R.I.P. Harri Sulonen (1949-2016)

Sain pari viikkoa sitten tekstiviestin Järviön Pekalta, Turun Urheilutoimittajien pitkäaikaiselta sihteeriltä: ystäväni Harri Sulonen oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen.

Se oli kylmäävä viesti. Harri oli sydämellinen ihminen. Hän toimi kymmenen vuotta Turun Urheilutoimittajien Kerhon puheenjohtajana. Kun seurasin Harria tuossa tehtävässä, sain häneltä erinomaista taustatukea.

Harri siunataan perjantaina Salossa Tarjan toivomuksesta vain lähipiirin läsnäollessa. Toimitin oman ja puolisoni adressin Salon Hautaustoimisto Saustilan kautta. Laakson Jarmo, Harrin ja minun yhteinen ystävä, osasi neuvoa soittamaan Saustilan toimistoon, mistä sain ystävällisen palvelun.

Punapaitainen Harri Sulonen Brysselissä vuonna 2011 Turun
Urheilutoimittajien Kerhon matkalla. 

Jambe oli kirjoittanut Urheilutoimittajien lehteen muistokirjoituksen. Hän sanoi, että onneksi sormet toimivat kirjoittaessa, kun pää ei. Suru pysäyttää.

Turun Urheilutoimittajien Kerhon vuosina meillä oli hienoja juttuja, joissa Harri oli aina aktiivisesti mukana luotettavana toimijana. Harri teki aikanaan pitkän päivätyön Salon Seudun Sanomien urheilutoimituksessa. Maineikkaan formulatoimittaja Heikki Kullan tarina vuosikymmenien takaa, Heikin kesätoimittajakaudelta, tuo murheessakin hymyn huulille. Urheilutoimitukseen soitti paikallinen urheilumies, ja Heikki vastasi nuoren pojan innokkaalla äänellä: ”Urheilutoimitus, Kulta.” Koska nimi ei ollut tuttu, soittaja kysyi, eikö siellä ole ketään oikeaa urheilutoimittajaa? ”On tossa toi Sulonen…” Kulta ja Sulonen… aikamoinen sattuma, että niin herttaiset nimet osuivat samaan aikaan tekemään samalla osastolla lehteä.

Salon Vilpas oli Harrille tärkeä seura. Hänelle oli kunniatehtävä kirjoittaa seuran 90-vuotishistoriikki.

Harri oli luonnollisesti mukana viisi vuotta sitten Turun Urheilutoimittajien Kerhon tekemällä Brysselin-retkellä. Kävimme muun muassa EU-parlamentissa, ja tietenkin kävimme katsomassa Timanttiliigan yleisurheilua, ja Antwerpenissä Beerschotin jalkapalloa. Mieleen jäävä oli myös tutustuminen Fying Finns –urheiluseuran toimintaan. Yle Turun Minna Rosvall teki suomalaisseuran toiminnasta lyhyen uutisenkin. Kerhomme jäsenet Jukka Painilainen ja Henri Hilke osallistuivat suomalaisten Cooperin testiin! Henri juoksi muuten vähän yli ja Jukkakin vain niukasti alle 3000 metriä!

Tapasimme reissussa myös kolme meppiä, Sari Essayahin, Ville Itälän ja Hannu Takkulan. Toimittaja Minna Rosvallin nostalgisen nauhan voi kuunnella tästä.

P.S.: Jarmo Laakso soitti Salosta ja halusi korjata yhden tärkeän asian. Vaikka Harri Sulonen kirjoitti Salon Vilppaan historiateoksen, niin hänen sydäntään lähinnä oli SalPa. Näin se tosiaan oli. Molemmissa seuroissa Harri vaikutti ja oli mukana, mutta SalPa oli Harrin puheissa selvästi se kaikkein tärkein seura. 

John Landy, kaikkien aikojen esimerkillisin maileri

Keväisin on tapana palata mailin juoksun historiaan. Sir Roger Bannister toteutti vuonna 1954 sen haaveen, joka oli elänyt jo Paavo Nurmen päivistä alkaen. Hän alitti ensimmäisenä neljän minuutin rajan.

Oxfordin ennätysjuoksu tapahtui 6. toukokuuta. Uutinen yllätti, vaikka neljän minuutin alittaminen oli ollut maailman parhaiden mailereiden unelmana jo useamman vuoden. Ehkä Bannister ei ollut edes se todennäköisin haamurajan rikkoja.

Paavo Nurmen ennätykseksi jäi aikanaan 4.10,4. Tukholmassa vuonna 1923 syntynyt maailmanennätys pysyi voimassa vuoteen 1931, jolloin Ranskan Jules Ladoumèque alitti sen. Seuraavana vuonna ensin Ladoumèque, ja sitten Nurmi, julistettiin ammattilaisiksi. Mutta heidän ennätyksiinsä ei puututtu.

Tuntuu muuten jotenkin historiattomalta, että Suomen kielestä on menty poistamaan tuo dramaattinen sana, sala-ammattilaisuus, vaikka se liittyy niin olennaisesti suomalaiseen urheiluun, ja sitä kautta Suomen kansakunnan historiaan ja maineeseen. Mutta 2000-luvun maailmassa ammattilaisuudesta on tullut normi, joten entinen tabu, suuri salaisuus, sala-ammattilaisuus, ei ole enää ajankohtainen tai kiinnostava termi... Hmm…

Myös Andersson ja Hägg julistettiin ammattilaisiksi

No, takaisin hien ja tuskan pariin. Ruotsin Arne Andersson pääsi vuonna 1944 jo aikaan 4.01,6. Seuraavana vuonna hänen maanmiehensä Gunder Hägg nipisti ME-ajasta kaksi kymmenystä pois. Ja sen jälkeen sekä Andersson että Hägg julistettiin ammattilaisiksi!

Olavi Salonen (vas.), John Landy ja Denis Johansson Turun
Urheilupuistossa kesällä 1954. Kuva: Jukka Suominen.

Suomessa mailin juoksu koki merkittävän tason nousun 1950-luvulla. Denis Johansson juoksi vuonna 1953 Amerikassa mailin Wesley Santeen kannoilla SE-aikaan 4.04,0. Häggin maailmanennätys oli alle kahden sekunnin päässä! Samana kesänä ”Dennis” paransi 1500 metrin Suomen ennätyksen aikaan 3.44,8.

Turkulainen Johansson oli värikäs boheemi ja lisäksi hyvin kielitaitoinen. Hän ylipuhui australialaisen John Landyn Turkuun harjoittelemaan ihanteellisissa keväisissä olosuhteissa ja tavoittelemaan ensimmäistä neljän minuutin alitusta maailmassa. Landy saapuikin Suomeen 3. toukokuuta vuonna 1954. Mutta tuskin Landy oli ehtinyt matkalaukkujaan purkaa Turussa, kun jo kolme päivää myöhemmin uutisoitiin Bannisterin alittaneen neljä minuuttia Iffley Road Trackillä Oxfordissa.

Bannisterin historiallinen ennätysaika 3.59,4 iski kuin moukari John Landyn tajuntaan. Australialainen tiesi, että hän ei pääse historiankirjoihin ensimmäisenä neljän minuutin alittajana, mutta sen sijaan hän voisi musertaa Bannisterin ajan, kunhan aika koittaisi.

Ja juhannuksen tietämissä oli se hetki, kun John Landy oli valmis. Hän kirjasi 21.6.1954 uudeksi maailmanennätykseksi 3.58,0. Näin Paavo Nurmen kotikaupunki Turku oli noussut jälleen maailman tietoisuuteen.

Suomessa seurattiin suurella mielenkiinnolla John Landyä. Piiritason pikajuoksija Jukka Suominen tapasi John Landyn, Denis Johanssonin ja nuoren lupauksen Olavi Salosen Turun Urheilupuistossa ME-kesänä ja ikuisti kamerallaan arvokkaan hetken.

Tämän kun alussa 86 vuotta täyttänyt John Landy oli tuon ajan supertähti. Hän vannoi Melbournen olympiakisojen avajaisissa 1956 olympiavalan, ja sijoittui samoissa kisoissa 1500 metrillä olympiapronssilla.

Legendaarisen maineen Landy sai Australian mestaruuskilpailuissa ennen Melbournen olympiakisoja. 1500 metrin loppukilpailua johti puolivälissä nuorten ME-mies Ron Clarke. Joku astui Clarken kantapäille, ja nuori lupaus kaatui. Landy pysähtyi ja auttoi Clarken pystyyn.

Tämä Landyn epäitsekäs ja esimerkillinen teko on paras tunnettu esimerkki fair playstä. Kaiken lisäksi Landy onnistui tavoittamaan kärjen ja voittamaan Australian mestaruuden!

Jospa palataan vielä siihen huittislaisen Jukka Suomisen ottamaan mainioon valokuvaan. Vasemmalla kuvassa oleva Olavi Salonenkin liitti nimensä ME-listoille kuuluisassa ”Kolmen Olavin juoksussa” kesällä 1957. Siitä kisasta, ja kolmesta Olavista, on oululainen Matti Hannus kirjoittanut (2009) erinomaisen urheilukirjan ”Olaveihin Suomi luotti”. Siinä Juoksija-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Tapio Pekola, entinen turkulainen mailerilupaus, antaa vahvan lausunnon John Landyyn liittyen.

”Landy oli meille paljon suurempi hahmo kuin Bannister. Australialaisvieraan jänisjuoksut olivat aivan OK, kun taas brittien vastaavia aikakokeita pidimme epäreiluina, jopa halveksittavina”, 14-kesäisenä John Landyn juoksuja Turussa seurannut Pekola kertoo kirjassa.

Olavi Vuorisalo ensimmäinen suomalainen haamumaileri

Ensimmäinen suomalainen neljän minuutin alittaja, ”haamumaileri”, maililla oli Olavi Vuorisalo, joka juoksi 3.59,1 Naantalissa vuonna 1957. Olavi Salonen sai viisi vuotta myöhemmin saman ajan. Tulos säilyi Suomen ennätyksenä vuoteen 1972 asti.

Mailin nykyinen Suomen ennätys on Ari Paunosen 3.55,65 vuodelta 1977. Se täyttää vuoden kuluttua jo 40 vuotta.