Aamulenkki 330: Toinen tasavalta ja myytti Kekkosen kunnosta

Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Esa Leskisen Toinen tasavalta -näytelmän. Se on todella vaikuttava kooste Urho Kekkosen Suomesta, siis toisen maailmansodan jälkeisistä kylmän sodan vuosikymmenistä. Paasikivellä, Stalinilla ja Mauno Koivistolla on näytelmässä onnistuneet sivuroolit.

Kekkonen urheilumiehenä (2018).

Näytelmässä esiintyy myös entinen opettajani Rauno Sauro Jyväkylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Hänet nostetaan esille vahvistamaan 1970-luvun supermiesmyyttiä Kekkosesta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten historialliset myytit syntyvät ja elävät keskuudessamme.

Haastattelin Rauno Sauroa supermiesmyytistä vuonna 2016 tehdessäni kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyttä kirjaani ”Kekkonen urheilumiehenä. Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi” (Docendo 2018).

Sauro mittasi Kekkosen kunnon lähes kymmenen kertaa. Ensimmäinen polkupyörätesti toteutettiin Peurungan kuntoutumiskeskuksessa Laukaassa kesällä 1974. Kyse oli samaan aikaan rakenteilla olleen Peurungan markkinoinnista, yleisestä liikunnallisen elämäntavan markkinoinnista ja 73-vuotiaan presidentin kunnon mittaamisesta.

Paikalla oli median edustajia, koska koska presidentille tehtiin ensimmäinen polkupyörätesti, koska kuntoilu oli noussut eräänlaiseksi pop-aiheeksi mediassa, ja koska valmistumassa ollut Peurungan kuntoutumiskeskus tarvitsi tunnettuutta.

Minusta on hienoa, että myytti Kekkosen ihmeellisestä superkunnosta oli mukana näytelmässä. Se tekee Kekkosen terveyden luhistumisesta vuonna 1981 vielä dramaattisemman.

Historialliset myytit ovat herkullisia tarinoita, jotka auttavat ikimuistoisten tarinoiden syntymisessä ja niiden muistamisessa. Jos myyttiä vähän raaputtaa, saattaa paljastua jotain vähemmän dramaattista. Näin on myös tässä tapaukseessa. Kirjoitin kirjassani Rauno Sauron haastattelun pohjalta:

 

”Tuolla ensimmäisellä kerralla syntyi yksi tunnetuimmista Kekkos-myyteistä. Paikalla olleet suomalaiset toimittajat uutisoivat, että yli 70-vuotiaalla Kekkosella oli alle 40-vuotiaan kunto.

Mutta mikä oli totuus Suomen yli 70-vuotiaan presidentin ’alle 40-vuotiaan kunnosta’? Terveysaiheisiin erikoistunut Helsingin Sanomien toimittaja Maire Vaajakallio tutki Peurungassa polkupyörätestin taulukoita ja uteli, voiko tulosten perusteella sanoa presidentin olevan alle 40-vuotiaan kunnossa. Liikuntafysiologi Rauno Sauro kiisti, ettei taulukoita voi sillä tavalla lukea. Mutta Helsingin Sanomat piti kiinni keksimästään helposti ymmärrettävästä rinnastuksesta. Niinpä me kaikki muistamme, että Kekkosella oli 73-vuotiaana alle 40-vuotiaan kunto, ja kun riittävän moni hokee samaa asiaa, se alkaa vähitellen muuttua todeksi.”

(Kekkonen urheilumiehenä, ss. 262–263.)

 

Myytti pohjautuu aina jollain tavalla johonkin tosiasiaan. Tässä tapauksessa oli kiistatonta, että himokuntoilija Kekkonen oli hyvässä kunnossa. Tämä myytti Kekkosen ihmeellisestä kunnosta on askarruttanut ihmisiä vuosikymmenien ajan. Myös Ilta-Sanomat kirjoitti siitä melko hiljattain. Voit lukea Ilta-Sanomien jutun täältä.

Kyllä näytelmä olisi menettänyt paljon, jos myytti Kekkosen superkunnosta olisi jätetty kertomatta. Ehkä näytelmässä olisi voinut enemmänkin herkutella myyttisiin mittoihin nousseilla legendoilla. Niin kuin sillä, että hänen ystävänsä kauppaneuvos Kalle Kaihari olisi puukottanut häntä vuonna 1952. Tai sillä huimalla visiolla, että Kekkonen ja Aatos Erkko unelmoivat hetken aikaa vuonna 1980, että puolueettoman maan pääkaupunki Helsinki voisi ottaa Moskovan olympiakisat järjestääkseen – muutaman kuukauden valmistautumisajalla!

Puukotuslegendan avaan kauppaneuvos Kalle Kaiharin Urho Kekkosen ystävyydestä kertovassa kirjassani sivuilla 190–191. (Kaihari & Kekkonen: Ystävyyttä, urheilua, yrittäjyyttä ja politiikkaa Tampereen hengessä. Maahenki 2019.)

Perusteellisen historiallisen taustatyön Toinen tasavalta -näytelmään tehnyt Riku Luostari ja näytelmän ohjannut Esa Leskinen ovat varmasti pohtineet näitäkin vaihtoehtoja. Nyt tarina etenee jäntevästi, enkä osaa sanoa, mitä lisäarvoa historiallisten anekdoottien lisääminen oli kokonaisuuteen tuonut. Näytelmän punaisena lankana oli kuitenkin Kekkosen vallan käsittely demokratian näkökulmasta.

Mauno Koiviston osaa jäin pohtimaan näytelmän jälkeen. Jos Kekkosen viimeinen presidenttikausi olisi jatkunut loppuun asti eli vuoteen 1984, Koivistoa ei ehkä olisi valittu enää siinä vaiheessa presidentiksi. Pääministeri Koivisto asettui vastustamaan Kekkosta, joka vaati pääministeriä ja hallitusta eroamaan. Koivisto ei hievahtanutkaan. Yleensä Kekkonen nuiji vastustajansa säälimättömästi kanveesiin. Kun sairaus lamaannutti presidentin, kostoisku jäi meiltä näkemättä.

Aamulenkki nro 329: Muistoissa Iranin 444 vuorokauden panttivankikriisi

Iran oli lähes päivittäin uutisissa, kun aloitin lukion ensimmäisen luokan Helsingin Normaalikoulussa. Muistan vieläkin ”Mustan perjantain” dramaattiset tapahtumat.

Monille suomalaisille Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi oli näyttäytynyt valistuneena itsevaltiaana, Kekkosen kaverina, joka edusti länsimaisia arvoja. Hän oli toteuttanut maareformin ja edistänyt naisten oikeuksia. 

Joillekin toisille hän oli pahimman luokan taantumuksellinen, jonka vierailu Suomessa vuonna 1970 vaati mielenosoituksen järjestämistä banderollien kera. Šaahia syytettiin korruptiosta ja hänen perustamansa salaisen poliisin käyttämistä epäinhimillisen kovista otteista. Lisää tyytymättömyyttä iranilaisten keskuudessa aiheutti maan öljyvarallisuuden valuminen ulkomaisille yhtiöille.

 

Opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain lähetystönTeheranissa vuonna 1979.

 

Iranin levottomuudet alkoivat jo vuoden 1978 alussa muuttuen pian laajaksi kansannousuksi. Sadattuhannet mielenosoittajat tulivat Teheranin kaduille vaatimaan yhteiskunnallisia muutoksia. Tilanne riistäytyi käsistä Mustana perjantaina 8. syyskuuta 1978, kun monarkiaa puolustanut armeija alkoi ampua omia kansalaisiaan. Sadat, jopa tuhannet, mielenosoittajat menettivät henkensä.

Levottomuudet yltyivät uudelleen joulukuussa. Ashura-juhla muuttui massiivisiksi mielenosoituksiksi ja ”Allahu Akbar”-huudot kaikuivat uutislähetyksistä suomalaisiin olohuoneisiin asti. Toisen maailmansodan ajoista Irania hallinneen Reza Pahlavin monarkistinen hallinto romahti. 

Kun tunnelma muuttui uhkaavaksi, šaahi pakeni perheineen henkensä kaupalla ulkomaille. Sen jälkeen hengellinen johtaja ajatollah Ruhollah Khomeini palasi maanpaosta sinetöiden samalla vallankumouksen onnistumisen. Kansa piti Khomeinia sillä hetkellä suurena vapauttajana, vaikka länsimaisin silmin näytti siltä, kuin Iran olisi siirtänyt kellojaan satoja vuosia taaksepäin. 

Kun Iranin armeija napsautti varmistimet takaisin päälle ja siirtyi taka-alalle, ajatollah Khomeinista tuli vallankumouksen johtaja, jonka käsiin keskitettiin valta. Maassa toteutettiin keväällä 1979 kansanäänestys, jossa kannatettiin pohjoiskorealaisin lukemin islamilaista tasavaltaa.

Uusi perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa. Ajatollah Khomeinista tuli virallisesti hengellinen ja poliittinen johtaja. Naisten vapaudet loppuivat kuin seinään ja rajoittuivat kotiin.

 

Yhdysvallat myönsi lokakuussa 1979 syöpää sairastaneelle Reza Pahlaville turvapaikan. Se oli liikaa iranilaisille, jotka vaativat šaahin palauttamista Iraniin tuomittavaksi. Tunteet kuohuivat ja tuhannet vallankumouksesta juopuneet opiskelijat hyökkäsivät Teheranissa Yhdysvaltain suurlähetystöön. He ottivat panttivangeiksi 66 amerikkalaista diplomaattia ja kansalaista. 

Panttivankien silmät sidottiin ja heitä esiteltiin julkisesti voiton symboleina tavalla, joka muistutti Rooman valtakunnassa käytössä ollutta hävinneiden nöyryyttämistä.

Tilanne oli ennenkuulumaton. Yhdysvallat oli sellainen mahti, että sille ei ehkä olisi kannattanut ryppyillä. Näin moni ajatteli.

Iran vapautti melko pian 14 panttivankia. 52 amerikkalaista jäi edelleen islamilaisen tasavallan panttivangeiksi. Neuvotteluja heidänkin vapauttamisekseen jatkettiin intensiivisesti.

 

Olin lukion toisella luokalla ja seurasin ihmetellen maailman menoa. Kun Iranin uutisiin alkoi jo turtua, Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter orkestroi Moskovan olympiakisojen olympiaboikotin. Se viritettiin syksyllä 1979 vastalauseeksi Neuvostoliiton hyökkäykselle Afganistaniin. Uutistoimistot välittivät talven aikana tietoja boikottirintaman kasvusta, ja presidentti Carterin kabinetti varmaan sokaistui omasta erinomaisuudestaan.

Minä en ollut ainoa, joka seurasi tiiviisti uutisia olympiaboikotin vahvistumisesta. Helsingin Sanomien kustantaja Aatos Erkko ja presidentti Kekkonen keskustelivat kahdestaan, pitäisikö Helsingin kaupungin järjestää olympiakisat Moskovan sijaan. Eli voisiko olympiakisat järjestää pienimuotoisesti muutaman kuukauden varoitusajalla? Se oli huima näkymä, eikä siitä hiiskuttu silloin julkisuuteen. Hyvä niin.

 

Huhtikuussa 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter määräsi armeijan suorittamaan pelastusoperaation Iranin panttivankien vapauttamiseksi. Operaation oli määrä varmistaa Carterille toinen presidenttikausi, sillä vaalit odottivat loppuvuodesta.

Toisin kävi. Hiekka pöllysi Iranin autiomaassa, ja kolme helikopteria kahdeksasta meni epäkuntoon jo ennen varsinaisen pelastusoperaation alkua. Kun operaatio pysäytettiin ja helikopterit määrättiin palaamaan takaisin, yksi niistä törmäsi polttoainelastissa olleeseen omaan rahtikoneeseen. Kahdeksan sotilasta kuoli räjähdyksessä. Kaikkien aikojen surkein amerikkalainen sotilasoperaatio varmisti sen, että Jimmy Carter jäi yhden kauden presidentiksi.

Panttivankidraamassa tapahtui merkittävä käänne kolme kuukautta epäonnistuneen sotilasoperaation jälkeen, kun Reza Pahlavi menehtyi syöpään. Sen jälkeen toiveet 52 panttivangin vapauttamisesta nousivat uudelle tasolle. 

Kun uusi presidentti Ronald Reagan vannoi virkavalansa vuoden 1981 alussa, Iran vapautti panttivangit. Heidän kärsimyksensä oli kestänyt 444 vuorokautta.

Meidän luokkamme kirjoitti sinä keväänä ylioppilaiksi. Rämön Matin isä ajoi penkkariautoa. Sen kylkeen kiinnitettiin kartongit, joihin Valtakarin Mikko maalasi koulumme kuvan. Rehtorin päähän ilmestyi turbaani kuin ajatollahilla, ja jonkinlaisella matematiikalla laskimme, että olimme istuneet lukiossa 444 päivää. Sekin tietysti maalattiin siihen mielestämme suunnattoman hauskaan plakaattiin: Pääsimme vapauteen!

Aamulenkki 328 Eeppinen raivo herättää kysymyksiä

Kalevalanpäivä 2026 jää historiaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin määräämän sotaoperaation Epic Fury – Eeppinen raivo – aloituspäivänä. Presidentti antoi julkaista nauhoitetun tiedotteen, jossa hän USA-lippalakki silmillään julisti, että iskujen tavoitteena on vaihtaa Iranin hallinto.

Aleksanteri Suuri oli voittoisa Persiassa.

Nyt ihmetellään, kuinka tähän on tultu. Miksi Yhdysvaltain kongressi on jälleen kerran sivuutettu? Miksi Euroopan liittolaiset on jälleen kerran sivuutettu? Miksi YK:n turvallisuusneuvosto on jälleen kerran sivuutettu?

Lähi-itä on historiallisesti mielenkiintoisesti kolmen mantereen risteyksessä: Euroopan, Afrikan ja Aasian. Se on myös kolmen merkittävän uskonnon syntyalusta: juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin. Lisäksi se on perinteisesti myös kaikkein sotaisin kolkka maapallolla.

Aleksanteri Suuri valloitti Persian eli nykyisen Iranin alueen 300 vuotta ennen nykyisen ajanlaskumme alkua. Suomessa tunnemme Lähi-itää jonkin verran Raamatussa mainittujen historiallisten paikkojen ansiosta. Rooman valtakunta ei tainnut aivan ulottua sinne asti, joten kouluhistoriassa nämä seudut jäävät helposti vähemmälle huomiolle.

Lähi-idän historian tapahtumista Israelin valtion ja palestiinalaisten välisten jännitteiden selvittely on varmaan jollain tavalla tuttua jokaiselle, mutta Palestiinan, Arabian niemimaan ja vanhan Persian alueiden vanhempikin historia avautuu erittäin rikkaana, jos haluaa niihin seutuihin tutustua. 

1.        Öljy

Presidentti Trump ei ole sanonut ääneen tärkeintä syytä, miksi hän ja monet maailman johtajat ovat niin kovin kiinnostuneita Lähi-idästä. Oikeasti operaatio Epic Fury toteutetaan sen vuoksi, että Iran on yksi maailman suurimmista öljyn tuottajista. Sattumalta näihin maailman johtaviin öljyntuottajiin lukeutuu myös Venezuela, jonne Yhdysvallat iski tammikuussa ja otti maan presidentin vangiksi. Yleisen käsityksen mukaan Venezuelan öljyvarat ovat suuremmat kuin millään muulla valtiolla. Siis jopa suuremmat kuin Saudi-Arabialla. 

Iran kuuluu siis mittavilla öljyvaroilla siunattuihin valtioihin.

2.        Venäjä

Venäjä kuuluu entisenä maailman mahtina tähän kuvaan, mutta sen rooli on epäselvä. Sen vuoksi tässä on nyt spekulaatiota. Iran on kuulunut pitkään Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän kumppaneihin. Kun Venäjän voimat ovat huvenneet neljän vuoden mittaiseksi venyneessä Ukrainan sodassa, se on saattanut tehdä kaupat Venäjän kanssa. Yhdysvallat on tukenut Ukrainaa sen verran, että se on voinut esiintyä eurooppalaisille kumppaneilleen nimenomaan Ukrainan tukijana. Mutta varsinkin Trumpin palattua Valkoiseen taloon tammikuussa 2025 Yhdysvallat on ollut enemmän poissaoleva kuin vahvasti Ukrainaa tukeva kumppani.

Miksi Yhdysvallat pitää jalkaa jarrupolkimella? Pelkään, että Trump on tehnyt kaupat Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa: Putin saa vapaat kädet Ukrainassa, jos Trump saa vapaat kädet Iranissa.

3.        Witkoff

Monet ovat ihmetelleet, mikä mies on Steve Witkoff, jonka presidentti Trump nimitti Lähi-idän edustajakseen jo ennen kuin hänen toinen presidenttikautensa oli alkanut. Witkoff perusti vuonna 1997 nimeään kantavan yrityksen, joka toimii rakennus- ja kiinteistöbisneksessä. Witkoff Group omisti ainakin muutama vuosi sitten noin 50 kiinteistöä Yhdysvalloissa ja maan rajojen ulkopuolella.

Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana Qatarin hallitus tuli Witkoffin yrityksen merkittäväksi rahoittajaksi – ja samalla Witkoffista tuli Lähi-idän asiantuntija. 

Trumpin toisen presidenttikauden alkaessa moni kohotteli kulmiaan, kun Trump nimesi Witkoffin lisäksi henkilökohtaiseksi edustajakseen suhteessa Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Witkoff tapasi Putinin pari kertaa alkuvuoden ja kevään 2025 aikana. Hän kävi Putinin kanssa jopa sellaisessa tapaamisessa, jossa hänellä ei ollut edes amerikkalaista tulkkia mukanaan.

4.        Saudi-Arabia

Euroopassa kummasteltiin, kun Yhdysvallat neuvotteli Venäjän kanssa Ukrainan rauhasta ilman Euroopan ja Ukrainan edustajia. Paikkakin oli hyvin erikoinen, Saudi-Arabian Riad. Sen verran voi sanoa ilman mitään vihjailuja, että Saudi-Arabia kuuluu siis Yhdysvaltain leiriin. Ja se on Iranin vihollinen.

Siinä sivussa Witkoff sai Israelin lopettamaan Gazan alueen palestiinalaisten pommittamisen. Sen jälkeen Trump alkoi visioida Gazan jälleenrakentamista jonkinlaiseksi luksuslomakohteeksi. Palestiinalaiset voitaisiin siirtää jonnekin muualle… Kiinteistöalan ammattilaisena Witkoff olisi siinä projektissa mies paikallaan.

Kesäkuussa 2025 Israel ja Yhdysvallat kävivät Irania vastaan ”12 päivän sotana”  tunnetun lyhyen ohjuskahakan, jossa tavoitteena oli tuhota Iranin ydinohjelma ja maan kyvykkyys valmistaa ydinpommi.

5.        Kushner

Sitten tähän peliin tulee mukaan presidentti Donald Trumpin vävy Jared Kushner. Hän perusti muutama vuosi sitten Affinity Partners -nimisen pääomasijoitusyhtiön. Se herätti pientä kummastusta, sillä hänellä ei ollut kokemusta tältä alalta. Ilmeistä lahjakkuutta hänellä kuitenkin taisi olla, sillä Saudi Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman sijoitti Kushnerin yhtiöön kaksi miljardia dollaria tammikuussa 2021. Tätä tietysti paheksuttiin, kun Kushner toimi siihen asti presidentti Trumpin hallinnossa vanhempana neuvonantajana. Mutta kohu laantui, kun Trumpin hallinto jätti Valkoisen talon noihin aikoihin.

Kun Trumpin toinen presidenttikausi alkoi, myös Jared Kushner palasi presidentin hallintoon. Hänet lähetettiin Witkoffin kanssa ratkomaan Lähi-idän ongelmia. Kaksi päivää ennen Epic Fury -operaatiota Kushner johti Yhdysvaltain puolesta neuvotteluja Iranin kanssa. Amerikkalaiset vaativat Iranin ydinohjelman alasajoa. Iran ei suostunut vaatimuksiin. Vain kaksi päivää myöhemmin alkoi rytistä.

6.        Yhdysvaltain sisäpolitiikka

Presidentti Trump on joutunut kovaan grillaukseen entisen ystävänsä Jeffrey Epsteinin vuoksi. Epsteinin asiakirjojen julkistaminen on laajentanut pedofiiliskandaalin kansainvälisiin vallan kammareihin. Trump on ollut selvästi kiusaantunut lehdistötilaisuuksissaan Epsteiniin liittyvistä kysymyksistä. Hänelle sopi paremmin kuin hyvin, että ihmiset saivat Iranin sodasta uuden puheenaiheen.

7.        Yhdysvaltain isku

Presidentti Trump uhkasi Irania jo viikkoja ennen iskun toteuttamista. Uhkaukset eivät johtaneet Iranin nöyrtymiseen. Sen vuoksi Yhdysvallat suoritti mittavan ohjusiskun 28. helmikuuta, jossa sai surmansa muun muassa ajatollah Ali Khamenei.

Maailmalla reagoitiin pidättyvästi amerikkalaisten hyökkäykseen. Euroopassa selvästi aprikoitiin, miten sota lähtisi eskaloitumaan.

8.        Iranin vastaiskut

Iranin vastaiskut kohdistuivat ennen kaikkea Israeliin. Muita iskuja se teki lähinnä Yhdysvaltain tukikohtiin Qatarissa, Bahrainissa, Kuwaitissa, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Jordaniassa Saudi-Arabiassa ja Irakissa. Esimerkiksi Dubain lentokentän liikennöinti pysähtyi.

Presidentti Trump on jo ennakoinut, että Iranin sota saattaa kestää jopa viikkoja.

9.        Iranin sodan vaikutus urheiluun

Arabimaat ovat tulleet viime vuosina yhä vahvemmin mukaan kansainväliseen urheiluun. Iranin sodan pitkittyminen vaikuttaa moniin tämän vuoden urheilutapahtumiin. Ensimmäisenä se vaikutti Dubaissa pelattuun ATP-tennisturnaukseen. Nelinpeliturnauksen parinsa kanssa viikonloppuna voittanut Harri Heliövaara oli yksi pelaajista, jotka jäivät jumiin Dubaihin, kun alueen lentokentät turvallisuussyistä suljettiin.

Iranin osallistuminen Yhdysvalloissa kesäkuussa pelattavaan jalkapallon MM-lopputurnaukseen tuntuu juuri nyt mahdottomalta ajatukselta. Iranin vastustajina alkulohkossa olisivat Uusi-Seelanti, Belgia ja Egypti.

Myös formuloiden MM-sarjaan saattaa tulla muutoksia. MM-kausi avataan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Australiassa. Huhtikuussa pitäisi ajaa sarjan neljäs ja viides kisa eli Bahrainin ja Saudi-Arabian F1-osakilpailut. Viikonloppuna ne muuttuivat sotatoimialueeksi. Kuudes osakilpailu toukokuun alussa on merkitty Yhdysvaltoihin. On melko varmaa, että kauden kisaohjelma menee uusiksi.

Paini on perinteisesti suosittu laji Iranissa. Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut on määrä järjestää lokakuun lopussa Bahrainissa. Siihen mennessä geopoliittiset jännitteet ovat toivon mukaan jo tasoittuneet. 

Kaikkien osapuolien etu vaatii, että Iranin sota pystyttäisiin rajoittamaan nopeasti ja tehokkaasti. Suomesta löytyisi sovitteluosaamista, mutta aivan heti osapuolia tuskin saadaan neuvottelupöytään.

P.S. (14.3.2026): Lue 444 vuorokautta kestäneestä Iranin panttivankikriisistä.

Aamulenkki 327 Taitoluistelun hullunkuriset perheet

Milano Cortinan talviolympiakisojen taitoluistelukilpailuissa nähdään tämän talven ristiriitaisimmat tunnemyrskyt. Muistamme vielä, kuinka valmentaja Eteri Tutberidze haukkui 15-vuotiaan venäläisluistelija Kamila Valijevan neljä vuotta sitten Pekingin talviolympiakisoissa. Lyhytohjelman jälkeen kilpailua johtanut tyttö tuli selvästi epävakaassa tunnetilassa suorittamaan vapaaohjelmaansa, epäonnistui, luovutti, ja putosi neljänneksi. Pian selvisi, että lapsitähti oli jäänyt vuoden 2021 puolella kiinni dopingista.

 

Eteri Tutberidze rinnassaan Venäjän federaation kunniamerkki.

 

Kamila Valijevan suoritukset tietysti hylättiin. Hän oli sen hetken paras taitoluistelija ja kuului Venäjän joukkuekilpailun voittaneeseen joukkueeseen. Sen kultamitalin Kamila luonnollisesti menetti. Ja samalla Venäjän joukkue… hetkinen… Venäjän joukkue pudotettiin… pronssille?

Suomalaisen oikeustajun mukaan tuo ei kyllä mennyt oikein. Jos hiihtäjä jää kiinni dopingista, koko joukkue hylätään. Mutta mikä tässä maailmassa sitten menee oikein? 

Kamila Valijeva sai 2022 peräti neljän vuoden kilpailukiellon. Hän on harjoitellut edelleen ja on tälläkin hetkellä 19-vuotiaana yksi Venäjän parhaista taitoluistelijoista. Milano Cortinan olympiakisoissa häntä ei kuitenkaan nähdä. Pääsyynä on se, että hänen kansainvälinen kilpailukieltonsa esti häntä osallistumasta kilpailuihin, joissa hän olisi voinut antaa olympianäyttöjä.

 

Onhan tässä vielä Ukrainan sotakin. Sen vuoksi Venäjän valtiollisia tunnuksia tai kansallislaulua ei esitetä Italiassa alkaneissa olympiakisoissa.

Juuri sen vuoksi Milanon Cortinan taitoluistelukisoissa muhii monenlaista myrkkykeittoa. Georgiaa edustaa joukko venäläisiä taitoluistelijoita, jotka kansalaisuutta vaihdettuaan pääsevät mukaan olympiajäille. Yksi heistä on Eteri Tutberidzen 23-vuotias tytär Diana Davis. Hän meni parinsa Gleb Smolkinin kanssa naimisiin pian Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen maaliskuussa 2022. Siihen asti he edustivat vielä Venäjää, mutta seuraavana vuonna he saivat jo Georgian kansalaisuuden.

 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin vuonna 2018 palkitsema taitoluisteluvalmentaja Eteri Tutberidze on varmaan kaikkein ristiriitaisin persoona Milanossa. Venäjän federaation korkea valtiollinen kunniamerkki, epäinhimillisen kovat valmennusmenetelmät, maailmaa kuohuttanut lapsiurheilijan dopingkäry ja oman tyttären ”sopiva” kansalaisuuden vaihto luovat hänen ympärilleen noidankehän, joka saa hänet näyttämään Dobie Smithin 70 vuotta sitten ilmestyneen romaanin Satayksi dalmatiankoiraa klassiselta pahikselta nimeltä Cruella de Vil. Turkiksiinsa kääriytynyttä pahishahmoa esitti järkyttävän onnistuneella tavalla Glenn Close 30 vuotta sitten ilmestyneessä hittielokuvassa 101 dalmatialaista.

 

Milano Cortinassa nähdään joukko venäläisiä urheilijoita AIN-tunnuksilla – he kilpailevat neutraaleina urheilijoina. Taitoluistelussa kilpailevat venäläiset Peter Gumennik ja Adeliia Petrosian. Lisäksi samalla AIN-tunnuksella kilpailee Moskovassa syntynyt Viktoriia Safonova, joka on edustanut vuodesta 2019 Valko-Venäjää.

On mielenkiintoista seurata, miten tarkasti Kansainvälinen olympiakomitea valvoo, että Milano Cortinassa ei Venäjän tai Valko-Venäjän valtiollisia tunnuksia nähdä. 

Lue Helsingin Sanomien uutinen Eteri Tutberidzen saapumisesta MIlano Cortinan olympiakisoihin täältä.

P.S. (15.3.2026) Jos pidit tästä kirjoituksesta, voisit haluta lukea myös postaukseni, jossa käsittelen urheilun, politiikan ja rahan symbioosia. Se ilmestyi Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton blogissa: https://www.sanomalehtimiesliitto.fi/juttuja/blogit/talviurheilusta-rahasta-ja-politiikasta/

Aamulenkki 326: Upea Muumit-lukumaraton

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaratonin viikonloppu oli upea kulttuuriteko kirjojen ja lukemisen puolesta. Lämmin kiitos kaikille toteuttajille, etenkin 130 lukijalle. Oli mukava pitää televisiota auki Teema-kanavalla ja pysähtyä aika ajoin kuuntelemaan. Hyviä lukijoita, hyviä tarinoita. Hienot lavasteet ja juonnot. Kiitos!

Tove Jansson sai H. C. Andersenin lastenkirjapalkinnon kunniamaininnan ja diplomin
 kirjastaan "Vem ska trösta Knyttet" vuonna 1962 (kuva). Neljä vuotta myöhemmin hän sai lastenkirjallisuuden arvostetuimman palkinnon, Hans Christian Andersen -kultamitalin, koko tuotannostaan. Museovirasto. 

Sopiva ajoitus oli myös Tove-elokuvan lähettämisellä tässä viikonvaiheessa. Olin kyllä nähnyt elokuvan aikaisemmin, mutta silloin jäi tunne, että elokuva kannattaisi katsoa sopivalla hetkellä uudelleen. Nyt se hetki tuli. Alma Pöysti on suorastaan yhden Oscarin arvoinen näyttelijä. Kukaan ei olisi voinut näytellä Tovea paremmin.

Tähän Tove-viikonloppuun ajoittuu myös Suomen Kuvalehdessä (5/2026) julkaistu Iida Turpeisen kolumni, jossa hän kertoo kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin löytäneen tiedon, että Tove Janssonille oli esitetty kirjallisuuden Nobelia. Tieto on hämmästyttävä. Ensinnäkin sen vuoksi, etten ollut aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan. Ja kun olen pari päivää asiaa sulatellut, niin todella hämmästyttävää on lopulta se, ettei Tove sitä Nobelia saanut!

Luin viime vuonna kolme uutuuskirjaa, joissa Tove Jansson ja Muumit olivat keskeisessä roolissa. Kirjoitin sen pohjalta Kanavaan (8/2025) arvion, jossa käsittelin lähinnä taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Jansson ja maailman lapset. Tammi julkaisi Kanava-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi nousseen kirjan viime vuonna.

Toven kirjeenvaihdosta lukijoiden – siis maailman lasten – kanssa syntyy Tuula Karjalaisen käsittelyssä uusi, tuore ja konstailematon näkökulma Tove Janssoniin.

Tuula Karjalainen lienee arvostetuimpia Tove Janssonin (1914–2001) tutkijoita. Hän kirjoitti jo vuonna 2013 Toven elämäkerran. Se palkittiin Lauri Jäntin palkinnolla. Näin kirjoitin Kanavassa hänen uusimmasta kirjastaan:

”Kirjeenvaihto tarjoaa herkullisen lähdeaineiston. Teoksen rakentaminen kirjeiden pohjalta on kuitenkin haastavaa ja Toven vastauskirjeiden kokoaminen eri lähteistä vei paljon aikaa.

Kirjeessään ranskalaisille lapsille Tove kertoi, että hän oli kirjoittanut ensimmäisen muumikirjansa vuonna 1938, jolloin hän oli 24-vuotias. Se jäi kuitenkin pöytälaatikkoon ja julkaistiin vasta vuonna 1945. Sen suomenkielinen versio ilmestyi vasta vuonna 1991 nimellä Muumit ja suuri tuhotulva.”

Yksi Karjalaisen kirjan väliotsikoista on ”Pelastakaa Tove lapsilta”. Se on suoraan Dagens Nyheterissä vuonna 1974 julkaistusta haastattelusta. Tove nimittäin sai 1500–2000 kirjettä vuodessa. Kun hän vastasi käytännössä kaikkiin, se söi hänen aikaansa ja energiaansa. Toisaalta Tove oli varmaan tehnyt siinä vaiheessa itsensä kanssa selväksi, että hän haluaa jättää muumitarinat taakseen.

Kirjeenvaihdolla oli oma erityinen arvonsa. Monet yksinäisyydestä kärsineet nuoret saivat lohtua Tovelta.

Laaja kirjeenvaihto muodostaa itsenäisen ulottuvuuden muumien tarinassa kirjojen, sarjakuvien, televisiosarjojen, teatterinäytelmien ja muiden muumituotteiden lisäksi.

Jotenkin traagiselta tuntuu, että Tove halusi koko elämänsä olla taidemaalari. Muumien suosio leimasi hänet kuitenkin lastenkirjailijaksi. Tässäkin tapauksessa kannatta ajatella, että kyse ei ole joko/tai vaan sekä että. Monipuolinen taiteilija pystyi kehittämään ilmaisuaan nimenomaan sen ansiosta, että hänellä oli lahjakkuutta visualistina ja kertojana.

Muumien kansainvälinen suosio nousi uudelle tasolle 1900-luvun lopulla Japanissa tuotetun piirretyn televisiosarjan myötä. Sen seurauksena Japanistakin alkoi tulla ihailijapostia. Tuntuu hurjalta, että Tuula Karjalainen on vieraillut Tokiossa rakennustaiteen museossa, jossa hänelle esitelty näköiskopio Tove Janssonin Harun mökistä. Alkupäisen mökin suunnitteli Toven kumppanin Tuulikki Pietilän kansainvälisesti tunnettu arkkitehtiveli Reima Pietilä yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa.

Oikeassa Toven saarimökissä tehtiin töitä ja ruokaa. Lisäksi sen alakerrassa saunottiin. Mutta yöt vietettiin teltassa, jolle kalliosaarelta löytyi ihanteellinen tuulensuojainen paikka.

Tässä voin ihan vapaasti veikata, että ei mene viittäkään vuotta, kunnes Tukholmaan on perustettu tuollainen Toven mökki kansainvälisiä turisteja varten. Siitä tulisi todellinen suosikkikohde. Miksi Tukholmaan? 

Helsingissä on jo kymmenen vuoden ajan ollut Tove Janssonin puisto. Ei kai Suomessa yhdelle naiselle enempää voi suoda?

 

Viime vuonna ilmestyi kaksi muutakin Tove-kirjaa. Hänen veljentyttärensä Sophia Jansson on nykyisin Moomin Characters Oy:n pääosakas ja hallituksen puheenjohtaja. Hän kirjoitti Förlagetin kustantaman kirjan Tre öar: mamma, pappa och jag. Siltala julkaisi samanaikaisesti käännöksen Kolme saarta: äiti, isä ja minä. Sekin on erittäin hyvä kirja. Kyseessä on Sophia Janssonin tutkimusmatka omaan lapsuuteensa sekä vanhempiensa eli isänsä Lars Janssonin ja musiikillisesti lahjakkaan äitinsä Anita Leschin parisuhteeseen.

Muumi-imperiumin pääperijä Sophia Jansson on jäänyt suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi taustahahmoksi. Kirjassa Sophia avaa hieman isänsä ja tätinsä välistä menestyksellistä yhteistyötä. Oli myös hauska nähdä Sophia Jansson yhtenä viikonlopun Toven lukumaratonin lukijoista.

Heikki Niemeläisen omakustannekirjassa Toven ja Marian Meilahti on myös kolme päätoimijaa, Tove Jansson, Maria Åkerblom ja Meilahti, joka yhdisti maantieteellisesti ainakin jollain tavalla näitä kahta hyvin erilaista naista. Niemeläinen hellii ajatusta, että Meilahdesta voisi löytää todellisen Muumilaakson. Niemeläisen mielestä Meilahdessa sijaitseva pitsihuvila Villa Toivola voisi olla Muumitalon esikuva.

 

Yleisradion Muumi-kirjojen lukumaraton avasi hienosti tämän kirjavuoden 2026. Lisää tällaista!

P.S.1. 

Jos haluat perehtyä muumiarkkitehtuuriin, poikkea Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyyn Pako Muumilaaksoon – Escape to Moomin Valley. Se on auki koko talven, kevään ja kesän 27.9.2026 saakka. 

P.S.2. Jos taas haluat perehtyä Muumien luojaan Tove Janssoniin ja hänen perheeseensä, HAMissa (Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki) on avautumassa uusi Tove Jansson galleria: Taiteilijaperhe Jansson 13.2.2026–10.1.2027. 

Tove Jansson Pellingin mökillään vuonna 1969. Museovirasto.

Aamulenkki nro 325 Mondo Duplantis jalat maassa

Ilmoittauduin vuoden aluksi mukaan Kansainvälisen Urheilutoimittajain Liiton (AIPS) perjantaiseen Mondo Duplantis -haastatteluun. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä urheilutoimittajien maailman parhaaksi urheilijaksi äänestämä seiväshyppääjä ajattelee. 

Mondo Duplantis 2023. Kuva: Erik van Leeuwen.

 

Mondon kilpailuvarmuus hämmästyttää. Hän kilpaili koko vuoden 2024 ilman tappioita. Sama tahti jatkui vuonna 2025. En ole televisionkatsojana vieläkään toipunut siitä, että hän onnistui voittamaan Tokiossa kolmannen ulkoratojen maailmanmestaruutensa uudella ihmeellisellä maailmanennätyksellä 630. Suoritus hipoi täydellisyyttä. Mistä sellainen kilpailuvarmuus tulee?

Tässä vielä kertauksena Mondon kilpailut hallissa (3 kpl) ja ulkoradoilla (6 kpl) vuonna 2025:

 

28.2. Clermont-Ferrand, Ranska

1. Maailmanennätys 627.

13.3. Upsala, Ruotsi

1. Mondo Classic: 605.

22.3. Nanjing, Kiina

1. MM-hallikilpailut: 615.

3.5. Shanghai, Kiina

1. Diamond League: 611.

12.6. Oslo, Norja

1. Diamond League: 615.

15.6. Tukholma, Ruotsi

1. Diamond League: Maailmanennätys 628.

12.8. Budapest, Unkari

1. Maailmanennätys 629.

27.8. Zürich, Sveitsi

1. Diamond League Final: 600.

15.9. Tokio, Japani

1. MM-kilpailut: Maailmanennätys 630.

 

Yhdeksän kilpailua, neljä maailmanennätystä. Aivan uskomaton rekordi lajissa, joka on täynnä vaikeasti hallittavia yksityiskohtia. Miksi Mondo on niin hyvä?

Tuoreen haastattelun perusteella nostaisin kolme asiaa, jotka selittävät hänen nousuaan maailman parhaaksi: arvot, rakkaus lajiin ja keskittymiskyky.

 

Arvot

 

Tärkeimpänä asiana pitäisin perhearvoja. Sitä Mondo korosti tässäkin haastattelussa. Hän haluaa olla siskolleen ja veljilleen hyvä sisarus ja vanhemmilleen hyvä poika. Hän kertoi myös menevänsä tänä vuonna naimisiin ruotsalaisen morsiamensa, mallin töitä tekevän Desiré Inglanderin kanssa.

Kun Mondolta tiukattiin, mitä suunnitelmia hänellä on urheilu-uran jälkeen, hän kertoi halustaan tulla isäksi. Suuri tavoite: tulla hyväksi isäksi. 

Mondo yllättää. Kun italialainen urheilutoimittaja kysyi seivästähden italialaisesta nimestä, Armand Duplantis kertoi, että hänen amerikkalainen isänsä Greg Duplantis on kotoisin New Orleansista. Siellä oli vahva italialaisyhteisö. Gregin paras ystävä, joka oli kotoisin Sisiliasta, alkoi kutsua pikku-Armandoa nimellä ”Mondo Man”. Siitä on jäänyt hieman suureelliselta vaikuttava hellittelynimi Mondo (maailma).

Ja se todellinen yllätys: Mondo on täysin musiikin lumoissa. Hän julkaisi viime vuonna ensimmäisen biisinsä nimeltä Bob – klikkaa, kuuntele ja ihastu! Tänä talvena Mondolta on tulossa lisää musiikkia.

Duplantis selitti, että musiikki on hyvää vastapainoa seiväshypylle. Vaikka hän kielsi olevansa perfektionisti, hän pyrkii kuitenkin hiomaan hyppynsä niin hyväksi kuin mahdollista. Lähelle täydellisyyttä. Musiikki toimii toisin. Sitä voi itse hioa, mutta ei voi tietää, pitävätkö muut samanlaisesta musiikista. Se täytyy vain tehdä niin, kuin itse kokee parhaaksi. Helmikuussa on odotettavissa lisää Mondon musiikkia!

Se tapa, jolla Mondo musiikistaan puhui, antoi ajatuksen, että hän saattaa hyvinkin luoda urheilu-uransa jälkeen uuden uran musiikin parissa.

 

Rakkaus lajiin

 

Mondo Duplantis on pienestä pitäen hypännyt seivästä. Se oli isän laji. Greg on osannut sopivalla tavalla ohjata poikaansa. Mutta menestys perustuu Mondon omiin suorituksiin.

Hän on asettunut Upsalaan, edustaa Upsala IF:ää ja on järjestänyt kotikaupungissaan jo useana vuonna huipputason Mondo Classic -seiväshyppykilpailun. Viime talvena hän nosti siellä riman maailmanennätyskorkeuteen, mutta sillä kertaa ennätyskirjoja ei tarvinnut kirjoittaa uusiksi.

Mondo sanoi, että hän on iloinen, jos hän voi nostaa omaa lajiaan parrasvaloihin. Yleisurheilun on vaikea taistella menestyksellä perinteisestä paikastaan urheilulajien keskuudessa ilman kirkkaita supertähtiä. Mondo Duplantis on noussut nyt 2000-luvun toiseksi yleisurheilun supertähdeksi. Uransa jo lopettanut Usain Bolt oli ensimmäinen. Bolt oli pitkään ainoa yleisurheilija, joka oli saanut arvostetun Laureus World Sportsman of the Year -tittelin. Viime huhtikuussa Mondo Duplantis sai vasta toisena yleisurheilijana saman tunnustuksen. Ei varmaan ole suuri yllätys, että äänestin Mondoa myös tällä kertaa. Mutta suurten joukkuelajien aikakaudella olisi aikamoinen ihme, jos Mondo saisi toistamiseen saman tunnustuksen.

Duplantis on tehnyt nyt 14 maailmanennätystä. Hänellä on kolme maailmanmestaruutta ulkoradoilta ja saman verran hallista. Hän on voittanut kaksi kertaa olympiakultaa. Ja kun häneltä kysyttiin mahdollisuutta voittaa neljä olympiakultaa, hän puhui siitä aivan normaalina asiana. Hän on Los Angelesin olympiakisoissa 2028 vasta 28-vuotias. Tavoite ei ole mitenkään utopistinen.

Toisaalta Mondo totesi realistisesti, että ikä tuo aikanaan omat rajoitteensa. Mutta 32-vuotias ei ole tänä päivänä vielä vanha urheilijaksi. Ravinto, lihashuolto ja vastaavat asiat hallitaan nykyään niin hyvin.

 

Keskittymiskyky

 

Ehkä valmennuksellisesti kiinnostavin ominaisuus Mondolla liittyy keskittymiskykyyn. Arvokisoissa seiväshyppykilpailu kestää useita tunteja. Vasta sitten Mondo pääsee omiin korkeuksiinsa esittämään parasta osaamistaan. Siinä pitää pystyä keskittymään oikealla tavalla olennaiseen. 

Mondo korosti haastattelussa, että hän nauttii kilpailemisesta. Kuitenkin hän analysoi, että seiväshyppy on pohjimmiltaan lajina sellainen, jossa varsinainen kilpailu tapahtuu paperilla. Kilpailupöytäkirjasta verrataan hyppääjien suorituksia ja julistetaan sen perusteella paremmuusjärjestys. Hän vertasi seiväshyppyä osuvasti golfiin. Siinä missä seiväshyppääjä kilpailee rimaa vastaan, golfari pelaa kenttää vastaan. 

Mondon hienosta luonteesta kertoo, että hän selvästi kunnioittaa vastustajiaan. Onhan se toki niin, että ilman vastustajia ei syntyisi kilpailua, joka saa hänet loistamaan.

Pitää vähän lisätä Mondon vastaukseen neljästä olympiavoitosta. Hän halusi korostaa, että ei hän itse oikeasti niin pitkälle ajattele. Hän keskittyy lähimpiin kilpailuihin, seuraavaksi on ohjelmassa kolme hallikilpailua. Ne pitää hoitaa mahdollisimman hyvin. Se on hänen tapansa olla ja toimia.

Kaiken kaikkiaan Mondo Duplantis antoi haastattelussa mielikuvan jalat maassa olevasta urheilijasta. Ei voi toivoa hänelle muuta kuin paljon menestystä.

Täältä voit katsoa Mondon tunnin mittaisen haastattelun.

Aamulenkki nro 324 Vuoden 2025 huiput

Vuosi 2025 on ollut henkilökohtaisesti niin poikkeuksellinen, että toista samanlaista ei voi enää tulla. Ei kaikki suinkaan pelkkää myötätuulta ole ollut, mutta en halua kuljettaa murheellisia asioita mukanani ensi vuoteen. Sen sijaan muistelen mielelläni tämän vuoden parhaita hetkiä.

 

Kalle Virtapohja: "Alexander Stubb – Matka presidentiksi".

Ammatillisesti – tietokirjailijana – tärkeintä olivat onnistumiset kirjarintamalla. Julkaisin kolme hyvin erilaista teosta, joista kolmanteen painokseen edennyt Alexander Stubb – Matka presidentiksi ylitti kaikki odotukseni. Saan kiittää prosessiin merkittävällä tavalla mukaan tulleita Unto Hämäläistä ja Iina Åmania siitä, että lopputulos oli niin onnistunut. 

Tietysti kaikki haastateltavat, jotka kertoivat tasavallan presidentistä, ansaitsevat lämpimät kiitokset. Kirjalle oli selvä tilaus. Lukijat ovat kiitelleet. Parhaan palautteen sain 95-vuotiaalta Kyllikiltä, joka kertoi pitäneensä teoksesta niin paljon, että hän aikoi lukea sen pian uudelleen.

Toinen opukseni kertoi Paavo Nurmen ihmeellisen vuonna 1925 Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen kilpailukiertueen taustat ja tapahtumat amerikkalaisesta näkökulmasta. Päälähteenä olivat amerikkalaiset ja kanadalaiset sanomalehdet. Sen vuoksi kirjoitinkin pehmeäkantisen kirjan englanniksi: Phantom Finn: The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars. Kirjan kannen suunnitteli visuaalinen virtuoosi Mikael Manninen.

Tässä Phantom Finn -kirjaprojektissa oli jälleen kerran nautinto tehdä hyvää yhteistyötä Jari Salosen kanssa. Teimme jopa markkinointimatkan Yhdysvaltoihin.

Salonen on järjestänyt Paavo Nurmi Gamesia neljällä vuosikymmenellä. Miettikääpä, kuinka monet yleisurheilijasukupolvet ovat päässeet kisaamaan Salosen järjestämissä kilpailuissa Turun tunnelmallisessa Urheilupuistossa!

 

Kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen vei minut viime vuonna lapsuuden maisemiinsa Putikon kylään, joka kuuluu nykyisin Savonlinnaan. Vierailu antoi sysäyksen sympaattiseen pikkukirjaan Putikko: Kohtaamisia pienessä savolaiskylässä. Teoksen kepeästä ja silti informatiivisestä taitosta vastaa Jussi Jäppinen. Kirjaa myy Putikon vanhan rautatieaseman saviseppä Hannu Sairanen.

Tässä postauksen lopussa seuraava listaus vuoden 2025 huippuhetkistäni (top-3) on tietysti hyvin subjektiivinen. Aloitan arkistoista, sillä vapaana tietokirjailijana ne ovat työmaitani. Esimerkiksi Merkin tutkija Janne Ridanpää on auttanut minua jo monissa projekteissa. Hyvä yhteistyö jatkuu varmasti ensi vuonna.

Listausten tekeminen oli piristävää, eikä niitä pidä ottaa liian kurttuotsaisesti. Oli vain virkistävää käyttää muutama hetki miettien päättymässä olevaa kalenterivuotta 2025. Tee itsellesi omat listasi!

 

Listaaminen ei ollut minulle vain viihdettä. Pysäyttävintä oli katsoa ensi vuoden 2026 kalenteria ja vihoviimeiseksi kirjasinkin aikaani vaativia käynnissä olevia suuria projekteja… huh, kiireinen vuosi tiedossa! Onneksi päivä pitenee nyt koko ajan.

Rotarytoiminta saa nyt isomman roolin elämässäni. Minulla on työn alla Helsingin Rotaryklubin 100-vuotishistoria. Se on ensimmäinen yhtenäinen historiateos Rotaryn Suomeen tulosta ja kasvusta kerrottuna Suomen vanhimman rotaryklubin jäsenten näkökulmasta. Kerron samalla, kuinka rotarytoiminta levisi Helsingin Rotaryklubin kautta Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

Rotareiden rooli Yhdistyneiden Kansakuntien syntyhistoriassa on ollut mielenkiintoista selvittää. Rotary International julkaisi vuonna 1945 kirjasen nimeltä From Here On. Se sisälsi YK:n peruskirjan selityksineen ja auttoi rotary-yhteisöä sekä samalla suurta yleisöä ymmärtämään uutta kansainvälistä järjestöä, sen perustamista ja yhteisiä toimenpiteitä rauhan edistämiseksi. Suomessa tunnemme tätä vaihetta vain vähän, koska meitä ei hyväksytty YK:n jäseneksi ennen Stalinin kuolemaa vuonna 1953. Seuraavana vuonna eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholm toi Neuvostoliitosta hämmästyttävän viestin, että Suomen kyllä kuuluisi olla mukana YK:ssa. Sen jälkeen Suomi hyväksyttiin jäseneksi ilman kitkaa vuonna 1955.

 

From Here On, uusittu painos vuodelta 1947.

 

Odotan mielenkiinnolla, millaisen kirjan Gunilla Carlander-Reuterfelt kirjoittaa parlamentaarikkojen kansainvälisistä suhteista. Ainakin hänen Historisk Tidskrift för Finland -lehteen kirjoittamansa artikkeli, joka käsittelee lähinnä toista maailmansotaa edeltävää aikaa, lupaa paljon. Käytännössä koko tämän ajan Parlamenttien välisen liiton (IPU) Suomen ryhmän puheenjohtajana toimi Edistyspuolueen Oskari Mantere, pääministeri ym. ym., joka kuului 1930-luvulla Helsingin Rotaryklubiin. Toinen johtava poliitikko, joka on paikallaan mainita Helsingin Rotaryklubin merkkihenkilöiden listalla, on pääjohtaja Risto Ryti, Edistyspuolueen presidenttiehdokas vuonna 1925. Kumpikaan heistä ei kohonnut rotareina avainasemiin, mutta rotarytoiminta sai heidän kauttaan arvokasta tukea ja uskottavuutta.

Samalla kun kirjoitan historiaa, valmistaudun toimimaan Helsingin Rotaryklubin juhlavuoden presidenttinä. Presidenttikauteni alkaa kesällä. Se on arvokas ja ainutlaatuinen kaksoisrooli, jossa saan antaa kokemukseni arvostetun palveluorganisaation käyttöön. 

Vuosi 2026 on myös Turun Urheiluliiton 125-vuotisjuhlavuosi. Sen yksi merkittävistä tapahtumista on historiateoksen julkistaminen viimeisten 25 vuoden ajalta. Olen työstänyt tätä jo parin vuoden ajan, ja samalla olen päässyt näkemään, miten esimerkillisesti Paavo Nurmen entistä seuraa nykyisin johdetaan. Siitä kertovat muun muassa seuran saamat monet kollektiiviset palkinnot. Ja ehkä vielä enemmän todistavat johtaviin valtakunnallisiin urheilujohtajatehtäviin edenneet urheiluliittolaiset. Yksi heistä on Suomen Voimisteluliiton puheenjohtaja Mira Keränen, joka vaikuttaa myös Suomen olympiakomitean hallituksessa, peräti varapuheenjohtajana. Olemme tulleet vain lyhyen matkaa luolamiesten ajasta. Sen vuoksi monelle vanhemmalle urheilumiehelle voi olla vaikea sulattaa, että nuori, vastuuntuntoinen nainen voi toimia johtavassa asemassa siinä kuin iäkkäämpi mies.

Muista projekteistani en sano nyt vielä mitään. Kaikenlaista jännää on muhimassa. Aika näyttää.

Toivotan kaikille Aamulenkki-blogin lukijoille hyvää uutta vuotta 2026!

 

Arkistot, top-3

1)        Helsingin kaupunginarkisto

2)        Merkin eli Päivälehden arkisto

3)        Kansallisarkisto

 

Kirjat 2025, top-3

1)        Maria Jokela & Joonas Vanhala (toim.), Gaius Julius Caesar: Rooman diktaattorin monet kasvot. Gaudeamus 2025.

2)        Neil Hardwick, Poistetut kohtaukset. Muistelmat. WSOY 2025.

3)        Jussi Niinistö, Vienan veritie. Kuisman retkikunta Vienan Karjalassa. Docendo 2025.

 

Vakoilukirjat, top-3

1)        Erkki Hujanen & Kari Junkkala, Suuri suomalainen vakoilutapaus. Docendo 2025.

2)        Pekka Niiranen, Ohrana Kekkonen. UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919–1927. SKS 2025.

3)        Martti Backman, Stalinin vakoojatar Suomessa. Tapaus Jartseva. Docendo 2025.

 

Muumikirjat, top-3

1)        Tuula Karjalainen, Tove Jansson ja maailman lapset. Tammi 2025.

2)        Sophia Jansson, Kolme saarta. Isä, äiti ja minä. Siltala 2025.

3)        Stockmannin joulusatuikkunan Muumilaakson yksinäinen Mörkö.

 

Kirjamessut, top-3

1)        Keravan kirjamessut

2)        Koskin kirjamessut

3)        Helsingin kirjamessut

 

Urheilu, top-3

1)        Paavo Nurmi Games

2)        Liikuntaneuvos Tuomo Jantusen Sisu-grip-sauvakävelykampanja

3)        Alisa Vainio, kolme huippumaratonia kolmessa kuukaudessa

 

Musiikkielämykset, top-3

1)        Ralf Gothóni, kirkkokonsertti Savonlinnan tuomiokirkossa

2)        Jemena Anttila, kannel, P. E. Svinhufvudin muistosäätiön vuosijuhlassa Ostrobotnian juhlasalissa

3)        Vöyriläisen Kaj-yhtyeen hauska esitys Ruotsin Euroviisuedustajana

 

Teatterielämykset, top-3

1)        Kirjailija Dan Brown, Kansallisteatteri

2)        Isoviha-ooppera, Ilmajoen Musiikkijuhlat

3)        Täällä Pohjantähden alla, Kansallisteatteri

 

100-vuotisjuhlavuodet, top-3

1)        Paavo Nurmen Amerikan-kiertue

2)        Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelut

3)        Reidar Särestöniemi

 

Kylät, top-3

1)        Putikko

2)        Stubb

3)        Kerava

 

Yhdysvaltain osavaltiot, top-3

1)        Minnesota

2)        Michigan

3)        Wisconsin

 

Brändit, top-3

1)        Muumit

2)        Marimekko

3)        Paavo Nurmi

 

Suurlähettiläät, top-3

1)        Kirsti Narinen

2)        Leena-Kaisa Mikkola

3)        Pekka Huhtaniemi

 

Jatkuvat projektit , top-3

1)        Helsingin Rotaryklubin historia

2)        Helsingin Rotaryklubin 100-vuotisjuhlavuosi 2026

3)        Turun Urheiluliiton 125-vuotishistoria