Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen
hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa
ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo
syntymähetkellä.
79 career PGA Tour victories. 14 major championships. And A LOT of red shirts.
Happy 40th birthday, Tiger! pic.twitter.com/cXBj2bX4Zx
— Golf Channel (@GolfChannel) December 30, 2015
Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin
pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja
yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa
tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton
Sam Snead.
Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän
kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon,
että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri
mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin
Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.
Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14
majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden
menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997
värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.
Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin.
Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on
kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.
Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin,
joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla,
että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin
rotuihin nähden.
Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa
valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska
natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen
kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen
Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin
Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.
Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut
Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista
tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on
osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema
tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.
Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti
reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa,
ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.
Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli
1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä
linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.
Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti
jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja
paheineen, ihonvärin takaa.
Wake up ladies and gentlemen, children of all ages. A happy 40th to @TigerWoods. #GOAT https://t.co/gXeWXLZp6q pic.twitter.com/YXr9m0idIu
— GC Tiger Tracker (@GCTigerTracker) December 30, 2015