Timo Mäkisen Monte Carlon voitosta 50 vuotta

Suomalaisen moottoriurheilun yksi suurimmista legendoista Timo Mäkinen, 76, valittiin Urheilugaalassa Suomen Urheilun Hall of Fame -galleriaan ensimmäisenä moottoriurheilijana.

Timo Mäkinen (oik.) ja Pertti Ukkola valittiin
Suomen Urheilun Hall of Fame -galleriaan Urheilugaalassa.
Kuva: Aapo Laiho / EMG

Huomenna alkaa Monte Carlon ralli, jonka Timo Mäkinen voitti ensimmäisenä suomalaiskuljettana 50 vuotta sitten. Hän näytti tien, ja sen jälkeen sinne kärkeen on Monte Carlossa ajanut runsaasti suomalaiskuljettajia: Pauli Toivonen 1966, Rauno Aaltonen 1967, Ari Vatanen 1985, Henri Toivonen 1986, Tommi Mäkinen 1999–2002, Marcus Grönholm 2006 ja Mikko Hirvonen 2010.

Timo Mäkisen ajaessa 1960-luvulla kuljettajat kilpailivat vain yksittäisten rallien voitosta, kuljettajien maailmanmestaruudesta ajettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1979. Tämän vuoksi nämä yksittäiset voitot olivat ehkä isommassa roolissa kuin tänä päivänä, kun pisteitä lasketaan kokonaiskilpailua ajatellen.

Timo Mäkisen suuria hetkiä Monte Carlon valloituksen ohella olivat neljä voittoa Suurajoissa 1965–67 ja 1973. Pekka Keskitalo oli kartturina kolmessa peräkkäisessä Suurajojen voitossa ja Henry Liddon siinä neljännessä.

Urheilun historiaan Timo Mäkinen jää ajettuaan Ouninpohjan pikataipaleen lähes kokonaan uskomattomalla tavalla konepelti pystyssä vuonna 1967. Kannatti taistella, tuloksena oli kolmas peräkkäinen voitto Suurajoissa! Urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen kertoo oheisella videolla lisää Timo Mäkisestä ja muun muassa tuosta Ouninpohjan pikataipaleesta.

Timo Mäkisen ohella Hall of Fame -galleriaan valittiin tällä kertaa painin olympiavoittaja, maailmanmestari ja Euroopan mestari Pertti Ukkola, 64, ja koripallon legendaarinen, jo edesmennyt, valmentaja Robert "Petteri" Petersen. Ukkolan ansiot olivat kunniakkaiden painiperinteiden jatkamisessa, kun taas Peterseniä voisi luonnehtia uuden lajin levittäjäksi ja innostajaksi. Hän oli koripallomaajoukkueen valmennusryhmässä muun muassa Helsingin 1952 ja Tokion 1964 olympiakisoissa.

Vaarallisimmat urheilulajit

Kirjoitin Urheilutoimittajain Liiton blogissani erikoisesta tapauksesta, joka tapahtui sata vuotta sitten Venäjän mestaruuspaineissa. Elettiin vuotta 1913. Oulun ja Vaasan suunnalla vaikuttanut painija Viktor Salovaara otteli Venäjän lupaavinta painijaa G. Rudnevia vastaan. Salovaara pääsi taakse ja puristi venäläisen kohtalokkaaseen kokonelson-otteeseen.

Salovaara selätti vastustajansa, joka ei kunnolla enää päässyt maasta ylös. Sairaalassa venäläinen kuoli.

Tämä tapaus saattoi olla täydellinen vahinko. Mutta seuraavana vuonna suomalaisia painijoita ei kuitenkaan päästetty Venäjän mestaruuskisoihin. Ivar Böhlingille perusteltiin, että koska suomalaiset eivät olympiakisoissakaan urheile Venäjän joukkueessa, eipä sitten tarvitse osallistua Venäjän mestaruuskisoihinkaan.

Eli venäläistämispolitiikka tuli myös urheiluun ja oli ainakin julkilausuttu syy suomalaispainijoiden porttikieltoon. Mutta saattoi Salovaaran kovilla otteillakin olla oma osuutensa asiassa.

Vaaran kokemus on yksi urheilun viehätystä ja kiehtovuutta lisäävä tekijä. Uskoisin, että mitä vaarallisemmaksi laji yleisesti koetaan, sitä suurempia sankareita lajissa voi syntyä.

Painia ei varmaankaan yleisemmin pidetä vaarallisimpien lajien joukkoon kuuluvana lajina. Edelle kiilaavat arvaukseni mukaan esimerkiksi nyrkkeily ja moottoriurheilu.

Entäpä mäkihyppy? Suomen urheilun Hall of Fame -galleriaan kuuluva Tauno Luiro oli 1950-luvun alussa sensaatiomainen mäkimies hypättyään maailmanennätyksen 139 metriä. Nyt venytetään yli sata metriä pidempiä leiskauksia!

Olen saanut seurata Planican lentomäessä aivan hyppyrin nokan vieressä, kuinka miehet tulevat alas rännistä yli sata kilometriä tunnissa, ja ponnistavat hyppyrin nokalla eteenpäin liitääkseen yli 200 metriä ilmassa!

En ajattele olevani mikään erityinen jänishousu, mutta kyllä minulta jäisi ponnistus siinä kohtaa aika veteläksi!

Olen saanut istua myös rallin moninkertaisen Suomen mestarin ja Le Mansin 24 tunnin ajojen voittajan Simo Lampisen vieressä pelkääjän paikalla metsäisellä pikataipaleella. Joku voisi kirjoittaa sitaateissakin "pelkääjän paikalla". Minä en.

Ajattelin uteliaisuudesta selvittää vähän laajemmin, miten ihmiset kokevat urheilulajien vaarallisuuden. Olisi hienoa, jos viitsit vastata nimettömästi oheisiin kysymyksiin. Kirjoitan sitten Mäkiviikon aikana vastausten pohjalta lisää juttua vaarallisista urheilulajeista – enkä siis halua mitenkään erityisesti painottaa mäkihypyn vaarallisuutta tai johdatella vastauksia!