Yllättääkö Colin Montgomerie US Openissa?

Golfin US Open on vielä tällä hetkellä ladattu suurilla kysymyksillä. Henkilökohtaisesti odotan kaikkein eniten Colin Montgomerien peliä.

Nyt kuuluu ihmetellä… Montgomerie…?

Oikein. Colin Montgomerie on varsinaisesti siirtynyt seniorisarjoihin, eikä enää kierrä PGA Touria tai Euroopan kiertuetta. Mutta viime vuonna hän voitti uusinnassa US Senior Openin, joka avasi hänelle tien Chambers Bayhin.

Merituulille altis Chambers Bay on vaikea links-kenttä, joten skotti Montgomerie voi olla links-golfin taitajana tulosluetteloissa yllättävän korkealla.

”Montyn” parhaita saavutuksia aktiiviuralla oli kolme kakkossijaa US Openissa, viimeksi vuonna 2006. 

Seniorien Champions Tourilla hän onnistui tänä vuonna puolustamaan viime vuotista Senior PGA Championshipin voittoaan, joten tuntuma palloon on edelleen tallella.

Colin Montgomerie (vas.) Turnberryn links-maisemissa.

Montgomerie täyttää ensi viikolla 52 vuotta. Toistaiseksi vanhin major-voittaja on Julius Boros, joka oli 48-vuotias  voittaessaan PGA Championshipin vuonna 1968.

Kun amerikkalaiset odottavat voittoa 45-vuotiaalta Phil Mickelsonilta (lue täältä lisää),  niin ei muutaman vuoden vanhempi Montgomerie ole ikänsä puolesta vielä täysin poissa laskuista. Voisi jopa ajatella, että Montgomerie pääsee nyt kisaan täysin ilman ulkopuolisten asettamia menestyspaineita. Se voi luoda hyvän pohjan yllätykselle.

Montgomerie pelaa kaksi ensimmäistä kierrosta ”seniori-flightissa” yhdessä amerikkalaisen Jim Furykin, 45, ja Espanjan Miquel Ángel Jiménezin, 51, kanssa.

Sain tavata Colin Montgomerien Turnberryssä kolme vuotta sitten. Hän on tyylikäs herrasmies, jolle voi toivoa vain hyvää menestystä.

Ryder Cupissa Monty on ollut Euroopan viime vuosien menestyksen takuumiehiä. Hän oli pelaajana neljä kertaa Euroopan voittojoukkueessa. Lisäksi hän oli kapteenina sinetöimässä Euroopan voittoa vuonna 2010.

In Memoriam Ron Clarke (1937–2015)

Turun Urheilupuiston viimeisin ME-juoksija Ron Clarke poistui keskuudestamme tänään 78-vuotiaana. ”Erämaan pikajuna” juoksi Turussa tasan 50 vuotta sitten 10 000 metrillä maailmanennätyksen 28.14,0. 

78-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen sairaalassa kuollut Clarke juoksi 1960-luvulla 17 maailmanennätystä.

Turussa Paavo Nurmen kisoissa Clarken jälkeen toiseksi sijoittunut Viensuun Viestin Matti Utriainen muistaa ME-juoksun hyvin.

”Clarke oli kilpailun suuri tähti, jota mainostettiin. Hän meni kuin juna ennätykseen. Muut suomalaiset lähtivät liian kovaan kyytiin mukaan”, Lieksan seudulla Pohjois-Karjalassa ikänsä asunut Utriainen muistelee.

”Minä lähdin omaa vauhtia. Minulla oli 700 metriä jäljellä, kun Clarke kuulutettiin maaliin."

”Kilpailun jälkeen siinä onniteltiin ja käteltiin, ei sen kummempaa juttua ollut. Lehtimiehille Clarke jutteli sitten pidempään”, Utriainen muistaa.

Utriainen oli juossut edellisvuonna Kouvolan Kympillä ennätyksekseen 29.46,4, mutta Turussa aikaa meni 30.26,4. Olympiajuoksija Simo Saloranta tuli kolmanneksi ja olympiamaratoonari Pentti Rummakko neljänneksi.

82-vuotias Utriainen muistaa, että Turun Urheilupuistossa järjestettiin noin vuosina hyviä kilpailuja.

”Vuonna 1965 oli miellyttävä ilma. Ne oli iltakilpailut. Hiilimurskaa ja urpasavea ollut rata oli hyvässä kunnossa”, Utriainen kertoo.

Ron Clarken Turun ME-juoksun väliajat:

1000 m 2.43,4

2000 m 5.29,6 (2.46,2)

3000 m 8.19,0 (2.49,4)

4000 m 11.10,6 (2.51,6)

5000 m 14.02,0 (2.51,4)

6000 m 16.51,8 (2.49,8)

7000 m 19.45,6 (2.53,8)

8000 m 22.39,4 (2.53,8)

9000 m 25.32,6 (2.53,2)

10.000 m 28.14,0 (2.41,4)

Vuosi 1965 oli Ron Clarken uran ehdottomasti paras. Hän juoksi Turun lisäksi Helsingissä, ja sitten heinäkuun puolivälissä Oslossa 10 000 metrillä ensimmäisen 28 minuutin alituksen maailmassa: 27.39,4. Clarken jälkeen seuraava kympin ME-juoksija oli Lasse Virén, joka juoksi Münchenin olympiakisoissa kultaa ME-ajalla 27.38,4 alittaen Clarken ennätyksen tasan sekunnilla.

Ron Clarken kohtaloksi tuli olympiakisat. Hän oli nuori lupaava urheilija, joka sai 19-vuotiaana sytyttää Melbournen olympiatulen vuonna 1956. Olympiaurheilijana hän pettyi Tokion olympiakympillä jäätyään pronssille vuonna 1964. Se jäi hänen parhaaksi olympiasijoituksekseen, sillä Mexico Cityn ohuessa ilmassa 1968 hän ei ollut parhaimmillaan vaan tuli kympillä tajunnan rajamailla kuudenneksi. 5000 metrillä hän oli viides.

Zatopekin yllätys
 

Vaikka Ron Clarkelle olympiajuoksut olivat katkeria pettymyksiä, antoi Helsingin vuoden 1952 olympiasankari Emil Zatopek yhden neljästä olympiakultamitalistaan Clarkelle. Clarke kävi vuoden 1968 Mexicon kisojen jälkeen Prahassa. Zatopek saattoi Clarken lentokoneeseen, ja sujautti pienen paketin Clarken kouraan ja taskuun sanoen australialaisjuoksijalle, koska ansaitset sen: ”Because you deserve it.”

Lentokoneessa Clarke avasi merkillisen paketin ja järkyttyi. Sieltä paljastui Emil Zatopekin Helsingin 1952 olympiakisojen 10.000 metrin olympiakultamitali!