tiistai 9. helmikuuta 2016

Karo Hämäläisen Yksin on hyvä valinta vuoden urheilukirjaksi

Karo Hämäläisen Yksin-romaani on vuoden 2015 urheilukirja. Esko Heikkisen johtamaan raatiin kuuluvat toimittaja Juha Kanerva, toimittaja Susanna Luikku ja kirjailija Mika Wickström. Raadin sihteerinä toimii Matti Hintikka. Raati on seulonut voittajan valtavasta 70 urheilukirjan joukosta.

Karo Hämäläisen Yksin-romaani palkittiin jo aiemmin
Savonia-palkinnolla. Lisäksi se on vuoden urheilukirja.
Palkintotilaisuus järjestettiin Villa Kivessä, koska Urheilumuseo, palkinnon taustayhteisö, on evakossa Kalasatamassa Olympiastadionin remontin vuoksi.

Voittajassa on tällä kertaa monta erikoista piirrettä. Ensinnäkin, Karo Hämäläinen ei kulje perinteisen urheilukirjailijan saappaissa. Hän on taloustoimittaja, joka harrastaa juoksemista. Ja jolle Paavo Nurmi on ollut vuosikausien erityisen aprikoinnin aihe.

Toiseksi, Hämäläisen kirja on romaani. Jos urheilun tietokirjat ovat haastavia tehdä, niin vielä haastavampaa on tehdä urheilusta mukaansa tempaavaa fiktiota. Hämäläinen onnistui tässä kirjassa hyvin. Kirjan menekistä kertoo, että siitä on otettu ainakin kolme painosta.

Kolmas erityinen piirre voittajassa on, että pitkästä aikaa voiton korjasi ns. suuri kustantamo, WSOY. En tiedä, miten suuret kustantamot erotellaan pienistä, mutta tämä oli palkintoraadin puheenjohtajan Esko Heikkisen luonnehdinta. Käännän tähän liittyvät kysymykset suoraan Eskolle.

Kunniamaininnalla huomioitiin muun muassa Erkki Alajan Bollis, joka on tarina 100-vuotiaasta Pallokentästä.

Mielestäni raati on tehnyt taas kerran hyvää työtä. Pidin itsekin syksyllä lukemastani Yksin-romaanista. Kirjoitin siitä aikanaan blogiini myönteisen arvion, johon voi tutustua täällä.

Palkitsemistilaisuudessa oli paikalla arvovaltaista joukkoa alkaen ensimmäisen vuoden urheilukirjan kirjoittajasta Matti Hannuksesta, jonka työnäyte Moskovan Olympiakirja oli aikanaan vuoden 1980 paras urheiluteos. Yleisön joukossa olivat myös Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä ja yksi hänen edeltäjistäänkin, nimittäin Rolf Haikkola.

Ei kommentteja: