Teknisiä haasteita ja urheilun vaaroja

Pyydän anteeksi jos olen aiheuttanut hämmennystä lukijoilleni. Blogikirjoituksessani "Vaarallisimmat urheilulajit", jossa pyysin kertomaan, mikä on lukijan vaarallisimmaksi kokema urheilulaji, oli joku tekninen "bugi". En ymmärrä sitä, mutta yritän nyt laittaa lomakkeen uudelleen.

Kuvaan kuitenkin ensin ongelmaa, jos joku olisi törmännyt samanlaiseen kiusaan aikaisemmin. Tämä on siis Bloggerilla tehty blogi. Liitin siihen Google Formsilla tehdyn kyselylomakkeen (kaksi kysymystä, monivalintakysymys ja toinen arvottamiskysymys (asteikko 1-10). Tein itse kokeiluvastauksen. Näytti toimivan. Sain kolme muutakin vastausta (en tiedä keneltä). Sen jälkeen alkoivat ongelmat. En nimittäin päässyt itse enää vastauksiin, vaan siinä kohdassa, missä lomakkeen piti olla, oli nyt teksti, joka ilmoitti minulle "Olet jo vastannut tähän". (Olin määrittänyt, että kukin saa vastata vain kerran.) Samaan aikaan lomake katosi muiden silmistä! Tarkistin useammaltakin ystävältä, näkevätkö he blogissani lomakkeen ja voisivatko vastata. Tulos: Lomake ei ollut enää näkyvissä, vaan sen paikalla oli vain tyhjä tila.

Kokeilen siis vielä kerran Google Formsilla tehtävää kyselylomaketta. 

Vaaran kokemus on yksi urheilun viehätystä ja kiehtovuutta lisäävä tekijä. Uskoisin, että mitä vaarallisemmaksi laji yleisesti koetaan, sitä suurempia sankareita lajissa voi syntyä.

Painia ei varmaankaan yleisemmin pidetä vaarallisimpien lajien joukkoon kuuluvana lajina. Edelle kiilaavat arvaukseni mukaan esimerkiksi nyrkkeily ja moottoriurheilu.

Entäpä mäkihyppy? Suomen urheilun Hall of Fame -galleriaan kuuluva Tauno Luiro oli 1950-luvun alussa sensaatiomainen mäkimies hypättyään maailmanennätyksen 139 metriä. Nyt venytetään yli sata metriä pidempiä leiskauksia!

Ajattelin uteliaisuudesta selvittää vähän laajemmin, miten ihmiset kokevat urheilulajien vaarallisuuden. Olisi hienoa, jos viitsit vastata nimettömästi oheisiin kysymyksiin. Kirjoitan sitten Mäkiviikon aikana vastausten pohjalta lisää juttua vaarallisista urheilulajeista – enkä siis halua mitenkään erityisesti painottaa mäkihypyn vaarallisuutta tai johdatella vastauksia! 

Tässä pitäisi nyt näkyä Google Formsilla tehty uusi kysely:

Vaarallisimmat urheilulajit

Kirjoitin Urheilutoimittajain Liiton blogissani erikoisesta tapauksesta, joka tapahtui sata vuotta sitten Venäjän mestaruuspaineissa. Elettiin vuotta 1913. Oulun ja Vaasan suunnalla vaikuttanut painija Viktor Salovaara otteli Venäjän lupaavinta painijaa G. Rudnevia vastaan. Salovaara pääsi taakse ja puristi venäläisen kohtalokkaaseen kokonelson-otteeseen.

Salovaara selätti vastustajansa, joka ei kunnolla enää päässyt maasta ylös. Sairaalassa venäläinen kuoli.

Tämä tapaus saattoi olla täydellinen vahinko. Mutta seuraavana vuonna suomalaisia painijoita ei kuitenkaan päästetty Venäjän mestaruuskisoihin. Ivar Böhlingille perusteltiin, että koska suomalaiset eivät olympiakisoissakaan urheile Venäjän joukkueessa, eipä sitten tarvitse osallistua Venäjän mestaruuskisoihinkaan.

Eli venäläistämispolitiikka tuli myös urheiluun ja oli ainakin julkilausuttu syy suomalaispainijoiden porttikieltoon. Mutta saattoi Salovaaran kovilla otteillakin olla oma osuutensa asiassa.

Vaaran kokemus on yksi urheilun viehätystä ja kiehtovuutta lisäävä tekijä. Uskoisin, että mitä vaarallisemmaksi laji yleisesti koetaan, sitä suurempia sankareita lajissa voi syntyä.

Painia ei varmaankaan yleisemmin pidetä vaarallisimpien lajien joukkoon kuuluvana lajina. Edelle kiilaavat arvaukseni mukaan esimerkiksi nyrkkeily ja moottoriurheilu.

Entäpä mäkihyppy? Suomen urheilun Hall of Fame -galleriaan kuuluva Tauno Luiro oli 1950-luvun alussa sensaatiomainen mäkimies hypättyään maailmanennätyksen 139 metriä. Nyt venytetään yli sata metriä pidempiä leiskauksia!

Olen saanut seurata Planican lentomäessä aivan hyppyrin nokan vieressä, kuinka miehet tulevat alas rännistä yli sata kilometriä tunnissa, ja ponnistavat hyppyrin nokalla eteenpäin liitääkseen yli 200 metriä ilmassa!

En ajattele olevani mikään erityinen jänishousu, mutta kyllä minulta jäisi ponnistus siinä kohtaa aika veteläksi!

Olen saanut istua myös rallin moninkertaisen Suomen mestarin ja Le Mansin 24 tunnin ajojen voittajan Simo Lampisen vieressä pelkääjän paikalla metsäisellä pikataipaleella. Joku voisi kirjoittaa sitaateissakin "pelkääjän paikalla". Minä en.

Ajattelin uteliaisuudesta selvittää vähän laajemmin, miten ihmiset kokevat urheilulajien vaarallisuuden. Olisi hienoa, jos viitsit vastata nimettömästi oheisiin kysymyksiin. Kirjoitan sitten Mäkiviikon aikana vastausten pohjalta lisää juttua vaarallisista urheilulajeista – enkä siis halua mitenkään erityisesti painottaa mäkihypyn vaarallisuutta tai johdatella vastauksia!