Aamulenkki nro 316: Arthur Lowe: Hard writing makes easy reading

Vihdoin ja viimein sain kiikariini taitavan toimittajan Arthur Lowe, joka kirjoitti Paavo Nurmesta upeat tekstit The Toronto Stariin vuonna 1925. En millään tahtonut päästä hänen jäljilleen kirjoittaessani viime vuonna kirjaa Phantom Finn: The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars (PN Turku, 2025). Käsikirjoituksen valmistuttua tarkistusvaiheeseen yritin vielä viimeiseen asti löytää merkkejä Lowesta. Laitoin jopa kysymyksiä kanadalaisiin Facebook-ryhmiin. Ja kysyin tekoälyltä. Turhaan.

Arthur Lowe – The Mississauga News 9.10.1968.

Aloin jo epäillä, että Arthur Lowe olisi salanimi tai kirjailijanimi. Nyt vihdoin, kun kirja on tänä kesänä julkaistu Suomessa ja Yhdysvalloissa, löysin vihdoin vastauksen kysymykseeni. Arthur Lowe teki toimittajan töitä ilmeisesti koko ikänsä. Hän kuoli 70-vuotiaana freelance-toimittajana 4. lokakuuta vuonna 1968. The Mississauga News julkaisi 9.10.1968 päätoimittaja Ed Belitskyn lämpimän muistokirjoituksen sen artikkelin paikalla, jota Arthur oli viimeksi ollut kirjoittamassa.

En tiedä, onko liian nostalgista sanoa, että toimittajalle ei voi olla oivallisempaa tapaa kuolla kuin kaatua työnsä ääreen. Siinä on jotain samaa kuin maamiehessä, jonka lyyhistymistä kylvöpellolle ehtoisa emäntä kauhukseen seuraa pirtin ikkunasta. Sinne meni, saappaat jalassa.

Elämä katkeaa useimmiten liian aikaisin. Aina jotain jää kesken. Vaikka saisi elää vaikka 70-vuotiaaksi, tuntuisi jotenkin arvokkaalta, jos viimeisen kutsun tullessa viimeinen juttu jäisi kesken. Niin kävi tälle arvoitukselliselle Artturille, jota olen yrittänyt kuukausikaupalla paikallistaa. 

Nyt tiedän hänen tarinansa. Se on jokaisen painomusteen sävyttämää lehtityötä vuosikausia tehneen vanhan, arvostetun, toimittajan tarina.

Arthur Lowe toimi käytännössä koko ikänsä toimittajana (The Toronto Star Weekly, Maclean’s ja Time) lukuun ottamatta niitä neljää vuotta, jotka hän palveli Hänen Majesteettinsa Kuninkaallisissa siirtomaajoukoissa Intiassa.

The Toronto Star kertoi, että 1920-luvun lopulla Arthur Lowe liittyi miljonääri Jack Hammellin (1876–1958) malminetsintäseurueeseen, joka suuntasi eskimoiden arktisille asuinalueille. Lowen kirjoitukset tekivät eskimoiden ankeat elinolot tunnetuiksi.

Vuonna 1961 Arthur Lowe nimitettiin Canadian-lehden päätoimittajaksi. Kyseessä oli Social Credit -puolueen äänenkannattaja. 

The Mississauga News – lehdessä päätoimittaja Ed Bellitsky (9.10.1968) kertoi Arthur Lowen olleen niitä toimittajia, jotka veivaavat tekstejään kuin pullataikinaa lukijoiden parhaaksi. Hän lähestyi kirjoittamista ammattimaisesti, kuten hänen mottonsa osoitti: ”Hard writing makes easy reading.” Sen ydinajatuksen voisi sanoa suomeksi vaikka niin, että mitä enemmän toimittaja hikoilee kirjoittaessaan, sitä enemmän lukija nauttii lukiessaan.

Belitskyn mukaan Arthur Lowe oli itse suurin kriitikkonsa. Toisinaan hän saattoi heittää roskiin sinänsä kohtuullisen artikkelinsa, jos se ei häntä lopulta miellyttänyt. 

”Despite this attitude Arthur’s work did not represent drudgery because he loved it”, Belitsky kirjoitti Arthur Lowesta. Eli ehdottomasta asenteestaan huolimatta Arthur Lowen työ ei koskaan muuttunut pakonomaiseksi raatamiseksi, koska hän rakasti kirjoittamista.

 

Arthur Lowen arvoituksen avain olisi ollut päätoimittaja Ed Belitsky. Tähän tarinaan sopii täydellisesti, että vuonna 1932 syntynyt Edward Belitsky eli pitkän elämän. Hän kuoli viime talvena, 4. maaliskuuta 2025 eli juuri niihin aikoihin, kun laitoin vielä viimeisiä kertoja hakukoneita jauhamaan löytääkseni tiedonmuruja Arthur Lowesta.

Belitsky valmistui ensin opettajaksi, mutta kymmenisen vuotta kansanvalistajana toimittuaan hän vaihtoi alaa ja ryhtyi toimittajaksi. The Mississauga News -lehden hän otti hoitoonsa vuonna 1967, joten hän ehti juuri sopivasti tutustua Arthur Lowen kanssa. Oletan, että suuri toimittajapersoona Arthur Lowe jätti suuren jäljen Ed Belitskyyn, sillä myös Ed teki ansiokkaan ja palkitun uran toimittajana ja jatkoi kirjoittamista vielä eläkevuosinaankin.

Paavo Nurmen 1925 Amerikan-kiertueesta kertovaa englanninkielistä kirjaani voi ostaa Yhdysvalloissa Finlandia Foundation Nationalin kirjakaupan North Wind Books kautta. Suomessa kirjani Phantom Finn: The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars (PN Turku 2025) löytyy esimerkiksi Turku-seuran kautta.

Aamulenkki nro 315: Hemingwayn jäljillä

Kun olen seurannut Paavo Nurmen jälkiä halki Amerikan mantereen, huomasin, että hän poikkesi pariinkin otteeseen Kanadan puolella. Yli puolen miljoonan asukkaan Toronto oli suurkaupunki, jollaisia Phantom Finn ei Suomessa ollut kokenut.

Llouyd Arnold kuvasi Ernest Hemingwayn vuonna 1939 Kenelle kellot soivat -kirjan kansipaperissa julkaistavaksi. Kirja ilmestyi seuraavana vuonna.

The Toronto Star oli kaupungin valtalehti, Joka käytti siihen aikaan myös nimeä The Toronto Daily Star. Kirjassani Phantom Finn–The Contradictory Story of Paavo Nurmi in the Land of Dollars (PN Turku, 2025) kerron myös niistä toimittajista, jotka kirjoittivat hienoja juttuja turkulaisesta ihmemiehestä. Kun Nurmi juoksi Torontossa 6. maaliskuuta 1925, The Toronto Star -lehdelle kirjoitti toimittaja nimeltä Arthur Lowe.

Mysteerinen Arthur Lowe! Miten olenkaan yrittänyt jäljittää tätä arvoituksellista senttaria. Senttari on toimittajien avustajista käyttämä slangitermi niiltä ajoilta, jolloin avustajan palkkio määräytyi juttupituuden mukaan. Toimituspäällikkö otti senttimetrimitan käteensä, ja määräsi suoraan jutun pituuden mukaan maksettavan palkkion. Se oli kaikkia avustajia kohtaan reilu palkkioperuste.

Arthur Lowe ei kylläkään ollut mikään tavanomainen senttari. Hän oli avustaja, joka kirjoitti Paavo Nurmesta korkealentoisesti: ”Paavo Nurmesta on kirjoitettu lukuisia artikkeleita konemaisena ihmeenä, tässä käsittelen Nurmea ihmisenä.”

Kun olen etsinyt Arthur Lowen jälkiä, törmäsin hykerryttävään tietoon. Ernest Hemingway, yksi maailmankirjallisuuden suurimmista nimistä, kirjoitti the Stariin avustajana, toimittajana ja ulkomaankirjeenvaihtajana 1920–1924.

Etsiessäni merkkejä Arthur Lowesta tulin tehneeksi pienen tutkimusmatkan Hemingwayn elämään 1920-luvun alussa ja ensimmäiseen avioliittoon Hadleyn kanssa. Hadley Richardsson oli kahdeksan vuotta Ernestiä vanhempi, mutta hän antoi parisuhteeseen aloittelevan kirjailijan vaatimaa tilaa. Heidän yhteiselonsa kesti vuodet 1921–1927, kunnes kirjailijan uskottomuus tuhosi liiton. Hemingway oli toisen kerran naimisissa toimittaja Pauline Pfeifferin kanssa 1927–1940. 1930-luvulla hän tutustui Espanjan sisällissodan kirjeenvaihtajana kollegaansa Martha Gellhorniin, joka oli sittemmin yksi Suomen talvisodassa kirjeenvaihtajana toimineista kansainvälisistä toimittajista. Ernest ja Martha menivät naimisiin vuoden 1940 lopulla. Liitto kesti vuoteen 1945. Hemingway oli tavannut Lontoossa 1944 Time ja Life -lehtien kirjeenvaihtajana toimineen Mary Welshin. Liiton purkauduttua Martha Gellhornin kanssa Hemingway meni naimisiin Maryn kanssa. Mary ja Ernest olivat naimisissa 1946–1961 eli siihen asti, kunnes Hemingway ampui itsensä. Tuntuu oudolta kirjoittaa, että ampui itsensä rakkaalla haulikollaan. Niin kuitenkin tapahtui.

 

Toronto Stariin Hemingway kirjoitti kaikkiaan 174 artikkelia tai tekstiä. Elokuussa 1922 hän lähetti Starillekuvauksen lentomatkasta Pariisista Strasburgiin. Tavallisesti matka kesti junalla yli kymmenen tuntia, lentäen pääsi kahdessa tunnissa. Kertomuksessa Hemingway mainitsi, kuinka he ylittivät vuoden 1918 rintamalinjan. Samalla hän pääsi rakentaamaan lehden lukijoille mielikuvaa urhoollisesta sotasankarista, joka palasi vanhoihin tuttuihin maisemiin. (The Toronto Star, 9.8.1922).

Syyskuussa ilmestyi viikkolehdessä nimeltä The Star Weekly Hemingwayn artikkeli Europan kruunupäistä. Artikkelia mainostettiin päivälehden sivuilla värikkäästi. Hemingway oli kahden Euroopassa viettämänsä vuoden aikana osallistunut kirjeenvaihtajana Genovan konferenssiin, narrannut taimenia Schwarzwaldissa, lasketellut Alpeilla, osallistunut härkätaisteluihin Espanjassa. Bulevardiranska ja armeijaitalia auttoivat häntä kaikissa tilanteissa, ja jos vastaan tuli uusia kieliä, hän oli aina valmis opettelemaan. Hän oli haastatellut artikkeliaan varten Georges Clemenceauta, Mussolinia, Lloyd Georgea ja Raymond Pointcaréa (The Toronto Star, 14.9.1922).

Starin päätoimittaja John Bone lähetti Hemingwayn ottamaan selvää Kreikan ja Turkin välisestä sodasta. Syyskuussa "Hem" lähetti raportin Konstantinopolista, jonne hän oli lähtenyt selvittämään sodan jännitteitä ja seurauksia. Britit olivat saaneet vahvistuksia ja niiden avulla Kemal Pashan kannattajien, ”Kemalistien”, uskottiin toiveikkaasti pysyvän loitolla. Ulkomaalaiset olivat kuitenkin varanneet junalippuja päästäkseen pois levottomaksi käyneestä Turkista (The Toronto Star, 30.9.1922).

Malariastaan huolimatta Hemingway sai lähetettyä tärkeät uutiset kreikkalaisten kristittyjen lohduttomasta vetäytymisestä. 

Kansojenliigan perustamisesta ja Genovan Konferenssista 1922 huolimatta Ranskan ja Saksan välille oli jäänyt avoimia kysymyksiä. Saksa ilmoitti, ettei se pystynyt maksamaan sotakorvauksia Ranskalle. Jännitys kasvoi.

Päätoimittaja John Bone lähetti Hemingwaylle Cortina d’Ampezzoon sähkeen marraskuuun lopulla 1922, että Ruhrin alueen tilanteesta tarvittiin juttusarjaa. Seuraavan vuoden alussa Ranskan ja Belgian joukot miehittivät Ruhrin alueen.

Hemingway seurasi tilannetta ja alkoi suunnitella paluuta Pariisiin ja edelleen lähtöä Saksaan. Matka toteutui ilmeisesti helmi-maaliskuussa. Hän kirjoitti Starille maalis-huhtkikuussa kymmenosaisen artikkelisarjan:

 

·      A Victory without Peace forced the French to undertake the occupation of the Ruhr. The Toronto Star 14.4.1923.

·      French Royalist party most solidly organized. The Toronto Star 18.4.1923.

·      Government pays for news in the French papers. The Toronto Star 21.4.1923.

·      Ruhr commercial war, questions of bankruptcy. The Toronto Star 25.4.1923.

·      A Brave Belgian Lady shuts up German Hater. The Toronto Star 28.4.1923.

·      Getting into Germany quite a job, nowadays. The Toronto Star 2.5.1923.

·      Quite easy to spend a Million, if in Marks. The Toronto Star 5.5.1923.

·      Amateur starvers keep out of view in Germany. The Toronto Star 9.5.1923.

·      Hate in occupied zone a real, concrete thing. The Toronto Star 12.5.1923.

·      French register speed when movies are on job. The Toronro Star 16.5.1923.

 

Syksyllä Hemingway palasi raskaana olleen vaimonsa kanssa Torontoon. Esikoispoika John ”Bumby” Hemingway syntyi lokakuussa 1923. Mutta Pariisin ilmapiirin jälkeen Toronto ei tuntunut enää samalta kuin ennen. Ja kaiken lisäksi Hemingwaylle osui pottumainen esimies Harry C. Hindmarsh. Pikkusieluisella pomolla oli kai tarkoitus ottaa turhat luulot Euroopan ihmeitä nähneeltä toimittajalta.

Toisin kävi. Hem jätti eroilmoituksensa päätoimittaja John Bonelle, joka tuli voimaan vuoden 1924 alussa. Hemingwayt suuntasivat takaisin Pariisiin.

 

Vaikka tämä selvittely ei tuonut selkoa Arthur Lowen persoonaan, sain kuitenkin Carlos Bakerin elämäkerran Ernest Hemingway (Tammi 1971) perusteella poistettua sen mahdollisuuden, että Arthur Lowe olisi ollut Hemingwayn salanimi.

Nyrkkeilyä, laskettelua, kalastusta ja härkätaisteluita harrastanut kirjailija olisi toisissa oloissa voinut kirjoittaakin Nurmesta, joka kilpaili Torontossa maaliskuussa 1925. Mutta Hemingway ei kirjoittanut. Hän oli silloin Euroopassa kehittelemässä uusia novellejaan ja romaanejaan.

P.S. Löysin (24.8.2025) vihdoin ja viimein vastauksen kysymykseeni, kuka oli Artur Lowe!