!
Lähimpänä voittoa ovat olleet Tanskan Thomas Björn ja Ruotsin Jesper Parnevik. Björn on ollut peräti kolme kertaa toisena major-turnauksessa. The Openissa 2003 ja PGA Championshipissä ero kärkeen oli vain yksi lyönti. Vuoden 2000 Openissa Björn jakoi kakkossijan Ernie Elsin kanssa, mutta voitto ei ollut aivan lähellä: Tiger Woods oli peräti kahdeksan lyöntiä parempi Old Coursella pelatussa kisassa.
Kaikkien aikojen parhaat pohjoismaalaiset suoritukset miesten major-turnauksissa:
Numero 1:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, The Open 2003, sijoitus T2.
Thomas Björn johti kilpailua, kun kolme reikää oli pelaamatta. 16. väylällä hän joutui kuitenkin lyömään kolme kertaa päästäkseen ylös bunkkerista. Yhdysvaltojen Ben Curtis hyödynsi tanskalaisen jäätymisen ja nousi yhden lyönnin voittoon ennen Björniä ja Fijin Vijay Singhiä.
Numero 2:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, PGA Championship 2005, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson chippasi birdien viimeisellä reiällä ja vei voiton yhdellä lyönnillä ennen Thomas Björniä ja Australian Steve Elkingtonia.
Numero 3:
1 lyönti kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1994, sijoitus 2.
Jesper Parnevikin viimeisen reiän bogi antoi voiton lopun hyvin pelanneelle Zimbabwen Nick Pricelle.
Numero 4:
2 lyöntiä kärkeen: Peter Hanson, Ruotsi, Masters 2012 sijoitus T3.
Kolmannen kierroksen jälkeen kärjessä ollut Peter Hanson päätyi jakamaan kolmatta sijaa kolmen muun pelaajan kanssa. Etelä-Afrikan Louis Oosthuizenin ja Bubba Watsonin välillä tarvittiin uusinta, jonka Watson voitti.
Numero 5:
2 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson PGA Championship 2014, sijoitus T3.
Pohjois-Irlannin Rory McIlroy voitti yhdellä lyönnillä ennen Phil Mickelsonia. Henrik Stenson jaRickie Fowler jakoivat kolmannen sijan kaksi lyöntiä kärjestä. Seitsemättä sijaa jakaneenMikko Ilosen ero McIlroyhin oli viisi lyöntiä.
Numero 6:
3 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson, Ruotsi, The Open 2013, sijoitus 2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson pelasi erinomaisen päätöskierroksen 66 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Henrik Stensonia. Kolmen päivän jälkeen kärjessä ollut Lee Westwood putosi jakamaan kolmatta sijaa.
Numero 7:
3 lyöntiä kärkeen: Niclas Fasth, Ruotsi, The Open 2001, sijoitus 2.
Amerikkalainen David Duval voitti kolmella lyönnillä Niclas Fasthin. Mikko Ilonen jakoi kilpailussa yhdeksättä sijaa vain kahden lyönnin päässä Fasthista ja viisi lyöntiä kärjestä.
Numero 8:
3 lyöntiä kärkeen: Jonas Blixt, Ruotsi, Masters 2014, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Bubba Watson voitti toisen kerran Mastersin. Yllätysnimet Jonas Blixt ja Yhdysvaltain Jordan Spieth jäivät kolme lyöntiä.
Numero 9:
3 lyöntiä kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1997, sijoitus T2.
Jesper Parnevik lähti viimeiseen päivään kahden lyönnin johdossa. Yhdysvaltain Justin Leonard pelasi viimeisen kierroksen 65 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Parnevikia ja Pohjois-Irlannin Darren Clarkea.
Numero 10:
3 lyöntiä kärkeen Henrik Stenson PGA Championship 2013, sijoitus 3.
Yhdysvaltojen Jason Dufner voitti kahden lyönnin erolla maanmiehensä Jim Furykin. Henrik Stenson oli kolmas kolme lyöntiä kärjestä. Toinen ruotsalainen Jonas Blixt oli neljäs vain lyönnin päässä Stensonista.
Golfin Masters-turnaus pelataan 9.-12.4.2015.