Aamulenkki nro 325 Mondo Duplantis jalat maassa

Ilmoittauduin vuoden aluksi mukaan Kansainvälisen Urheilutoimittajain Liiton (AIPS) perjantaiseen Mondo Duplantis -haastatteluun. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä urheilutoimittajien maailman parhaaksi urheilijaksi äänestämä seiväshyppääjä ajattelee. 

Mondo Duplantis 2023. Kuva: Erik van Leeuwen.

 

Mondon kilpailuvarmuus hämmästyttää. Hän kilpaili koko vuoden 2024 ilman tappioita. Sama tahti jatkui vuonna 2025. En ole televisionkatsojana vieläkään toipunut siitä, että hän onnistui voittamaan Tokiossa kolmannen ulkoratojen maailmanmestaruutensa uudella ihmeellisellä maailmanennätyksellä 630. Suoritus hipoi täydellisyyttä. Mistä sellainen kilpailuvarmuus tulee?

Tässä vielä kertauksena Mondon kilpailut hallissa (3 kpl) ja ulkoradoilla (6 kpl) vuonna 2025:

 

28.2. Clermont-Ferrand, Ranska

1. Maailmanennätys 627.

13.3. Upsala, Ruotsi

1. Mondo Classic: 605.

22.3. Nanjing, Kiina

1. MM-hallikilpailut: 615.

3.5. Shanghai, Kiina

1. Diamond League: 611.

12.6. Oslo, Norja

1. Diamond League: 615.

15.6. Tukholma, Ruotsi

1. Diamond League: Maailmanennätys 628.

12.8. Budapest, Unkari

1. Maailmanennätys 629.

27.8. Zürich, Sveitsi

1. Diamond League Final: 600.

15.9. Tokio, Japani

1. MM-kilpailut: Maailmanennätys 630.

 

Yhdeksän kilpailua, neljä maailmanennätystä. Aivan uskomaton rekordi lajissa, joka on täynnä vaikeasti hallittavia yksityiskohtia. Miksi Mondo on niin hyvä?

Tuoreen haastattelun perusteella nostaisin kolme asiaa, jotka selittävät hänen nousuaan maailman parhaaksi: arvot, rakkaus lajiin ja keskittymiskyky.

 

Arvot

 

Tärkeimpänä asiana pitäisin perhearvoja. Sitä Mondo korosti tässäkin haastattelussa. Hän haluaa olla siskolleen ja veljilleen hyvä sisarus ja vanhemmilleen hyvä poika. Hän kertoi myös menevänsä tänä vuonna naimisiin ruotsalaisen morsiamensa, mallin töitä tekevän Desiré Inglanderin kanssa.

Kun Mondolta tiukattiin, mitä suunnitelmia hänellä on urheilu-uran jälkeen, hän kertoi halustaan tulla isäksi. Suuri tavoite: tulla hyväksi isäksi. 

Mondo yllättää. Kun italialainen urheilutoimittaja kysyi seivästähden italialaisesta nimestä, Armand Duplantis kertoi, että hänen amerikkalainen isänsä Greg Duplantis on kotoisin New Orleansista. Siellä oli vahva italialaisyhteisö. Gregin paras ystävä, joka oli kotoisin Sisiliasta, alkoi kutsua pikku-Armandoa nimellä ”Mondo Man”. Siitä on jäänyt hieman suureelliselta vaikuttava hellittelynimi Mondo (maailma).

Ja se todellinen yllätys: Mondo on täysin musiikin lumoissa. Hän julkaisi viime vuonna ensimmäisen biisinsä nimeltä Bob – klikkaa, kuuntele ja ihastu! Tänä talvena Mondolta on tulossa lisää musiikkia.

Duplantis selitti, että musiikki on hyvää vastapainoa seiväshypylle. Vaikka hän kielsi olevansa perfektionisti, hän pyrkii kuitenkin hiomaan hyppynsä niin hyväksi kuin mahdollista. Lähelle täydellisyyttä. Musiikki toimii toisin. Sitä voi itse hioa, mutta ei voi tietää, pitävätkö muut samanlaisesta musiikista. Se täytyy vain tehdä niin, kuin itse kokee parhaaksi. Helmikuussa on odotettavissa lisää Mondon musiikkia!

Se tapa, jolla Mondo musiikistaan puhui, antoi ajatuksen, että hän saattaa hyvinkin luoda urheilu-uransa jälkeen uuden uran musiikin parissa.

 

Rakkaus lajiin

 

Mondo Duplantis on pienestä pitäen hypännyt seivästä. Se oli isän laji. Greg on osannut sopivalla tavalla ohjata poikaansa. Mutta menestys perustuu Mondon omiin suorituksiin.

Hän on asettunut Upsalaan, edustaa Upsala IF:ää ja on järjestänyt kotikaupungissaan jo useana vuonna huipputason Mondo Classic -seiväshyppykilpailun. Viime talvena hän nosti siellä riman maailmanennätyskorkeuteen, mutta sillä kertaa ennätyskirjoja ei tarvinnut kirjoittaa uusiksi.

Mondo sanoi, että hän on iloinen, jos hän voi nostaa omaa lajiaan parrasvaloihin. Yleisurheilun on vaikea taistella menestyksellä perinteisestä paikastaan urheilulajien keskuudessa ilman kirkkaita supertähtiä. Mondo Duplantis on noussut nyt 2000-luvun toiseksi yleisurheilun supertähdeksi. Uransa jo lopettanut Usain Bolt oli ensimmäinen. Bolt oli pitkään ainoa yleisurheilija, joka oli saanut arvostetun Laureus World Sportsman of the Year -tittelin. Viime huhtikuussa Mondo Duplantis sai vasta toisena yleisurheilijana saman tunnustuksen. Ei varmaan ole suuri yllätys, että äänestin Mondoa myös tällä kertaa. Mutta suurten joukkuelajien aikakaudella olisi aikamoinen ihme, jos Mondo saisi toistamiseen saman tunnustuksen.

Duplantis on tehnyt nyt 14 maailmanennätystä. Hänellä on kolme maailmanmestaruutta ulkoradoilta ja saman verran hallista. Hän on voittanut kaksi kertaa olympiakultaa. Ja kun häneltä kysyttiin mahdollisuutta voittaa neljä olympiakultaa, hän puhui siitä aivan normaalina asiana. Hän on Los Angelesin olympiakisoissa 2028 vasta 28-vuotias. Tavoite ei ole mitenkään utopistinen.

Toisaalta Mondo totesi realistisesti, että ikä tuo aikanaan omat rajoitteensa. Mutta 32-vuotias ei ole tänä päivänä vielä vanha urheilijaksi. Ravinto, lihashuolto ja vastaavat asiat hallitaan nykyään niin hyvin.

 

Keskittymiskyky

 

Ehkä valmennuksellisesti kiinnostavin ominaisuus Mondolla liittyy keskittymiskykyyn. Arvokisoissa seiväshyppykilpailu kestää useita tunteja. Vasta sitten Mondo pääsee omiin korkeuksiinsa esittämään parasta osaamistaan. Siinä pitää pystyä keskittymään oikealla tavalla olennaiseen. 

Mondo korosti haastattelussa, että hän nauttii kilpailemisesta. Kuitenkin hän analysoi, että seiväshyppy on pohjimmiltaan lajina sellainen, jossa varsinainen kilpailu tapahtuu paperilla. Kilpailupöytäkirjasta verrataan hyppääjien suorituksia ja julistetaan sen perusteella paremmuusjärjestys. Hän vertasi seiväshyppyä osuvasti golfiin. Siinä missä seiväshyppääjä kilpailee rimaa vastaan, golfari pelaa kenttää vastaan. 

Mondon hienosta luonteesta kertoo, että hän selvästi kunnioittaa vastustajiaan. Onhan se toki niin, että ilman vastustajia ei syntyisi kilpailua, joka saa hänet loistamaan.

Pitää vähän lisätä Mondon vastaukseen neljästä olympiavoitosta. Hän halusi korostaa, että ei hän itse oikeasti niin pitkälle ajattele. Hän keskittyy lähimpiin kilpailuihin, seuraavaksi on ohjelmassa kolme hallikilpailua. Ne pitää hoitaa mahdollisimman hyvin. Se on hänen tapansa olla ja toimia.

Kaiken kaikkiaan Mondo Duplantis antoi haastattelussa mielikuvan jalat maassa olevasta urheilijasta. Ei voi toivoa hänelle muuta kuin paljon menestystä.

Täältä voit katsoa Mondon tunnin mittaisen haastattelun.

Aamulenkki nro 324 Vuoden 2025 huiput

Vuosi 2025 on ollut henkilökohtaisesti niin poikkeuksellinen, että toista samanlaista ei voi enää tulla. Ei kaikki suinkaan pelkkää myötätuulta ole ollut, mutta en halua kuljettaa murheellisia asioita mukanani ensi vuoteen. Sen sijaan muistelen mielelläni tämän vuoden parhaita hetkiä.

 

Kalle Virtapohja: "Alexander Stubb – Matka presidentiksi".

Ammatillisesti – tietokirjailijana – tärkeintä olivat onnistumiset kirjarintamalla. Julkaisin kolme hyvin erilaista teosta, joista kolmanteen painokseen edennyt Alexander Stubb – Matka presidentiksi ylitti kaikki odotukseni. Saan kiittää prosessiin merkittävällä tavalla mukaan tulleita Unto Hämäläistä ja Iina Åmania siitä, että lopputulos oli niin onnistunut. 

Tietysti kaikki haastateltavat, jotka kertoivat tasavallan presidentistä, ansaitsevat lämpimät kiitokset. Kirjalle oli selvä tilaus. Lukijat ovat kiitelleet. Parhaan palautteen sain 95-vuotiaalta Kyllikiltä, joka kertoi pitäneensä teoksesta niin paljon, että hän aikoi lukea sen pian uudelleen.

Toinen opukseni kertoi Paavo Nurmen ihmeellisen vuonna 1925 Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen kilpailukiertueen taustat ja tapahtumat amerikkalaisesta näkökulmasta. Päälähteenä olivat amerikkalaiset ja kanadalaiset sanomalehdet. Sen vuoksi kirjoitinkin pehmeäkantisen kirjan englanniksi: Phantom Finn: The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars. Kirjan kannen suunnitteli visuaalinen virtuoosi Mikael Manninen.

Tässä Phantom Finn -kirjaprojektissa oli jälleen kerran nautinto tehdä hyvää yhteistyötä Jari Salosen kanssa. Teimme jopa markkinointimatkan Yhdysvaltoihin.

Salonen on järjestänyt Paavo Nurmi Gamesia neljällä vuosikymmenellä. Miettikääpä, kuinka monet yleisurheilijasukupolvet ovat päässeet kisaamaan Salosen järjestämissä kilpailuissa Turun tunnelmallisessa Urheilupuistossa!

 

Kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen vei minut viime vuonna lapsuuden maisemiinsa Putikon kylään, joka kuuluu nykyisin Savonlinnaan. Vierailu antoi sysäyksen sympaattiseen pikkukirjaan Putikko: Kohtaamisia pienessä savolaiskylässä. Teoksen kepeästä ja silti informatiivisestä taitosta vastaa Jussi Jäppinen. Kirjaa myy Putikon vanhan rautatieaseman saviseppä Hannu Sairanen.

Tässä postauksen lopussa seuraava listaus vuoden 2025 huippuhetkistäni (top-3) on tietysti hyvin subjektiivinen. Aloitan arkistoista, sillä vapaana tietokirjailijana ne ovat työmaitani. Esimerkiksi Merkin tutkija Janne Ridanpää on auttanut minua jo monissa projekteissa. Hyvä yhteistyö jatkuu varmasti ensi vuonna.

Listausten tekeminen oli piristävää, eikä niitä pidä ottaa liian kurttuotsaisesti. Oli vain virkistävää käyttää muutama hetki miettien päättymässä olevaa kalenterivuotta 2025. Tee itsellesi omat listasi!

 

Listaaminen ei ollut minulle vain viihdettä. Pysäyttävintä oli katsoa ensi vuoden 2026 kalenteria ja vihoviimeiseksi kirjasinkin aikaani vaativia käynnissä olevia suuria projekteja… huh, kiireinen vuosi tiedossa! Onneksi päivä pitenee nyt koko ajan.

Rotarytoiminta saa nyt isomman roolin elämässäni. Minulla on työn alla Helsingin Rotaryklubin 100-vuotishistoria. Se on ensimmäinen yhtenäinen historiateos Rotaryn Suomeen tulosta ja kasvusta kerrottuna Suomen vanhimman rotaryklubin jäsenten näkökulmasta. Kerron samalla, kuinka rotarytoiminta levisi Helsingin Rotaryklubin kautta Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

Rotareiden rooli Yhdistyneiden Kansakuntien syntyhistoriassa on ollut mielenkiintoista selvittää. Rotary International julkaisi vuonna 1945 kirjasen nimeltä From Here On. Se sisälsi YK:n peruskirjan selityksineen ja auttoi rotary-yhteisöä sekä samalla suurta yleisöä ymmärtämään uutta kansainvälistä järjestöä, sen perustamista ja yhteisiä toimenpiteitä rauhan edistämiseksi. Suomessa tunnemme tätä vaihetta vain vähän, koska meitä ei hyväksytty YK:n jäseneksi ennen Stalinin kuolemaa vuonna 1953. Seuraavana vuonna eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholm toi Neuvostoliitosta hämmästyttävän viestin, että Suomen kyllä kuuluisi olla mukana YK:ssa. Sen jälkeen Suomi hyväksyttiin jäseneksi ilman kitkaa vuonna 1955.

 

From Here On, uusittu painos vuodelta 1947.

 

Odotan mielenkiinnolla, millaisen kirjan Gunilla Carlander-Reuterfelt kirjoittaa parlamentaarikkojen kansainvälisistä suhteista. Ainakin hänen Historisk Tidskrift för Finland -lehteen kirjoittamansa artikkeli, joka käsittelee lähinnä toista maailmansotaa edeltävää aikaa, lupaa paljon. Käytännössä koko tämän ajan Parlamenttien välisen liiton (IPU) Suomen ryhmän puheenjohtajana toimi Edistyspuolueen Oskari Mantere, pääministeri ym. ym., joka kuului 1930-luvulla Helsingin Rotaryklubiin. Toinen johtava poliitikko, joka on paikallaan mainita Helsingin Rotaryklubin merkkihenkilöiden listalla, on pääjohtaja Risto Ryti, Edistyspuolueen presidenttiehdokas vuonna 1925. Kumpikaan heistä ei kohonnut rotareina avainasemiin, mutta rotarytoiminta sai heidän kauttaan arvokasta tukea ja uskottavuutta.

Samalla kun kirjoitan historiaa, valmistaudun toimimaan Helsingin Rotaryklubin juhlavuoden presidenttinä. Presidenttikauteni alkaa kesällä. Se on arvokas ja ainutlaatuinen kaksoisrooli, jossa saan antaa kokemukseni arvostetun palveluorganisaation käyttöön. 

Vuosi 2026 on myös Turun Urheiluliiton 125-vuotisjuhlavuosi. Sen yksi merkittävistä tapahtumista on historiateoksen julkistaminen viimeisten 25 vuoden ajalta. Olen työstänyt tätä jo parin vuoden ajan, ja samalla olen päässyt näkemään, miten esimerkillisesti Paavo Nurmen entistä seuraa nykyisin johdetaan. Siitä kertovat muun muassa seuran saamat monet kollektiiviset palkinnot. Ja ehkä vielä enemmän todistavat johtaviin valtakunnallisiin urheilujohtajatehtäviin edenneet urheiluliittolaiset. Yksi heistä on Suomen Voimisteluliiton puheenjohtaja Mira Keränen, joka vaikuttaa myös Suomen olympiakomitean hallituksessa, peräti varapuheenjohtajana. Olemme tulleet vain lyhyen matkaa luolamiesten ajasta. Sen vuoksi monelle vanhemmalle urheilumiehelle voi olla vaikea sulattaa, että nuori, vastuuntuntoinen nainen voi toimia johtavassa asemassa siinä kuin iäkkäämpi mies.

Muista projekteistani en sano nyt vielä mitään. Kaikenlaista jännää on muhimassa. Aika näyttää.

Toivotan kaikille Aamulenkki-blogin lukijoille hyvää uutta vuotta 2026!

 

Arkistot, top-3

1)        Helsingin kaupunginarkisto

2)        Merkin eli Päivälehden arkisto

3)        Kansallisarkisto

 

Kirjat 2025, top-3

1)        Maria Jokela & Joonas Vanhala (toim.), Gaius Julius Caesar: Rooman diktaattorin monet kasvot. Gaudeamus 2025.

2)        Neil Hardwick, Poistetut kohtaukset. Muistelmat. WSOY 2025.

3)        Jussi Niinistö, Vienan veritie. Kuisman retkikunta Vienan Karjalassa. Docendo 2025.

 

Vakoilukirjat, top-3

1)        Erkki Hujanen & Kari Junkkala, Suuri suomalainen vakoilutapaus. Docendo 2025.

2)        Pekka Niiranen, Ohrana Kekkonen. UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919–1927. SKS 2025.

3)        Martti Backman, Stalinin vakoojatar Suomessa. Tapaus Jartseva. Docendo 2025.

 

Muumikirjat, top-3

1)        Tuula Karjalainen, Tove Jansson ja maailman lapset. Tammi 2025.

2)        Sophia Jansson, Kolme saarta. Isä, äiti ja minä. Siltala 2025.

3)        Stockmannin joulusatuikkunan Muumilaakson yksinäinen Mörkö.

 

Kirjamessut, top-3

1)        Keravan kirjamessut

2)        Koskin kirjamessut

3)        Helsingin kirjamessut

 

Urheilu, top-3

1)        Paavo Nurmi Games

2)        Liikuntaneuvos Tuomo Jantusen Sisu-grip-sauvakävelykampanja

3)        Alisa Vainio, kolme huippumaratonia kolmessa kuukaudessa

 

Musiikkielämykset, top-3

1)        Ralf Gothóni, kirkkokonsertti Savonlinnan tuomiokirkossa

2)        Jemena Anttila, kannel, P. E. Svinhufvudin muistosäätiön vuosijuhlassa Ostrobotnian juhlasalissa

3)        Vöyriläisen Kaj-yhtyeen hauska esitys Ruotsin Euroviisuedustajana

 

Teatterielämykset, top-3

1)        Kirjailija Dan Brown, Kansallisteatteri

2)        Isoviha-ooppera, Ilmajoen Musiikkijuhlat

3)        Täällä Pohjantähden alla, Kansallisteatteri

 

100-vuotisjuhlavuodet, top-3

1)        Paavo Nurmen Amerikan-kiertue

2)        Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelut

3)        Reidar Särestöniemi

 

Kylät, top-3

1)        Putikko

2)        Stubb

3)        Kerava

 

Yhdysvaltain osavaltiot, top-3

1)        Minnesota

2)        Michigan

3)        Wisconsin

 

Brändit, top-3

1)        Muumit

2)        Marimekko

3)        Paavo Nurmi

 

Suurlähettiläät, top-3

1)        Kirsti Narinen

2)        Leena-Kaisa Mikkola

3)        Pekka Huhtaniemi

 

Jatkuvat projektit , top-3

1)        Helsingin Rotaryklubin historia

2)        Helsingin Rotaryklubin 100-vuotisjuhlavuosi 2026

3)        Turun Urheiluliiton 125-vuotishistoria

 

Aamulenkki nro 323 Kolmen kirjan vuosi

Kuka mahtoi ensimmäiseksi todeta, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla? Se on hyvin kiteytetty. Olen yrittänyt noudattaa sitä ohjetta parhaani mukaan.

Anno Domini 2025 on ollut minulle kolmen kirjan vuosi. Ei sentään ennätys, sillä viime vuonna ylsin neljään kirjaan. Mutta kyllä kolme on ihan hyvä luku tässä Stubbin tasavallassa.

 

Toimittaja Unto Hämäläinen haastatteli, kun pääsin
ensimmäisen kerran Akateemisen Kohtaamispaikalle.

 

Tärkein kirjani on Alexander Stubb – Matka presidentiksi. Olen saanut siitä erittäin hyvää palautetta. Jopa Historian Ystäväin Liitto kutsui minut yllättäen vuosikokousesitelmänsä pitäjäksi kirjan pohjalta ja sen jälkeen minulta pyydettiin samasta aiheesta blogiteksti Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton blogiin.

Opus herätti muutenkin kiinnostusta. Olin toimittaja Linda Pelkosen vieraana Ylen Politiikkaradiossa sekä pääsin Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalle ja Helsingin kirjamessuille kirjailijahaastatteluun. Sekin lämmittää, että kirjasta on otettu jo kolme painosta!

Osittain saan varmaan kiittää kirjan hyvästä myynnistä Hufvudstadsbladetiin kriittisen arvion kirjoittanutta Henrika Backlundia (Hbl 25.8.2025). Hän jaksoi urakoida kirjani kannesta kanteen vaikkei selvästikään pitänyt siitä, että olin kirjoittanut presidentistä.

 

Kalle Virtapohja: Putikko: Kohtaamisia pienessä savolaiskylässä (2025)

 

Tuorein kirjani on nimeltään Putikko: Kohtaamisia pienessä savolaiskylässä. Kauko Sorjosen säätiö otti siitä vain pienen painoksen, joten se jäänee vain kuriositeetiksi tämän sinänsä hienon kirjallisuusvuoden sadossa. En usko, että Putikko-kirjani herättää kriitikoiden intohimoja, vaikka eihän savolaisista koskaan tiedä.

Kirjan on taittanut herkullisella tavalla arkkitehtuuriin ja kulttuuriympäristöihin erikoistunut graafinen suunnittelija Jussi Jäppinen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen saanut tehdä yhteistyötä tämän jyväskyläläisen mestarin kanssa.

Putikko on jyväskyläläisen kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen lapsuuden maisemaa. Tehdessäni taustatutkimusta kirjaa varten hämmästyin, miten syvälle Suomeen Viipurin vaikutus aikanaan ulottui. Kun Putikkoon pystytettiin noin 250 vuotta sitten ensimmäiset teollisuuslaitokset, asialla olivat viipurilaiset kauppiaat. He löysivät sahatavaralle uusia markkinoita Yhdysvaltain vapaussodan seurauksena.

Sama sota toi Yhdysvaltain tulevan presidentin John Quincy Adamsin Suomeen. Vaikka hän ei aivan Putikossa asti käynytkään, tuntui merkitykselliseltä kertoa hänen vierailustaan, sillä hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka tunsi Suomen oloja. Tulevan presidentin jäljille minut ohjasi Kansallisarkiston entinen pääjohtaja Jussi Nuorteva. Tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä, kun Quincy Adams aloitti kautensa Yhdysvaltain presidenttinä.

Putikon elämä oli vilkkaimmillaan viime vuosisadan alkupuolella. Kun oli sahaa, satamaa ja rautatieasema, kylä kehittyi elinvoimaiseksi. Keskustassa oli kolme kauppaa sekä suojeluskuntatalo ja työväentalo melkein vierekkäisillä tonteilla. 

Se on edelleen idyllisen kaunista seutua, joka kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin. Tämän syksyn aikana olen oppinut, kuinka hämmästyttävän monella ihmisellä on lämpimiä muistoja Putikosta. Rakkaita sielunmaisemia, olivat ne sitten omia, omien vanhempien tai isovanhempien kokemuksista versovia.

Ihminen ja luonto kohtaavat Putikossa kauniilla tavalla.

Jos joku haluaa hankkia Putikko-kirjan, kannattaa poiketa vanhalle rautatieasemalle, missä Saviseppä eli Hannu Sairanen tietää kaikki kylän asiat ja myy siinä ohessa kauniita savikuppeja ja hyvää kirjallisuutta.

 

Signeerattua Phantom Finn -kirjaa löytyy Hancockin (Michigan)
 amerikansuomalaisesta kirjakaupasta, North Wind Books.

 

Aloitin tämän kirjavuoden englanninkielisellä Paavo Nurmi -kirjalla Phantom Finn: The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars, josta jopa hyperkriittinen tohtori Erkki Vettenniemi onnistui muodostamaan ikään kuin myönteisen ajatuksen Liikunta & Tiede -lehden (4/2025) kritiikissään.

Perusteellisesti juoksuhistoriaan perehtyneen tohtori Vettenniemen kritiikeistä kannatta aina etsiä kirjallisella merellä piileviä karikoita. On syytä olla valppaana, sillä se karikko on aina siellä, vaikka siitä vain pieni huippu vilahtaisi rantavesillä navigoijan kiikariin.

Ja merellä on tietysti aina terveellistä pysyä valppaana. Siinä samalla oppii. Varovaisimmat kyllä kiertävät karikot kaukaa.

Olen siinä käsityksessä, että kirjaa tullaan ensi vuoden puolella käsittelemään myös joissakin kansainvälisissä julkaisuissa. Liitän tämän postauksen loppuun lisätietoja sikäli mikäli näin tapahtuisi, oli kritiikin sävy mikä hyvänsä.

Kirjan onnistunut kansi on Mikael Mannisen käsialaa. Minulla on ollut ilo oppia luottamaan hänen visuaaliseen lahjakkuuteensa jo useissa yhteisissä projekteissamme.

 

Aikansa supertähdet Douglas Fairbanks ja
Paavo Nurmi Filmiaitan (9/1925) kannessa.

 

Emme Suomessa aivan ymmärrä, kuinka suuresti Paavo Nurmi kiinnostaa amerikansuomalaisia. Paavossa ruumiillistuivat 1920-luvun kehityshalu, modernismi ja tähtikultti. Paavo tehtaili juoksuradalla ennätyksiä siinä missä tehtaissa murskattiin tuotantoennätyksiä.

Jopa Hollywood kiinnostui Paavosta. Epäilevät tuomaat sanovat tähän, että miten ihmeessä Paavo muka olisi pärjännyt siellä, kun hän ei osannut englantia. No mikä ettei, se oli mykkäfilmin kultakautta.

Kun Unkariin kuuluneessa pienessä Szabadfalvan kylässä syntynyt Pariisin olympiakisojen uintisankari Johnny Weissmuller sitten siirtyi elokuvauralle 1930-luvun alussa, hänet muistetaan parhaiten repliikistään ”Me Tarzan – You Jane”. Sen Paavokin olisi klaarannut.

Aamulenkki nro 322 Henrik Talan kirjoittama kenraali Aimo Pajusen elämäkerta sai arvokkaan tunnustuksen

Presidentti Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiö sr.  luovutti filosofian tohtori Henrik Talalle perjantaina 28.11. arvokkaan UKK-palkinnon teoksesta Aimo Pajunen – Kylmän sodan kenraali (Siltala 2024).

UKK-palkinto 2025: Filosofian tohtori Henrik Tala

 

Kustantaja Aleksi Siltala (vas.), filosofian tohtori Henrik Tala, suurlähettiläs Klaus Korhonen ja suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi UKK-palkinnon luovutustilaisuudessa.

 

Siltalan kustantama teos käy ansiokkaasti läpi kenraali Aimo Pajusen elämänvaiheet ja keskittyy sitten kaikkein oleellisimpiin asioihin hänen työurallaan. Pajunen osallistui kylmän sodan aikana mm. suhteiden rakentamiseen Yhdysvaltoihin. Hänellä oli merkittävä rooli Helsingissä järjestetyissä Strategisten aseiden rajoittamiseen tähtäävissä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisissä SALT-neuvotteluissa 1960-luvun lopulla.

Hän oli  puolustusministeriön kansliapäällikkönä taitavana neuvottelijana keskeisessä roolissa, kun Suomeen päätettiin hankkia Hawk-harjoitushävittäjät Isosta-Britanniasta ja myöhemmin yhdysvaltalaiset Hornet-hävittäjät. Lisäksi hän oli hereillä, kun Saksasta, entisen DDR:n jäljiltä, vapautui suuret määrät käyttökelpoista ylijäämämateriaalia, muun muassa rynnäkkökivääreitä, Suomen budjetin kannalta järkevään hintaan.

Pajunen ei ollut aktiivisesti luotsaamassa Suomea Pohjois-Atlantin puolustusliittoon Natoon, mutta hän oli omalla urallaan jo varhaisessa vaiheessa edistänyt merkittävällä tavalla asioita, jotka tekivät liittymisen mahdolliseksi.

Kenraali Gustav Hägglund kertoi mukavia muistoja Aimo Pajusesta.

 

Henrik Talan palkitseminen järjestettiin Ulkoministeriössä presidentti Tarja Haloselle nimikoidussa kokoustilassa. Talan ja kustantaja Aleksi Siltalan lisäksi oli paikalla kutsuvieraana kenraali Gustav Hägglund, jonka uraa yhteistyö lahjakkaan Pajusen kanssa edisti merkittävällä tavalla.

Hägglund oli Sotakorkeakoulun priimus, joka pestattiin tuoreeltaan strategian opettajaksi Sotakorkeakouluun. Pian hänelle aukesi mahdollisuus lähteä täydentämään opintojaan Fort Leavenworthiin Yhdysvaltain puolustusvoimien päällystön US Army Command and General Staff Collegeen.

Hägglund muisteli Talan palkitsemistilaisuudessa, kuinka hän palasi jenkkivuoden jälkeen Sotakorkeakouluun aloittaakseen työt strategian opettajana. Siinä samassa hän sai kutsun puollustusneuvoston yleissihteerinä toimineen Aimo Pajusen puheille, joka teki yllättävän tarjouksen. Hän tarvitsi pätevän apulaisen. Hägglund piti ajatusta vaikeana, sillä hän oli sitoutunut strategian opettamiseen Sotakorkeakoulussa. Sitä suurempi oli hämmästys, kun hän sai seuraavalla viikolla siirron Pajusen alaisuuteen.

Hägglundilla kertoi värikkäitä tarinoita Pajusen arkistointitaidoista. Ne monilahjakkaalta upseerilta puuttuivat. Hägglund pääsi arkistoon, kun hän sai tehvän hankkia aineistoa ministerin puheeseen maanpulustuskurssien avajaisiin. Hägglund etsiskeli vanhoja puheita, kunnes Pajunen parin tunnin kuluttua kysyi, että missä puhe on. Hägglund hämmästyi, sillä siinä vaiheessa hän oli vasta löytänyt ”arkistosta” sellaisen puheen, jota voisi käyttää puheen laatimisessa. Pajunen odotti, että tuossa ajassa olisi jo kirjoitettu valmis puhe. Hägglund totesi, että tämä episodi kuvasi Pajusen omaa nopeutta.

Hägglundilla oli toinenkin muisto Pajusen arkistointiin liittyen. Valtionarkistonhoitaja oli tulossa tarkastamaan puolustusneuvoston arkistoa. Pajunen antoi apulaiselleen tehtäväksi arkiston järjestämisen. Mitään arkistoluetteloa ei ollut olemassa ja tarkastus oli tulossa pian. Hägglund otti käyttöön jätesäkit ja sulloi sinne valtavan määrän papereita. Jäljelle jääneet hän luokitteli jollain logiikalla ja näin syntyi tilanteen pelastanut arkistoluokittelu. Se kelpasi tarkastajalle.

Hägglund korosti, että Pajunen oli hyvä esimies, joka edisti alaisensa uraa merkittävällä tavalla. Hägglund kohosi puolustusvoimain komentajaksi, johti useita YK:n rauhanturvaoperaatioita ja toimi EU:n sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana.

Puolustusvoimain komentajana Hägglund järjesti juuri reserviin siirtyneelle Pajuselle hienon kiitoksen menneistä vuosista, kun tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ylensi ilmeisesti Alzheimerin ensioireista jo kärsineelle Pajuselle ylennyksen täyteen neljän leijonan kenraalin arvoon.

 

Kustantaja Aleksi Siltala (vas.) Henrik Tala ja suurlähettiläs Klaus Korhonen juhlatunnelmissa.

 

Presidentti Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiö perustettiin Ulkoministeriön henkilökunnan keskuudestaan keräämin varoin. Säätiö palkitsee käytännössä vuosittain suomalaisen tekijän kansainvälisiä kysymyksiä käsittelevästä kirjoituksesta tai tutkielmasta. Valinnan tekee huolellisen harkinnan perusteella säätiön hallitus, jota johtaa suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi. Kunniakirjan Talalle antoi palkitsemistilaisuutta isännöinyt suurlähettiläs Klaus Korhonen.

Palkintoraatina toimii Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön hallitus, jonka muut jäsenet puheenjohtaja Huhtaniemen lisäksi ovat suurlähettiläs Kirsti Narinen, tietokirjailija ja diplomaatti René Nyberg, poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ja osastopäällikkö Petri Hakkarainen. 

Henrik Talan palkittu teos Aimo Pajunen: Kylmän sodan kenraali (Siltala, 2024).