Aamulenkki nro 308 Hieno urheiluvuosi 2024

Valitettavasti Suomen olympiakomitean rakenteelliset ongelmat ja niistä käydyt keskustelut jättivät tänä vuonna varjoonsa poikkeuksellisen hienon suomalaisen urheiluvuoden parhaat saavutukset. On puhuttu virheellisesti jopa huippu-urheilun kriisistä, kun Pariisin olympiakisoista ei tullut mitaleita, kun olisi pitänyt puhua rakenteista ja niiden uudistamisen tarpeesta.

Pariisin olympiakisoista alkanut keskustelu on antanut vaikutelman,
että suomalainen huippu-urheilu olisi kriisissä.
Kuva: Rudy and Peter Skitterians, Pixabay.

Suomalainen urheiluvuosi 2024 oli itse asiassa yksi kaikkien aikojen parhaista. Olen 25 vuoden ajan ollut mukana Laureus World Sports Awards -valintaprosessissa, jossa valitaan maailman parhaista urheilijoista parhaat. Koskaan aikaisemmin en ole voinut ehdottaa samanlaista määrää vahvoja suomalaisia ehdokkaita listoille.

En ymmärrä lainkaan, kuinka meillä kehdataan puhua huonosta urheiluvuodesta, kun suomalainen jääkiekkoilija nostaa NHL:n mestarijoukkueen kapteenina Stanley Cup -pokaalin (Aleksander Barkov, Florida Panthers), tai kun suomalainen jalkapalloilija voittaa ensin Saksan Bundesliigan mestaruuden ja nostaa sen jälkeen vielä DFB-pokaalin mestarijoukkueen kapteenina (Lukas Hradecky, Bayer Leverkusen) 74,000 katsojan edessä.

Historian aikakirjoihin merkittiin myös suomalainen nainen, joka voitti liitokiekon eli frisbeegolfin maailmanmestaruuden (Eveliina Salonen) ensimmäisenä suomalaisena ja juuri sopivasti ennen kuin lajin MM-kisat järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa, Tampereella ja Nokialla, kesällä 2025.

Paavo Nurmi Games 2024 oli aivan poikkeuksellisen hieno tapahtuma. En uskonut, että itse näkisin koskaan Pekka Vasalan ja Antti Loikkasen 1500 metrin Suomen ennätyksen rikkoutumista. Joonas Rinne tarjosi kuitenkin tuon elämyksen. Ja samoissa kisoissa Ella Junnila paransi omaa korkeushypyn Suomen ennätystään kahdella sentillä.

Naisten moukarinheitossa Paavo Nurmi Gamesissa nähtiin Pariisin olympiakisojen esikisa. Kanadalainen maailmanmestari (2023) Camryn Rogers lennätti lekaansa pisimmälle ensin Turun Urheilupuistossa ja sen jälkeen Pariisin olympiakisoissa. Silja Kosonen sijoittui PNG:ssä toiseksi jättäen kovassa seurassa taakseen muun muassa takavuosien ykkösheittäjän Anita Wlodarczykin. Pariisissa vanha rouva Anita kaivoi jostakin takavuosien vireensä ja sijoittui neljänneksi ennen Siljaa, joka sijoittui nyt viidenneksi samoin kuin edellisen vuoden MM-kisoissakin. Saksaa Turun yliopistossa opiskeleva Silja Kosonen, 22, on nyt jo vakiinnuttanut asemansa yhtenä maailman parhaista ja varmimmista heittäjistä.

Jalkavammastaan toipuva Wilma Murto ei Turkuun vielä ennättänyt. Nina Kennedy voitti Paavo Nurmi Gamesin seiväskisan ja jatkoi samalla voittoisalla linjalla myös Pariisin olympiakisoissa. Minusta yksi tämän vuoden suurimmista urheilusaavutuksista – hattu pois päästä – on, että Wilma Murto pystyi vain muutamien viikkojen valmistautumisella hyppäämään olympiakisoissa kuudenneksi tuloksella 470.

Ja Pariisin olympiakisoista puheenollen, 13-vuotiaan Heili Sirviön sijoittuminen viidenneksi rullalautailun parkin finaalissa karsintojen kompurointien jälkeen oli ehdottomasti kisojen hämmästyttävin suomalaissuoritus.

Pariisin olympialaiset nostivat kansakunnan tietoisuuteen toisenkin urheilijan, jolle alettiin jo ladata menestysodotuksia seuraavia olympiakisoja ajatellen – niin tyypillistä meille suomalaisille. Kyse oli Pihla Kaivo-ojasta, joka nyrkkeili 50 kg:n sarjassa viidenneksi, vain voiton päähän mitalista.

Pariisin olympialaisissa säväytti myös 20-vuotias estejuoksija Ilona Mononen. Hän oli sijoittunut viidenneksi kesäkuun EM-kisoissa uudella Suomen ennätyksellä. Pariisin olympialaisten alkuerissä hän paransi vielä ennätysaikaansa, mutta ei selviytynyt jatkoon. Joka tapauksessa, kerrassaan debút fantatiques olympiatasolla.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb oli tilanteen tasalla Pariisin olympialaisissa. Ensimmäisen kerran mediassa jaettiin valokuvia presidentistä, joka lohdutti pettynyttä suomalaisurheilijaa (Luukas Saha).

Itsenäisyyspäivän juhliin tasavallan presidentti oli kutsunut juhlien ”Yhdessä”-teeman hengessä suomalaisen kestävyysjuoksun kärkipariskunnan, Mustafa Muusen ja Nathalie Blomqvistin. Se oli oiva valinta! Oli säväyttävää nähdä kestävyysjuoksijat ykköset päällä. Nathalie sijoittui Rooman EM-kilpailuissa 5,000 metrillä viidenneksi uudella Suomen ennätyksellä. Pariisin olympiakisoissa hän sijoittui saman matkan loppukilpailussa neljänneksi parhaana eurooppalaisena 13:nneksi. Mustafakin onnistui tänä vuonna, sillä hän paransi oman ennätyksensä 5,000 metrillä aikaan 13.30,04.

Tenniksen Davis Cupin supervuoden 2023 jälkeen hyvät uutiset saivat jatkoa. Nostan vain Wimbledon-voittajaksi pelanneen Harri Heliövaaran, joka brittiparinsa Henry Pattenin kanssa voitti nelinpelin mestaruuden maailman arvostetuimmassa turnauksessa.

 

Valmennusrintamalla vuosi 2024 oli historiallinen. Hämmästyttävin uutinen oli tietysti Paris Basketballin päävalmentajana vahvat näytöt antaneen Tuomas Iisalon pesti NBA-joukkue Memphis Grizzlies’n apuvalmentajaksi.

Koripallon ykkösuutiseksi nousi silti Lauri Markkasen elokuussa tekemä yli 200 miljoonan dollarin sopimus Utah Jazzin kanssa. Sopimus jatkuu vuoteen 2029 asti. Laurin esimerkillisyys kantaa myös kotimaan koripallossa. Siitä saatiin esimerkki, kun 16-vuotiaat tytöt voittivat Euroopan mestaruuden pian sen jälkeen, kun uutinen Lauri unelmasopimuksesta oli julkistettu.

Kotimaiset jalkapallon valmentajamarkkinat kävivät – ja käyvät – kuumina. Tähtivalmentajan maineessa muutaman vuoden paistatelleen Markku Kanervan tähtisikermä vanheni käsiin, ja joukkueen viimeaikaiset tulokset ovat olleet masentavia.

Huuhkajien ohjaksiin etsitään vahvaa päävalmentajaa. Mika Lehkosuon valmentamat Pikkuhuuhkajat selviytyivät alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin, joten hänen projektinsa on kesken. Jani Honkavaaran valinta Djurgårdenin päävalmentajaksi kohahdutti, ja samoihin aikoihin tullut uutinen Toni Koskelan siirtymisestä Kalmarin ohjaksiin poisti jälleen yhden ehdokkaan päävalmentajaspekulaatioista. Suomalaisilla valmentajilla on kyllä kysyntää ja luottoa rajojemme ulkopuolella.

 

Sokerina pohjalla haluan muistuttaa vielä paralympialaisten hienosta menestyksestä. Pariisista kantoivat mitaleita kotimaahan ratakelaajat Toni Piispanen, Leo-Pekka Tähti ja Amanda Kotaja.

Aina voisi tulla enemmän menestystä, mutta jos tämän urheiluvuoden näkee kriisivuotena, suosittelen peiliin katsomista. Silloin näkee parhaiten sen suurimman kriisin aiheuttajan.

 

Aamulenkki nro 307 Finnish American Athletic Club

Olen kirjoittanut kesästä saakka Paavo Nurmen vuoden 1925 Amerikan-kiertueesta kertovaa englanninkielistä käsikirjoitusta ja törmännyt toistuvasti Finnish American Athletic Clubin nimeen. Se muun muassa järjesti Paavo Nurmen ensimmäisen kilpailun Yhdysvalloissa, 6. tammikuuta 1925.

FAAC järjesti vuonna 1939 juhannuskilpailut Triborough'n stadionilla, Randallin-saarella, New Yorkissa. Kisaohjelma löytyy Tahdon arkistokokoelmista. 

FAAC:stä tuntuu löytyvän vain hajanaisia mainintoja kirjallisuudesta. Jossain mainitaan seuran perustamisvuodeksi 1901, toisaalla 1909. Päätin mennä Tahtoon kysymään apua.  Suomen Urheiluarkiston uumenista löysinkin hyvät vastaukset, sillä arkistosta löytyi ohut kansio, jossa oli minun tarpeisiini riittävästi tietoa. Erityisen kiitollinen olin Rudolf Henrikssonin kirjoittamasta käsikirjoituksesta ” Finnish American Athletic Club. New York. Perustaminen – Alkuhistoria.”

En pysty tarkemmin sanomaan, mikä Henrikssonin oma urheilutausta tai saavutukset olivat, mutta hän kertoi 6-sivuisessa FAAC:n minihistoriikissa liittyneensä vuonna 1906 New Yorkissa toimineeseen Wasa Sporting Clubiin. Sen jäsenet olivat joko Suomessa syntyneitä tai toisen polven siirtolaisia. Jäseniä oli parikymmentä. Seuraavana vuonna aloitettiin jäsenhankintakampanja ja jäsenmäärä nousi lähes kymmenkertaiseksi. Paini ja nyrkkeily tulivat ohjelmaan aiemman käydenvedon, Tug o War, lisäksi. Vuonna 1908 seura voitti Yhdysvalloissa kansallisissa köydenvetokilpailuissa raskaan ja kevyen sarjan. Samana vuonna tuli samoissa sarjoissa Metropolitan-alueen mestaruudet. Seuran paras painija Eliel Kaino sijoittui toiseksi niin kansallisissa kuin Metropolitan-piirin kilpailuissa.

Vuoden 1909 vuosikokous, joka pidettiin helmikuussa Suomi Hallissa, 129. kadun ja 3. Avenuen ja Lexingtonin välillä, päätti jo aiemmin esillä olleen ehdotuksen mukaisesti muuttaa nimensä. Näin syntyi Finnish American Athletic Club ja Wasa Sporting Club lopetti samalla toimintansa. Entisen seuran kalustoa siirtyi uudelle seuralle. Vuosikokoukseen oli tullut myös Manhattanin puolella toimineen Helsingfors Sporting Clubin jäseniä, jotka liittyivät myös uuteen seuraan. Samalla myös sen voimistelu- ja urheilukalustoa siirtyi uudelle seuralle.

FAAC:n presidentiksi valittiin John Ehrnroth ja urheilujohtajaksi Otto Gren. Rudolf Henriksson valittiin "atleettipainin" johtajaksi, William Saxen pöytäkirjuriksi ja rahaston kirjuriksi. Taloudenhoitajaksi ja manageriksi valittiin kolme henkilöä eli Andy Anderson, Oskar Saxen ja Charles Ivars. Rahastonhoitajaksi valittiin Oskar Frost.

Ensimmäisiä pykäliä oli jäsenoikeuden rajaaminen vain henkilöihin, jotka olivat suomalaista alkuperää. Seuran päämääräksi kirjattiin järjestelmällisen ja säännönmukaisen ruumiinkasvatuksen herättäminen amerikansuomalaisten keskuudessa.

Viralliseksi kokouskieleksi päätettiin englanti, mutta myös ”kotimaisia kieliä suomea ja ruotsia” oli lupa käyttää seuran asioissa.

FAAC:n merkin ja standaarin piirsi Otto Gren, ensimmäinen urheilujohtaja. Merkkiin tuli köysi muistuttamaan emäseuran suuruuden ajan köydenvetosaavutuksista ja toisaalta sitomaan amerikansuomalaisia urheilu- ja voimistelupyrkimyksiin.

Suurimpia voimistelunäytöksiä annettiin Harlem Sulzer River Casinossa. Ensimmäisessä näytöksessä esitettiin rivi- ja telinevoimistelua ja tehtiin pyramidejä. Yleisöä tuli noin 2,000 antamaan suosiotaan ja tukeaan. New Yorkin Uutiset ja Finska Americanaren uutisoivat tapahtumasta.

Seura osallistui heti ensimmäisenä kesänä 4. heinäkuuta Springfieldissä, Mass. paini- ja urheilukilpailuihin. 50-60 miestä astui reippaasti kentälle seuran uuden standaarin ja Yhdysvaltojen lipun jäljessä. Seura aloitti oman ohjelmansa rivivoimistelulla. Pyramidit synnyttivät valtavat suosionosoitukset. Painissa seuran edustaja Eliel Kanto voitti Massachusettsin mestarin ja Otto Gren voitti 100 metrin juoksun sekä pituus- ja korkeushypyn.

Syksyllä järjestettiin iltamat, joihin osallistui 3,000 henkeä. Seura voitti köydenvedossa Metropolitanin mestaruuden. Köydenvedossa seura voitti myös haastevedon Norwegian Sporting Clubia vastaan. Ohjelmassa oli myös paininäytös ja pyramideja.

1910 FAAC voitti köydenvedon raskaassa sarjassa Swedish American Athletic Clubin. Kestävyysjuoksussa saavutti varhaista menestystä B. Meriluoto.

Hämmentävästi seuran leimassa käytettiin vuosilukua 1901.
Kirje Tahdon kokoelmista.

Vaikka seura Rudolf Henrikssonin mukaan perustettiin tuossa vuoden 1909 kokouksessa, Finnish American Athletic Club käytti kuitenkin leimaa, jossa on vuosiluku 1901. Se oli seuran emäseuran Wasa Sporting Clubin perustamisvuosi, josta myös FAAC:n perustaminen ilmeisesti "virallisesti" laskettiin.

Paavo Nurmen 1925 kilpailukiertue oli FAAC:n toiminnan huippuaikaa. Ruotsalaiset liikemiehet kutsuivat Paavo Nurmen päivällisvieraakseen tammikuussa 1925. Oheisessa kuvassa amerikanruotsalaisen Nordsjernan-lehden urheilutoimittaja Axel Nordquist ojentaa parhaillaan pikaria oikealla puolellaan (kuvassa) olevalle Paavo Nurmelle. Heidän välissään on Hugo Quist, joka edusti sekä FAAC-seuraa että Paavo Nurmea. Hugo Quistin takana on rusetti kaulassaan Emil Holm, FAAC:n puheenjohtaja.