Suomalaisten olympiavoittojen tarinat

Pitkän linjan urheilutoimittajasta erityisesti eläkepäivillään tuotteliaaksi urheilukirjailijaksi ryhtynyt Lasse Erola on tehnyt erinomaisen työn ja kirjoittanut kirjan ”Suomalaisten olympiavoittojen tarinat. 146 huippuhetkeä vuodesta 1908 alkaen.” (Paasilinna 2016) suomalaisen urheilun mieleenpainuvimmista hetkistä. Kyse ei ole olympiavoittajien henkilötarinoista, vaan näiden voittojen tarinoista.

Erolalla on perspektiiviä jo toimittajavuosiltaan Etelä-Suomen Sanomista, Turun Sanomista ja Ilta-Sanomista.

Tässä Erolan uudessa 360-sivuisessa kirjassa esitellään kaikki 146 olympiavoittoa. Ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja Verner Weckman paini Ateenan välikisoissa kultaa keskisarjassa vuonna 1906, ja sinetiksi hän voitti kultaa myös Lontoon olympiakisoissa 1908. Tämän jälkimmäisen voiton yllä on kuitenkin vuosikymmenien ajan ollut varjo. Kerrotaan, että Weckman tarjosi Yrjö Saarelalle ”rahaa ja muutakin apua” kultamitalista.

Suomalaisille Weckman on tästä kyseenalaisesta varjosta huolimatta ollut ensimmäinen olympiavoittaja. Suomi itsenäistyi kuitenkin vasta 1917, joten Suomen ensimmäinen olympiavoitto oli saksalaissyntyisen Ludovika Jakobssonin ja Walter Jakobssonin saavuttama pariluistelun olympiakulta Antwerpenissä huhtikuussa 1920. Tämä Ludowikan tausta on syytä muistaa, kun keskustellaan turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista. Siellä saattaa olla mukana potentiaalisia tulevia olympiavoittajia.

Erola kertoo kirjassaan myös Suomen urheiluhistorian erikoisimman tarinan. Kevyen sarjan (67,5 kg) painia oli kymmenisen vuotta hallinnut Emil Väre. Hän oli selättänyt kolme vastustajaa, mutta hän oli joutunut erittäin lujille isäntämaan Frits Janssensin kanssa. Siinä oli kulunut paljon voimia.

Emil Väreen lisäksi Taavi Tamminen selviytyi suomalaisista mitalivaiheeseen. Suomen joukkueen johto taktikoi, että Taavi Tammisen kannattaisi hävitä Väreelle, joka saisi sen myötä kultamitalin. Tämän jälkeen hyvävoimainen Tamminen voisi hyvissä voimissa varmistaa Suomelle hopeamitalin. Tästä tahallisesta häviöstä Tammiselle luvattiin kuitenkin hiljaisuudessa luovuttaa hyvityksenä Väreen kultamitali. Näin tapahtui. Tamminen hävisi, mutta sai palkkioksi kultamitalin. Ja Suomen joukkueen johto iloitsi ”hienosti” taktikoidusta kaksoisvoitosta!

Erikoinen tarina liittyy myös Julius Skutnabbin voittamaan 10 000 metrin pikaluistelun olympiakultaan Chamonixin talvikisoissa 1924, joille tosin annettiin olympiakisojen arvo vasta jälkikäteen. Clas Thunberg oli voittanut jo 1500 ja 5000 metrin matkat. Ennen kymppitonnin luistelua Thunbergin kanssa luistellut Skutnabb pyysi kaveriltaan, että antaisi tämän voittaa kympin. Thunberg lupasi. Vähän ennen maalia Skutnabb huusi Thunbergille: ”Classe, muista mitä lupasit!”

Näin sitten kävi, Skutnabb nousi 10 000 metrin olympiavoittajaksi. Ja kuitenkin yhteiskilpailun kulta meni vielä Thunbergille.

Ville Ritolan Pariisin olympiakisoissa 1924 voittaman 10 000 metrin kultamitalin tarinan Erola kertoo näin: joukkueen johto kielsi Paavo Nurmea osallistumasta 10 000 metrille, koska Paavolla oli ohjelmassaan muutenkin monta kilpailua.

Tästä on olemassa toinenkin tarina. Kerrotaan, että valmennusjohto oli ehdottanut sopujuoksua Nurmelle, että antaisi Ritolan suosiolla voittaa. Tämän ”nerokkaan” suunnitelman mukaan Nurmi voisi voimiaan säästellen ottaa helpon hopeamitalin. Näin hän säästäisi energiavarojaan myöhempiin kilpailuihinsa, ja Suomi saisi kaksoisvoiton. Nurmi, joka tiesi olevansa maailmanennätyskunnossa 10 000 metrilläkin, ei voinut sulattaa ajatusta tahallisesta häviöstä. Hänhän oli maailman paras! Sen vuoksi hän jäi omalla päätöksellään pois tästä kilpailusta.

Urheiluun liittyy paljon herkullisia tarinoita. Osa tarinoiden viehätyksestä perustuu jossitteluun, vaihtoehdon mahdollisuuteen: entäpä jos kyseisessä tilanteessa olisikin tehty toinen ratkaisu. Mitä siitä olisi seurannut?

Erola on aikaisemmin tehnyt kirjan ”Unohdetut olympiavoittajat”. Siinä hän kertoo olympiakisojen taidekilpailuista. Nyt hän johdonmukaisesti esittelee myös taidelajien suomalaiset olympiavoitot muiden mukana.

Suomen viimeisin kesäolympiakisojen kultamitali on Satu Mäkelä-Nummelan trap-voitto Pekingistä vuonna 2008. Olin paikalla urheilutoimittajana todistamassa tätä haulikkolajien ensimmäistä (!) suomalaista olympiavoittoa. Kun samana päivänä, 11.8.2008, tuli vielä Henri Häkkisen pronssimitali ilmakiväärillä, saatoin hetkeksi palata sellaisiin tunnelmiin, joita 1920-luvun olympiakisoissa suomalaiset saivat kokea. Silloinhan joukkueen johtoporras tosissaan mietti, miten Suomi voisi nousta mitalitilaston kärkeen ohi Yhdysvaltojen.

Ne ajat ovat totisesti menneet. Juttelin tästä Lasse Erolan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että suomalaisten kannattaisi olla erityisen aktiivisia uusien lajien parissa, mikäli mitaleita vielä jatkossa halutaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä Mira Potkosen pronssimitali Rio de Janeirosta.

Naisten nyrkkeily on vielä monessa maassa niin uusi ja outo laji, että sitä ei aivan varauksettomasti olla hyväksymässä varteenotettavien urheilulajien joukkoon. Tähän saumaan Mira Potkonen menestyksellisesti iski.

Osallistuin eilen illalla Urheilumuseon asiakastyöpajaan. Koolla oli hienoa porukkaa, urheilun ystäviä monenlaisilla taustoilla. Ideoimme keväällä ja kesällä 2017 toteutettavaa huikeaa ”Urheilumuseo renkailla” kiertuetta. Siitä rekkakiertueesta tulee aivan ehdoton ”must” -  pakko käydä vähintään kerran, jos yhtään urheilu kiinnostaa! Kiertueen aikataulu ja muut yksityiskohdat täsmentyvät lähiaikoina.

Siinä yhteydessä urheilusta suunnilleen kaiken olennaisen tietävä Vesa Tikander kertoi, että suomalaisia olympiavoittajia on elossa 48. Ollaan iloisia heidän saavutuksistaan!

Yleisurheilukesän 2016 yhteenveto - Oskari Mörö ykkönen

Syyskuussa on hyvä tehdä yleisurheilukesän yhteenvetoa. Kesä oli parempi kuin aikoihin, vaikka Rion olympiakisoista ei mitalia tullutkaan. Paavo Nurmi Games Turussa ja Ruotsi-maaottelu Tampereella olivat onnistuneita kotimaisia päätapahtumia. Muutenkin kesä tarjosi poikkeuksellisen hienoja tuloksia monessa eri lajissa.

Omassa rankingissani paras suomalainen yleisurheilija 2016 oli 400 metrin aitajuoksija Oskari Mörö, joka juoksi Amsterdamin EM-kisoissa neljänneksi silloisella kauden parhaalla ajallaan 49,24. Rion olympiakisojen alkuerässä hän paransi sitten Suomen ennätystä aikaan 49,04 ja selviytyi komeasti välieriin.

Oskari Mörön kunto alkoi tulla esiin Paavo Nurmi Gamesissa,
missä hän sijoittui erittäin kovassa kilpailussa toiseksi.

Antti Ruuskanen, keihäänheiton EM-pronssimitalisti, ei voinut olla kesäänsä läheskään yhtä tyytyväinen kuin Mörö. Ruuskasella oli vastuksia ja murheita enemmän kuin yhden miehen kannettavaksi kohtuudella sopisi: EM-kisojen jälkeen Ruuskaselta löydettiin pitkittäisen lähentäjälihaksen osittainen revähdys reidestä, ja lisäksi osittainen revähdys leveässä selkälihaksessa. Vaikka vammat onnistuttiin hoitamaan ilman leikkaushoitoa, tuli harjoitteluun ja kilpailuohjelmaan muutoksia. Kalevan kisat ja Joensuun eliittikisat putosivat pois. Ne olivat varmasti kipeitä, mutta pakon sanelemia päätöksiä. Ja sitten tuli vielä vatsatauti, joka pudotti painoa useita kiloja.

Tuossa olisi joku toinen voinut jo heittää pyyhkeen kehiin, mutta Ruuskanen lähti Rioon ja sijoittui parhaana suomalaisena kuudenneksi. Voit katsoa suomalaisten yleisurheilijoiden olympiatulokset täältä.

Mutta sitten tuleekin vaikeuksia paremmusjärjestyksen laatijalle. Todella monella suomalaisella kärkiurheilijalla oli onnistunut kesä ennätysten valossa. Laitan tähän oman listani kesän 2016 parhaista kotimaisista yleisurheilijoista:

1. Oskari Mörö, 400 m aidoissa EM-4:s (49,24), olympiakisojen alkuerässä SE 49,04, välierässä 49,75.
2. Antti Ruuskanen, keihäänheitossa EM-3:s, karsinnassa kauden kotimainen kärkitulos 88,23. Olympiakisoissa 6:s.
3. David Söderberg, moukarinheitossa olympiakisojen loppukilpailussa 8:s ja EM-kisoissa 7:s.
4. Kristiina Mäkelä, kolmiloikassa olympiakisojen loppukilpailussa 12:s (13.95, karsinnassa ennätys 14.24), EM-kisoissa 9:s (13,95)
5. Minna Nikkanen, seiväshypyssä olympiakisojen 13:s, EM-9:s
6. Wilma Murto, seiväshypyssä EM-7:s, nuorten MM-3:s
7. Samuli Samuelsson, Ruotsi-ottelun kolmoisvoittaja: 100 m (10,38, oma ennätys), 200 m ja 4x100 m. Viestissä syntyi uusi Suomen ennätys 39,25.
8. Nooralotta Neziri, 100 metrin aidoissa SE 12,81, olympiakisojen alkuerässä 12,88, välierissä 13,04.
9. Linda Sandblom, korkeudessa SE 193, EM-kisojen ja olympiakisojen karsinnassa 189.
10. Johanna Peiponen, 10 000 metrillä toukokuussa oma ennätys 31.42,9 (Suomen kaikkien aikojen kakkonen) ja viikkoa myöhemmin 10 km maantiejuoksun SE 31.59.

Naisten seiväshypyssä uusi keskiarvoennätys

Lajeista tämän vuoden selvä ykkönen oli naisten seiväshyppy, jossa mentiin roimasti ylöspäin. Suomen kymmenen parhaan hyppääjän keskiarvo nousi 417,6 cm:iin, kun 16-vuotias Saga Andersson paransi vielä viime viikonloppuna ennätystään yhdellä sentillä 416:een. Se on samalla ikäluokan tämän vuoden paras tulos maailmassa.

Viime vuonna kymmenen keskiarvo nousi ensimmäisen kerran yli neljän metriin (409,1).  

Tämä kesä poikkeaa edellisistä siinä, että Minna Nikkanen sai kovan kotimaisen haastajan. Kymmenen vuotta nuorempi Wilma Murto nousi vahvasti tavoittelemaan jopa ykköshyppääjän paikkaa.

Katsotaanpa, miten Minnan ja Wilman kesä eteni. Kesäkuun alussa molemmat osallistuivat Roomassa Timanttiliigan kisaan: Nikkanen 7:s tuloksella 445, Murto 8:s tuloksella 435. Nikkanen palasi kotiin, mutta Murto kilpaili myös seuraavassa Timanttiliigan kilpailussa Birminghamissa ja sijoittui viidenneksi tuloksella 450. Yksi Murron voittamista hyppääjistä oli britti Holly Bradshaw, joka hyppäsi myöhemmin Rion olympiakisoissa viidenneksi.

Rooman Timantti-kilpailun voitti Kreikan Katerina Stefanidi, 475. Kreikkalaisella oli täydellinen kesä, sillä hän oli koko Timanttiliigan kilpailusarjan paras naisten seiväshypyssä. Lisäksi hän voitti olympiakultaa ja Euroopan mestaruuden.

Seuraava tärkeä kilpailu oli Paavo Nurmi Games Turussa. Nikkanen ja Murto saivat saman tuloksen, mutta voiton otti Nikkanen, joka ylitti 452 ensimmäisellään, kun Murto pääsi sen toisellaan. Murron kanssa kakkossijaa jakoi Sveitsin Nicole Büchler, joka muuten sijoittui muutamaa viikkoa myöhemmin Riossa kuudenneksi.

Amsterdamin EM-kisoissa Murto jakoi Sveitsin Angelica Moserin kanssa 7. sijan tuloksella 445. Myös Nikkanen ylitti 445, mutta hänet jätettiin yhdeksänneksi.

Puolan Bydcoszczissa järjestetyt nuorten MM-kisat olivat Wilma Murron kauden pääkilpailu. Angelica Moser ylitti 455 ja vei mestaruuden. Venezuelan Robeilys Peinado ylitti 440 ensimmäisellään ja sai hopeaa. Murto meni 440 vasta kolmannellaan ja sijoittui MM-pronssille. Mitalin varmistuttua Murto jätti 445 väliin, kun Moser ylitti sen ensimmäisellään. Peinado putosi tässä vaiheessa pelistä. Moser ylitti ensimmäisellään myös 450. Kun Murto pudotti kerran, hän siirsi toisen yrityksensä 455:een. Mutta hurmioitunut Moser ylitti tämänkin ensimmäisellään, joten yhden pudotuksen jälkeen Murto siirsi viimeisen jäljellä olleen yrityksensä 460:een. Moser ja Murto pudottivat kerran, ja siihen päättyi Murron kisa, eikä Moserkaan enää yrittänyt enempää mestaruuden varmistuttua.

Kun Wilma Murto taisteli nuorten MM-mitalista Puolassa, hyppäsi kymmenen vuotta vanhempi Minna Nikkanen Oulun Kalevan kisoissa kymmenennen Suomen mestaruutensa tuloksella 440.

Rion olympiakisoissa kultaan (Stefanidi) ja hopeaan (Sandi Morris, USA) vaadittiin tulos 485. Olympiapronssille hyppäsi ennätyksellään 480 Uuden-Seelannin Eliza McCartney, joka hyppäsi viime vuoden lopussa 19-vuotiaiden ME:n 464. McCartneyn tulostakin korkeammalta hyppäsi kuukauden kuluttua Wilma Murto, joka taivutti Saksassa ihanteellisissa hallioloissa 19-vuotiaiden ME:n 471.

Nikkaselle kesän kotimainen kärkitulos Riossa

Minna Nikkanen hyppäsi Rion olympiakarsinnassa kesän kotimaisen kärkituloksen 455, mutta Someron Esan hyppääjä oli ensimmäinen, joka putosi loppukilpailusta. Finaaliin olisi päässyt ylittämällä saman korkeuden ensimmäisellään. Pekingin MM-kisojen karsinnassa 2015 Nikkanen selvisi samalla tuloksella loppukilpailuun. Murto ylitti Rion karsinnassa vain 430 käytettyään paukkunsa nuorten MM-kisojen mitalitaisteluun.

Ruotsi-maaottelu Tampereella oli sitten kauden viimeinen arvokisa. Amsterdamin EM-pronssimitalisti Angelica Bengtsson ylitti 447 ja nappasi voittopisteet Ruotsille. Wilma Murto sijoittui toiseksi samalla tuloksella. Minna Nikkanen oli kolmas tuloksella 437 yhdessä . Ruotsin Michaela Meijerin kanssa. Kolmas suomalainen Aino Siitonen ylitti 405.

Siitosen valinta maajoukkueeseen perustui muun muassa uuden ennätyskorkeuden 430 ylittämiseen. Mutta siihen kärkikaksikon imuun on tulossa muitakin lupaavia hyppääjiä. Yhdysvalloissa opiskeleva Erica Hjerpe joutui pitämään keväällä taukoa jalkavamman vuoksi. Hänen parhaakseen tuli tällä kaudella 423.

Ja sitten taustalla on valtavan suuri joukko tyttöjä, jotka ovat valinneet lajikseen tämän voimaa, nopeutta, tekniikkaa ja akrobatiaa vaativan lajin. Peräti kahdeksan suomalaista seiväshyppääjää ylitti tänä kesänä vähintään neljä metriä.

Viime vuosina on usein ollut vaikea valita arvokisaedustajia kovatasoiseen miesten keihäänheittoon. Miesten keihäsrintamalla vedetään nyt selvästi henkeä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ehkä jo ensi vuonna naisten seiväshypyn valinnat Lontoon MM-kisoihin tulevat olemaan kiharaisia neljän ja puolen metrin hyppääjien voittaessa toisiaan ristiin.

UKK aloitti presidenttinä 60 vuotta sitten

Urho Kekkonen aloitti tasavallan presidentin tehtävässä 60 vuotta sitten, 1.3.1956. Siitä on pitkä aika. Monet nuoret eivät varmaankaan saa kiinni siitä, miksi Kekkonen oli niin poikkeuksellinen päämies.

Kekkonen oli kova hiihtämään. Helsingin Sanomissa oli viikonloppuna toimittaja Tommi Niemisen artikkeli, jossa kerrottiin Kekkosen tehneen pari päivää ennen virkakautensa alkua hiihtoretken Kainuuseen. UKK haki hiihtoladulta tietoisesti voimia vaativaan tehtäväänsä.

Pentti Papinahon näkemys 66-vuotiaasta
Urho Kekkosesta.

En ole vielä kuullut hiihtojoogasta. Mutta ei siihen kauaa mene, kun joku sellaisenkin tuotteistaa. Oma hiihtojoogalenkkini oli tänään 14 kilometrin pituinen. Keravan Keinukallion ladut ovat nautittavan hyvässä kunnossa. Hiihdin ja mietin Kekkosta.

Kun Kekkonen oli ollut 10 vuotta presidenttinä, teki orimattilalainen kuvanveistäjä Pentti Papinaho presidentistä reliefin. Lisäksi hän teki samana vuonna Tampereen Ratinaan Vesieste-patsaan. Sen lahjoittivat Tampereen kaupungille kaksi tuntematonta urheilumiestä. No, toinen oli Kalle Kaihari, ja toinen Urho Kekkonen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Kekkonen oli uransa huipulla. Hän oli isännöinyt edellisvuonna ETY-kokousta Helsingissä. ETYKin ansiosta hän oli varteenotettava ehdokas jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä, että vain kymmenen vuotta myöhemmin, jo vuosia sairastanut, Urho Kekkonen menehtyi muutamaa päivää vaille 86-vuotiaana. Hänet siunattiin valtiollisin menoin ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.

Urho Kekkosen työpöytä ja iso pino
hänen kirjoittamiaan kirjeitä.

 Hiihtämisen tuomalla kestävyydellä Kekkonen kirjoitti käytännössä koko presidenttikautensa, siis vuoteen 1981 asti. Tutkijan kannalta vähempikin kirjoitusaktiivisuus olisi riittänyt. Juhani Suomi on tästä varmasti samaa mieltä!

Olen tutustunut Kekkosen kirjeisiin tänä talvena valmistellessani muun muassa esitelmää Kekkosesta ja Moskovan olympiakisoista. On ollut erikoinen tunne istua Orimattilan UKK-arkistossa Kekkosen työpöydän ääressä, ja lukea hänen kirjeenvaihtoaan!

Kekkosen johtaman Suomen viimeinen suuri linjaratkaisu tehtiin alkuvuodesta 1980. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter kirjoitti Kekkoselle, että eikös laiteta Moskovan olympiakisat boikottiin. Kekkonen vastasi, että ei hänellä ole tässä mitään sanottavaa, koska Suomen olympiakomitea päättää itse osallistumisestaan.

Se oli vahva poliittinen linjavalinta. Suomalaisen urheilun kannalta on harvoin tehty yhtä merkittäviä valintoja.

Voiko zikavirus pilata Rion olympiakisat?

Kansainvälinen terveysjärjestö WHO julisti maanantai-iltana Suomen aikaa maailmanlaajuisen hätätilan zikaviruksen vuoksi. Zika leviää tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, Väli-Amerikassa ja Karibialla. Tähän mennessä 24 maasta on raportoitu viime kuukausina uusia zikavirustapauksia.

Riskiryhmässä ovat raskaana olevat naiset, koska taudin pelätään vammauttavan sikiöitä ja aiheuttavan pienipäisyyttä. Varmuutta tästä yhteydestä ei vielä ole.

Tauti leviää hyttysten pistoista, ja ilmeisesti myös veren mukana. Oireita ovat kuume, ihottuma ja  nivelkipu.

Tauti ei herätä vielä suuria tunteita Euroopassa, koska sen ärhäkkä levinneisyys on kaukana, toisella puolella maapalloa.

Our new @healthmap #Zika page is coming soon. Shows stunning disease spread across the Americas in 6 months. pic.twitter.com/csD0SnW12v

— John Brownstein (@johnbrownstein) January 29, 2016

Mutta zikaa on jo Meksikossa, ja Huffington Postin haastatteleman asiantuntijan mukaan on vain ajan kysymys, koska se leviää Yhdysvaltojen puolelle. Sen jälkeen länsimaissakin varmasti havahdutaan.

Jo nyt on yksittäisiä tartuntoja löydetty amerikkalaisilta ja kanadalaisilta, jotka ovat palanneet Etelä-Amerikasta.

#Zika virus: everything you need to know about the mosquito that spreads it https://t.co/hAquF0Bqtc pic.twitter.com/Fi4fkdQl1o

— BBC News (World) (@BBCWorld) January 29, 2016

Rio de Janeiron olympiakisojen avajaiset ovat aika tarkalleen puolen vuoden päästä, 5. elokuuta. Sitä ennen Brasiliaan pitäisi tehdä lukuisia harjoitusmatkoja, kisamatkoja, tutustumismatkoja.

Olympiakomitean vastuulla on ohjeistaa Etelä-Amerikkaan matkustavat urheilijat ja valmentajat tehokkaiden hyttysmyrkkyjen, pitkien hihojen ja pitkälahkeisten housujen käyttöön.

Mutta miten kukaan voi kontrolloida sitä, miten kisaturistit saavat tartuntoja? New York Timesin artikkelissa arvioitiin, että peräti 200.000 Yhdysvaltain kansalaista on menossa Rioon kisoja seuraamaan. Suuret ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa, kun turistit palaavat kotiin.

Sama koskee eurooppalaisia, ja suomalaisia kisaturisteja. Talvikeleissä suomalaiset lääkärit voivat vielä naureskella zikavirukselle, mutta elokuussa, kun kisaturistit tulevat Brasiliasta takaisin, onkin toinen ääni kellossa.

Maallikkona voi vain toivoa, että zikan leviäminen rauhoittuu ennen kesää. Ehkä joku pystyy kehittämään taudilta suojaavan rokotteen ennen Rion kisoja? Kumpikin ajatus tuntuu nyt  kovin epätodennäköiseltä.

Voiko zikavirus pilata Rion olympiakisat? Valitettavasti on olemassa suuri vaara, että näin käy.

Toisaalta Rio de Janeiron pormestari Eduardo Paes lohduttaa eurooppalaisia Kiinan tietotoimiston uutisessa. Pormestarin mukaan olympiakisat järjestetään keskellä Brasilian talvea, jolloin tauti ei leviä niin ärhäkästi. Hänen mielestään ongelma on nyt pahimmillaan. Uutisen mukaan Brasiliassa on muutamassa kuukaudessa syntynyt yli 4000 lasta, jotka ovat syntyneet microcephaly-vauvoina, pienipäisinä.

#ZikaVirus not threat for #Olympics2016 in August when Brazil in winter: Rio mayor https://t.co/XNHzdcQX04 pic.twitter.com/NsEAp3vqU6

— China Xinhua News (@XHNews) January 31, 2016

P.S. (3.2.2016) Vuonna 1956 Melbournen olympiakisojen ratsastukset järjestettiin Tukholmassa Australian tiukkojen karanteenimääräysten vuoksi. Jos #zikavirus ei asetu, vaan vastatoimista huolimatta pysyy kuukaudesta toiseen ärhäkkänä, voi keskusteluun nousta joidenkin, lähinnä naisten, lajien siirtäminen pois Rio de Janeirosta ja Brasiliasta. Tällöin yksittäisten lajien järjestämistä saatetaan lyhyellä varoitusajalla tarjota myös Suomeen.

Ville Ritolaa juhlitaan Seinäjoella

Seinäjoella muistetaan tässä viikonvaihteessa paikkakunnan menestyneintä urheilijaa. Tero Pitkämäki? Ei, vaan viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

”Peräseinäjoen Susi” Ville Ritola voitti 1924 ja 1928 olympiakisoissa kahdeksan mitalia. Samalla, kun Peräseinäjoki kymmenisen vuotta sitten yhdistyi Seinäjokeen, siirtyivät Peräseinäjoella säilytettävät Ritolan olympiamitalit Seinäjoen alueelle. Näin Ritola on Seinäjoen menestynein urheilija.

Ville Ritolan olympiavoitot:

1924 3000 m estejuoksu

1924 10 000 m

1924 3000 m joukkuejuoksu

1924 Maastojuoksun joukkuekilpailu

1928 5000 m

Sunnuntaina juhlitaan Ritolan syntymän 120-vuotisjuhlaa komeasti. Villen oikea syntymäpäivä oli 18.1., mutta edeltävä sunnuntai sopii juhlintaan mainiosti. Paikalla on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä, ja Ritolasta muutamia vuosia sitten elämäkerran kirjoittanut Ossi Viita. Molemmilla on juhlapuheet tai puheenvuorot, ja lisäksi juhlassa esitetään Ossi Viidan kirjoittama näytelmä, joka kertoo valaisee ja käsittelee Pariisin olympiakisojen tapahtumia.

En tiedä Paavo Nurmen lisäksi muita urheilijoita, joista on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa näytelmä. Varmasti heitä on. Tapio Rautavaaran tarinaa on kuvattu jollain tavalla elokuvassakin, joten varmaan hänestä näytelmäkin on tehty. Samoin Matti Nykäsestä on tehty elokuva, mutta onkohan näytelmää?

Ville Ritola vauhdissa Pennsylvaniassa. Kuvan lähde:
Mark Will-Weber, Run for the Diamonds.

Ville Ritola muutti 17-vuotiaana poikana Yhdysvaltoihin, mutta hän tuli Amerikasta kaksi kertaa Eurooppaan edustamaan Suomea olympiakisoissa. Ritola oli todellinen työn sankari. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ”karpenterina”, rakennusmiehenä, ja juoksi kilpaa töiden ohessa. Ville menestyi Amerikan kilpailuissa hyvin. Yksi Ritolan menestyksellisistä kilpailuista oli Pennsylvaniassa 1920-luvun alussa juostu Berwickin maraton (matkana puolimaraton), josta oheinen juoksukuva on. 

Ritola otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta päätettyään juoksu-uransa 1930-luvulla.

Takaisin kotimaahan Ritola muutti 1971. Paavo Nurmi antoi lakimiehelleen Pekka Kareelle tehtäväksi järjestää asunnon Nurmen Lauttasaaren taloista. Juoksijoiden kuningas eli tämän jälkeen itse enää parin vuoden ajan, mutta viimeisinä elinvuosinaan Paavo sai Villestä arvokkaan ystävän. Ritola eli vuoteen 1982.

Nurmi ja Ritola olivat yleisurheilun verrattomin ja menestynein parivaljakko. ”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 murskaten ennätyksiä mielin määrin. Molempien asioita hoiti managerina Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin, että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.  

Ritolaa verrataan lähes aina Nurmeen. Molemmat pitivät juoksemisesta, ja Amerikasta. Ja molemmille oli äärimmäisen tärkeää edustaa juuri Suomea olympiakisoissa.

Monessa mielessä Ritola oli Nurmen vastakohta. Nurmi oli vakavaluonteinen kaupunkilaispoika, joka teki kaksi menestyksekästä kilpailukiertuetta Yhdysvaltoihin. Nurmi kotiutui Helsinkiin, joka tarjosi tunnetulle liikemiehelle monia mahdollisuuksia. Ritola oli iloluonteinen maalaispoika, joka eli Amerikassa siirtolaisena pääosan elämästään.

Ritola saattoi olla juoksijana jopa Nurmeakin lahjakkaampi. Nurmi pysyi tahdonvoimallaan ja järjestelmällisellä harjoittelullaan kuitenkin edellä. Vain muutaman kerran Ritola onnistui voittamaan Nurmen. Ikuiseksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kelpaa se, jaettiinko esimerkiksi Pariisin olympiakisoissa Ritolan ja Nurmen kesken juoksumatkoja niin, että toinen antoi toisen voittaa. Varmana pidetään, että Nurmelle tällaista ehdotettiin, mutta hän otti nokkiinsa ja jäi 10 000 metriltä kokonaan pois.

Mutta yrittikö Ritola tosissaan Nurmen ohi Pariisin 5000 metrillä, vai antoiko hän Nurmen toteuttaa unelmansa 1500 metrin ja 5000 metrin voittamisesta samana iltana? Ärsyttävä kysymys. Joka kerta, kun sen kysymyksen kuulee, tulee lähinnä ärtynyt olo. Paavo sanoi vuosia myöhemmin, että kyllä Ville tosissaan yritti. Pidetään tästä kiinni.

Golfvuosi 2016

Golfvuosi 2016 on poikkeuksellisen mielenkiintoinen olympiakisojen vuoksi. Parhailla suomalaisgolfareilla on mahdollisuus osallistua, ja menestyä, Rio de Janeiron olympiakisoissa elokuussa. Mutta tähän vuoteen mahtuu muutenkin todella monta jännittävää kilpailua.

Roope Kakko, EGS:n range.

Roope Kakko oli viime kaudella yksi 37 voittajasta miesten Euroopan kiertueella. Naisten rintamalla kansainvälisesti kovin suoritus oli Ursula Wikströmin viides sija Kiinassa pelatussa World Ladies Championship –turnauksessa. Hyvä henkilökohtainen suoritus nosti myös Suomen joukkueen viidenneksi. Ursulan joukkuekaverina pelasi Noora Tamminen.

Miesten Euroopan kiertueen ensimmäiset osakilpailut pelattiin kaukomailla jo viime vuoden puolella. Mikko Ilonen, erittäin hyvän ja tasaisen kauden viime vuonna pelannut Mikko Korhonen ja Roope Kakko eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet kilpailemista.

Roope Kakko hakee pelituntumaa Floridasta ja avaa kautensa luultavasti 21.1. alkavassa Abu Dhabin turnauksessa, tai sen jälkeen pelattavissa Dohan tai Dubain turnauksissa. Tällä hetkellä Roope on Mikko Ilosen kanssa todennäköisimmin mukana Rion olympiakisoissa. Varamiehen paikalta Rion kisoja miettii tällä hetkellä Mikko Korhonen.

Roope Kakko – jatkuuko nousu kohti
Euroopan kärkeä myös vuonna 2016?

Miesten haastajakiertueella pelaa säännöllisesti kolme suomalaista, Teemu Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo ja Teemu Bakker. Sieltäkin on, teoriassa, hyvällä voittoputkella, vielä mahdollista nousta olympiakisoihin asti.

Naisten olympiaedustajat olisivat tällä hetkellä Ursula Wikström ja Noora Tamminen. Mutta Krista Bakker ja Minea Blomqvist-Kakko ovat valmiina kiilaamaan heidän ohitseen rankingissa, jos kärkiparin ote yhtään lipsuu.

Naisten kotimaisena pääkilpailuna on viime vuosina ollut Hill Side Golf & Country Clubilla pelattu naisten haastajakiertueen (LETAS) kilpailu. Kilpailun järjestäminen varmistui maaliskuun alussa.* Sama paikka kuin aikaisemmin, mutta nyt nimenä on Evli Ladies Finnish Open. Ajankohta on kilpapelaajille ihanteellinen. Hienoa on myös se, että Hanna-Leena ja Jari Ronkainen ovat edelleen kuvioissa mukana, vaikka he eivät enää kannakaan taloudellista vastuuta. Hanna-Leena on tehnyt viime vuosina todella arvokasta työtä naisten golfin arvostuksen nostamiseksi. Jossain vaiheessa Golfliitto varmastikin noteeraa tämän taustatyön merkityksen. Uskataisin uskoa näin.

Miesten haastajakiertueen kotimaan kilpailu on järjestetään* Vierumäellä olympiakisojen aikana. Parhaat suomalaiset siis puuttuvat silloin rivistä, mutta ei Mikko Ilonen ole viime vuosina kotimaan haastajakisoja muutenkaan pelannut. Arvokasta on, että haastajakiertue pysyy Suomessa. Siinä on tuulahdus suuren maailman tunnelmaa. Ehkä joku suomalaispelaaja, ammattilainen tai amatööri, käyttää tänä vuonna kotikenttäedun hyväkseen samalla tavalla kuin Roope Kakko vuonna 2004! 

* Päivitin tiedot naisten ja miesten haastajakiertueen kilpailuista 10. maaliskuuta. Hienoa, että molempien kilpailujen järjestämistä päätettiin jatkaa kotimaassa.

Golfvuoden 2016 tärkeitä päivämääriä

Tammikuu

15.–17.1. Eurasia Cup, Malesia, miesten joukkuekilpailu, jossa Euroopan 12 miehen joukkue kohtaa Aasian joukkueen Ryder Cupin hengessä. Kapteenina on Euroopan Ryder Cupin kapteeni Darren Clarke. Kristoffer Broberg ja Sören Kjeldsen edustavat pohjoismaisia värejä Euroopan joukkueessa.

Helmikuu

12.–14.2. ISPS Handa New Zealand Women´s Open, naisten Euroopan kiertueen ensimmäinen kilpailu.

Maaliskuu

10.3.–13.3. World Ladies Championship, Mission Hills, Kiina. Turnauksessa pelataan henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu 2 pelaajan joukkuein. Suomella on puolustettavana Ursula Wikströmin ja Noora Tammisen saavuttama 5. sija.

Huhtikuu

31.3.–3.4. ANA Inspiration, Mission Hills, USA, naisten ensimmäinen major-turnaus.

7.–10.4. Masters, Augusta, Georgia, USA, miesten ensimmäinen major-turnaus.

Kesäkuu

2.–5.6. Nordea Masters, Bro Hof Slott GC, Ruotsi, miesten Euroopan kiertueen turnaus.

9.–12.6. KPMG Women´s PGA Championship, Sahalee CC, USA, naisten toinen major-turnaus.

16.–19.6. US Open, Oakmont CC, Pennsylvania, USA, miesten toinen major-turnaus.

17.–19.6. Pilsen Golf Masters, Tshekki, viimeinen naisten Euroopan kiertueen turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

Heinäkuu

5.–9.7. Amatöörien EM-joukkuekilpailut, naiset Islannissa, miehet Ranskassa

7.–10.7. US Women’s Open, CordeValle, USA, naisten kolmas major-turnaus, ja samalla viimeinen naisten turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

7.–10.7. AAM Scottish Open, Castle Stuart Golf Links, Inverness, Skotlanti, viimeinen miesten Euroopan kiertueen kilpailu, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

11.7. Lopullinen olympiaranking valmistuu.

14.–17.7. The Open Championship, Royal Troon GC, Skotlanti, miesten kolmas major-turnaus.

15.7. Olympiaturnauksen osanottajat julkistetaan.

20.–23.7. Naisten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus Hooks GK, Smoolanti, Ruotsi. Matilda Castrén saavutti viime vuonna EM-pronssia.

28.–31.7. Ricoh Women´s British Open, Woburn, Englanti, naisten neljäs major-turnaus.

28.–31.7. PGA Championship, Baltusrol GC, New Jersey, USA, miesten neljäs ja viimeinen major.

Elokuu

3.–6.8. Miesten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus, Estonian GC, Viro.

4.–7.8. Swedish Challenge hosted by Robert Karlsson, Katrineholms GK, Ruotsi, miesten haastajakiertueen turnaus.

11.–14.8. Miesten haastajakiertueen, Challenge Tourin, turnaus Vierumäen Cooke-kentällä. 

11.–14.8. Olympiaturnaus, miehet, Rio de Janeiro

18.–21.8. Olympiaturnaus, naiset, Rio de Janeiro

25.–28.8. Made in Denmark, Himmerland Golf&Spa Resort, Farsö, Tanska, miesten Euroopan kiertueen viimeinen näyttöjen antamismahdollisuus Ryder Cupiin.
26.–28.8. Evli Ladies Finnish Open, naisten haastajakiertueen (Letas) kilpailu Hill Side Golf & Country Club, Jokikunta, Vihti

29.8. Euroopan kapteeni Darren Clarke valitsee kolme villin kortin pelaajaa Ryder Cupiin.

Syyskuu

8.–11.9 Swedish Open, paikka avoin, naisten LET-kiertueen mahdollinen kilpailu

14.–17.9. Amatöörien, naisten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

15.–18.9. The Evian Championship, Ranska, naisten viides ja viimeinen major-turnaus.

21.–24.9. Amatöörien, miesten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

30.9.–2.10. Ryder Cup, Hazeltine National GC, Minnesota, USA