29.11.2025

Aamulenkki nro 322 Henrik Talan kirjoittama kenraali Aimo Pajusen elämäkerta sai arvokkaan tunnustuksen

Presidentti Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiö sr.  luovutti filosofian tohtori Henrik Talalle perjantaina 28.11. arvokkaan UKK-palkinnon teoksesta Aimo Pajunen – Kylmän sodan kenraali (Siltala 2024).

UKK-palkinto 2025: Filosofian tohtori Henrik Tala


 

Kustantaja Aleksi Siltala (vas.), filosofian tohtori Henrik Tala, suurlähettiläs Klaus Korhonen ja suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi UKK-palkinnon luovutustilaisuudessa.


 

Siltalan kustantama teos käy ansiokkaasti läpi kenraali Aimo Pajusen elämänvaiheet ja keskittyy sitten kaikkein oleellisimpiin asioihin hänen työurallaan. Pajunen osallistui kylmän sodan aikana mm. suhteiden rakentamiseen Yhdysvaltoihin. Hänellä oli merkittävä rooli Helsingissä järjestetyissä Strategisten aseiden rajoittamiseen tähtäävissä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisissä SALT-neuvotteluissa 1960-luvun lopulla.

Hän oli  puolustusministeriön kansliapäällikkönä taitavana neuvottelijana keskeisessä roolissa, kun Suomeen päätettiin hankkia Hawk-harjoitushävittäjät Isosta-Britanniasta ja myöhemmin yhdysvaltalaiset Hornet-hävittäjät. Lisäksi hän oli hereillä, kun Saksasta, entisen DDR:n jäljiltä, vapautui suuret määrät käyttökelpoista ylijäämämateriaalia, muun muassa rynnäkkökivääreitä, Suomen budjetin kannalta järkevään hintaan.

Pajunen ei ollut aktiivisesti luotsaamassa Suomea Pohjois-Atlantin puolustusliittoon Natoon, mutta hän oli omalla urallaan jo varhaisessa vaiheessa edistänyt merkittävällä tavalla asioita, jotka tekivät liittymisen mahdolliseksi.


Kenraali Gustav Hägglund kertoi mukavia muistoja Aimo Pajusesta.


 

Henrik Talan palkitseminen järjestettiin Ulkoministeriössä presidentti Tarja Haloselle nimikoidussa kokoustilassa. Talan ja kustantaja Aleksi Siltalan lisäksi oli paikalla kutsuvieraana kenraali Gustav Hägglund, jonka uraa yhteistyö lahjakkaan Pajusen kanssa edisti merkittävällä tavalla.

Hägglund oli Sotakorkeakoulun priimus, joka pestattiin tuoreeltaan strategian opettajaksi Sotakorkeakouluun. Pian hänelle aukesi mahdollisuus lähteä täydentämään opintojaan Fort Leavenworthiin Yhdysvaltain puolustusvoimien päällystön US Army Command and General Staff Collegeen.

Hägglund muisteli Talan palkitsemistilaisuudessa, kuinka hän palasi jenkkivuoden jälkeen Sotakorkeakouluun aloittaakseen työt strategian opettajana. Siinä samassa hän sai kutsun puollustusneuvoston yleissihteerinä toimineen Aimo Pajusen puheille, joka teki yllättävän tarjouksen. Hän tarvitsi pätevän apulaisen. Hägglund piti ajatusta vaikeana, sillä hän oli sitoutunut strategian opettamiseen Sotakorkeakoulussa. Sitä suurempi oli hämmästys, kun hän sai seuraavalla viikolla siirron Pajusen alaisuuteen.

Hägglundilla kertoi värikkäitä tarinoita Pajusen arkistointitaidoista. Ne monilahjakkaalta upseerilta puuttuivat. Hägglund pääsi arkistoon, kun hän sai tehvän hankkia aineistoa ministerin puheeseen maanpulustuskurssien avajaisiin. Hägglund etsiskeli vanhoja puheita, kunnes Pajunen parin tunnin kuluttua kysyi, että missä puhe on. Hägglund hämmästyi, sillä siinä vaiheessa hän oli vasta löytänyt ”arkistosta” sellaisen puheen, jota voisi käyttää puheen laatimisessa. Pajunen odotti, että tuossa ajassa olisi jo kirjoitettu valmis puhe. Hägglund totesi, että tämä episodi kuvasi Pajusen omaa nopeutta.

Hägglundilla oli toinenkin muisto Pajusen arkistointiin liittyen. Valtionarkistonhoitaja oli tulossa tarkastamaan puolustusneuvoston arkistoa. Pajunen antoi apulaiselleen tehtäväksi arkiston järjestämisen. Mitään arkistoluetteloa ei ollut olemassa ja tarkastus oli tulossa pian. Hägglund otti käyttöön jätesäkit ja sulloi sinne valtavan määrän papereita. Jäljelle jääneet hän luokitteli jollain logiikalla ja näin syntyi tilanteen pelastanut arkistoluokittelu. Se kelpasi tarkastajalle.

Hägglund korosti, että Pajunen oli hyvä esimies, joka edisti alaisensa uraa merkittävällä tavalla. Hägglund kohosi puolustusvoimain komentajaksi, johti useita YK:n rauhanturvaoperaatioita ja toimi EU:n sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana.

Puolustusvoimain komentajana Hägglund järjesti juuri reserviin siirtyneelle Pajuselle hienon kiitoksen menneistä vuosista, kun tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ylensi ilmeisesti Alzheimerin ensioireista jo kärsineelle Pajuselle ylennyksen täyteen neljän leijonan kenraalin arvoon.

 

Kustantaja Aleksi Siltala (vas.) Henrik Tala ja suurlähettiläs Klaus Korhonen juhlatunnelmissa.




 

Presidentti Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiö perustettiin Ulkoministeriön henkilökunnan keskuudestaan keräämin varoin. Säätiö palkitsee käytännössä vuosittain suomalaisen tekijän kansainvälisiä kysymyksiä käsittelevästä kirjoituksesta tai tutkielmasta. Valinnan tekee huolellisen harkinnan perusteella säätiön hallitus, jota johtaa suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi. Kunniakirjan Talalle antoi palkitsemistilaisuutta isännöinyt suurlähettiläs Klaus Korhonen.

Palkintoraatina toimii Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön hallitus, jonka muut jäsenet puheenjohtaja Huhtaniemen lisäksi ovat suurlähettiläs Kirsti Narinen, tietokirjailija ja diplomaatti René Nyberg, poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ja osastopäällikkö Petri Hakkarainen



Henrik Talan palkittu teos Aimo Pajunen: Kylmän sodan kenraali (Siltala, 2024).








22.11.2025

Aamulenkki nro 321 Avaimet Ukrainan sodan lopettamiseen syvällä Putinin taskussa

Presidentti Alexander Stubb oli juuri arvioinut, että Ukrainan sodassa ei edetä rauhanneuvotteluihin ennen ensi kevättä. Ja heti perään Yhdysvallat toimitti yksityiskohtaisen rauhanehdotuksen, oikeastaan -vaatimuksen, Ukrainalle. Ehdotuksessa Venäjä saisi jopa enemmän alueita Ukrainalta kuin se nyt pitää hallussaan, Ukraina menettäisi oikeutensa tehdä itsenäisiä puolustusratkaisuja ja sen armeijan puolustuskykyä rajoitettaisiin ratkaisevasti. Lisäksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO sidottaisiin sopimukseen niin, ettei se koskaan huolisi Ukrainaa jäsenekseen. 28-kohtainen ehdotus hämmentää ja loukkaa Ukrainaa sekä sen aitoja eurooppalaisia tukijoita ja liittolaisia. 

Mitä viestejä idästä tulee?


Nyt kysytään, mikä on viesti lännestä. Siis miksi Amerikka käänsi selkänsä? Kun selvästikin Venäjän sanelema ja Yhdysvaltojen kirjaama paperi toimitettiin Ukrainan presidentti Zelenskyille, tuojana ei ollut presidentti Donald Trump eikä kukaan mukaan hänen hallintonsa avainhenkilöistä. Ei siis Vance, ei Rubio, ei Hegseth, ei edes Witkoff, vaan Yhdysvaltain puolustusministeriön korkea-arvoinen virkamies, 39-vuotias Dan Driscoll. Tässä X:n postauksessa näkyy hänen tähtihetkensä: 

‼️🇺🇸🇺🇦 Footage of the meeting between #Zelenskyy and U.S. representative Daniel Driscoll. #USA #Ukraine pic.twitter.com/GG6zeNlqy6

— Maimunka News (@MaimunkaNews) November 20, 2025

>

‼️🇺🇸🇺🇦 Footage of the meeting between #Zelenskyy and U.S. representative Daniel Driscoll. #USA #Ukraine pic.twitter.com/GG6zeNlqy6

— Maimunka News (@MaimunkaNews) November 20, 2025

>Driscoll aloitti ministeriön siviilivirassa tämän vuoden alkupuolella. Hänen vastuulleen kuuluvat Yhdysvaltain maavoimien budjettiin ja kehittämiseen liittyvät asiat. Tärkeämpiin aselajeihin, ilmavoimiin ja merivoimiin, tai pienemmällä budjetilla toimivaan merijalkaväkeen, hänellä ei ole mitään sanomista.

Nyt on avainkysymys, miksi tämä nuori virkamies laitettiin viestinviejäksi. Ehkä hänen tähtensä on sillä tavalla nousussa, että hänelle haluttiin antaa mahdollisuus kerätä kannuksia Ukrainan kustannuksella? Kenties Driscollia odottavat lähiaikoina suuremmat saappaat, ja hän sai nyt tilaisuuden saada nimeä ”rauhantekijänä”.

Ukraina on Yhdysvalloille toissijainen murhe. Tärkeämpää on saada aikaan hyvät välit ja kauppa käyntiin Venäjän kanssa kuin pelastaa Ukrainan suvereniteetti. Nyt Trumpille on tarjolla nopea ohituskaista, kun Eurooppa pitää vihaa hyökkäyssotaa viimeisillä kultavarannoillaan käyvän Venäjän kanssa. Aivan kuin Trumpin hallinto olisi tajunnut, että juuri nyt on oikea hetki ryhtyä Putinin kaveriksi, ennen kuin hän putoaa valtaistuimelta tai ikkunasta. Rauhanehtoihin Trump ei ole välittänyt painaa omaa sormenjälkeään. Vaikuttaisi siltä, että Kremlistä tullutta paperia on käsitelty juuri sen verran, että kyrilliset kirjaimet on vaihdettu latinalaisiin kirjainmerkkeihin.

Sisäpolitiikka on Trumpille juuri tällä hetkellä suurempi päänsärky kuin ulkopolitiikka. Se näkyy muun muassa siinä, että Trumpia aikaisemmin fasistiksi nimitellyt New Yorkin uusi pormestari Zohran Mamdani sai viime yönä Suomen aikaa Valkoisessa talossa valtiovieraan vastaanoton. Presidentti Trump suorastaan liehitteli nuorta muslimipormestaria.

Entä mikä on Kreml-henkisen sopimuspaperin mukana tullut viesti idästä? Presidentti Vladimir Putin ei ole niin naiivi, että hän olisi missään vaiheessa kuvitellut Ukrainan ja Euroopan hyväksyvän sanelupaperia. Mutta nyt hän näkee, mikä on Zelenskyin asema Ukrainassa, mikä on Ukrainan asema Euroopassa, ja mikä on Euroopan Unionin asema G20-maiden keskuudessa.


Ukrainan sota on presidentti Vladimir Putinille loppujen lopuksi vain keino vahvistaa omaa asemaansa. Jos joku putoaisikin Kremlin tornista, viimeisenä sieltä tulee Putin. Hän on noussut jo nyt Neuvostoliiton teräsmiehen Stalinin rinnalle suurena venäläisenä johtajana. Se, että Putin on palauttanut hirmuhallitsija Stalinin ”maineen”, kertoo mikä on hänen tavoitteensa. Jälkipolvet muistakoot 1900-luvulta Stalinin ja 2000-luvulta Putinin.

Vladimir Putinin matka suureksi hallitsijaksi oli kirjattu enteellisesti jo hänen nimeensä: Put = matka, ja Vladimir tulee sanasta vlast = valta. Hän on siis hallitsijana toteuttanut omaa kohtaloaan, ja Ukrainan sota on hänelle vain kohtalon sanelema tehtävä, jonka omat ortodoksipapit ovat vielä siunanneet.

Jännityksellä jäämme seuraamaan, miten Ukrainan tilanne kehittyy. Stubbin arvio saattaa aivan hyvin pitää paikkansa. Zelenskyin torstaina saamasta paperista on vielä pitkä matka siihen, että Zelenskyi ja Putin tapaavat toisensa silmästä silmään ja voivat lyödä kättä päälle.

Avaimet rauhan solmimiseen ovat kaiken aikaa idässä. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin taannoin tokaisi, rauha voidaan saavuttaa, jos Venäjän joukot lähtevät Ukrainasta.

(Alkuperäinen kirjoitus aamulla 22.11.2025)

 

P. S. 

Lue kirjastani Alexander Stubb – Matka presidentiksi (Readme 2025), miten Stubb toimi ulkoministerinä ja Etyjin puheenjohtajana vuonna 2008, jotta Georgian sota saatiin tyrehtymään alkuunsa.


P.S. 2

Lisäsin 23.11.2025 linkin Zelenskyin ja Driscollin tapaamiseen ja korjasin Mamdanin nimen ja lisäsin tähän loppuun Euroopan johtajien Johannesburgissa G20-maiden kokouksen tauolla lauantaina iltapäivällä (22.11.2025) pitämässä hätäkokouksessa antaman historiallisen lausunnon: