5.1.2016

Golfvuosi 2016

Golfvuosi 2016 on poikkeuksellisen mielenkiintoinen olympiakisojen vuoksi. Parhailla suomalaisgolfareilla on mahdollisuus osallistua, ja menestyä, Rio de Janeiron olympiakisoissa elokuussa. Mutta tähän vuoteen mahtuu muutenkin todella monta jännittävää kilpailua.

Roope Kakko, EGS:n range.
Roope Kakko oli viime kaudella yksi 37 voittajasta miesten Euroopan kiertueella. Naisten rintamalla kansainvälisesti kovin suoritus oli Ursula Wikströmin viides sija Kiinassa pelatussa World Ladies Championship –turnauksessa. Hyvä henkilökohtainen suoritus nosti myös Suomen joukkueen viidenneksi. Ursulan joukkuekaverina pelasi Noora Tamminen.

Miesten Euroopan kiertueen ensimmäiset osakilpailut pelattiin kaukomailla jo viime vuoden puolella. Mikko Ilonen, erittäin hyvän ja tasaisen kauden viime vuonna pelannut Mikko Korhonen ja Roope Kakko eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet kilpailemista.

Roope Kakko hakee pelituntumaa Floridasta ja avaa kautensa luultavasti 21.1. alkavassa Abu Dhabin turnauksessa, tai sen jälkeen pelattavissa Dohan tai Dubain turnauksissa. Tällä hetkellä Roope on Mikko Ilosen kanssa todennäköisimmin mukana Rion olympiakisoissa. Varamiehen paikalta Rion kisoja miettii tällä hetkellä Mikko Korhonen.
Roope Kakko – jatkuuko nousu kohti
Euroopan kärkeä myös vuonna 2016?

Miesten haastajakiertueella pelaa säännöllisesti kolme suomalaista, Teemu Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo ja Teemu Bakker. Sieltäkin on, teoriassa, hyvällä voittoputkella, vielä mahdollista nousta olympiakisoihin asti.

Naisten olympiaedustajat olisivat tällä hetkellä Ursula Wikström ja Noora Tamminen. Mutta Krista Bakker ja Minea Blomqvist-Kakko ovat valmiina kiilaamaan heidän ohitseen rankingissa, jos kärkiparin ote yhtään lipsuu.

Naisten kotimaisena pääkilpailuna on viime vuosina ollut Hill Side Golf & Country Clubilla pelattu naisten haastajakiertueen (LETAS) kilpailu. Kilpailun järjestäminen varmistui maaliskuun alussa.* Sama paikka kuin aikaisemmin, mutta nyt nimenä on Evli Ladies Finnish Open. Ajankohta on kilpapelaajille ihanteellinen. Hienoa on myös se, että Hanna-Leena ja Jari Ronkainen ovat edelleen kuvioissa mukana, vaikka he eivät enää kannakaan taloudellista vastuuta. Hanna-Leena on tehnyt viime vuosina todella arvokasta työtä naisten golfin arvostuksen nostamiseksi. Jossain vaiheessa Golfliitto varmastikin noteeraa tämän taustatyön merkityksen. Uskataisin uskoa näin.

Miesten haastajakiertueen kotimaan kilpailu on järjestetään* Vierumäellä olympiakisojen aikana. Parhaat suomalaiset siis puuttuvat silloin rivistä, mutta ei Mikko Ilonen ole viime vuosina kotimaan haastajakisoja muutenkaan pelannut. Arvokasta on, että haastajakiertue pysyy Suomessa. Siinä on tuulahdus suuren maailman tunnelmaa. Ehkä joku suomalaispelaaja, ammattilainen tai amatööri, käyttää tänä vuonna kotikenttäedun hyväkseen samalla tavalla kuin Roope Kakko vuonna 2004! 

* Päivitin tiedot naisten ja miesten haastajakiertueen kilpailuista 10. maaliskuuta. Hienoa, että molempien kilpailujen järjestämistä päätettiin jatkaa kotimaassa.

Golfvuoden 2016 tärkeitä päivämääriä


Tammikuu

15.–17.1. Eurasia Cup, Malesia, miesten joukkuekilpailu, jossa Euroopan 12 miehen joukkue kohtaa Aasian joukkueen Ryder Cupin hengessä. Kapteenina on Euroopan Ryder Cupin kapteeni Darren Clarke. Kristoffer Broberg ja Sören Kjeldsen edustavat pohjoismaisia värejä Euroopan joukkueessa.

Helmikuu

12.–14.2. ISPS Handa New Zealand Women´s Open, naisten Euroopan kiertueen ensimmäinen kilpailu.

Maaliskuu

10.3.–13.3. World Ladies Championship, Mission Hills, Kiina. Turnauksessa pelataan henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu 2 pelaajan joukkuein. Suomella on puolustettavana Ursula Wikströmin ja Noora Tammisen saavuttama 5. sija.

Huhtikuu

31.3.–3.4. ANA Inspiration, Mission Hills, USA, naisten ensimmäinen major-turnaus.
7.–10.4. Masters, Augusta, Georgia, USA, miesten ensimmäinen major-turnaus.

Kesäkuu

2.–5.6. Nordea Masters, Bro Hof Slott GC, Ruotsi, miesten Euroopan kiertueen turnaus.
9.–12.6. KPMG Women´s PGA Championship, Sahalee CC, USA, naisten toinen major-turnaus.
16.–19.6. US Open, Oakmont CC, Pennsylvania, USA, miesten toinen major-turnaus.
17.–19.6. Pilsen Golf Masters, Tshekki, viimeinen naisten Euroopan kiertueen turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

Heinäkuu

5.–9.7. Amatöörien EM-joukkuekilpailut, naiset Islannissa, miehet Ranskassa
7.–10.7. US Women’s Open, CordeValle, USA, naisten kolmas major-turnaus, ja samalla viimeinen naisten turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.
7.–10.7. AAM Scottish Open, Castle Stuart Golf Links, Inverness, Skotlanti, viimeinen miesten Euroopan kiertueen kilpailu, joka vaikuttaa olympiarankingiin.
11.7. Lopullinen olympiaranking valmistuu.
14.–17.7. The Open Championship, Royal Troon GC, Skotlanti, miesten kolmas major-turnaus.
15.7. Olympiaturnauksen osanottajat julkistetaan.
20.–23.7. Naisten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus Hooks GK, Smoolanti, Ruotsi. Matilda Castrén saavutti viime vuonna EM-pronssia.
28.–31.7. Ricoh Women´s British Open, Woburn, Englanti, naisten neljäs major-turnaus.
28.–31.7. PGA Championship, Baltusrol GC, New Jersey, USA, miesten neljäs ja viimeinen major.

Elokuu

3.–6.8. Miesten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus, Estonian GC, Viro.
4.–7.8. Swedish Challenge hosted by Robert Karlsson, Katrineholms GK, Ruotsi, miesten haastajakiertueen turnaus.
11.–14.8. Miesten haastajakiertueen, Challenge Tourin, turnaus Vierumäen Cooke-kentällä. 
11.–14.8. Olympiaturnaus, miehet, Rio de Janeiro
18.–21.8. Olympiaturnaus, naiset, Rio de Janeiro
25.–28.8. Made in Denmark, Himmerland Golf&Spa Resort, Farsö, Tanska, miesten Euroopan kiertueen viimeinen näyttöjen antamismahdollisuus Ryder Cupiin.
26.–28.8. Evli Ladies Finnish Open, naisten haastajakiertueen (Letas) kilpailu Hill Side Golf & Country Club, Jokikunta, Vihti
29.8. Euroopan kapteeni Darren Clarke valitsee kolme villin kortin pelaajaa Ryder Cupiin.

Syyskuu

8.–11.9 Swedish Open, paikka avoin, naisten LET-kiertueen mahdollinen kilpailu
14.–17.9. Amatöörien, naisten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.
15.–18.9. The Evian Championship, Ranska, naisten viides ja viimeinen major-turnaus.
21.–24.9. Amatöörien, miesten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.
30.9.–2.10. Ryder Cup, Hazeltine National GC, Minnesota, USA




30.12.2015

Tiger Woods avasi viimeisetkin portit värillisille golfareille

Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo syntymähetkellä.




Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton Sam Snead.

Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon, että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.

Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14 majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997 värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.

Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin. Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.

Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin, joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla, että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin rotuihin nähden.

Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.

Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.

Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa, ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.

Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli 1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.


Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja paheineen, ihonvärin takaa.