Paavo Nurmi voitti mailin Harvardin radalla

22.5.1925 Kilpailu 52, voitto nro 49

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueen toiseksi viimeinen kilpailu oli mailin juoksu Harvardin radalla Cambridgessä, Bostonin liepeillä.

Nurmen voittoaika 4.15,2 oli pettymys 45 000 katsojalle etenkin siihen nähden, miten paljon kilpailusta oli kirjoitettu etukäteen, ja kuinka varmana pidettiin Paavo Nurmen pystymistä ME-aikansa 4.10 parantamiseen.

Mutta Paavolla oli takana elämänsä rankin talvi. Yli 50 kilpailua. Jalkojen herkkyys oli kuin muisto vain, vaikka hieroja Eino Hakoniemi oli pehmittänyt Juoksijoiden Kuninkaan lihaksia uutterasti.

Tämän kilpailun olisi pitänyt jo riittää todistamaan ahneille kisajärjestäjille, että Paavo ei tahallaan jättänyt ennätyksiä rikkomatta. Kun puolen vuoden ajan liikuttiin tasolla, joka oli 99-prosenttisesti muille sen ajan juoksijoille täysin mahdoton, ei Paavokaan voinut jatkuvasti uusia ennätyksiä juosta.

Kisajärjestäjät löivät itse omalla reklaamillaan epärealistisia odotuksia Phantom Finnin kilpailuihin. Kun odotukset eivät toteutuneet, syy oli Nurmen, vaikka kisajärjestäjillä olisi kyllä ollut peiliin katsomisen paikka.

Tämä Harvardin kilpailu antoi Paavolle jo merkin siitä, että kiertueen päätös Al Helfrichiä vastaan ei tulisi olemaan helppo.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 52, ennätyksiä 29.

In Memoriam Peter Tallberg (1937–2015)

Yleisradio kertoi KOK:n ainoan suomalaisjäsenen Peter Tallbergin menehtymisestä. Tallberg oli suuri suomalainen urheilujohtaja, joka nautti arvostusta KOK:ssa, kansainvälisissä purjehtijapiireissä, ja luonnollisesti kotimaassa.

Tallberg teki ainutlaatuisen uran urheilussa. Hän oli Moskovan olympiakisoissa 1980 Suomen joukkueen lipunkantajana ja samoissa kisoissa hän purjehti poikansa Mathiaksen kanssa 11:nneksi.

Ne olivat Peter Tallbergille jo viidennen olympiakisat. Vaikka hän oli Tokiossa vuonna 1964 neljäs ja olisi uudemman pistelaskutavan mukaan sijoittunut mitaleille, hän itse muisteli lämpimimmin juuri tuota Moskovan kisaa yhdessä Mathiaksen kanssa. Aika harvinaista on, että isä ja poika ovat olympiakisoissa samassa joukkueessa!

Peter Tallberg seurasi Erik von Frenckelliä Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. ”Petskin” vuonna 1976 alkaneen KOK-kauden merkittävimpiä asioita oli urheilijavaliokunnan toiminnan käynnistäminen ja puheenjohtajuus.

Peter Tallberg 1937–2015

KOK-uransa lisäksi Tallberg oli Kansainvälisen purjehtijaliiton puheenjohtaja (1986–1994), ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

”Kiveenhakkaajat” Arto Teronen ja Jouko Vuolle kirjoittivat viime vuonna Peter Tallbergin elämäkerran ”Urana olympiakisat. Peter Tallbergin tuulinen elämä”. Kirjassa käydään läpi Tallbergin uran hienoja hetkiä, mutta siinä on paljon tarinaa myös vastatuuliosuuksilta, kuten perheyrityksen valtataistelusta.

Oli koskettava kuulla aivan hiljattain Joukolta, kuinka Peter viime kuussa sanoi hänelle, että tämä on sitten viimeinen kerta, kun keskustelemme.

Sain urheilutoimittajana useaan otteeseen haastatella Tallbergia. Viimeisen kerran keskustelin hänen kanssaan reilu vuosi sitten Suomen olympiakomitean tiloissa Pasilassa. Luulen, että Peter katseli niitä tiloja jonkinlaisella haikeudella, olihan hänenkin työhuoneensa ollut 1990-luvulla samassa kerroksessa.

Peter Tallbergin kuoleman jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran ilman edustajaa Kansainvälisessä olympiakomiteassa sitten vuoden 1908. Tallbergilla oli omia kaavailuja seuraaja-asian järjestämiseksi, mutta hänen menehtymisensä voi muuttaa tilanteen suomalaisen urheilun kannalta kohtalokkaalla tavalla.

Terosen ja Vuolteen kirjassa Tallbergin seuraajakysymys ei vielä ollut ajankohtainen. Sen sijaan Tallberg pohdiskelee, että Euroopan mailla on KOK:ssa 49 jäsentä, kun Afrikalla on vain 20 jäsentä. 

Muutenkin KOK:n Eurooppa-keskeisyys taitaa olla murenemassa. Tallberg arvelee kirjassa, että Peking tullaan valitsemaan tämän vuoden heinäkuussa vuoden 2022 talviolympiakisojen isäntäkaupungiksi.  

Terosen ja Vuolteen kirja päättyy hienolla tavalla Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Thomas Bachin haastatteluun, ja tämän miekkailun entisen maailmanmestarin loppusanoihin: ”Kiitos Peter!”