Minna Nikkanen innostaa seiväshyppääjiä uusiin korkeuksiin

Kalevan kisojen jälkeen on hyvä tehdä pientä väliarviota suomalaisesta yleisurheilusta ja erityisesti muotilajista naisten seiväshypystä. Keihäänheitto täyttää lehtien palstat, tavallaan ymmärrettävästi, mutta samalla jää varjoon monia muita mielenkiintoisia asioita.

Kirjoitin jo alkukesästä naisten seiväshyppääjien huimasta kehityksestä. Sitä kannattaa katsoa vielä vähän tarkemmin.

Minna Nikkanen, 27, paransi Porissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön silmien alla Suomen ennätystä lukemiin 456. Se oli Nikkaselta jo toinen SE-parannus tänä kesänä.

Minna Nikkanen SE 456!!! #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/dEnLRzzfV0

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Wilma Murto (420) ja Elina Lampela (416) ovat kumpikin vuorollaan parannelleet 17-vuotiaiden Suomen ennätystä. Minna Nikkanen hyppäsi samanikäisenä 412 vuonna 2005.

Huomionarvoista ei ole vain SE-tulosten kehittyminen, vaan koko lajin tason nousu. Esimerkiksi Kalevan kisoissa hopealle hyppäsi Aino Siitonen ennätyksellään 425.

Aino Siitonen ennätys 425 kolmannella #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/RpTBbSBbAd

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 2, 2015

Viiden viimeisen vuoden aikana kymmenen parhaan keskiarvo on joka vuosi noussut korkeammalle, ja tällä kaudella se on ensimmäisen kerran yli neljä metriä (407,2).

Nuorin hyppääjä kymmenen parhaan joukossa on 15-vuotias Saga Andersson, joka on ylittänyt komeasti 395. Saga syntyi maaliskuussa 2000. Minna Nikkanen oli hypännyt vähän aikaisemmin samana talvena hallissa 265. Kesällä hän hyppäsi ensimmäisen kerran yli kolme metriä ja teki 12-vuotiaiden Suomen ennätyksen 306.

Minna Nikkasesta onkin tullut vuosien varrella lähes synonyymi naisten seiväshypylle Suomessa. Hän oli ensimmäisen kerran Suomen tilastoykkönen jo vuonna 2004 tuloksella 402. Sen jälkeen joku muu on onnistunut vain kerran nappaamaan tilaston kärkipaikan Minnalta. Tämä ”työtapaturma” tapahtui vuonna 2008, kun Vanessa Vandy (431) hyppäsi sentin enemmän kuin Nikkanen.

Yksi jännittävä seuraamisen kohde liittyy siihen, kuinka moni suomalaishyppääjä on kauden päätteeksi neljän metrin kerhossa. Toistaiseksi viisi naista on hypännyt tällä kaudella yli neljä metriä. Ennätys on viime kaudelta, jolloin kuusi naista ylitti 400 tai enemmän.

	2011	2012	2013	2014	2015
1	430	440	450	452	456
2	400	395	405	415	425
3	385	390	405	410	425
4	380	385	402	410	420
5	375	376	401	405	416
6	373	375	390	400	395
7	355	375	380	380	390
8	355	370	380	380	390
9	352	370	375	370	380
10	352	370	370	365	375
	375,7	384,6	395,8	398,7	407,2

Kristiina Mäkelän tuskainen valinta

Kropan kuuntelu. Tai sietämätön kipu. Tai molemmat. Näitä tulin miettineeksi lauantaina, kun katselin televisiosta Kalevan kisoja. Kristiina Mäkelä hyppäsi kolme kertaa, 13,37, 13,84 ja 13,57. Sen jälkeen hän jätti kolme viimeistä hyppyä käyttämättä, sillä Mäkelän kolmannelle mestaruudelle ei näkynyt uhkaajaa. Haastajista vain Essi Lindgren (13,09) pääsi yli 13 metriä. 

Kristiina Mäkelä

Tietenkin on kolmaskin vaihtoehto kropan kuuntelun ja sietämättömän kivun lisäksi. Se kolmas vaihtoehto on järki. Järki voi sanoa, että ei kannata hypätä pelkästä hyppäämisen ilosta vastatuulessa enempää, kun lähimpään uhkaajaan on eroa 75 senttiä.

22-vuotias Kristiina Mäkelä on noussut suomalaisessa yleisurheilussa yhdeksi harvoista kansainvälisistä tähdistä. Tähtiluokituksen hän sai hypättyään viime talvena hallissa Suomen ennätyksen kansainvälisille mitoille 14,20. EM-hallikisoissa hän hyppäsi karsinnassa 14,06 ja sijoittui loppukilpailussa kahdeksanneksi tuloksella 13,66. Loppukilpailussa hän sai vain kaksi mitattua tulosta.

Kesäkuussa Orimattilan Jymyä edustava Mäkelä loikki Lahdessa ulkorataennätyksensä 14,06.

Tuloskuntoa löytyy siis sinne 14 metriin, joka vastaa karkeasti miesten 17 metrin tasoa. Kansallisella kärkitasolla liikutaan silloin, kun nainen hyppää 13 metriä ja mies 16 metriä, kuten esimerkiksi Lappeenrannan Urheilumiesten 19-vuotias Simo Lipsanen. Nuorukainen loikki Tsheboksaryn Eurooppa Cupissa juhannuksena myötätuulen avittamana 16,62. Lauantaina hänen ”hop, step and jump” kantoivat karsinnassa tasan 16 metriä. Sunnuntaina Lipsanen hamuaa ensimmäistä voittoaan Kalevan kisoissa.

Miesten Suomen ennätys on Pertti Pousin 17,00 Kuortaneen juhannuskisoista vuodelta 1968. Johan Meriluoto onnistui Turun Kalevan kisoissa 2001 venyttämään loikkansa peräti 17,04:ään, mutta myötätuulta oli silloin harmittavasti liikaa. Kaikkiaan kymmenen  kertaa Kalevan kisoissa voittanut Meriluoto oli Edmontonin MM-kisoissa 2001 kymmenes.

MM-Edmontonissa Meriluoto hyppäsi karsinnassa sen kauden parhaansa 16,76, mutta loppukilpailussa tulokseksi tuli 16,54.

Tästä tullaankin kolmiloikan neljänteen ”ulottuvuuteen” kropan kuuntelun, kivun sietämisen ja järjen käyttämisen lisäksi. Se on palautuminen. Kolmiloikkaajan jänteet, rustot ja lihakset vaativat maksimisuoritusten jälkeen paljon enemmän huoltamista ja palautumisaikaa kuin 100 metriä, kuulantyönnön tai pituushypyn lajikseen valinneella urheilijalla.

Tämä kaikki liittyy Kristiina Mäkelään ja hänen lajivalintaansa. Hänen on vaikea vakuuttaa yleisöä ja mediaa jokaisessa kilpailussa omista taidoistaan, koska kolmiloikkaajan pääsy tuloskuntoon, ja etenkin tuloskunnon muuttaminen hiekkakasassa huipputulokseksi, on poikkeuksellisen herkkää ja lisäksi äärimmäisen altista olosuhteiden vaikutuksille. Olisipa 20 asteen lämpö ja 1,5 metrin myötätuuli, niin 14 metriä olisi Mäkelälle ”jokapäiväistä leipää”. Jos katsomossa istutaan talvitakeissa ja hyppyjä tehdään vastatuuleen, ei urheilijoilla ole mahdollisuuksia loikkia ennätyksiä.

Kristiina Mäkelä on itse valinnut tuskien taipaleensa, joten ei häntä säälitellä kannata. Tähdeksi tullaan vain kärsivällisyyden, ja kärsimyksen, kautta.

Kristiina Mäkelä 3-loikassa 13,84 #kalevankisat #katsojajaa http://t.co/OOdpibiQ4U

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) August 1, 2015

Näitä polkuja pitkin The Open Championshipiin

Mikko Ilonen, 35, pelaa torstaina alkavassa The Open Championshipissä, koska hän sijoittui Euroopan kiertueen Race to Dubai –sarjassa viime kaudella 30 parhaan joukkoon. Tämä oikeuttaa tämän vuoden Openissa 6. kategorian pelipaikkaan, ”exemptioniin”. 

Kaikkiaan erilaisia exemption-kategorioita on 40. Muun muassa kaikki vuoden 2014 Ryder Cupin pelaajat ovat mukana kategorialla 15.

Ilosen kanssa samalla kategorialla Old Coursella starttaavat torstaina esimerkiksi Ruotsin Jonas Blixt ja kovat englantilaiset Tommy Fleetwood ja Ross Fisher.

Ykköskategorian pelaajia The Openissa ovat vanhat mestarit, jotka ovat alle 60-vuotiaita. Mukana on peräti 18 vanhaa mestaria, mukaan lukien vuoden 2003 superyllättäjä Ben Curtis. Viime hetkellä mukaan päässyt amerikkalainen ei ollut koskaan aikaisemmin pelannut majoreissa, mutta purjehti heti The Openin voittoon.

Curtis, 38, osallistuu nyt kolmannen kerran St Andrews´ssa pelattavaan Openiin ja tavoittelee ensimmäistä cutin läpäisyä Old Coursella. Hän on siitä erikoisessa asemassa, että hän saa osallistua tähän turnaukseen vanhana mestarina vielä vuonna 2037.

Swilcan Bridge on yksi Old Coursen ikonisista symboleista,
ja yksi maailman kuvatuimmista silloista.

Yksi pelaaja tekee poikkeuksen tämän vuoden osanottajakaartissa tähän vanhojen mestareiden yläikärajaan. Tom Watson, 65, on mukana special exemptionin turvin. Hän osallistui ensimmäisen kerran The Openiin vuonna 1975 ja voitti heti. Tänä vuonna juhlistetaan Watsonin 40-vuotista Open-historiaa ja hänet ikuistetaan tunteikkaisiin jäähyväiskuviin legendaarisella Swilcan Bridgellä.

Tässä on sellainen numerosarja, joka hakee golfin historiassa vertaistaan: 1975, 1977, 1980, 1982 ja 1983. Ne ovat Tom Watsonin voittovuodet Openissa. Yhden putin päähän jäi, että tuo numerosarja olisi jatkunut vielä 2009 Tunberryssä. Silloin 59-vuotiaasta seniorista oli tulla kaikkien aikojen vanhin major-voittaja!

Tämä Turnberryn kakkossija avaa Tom Watsonille osanotto-oikeuden The Openiin 3. kategoriassa, jonka turvin vuosien 2009–2014 Open-turnauksissa kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneet pääsevät mukaan.

Toinen kovan luokan seniori on kaksinkertainen Masters-voittaja Bernhard Langer, 57, joka saa osallistua The Openiin viime vuoden seniorien Open-voittajana. 1980-luvulla Langer oli parhaimmillaan kahdesti toisena The Open Championshipissa.

Mikko Ilonen pelaa torstain ja perjantain David Howellin ja Greg Chalmersin kanssa. Englantilainen David Howell pelaa 29. kategorian exemptionilla sijoituttuaan maaliskuussa Etelä-Afrikassa Joburg Openissa jaetulle toiselle sijalle. Myös Joburgin voittaja Andy Sullivan ja kakkossijaa Howellin kanssa jakanut Anthony Wall saivat tällä perusteella osallistumisoikeuden The Openiin.

40-vuotias Howell voitti kaksi vuotta sitten Alfred Dunhill Linksin Old Coursella ja pelaa tällä hetkellä ehkä uransa parasta golfia.

Australialainen Greg Chalmers sijoittui marraskuussa ensimmäisessä The Openin karsintaturnauksessa neljänneksi. Koska voittajalla Jordan Spiethillä oli jo Open-tiketti taskussa, Chalmers sai 27. kategorian exemptionin. Myöhemmin Chalmers voitti koko Australasian kiertueen Order of Meritin ja sai sen vuoksi myös 17. kategorian exemptionin.

Chalmers, 41, pelaa vasta kolmannen kerran Openissa. Hän läpäisi cutin molemmilla aiemmilla kerroilla, 1998 (57.) ja 2012 (T45.).

Entä kenellä osanottajista on eniten exemption-statuksia eli osanotto-oikeuksia tämän vuoden Openissa?

Saksan Martin Kaymerilla on seitsemän eri kategoriaa, joiden perusteella hän on mukana. Muun muassa 50 parhaan joukkoon sijoittuminen rankingissa (OWGR) ja 30 parhaan joukkoon sijoittuminen viime vuoden Race to Dubaissa ovat varmistaneet 30-vuotiaan Kaymerin osanoton.

The Openin historiasta voi lukea lisää keväällä ilmestyneestä kirjastani Golf – suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium). 

Viikonloppu jupiterinpunaisen Mersun ratissa

Koeajoin viime viikonloppuna Mercedes Benz CL 220 CDI A Shooting Brake -auton. Jos vertaan sitä omaan vanhaan A-mallin Mersuuni, pitäisi CLA:sta puhua pikemminkin jahtina, ohjuksena tai lentokoneena: Ajomukavuus oli huippuluokkaa.

Kelpaa hymyillä jupiterinpunaisessa Mersussa.

Vaimo sai osallistua jonkun verran viikonlopun suunnitteluun, joten aloitimme Sara Hildénin taidemuseosta Tampereelta. Taas kerran Iina osui oikeaan, sillä Erwin Wurmin humoristisia teoksia oli hauska katsella.

Iina matkalla Sara Hildénin taidemuseoon.

Tampereella jupiterinpunaista Shooting Brake –menopeliä oli luonnollisesti esiteltävä isä-Harrille ja etenkin meidän suvun ”Rouva Mersulle” eli Ritva-tädille. Isä ihmetteli alhaista dieselkulutusta, joka oli luvatusti neljä litraa sadalla kilometrillä tavallisia teitä pääasiassa 80–100 km/h –nopeudella ajaessa. 

Harri ihmetteli alhaista kulutusta.

Muistan, kuinka isän kanssa aikanaan laskettiin kulutuksia kynällä ja paperilla. Nyt digimittarit näyttävät kulutuksen ja monet muut merkilliset tiedot, joita humanistin on aivan mahdoton ymmärtää.

Helppohan se kulutus on laskea, jos tankkaa aina 100 kilometrin välein. Silloin saa suoraan kulutuksen tankatusta määrästä. Aika harvoin huoltoasemat sijaitsevat kuitenkaan juuri 100 kilometrin välein. Niinpä matemaattinen kaava auttaa: tankattu määrä jaetaan trippimittarin kilometrimäärällä, joka kertoo sadat kilometrit. Jos olet ajanut 251 kilometriä, jaat litrat 2,51:llä.

Kulutuksen ja polttoaineiden hintojen seuraamiseen saa muuten apua www.tankkaus.com -sivustolta!

Ritva-täti on suvun todellinen Mersu-asiantuntija. Upilla ja Ritvalla oli aikojen alussa sellainenkin Mersu, jossa vaihdetanko oli ratin yhteydessä. Siitä on kyllä sen verran aikaa, että sen yksilön pitäisi varmaan olla jo museorekisterissä.

Ritva luottaa saksalaiseen laatuun.

Kyllikki päivitteli vaaleita istuimia.

Luulen, että Ritva ei ole muilla autoilla ajanutkaan kuin Mersuilla. Eli Ritvalle ei ollut mikään jättiyllätys, että Shooting Braken ”vaihdetanko” oli siellä ratin juuressa. Sieltä löytyvät automaatin kaikki seitsemän vaihdetta eteen ja pakki ilman sen suurempia murheita.

Tämän auton vaalea verhoilu sai anopin mietteliääksi. Kyllikkiä lähes hirvitti istua niin  valkoiselle penkille. Valkoisen vastinparina käytetty kankaalla verhoiltu musta sisäkatto korosti vielä istuinten valkoisuutta ja lisäsi arvokkuuden tuntua.

Autolla ajaminen on parhaimmillaan verrattavissa huvipuiston tuomaan riemuun.

Uudenkaupungin Bonk-museo on hauska paikka, jos sen oivaltaa.

Ajonautinnossa istuimet ovat tärkeässä roolissa. Nämä penkit eivät jättäneet mitään toivomisen varaa. Niissä löysi mukavan asennon niin pitkä kuin vähän pitkää lyhyempikin henkilö.

Hyvällä autolla ajaminen on aikuiselle aivan kuin huvipuistossa käynti lapselle. Kesäretki tulee halvaksi, kun auto tarjoaa niin paljon elämyksiä, ettei näillä kilometreillä paljon enempiä kaipaakaan.

Uudenkaupungin Bonk-museossa täytyi kuitenkin poiketa ihan sisällä niin tehtaassa, verstaassa kuin mausoleumissakin. Tiedättehän sen keksijätarinan miehestä, joka keksi kaikenlaisia mielikuvituksellisia tuotteita.

Alvar Gullichsen on ideoinut tämän hullunhauskan Bonk Busineksen. Kaikkein hauskinta vierailun aikana oli kuunnella sivusta ulkomaalaista pariskuntaa, joka ihmetteli Bonk-ideaa kysymällä useaan kertaan eri laitteiden toimivuutta.

Mielikuvituksellisen viikonloppureissun jälkeen palasin todellisuuteen, luovutin Shooting Braken ja hyppäsin vanhaan tuttuun A-mersuuni. Hyvä tälläkin on ajella. 

Golfkesän tunnelma tihentyy The Openin lähestyessä

Golfin kolmas major-turnaus The Open pelataan viikon kuluttua St Andrews´n Old Coursella. Mikko Ilonen pelaa jo seitsemännen kerran Openissa, mutta muita suomalaispelaajia tuossa maailman vanhimmassa golfturnauksessa ei ole vielä näkynyt. Tällä viikolla Edinburghin itäpuolella Gullanessa pelattavassa Aberdeen Asset Management Scottish Open –turnauksessa on jaossa vielä kolme paikkaa Openiin. Ne ovat siis myös Mikko Korhosen ulottuvilla.

R&A:n klubitalon ensimmäinen versio valmistui vuonna
1854 eli jo ennen ensimmäistä vuonna 1860 pelattua Openia.

Nyt, kun viime vuoden Open-voittaja Rory McIlroy joutui pakolliselle sairaslomalle telottuaan nilkkansa jalkapallossa, on Openin voitto tarjolla yllättäjillekin. Ehkä nyt on tilaa täydelliselle yllätysvoittajalle kuten vuonna 2003, jolloin Ben Curtis pääsi uransa ensimmäiseen major-turnaukseen sijoituttuaan pari viikkoa aikaisemmin 13.  sijalle Western Openissa.

Se vuoden 2003 voitto oli menossa Thomas Björnille, mutta hän joutui lyömään kriittisellä hetkellä kolme kertaa samasta bunkkerista 16. viheriön vieressä! Siinä hiekkaa vatuloidessaan tanskalainen päästi Curtisin ohi mestaruuteen.

Ben Curtis oli voittohetkellä maailmanlistalla sijalla 396. Vertailun vuoksi Mikko Ilonen on tällä hetkellä sijalla 95, ja Mikko Korhonen sijalla 377. Major-voitto on siis teoriassa täysin mahdollinen suomalaistenkin sijaluvuilta.

Voittajaveikkailuissa moni laittaa rastinsa kauden kaksi ensimmäistä majoria voittaneelle Jordan Spiethille. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan kahteen kertaan tätä vaihtoehtoa! 

Ursula Wikström naisten British Openiin

Naisten kahden ensimmäisen major-turnauksen, ANA Inspirationin (voittaja Brittany Linccome) ja Women´s PGA Championshipin (voittaja Inbee Park) jälkeen tässä viikonvaihteessa pelataan kauden kolmas naisten major-turnaus, US Open. Suomalaispelaajia ei ole näissä majoreissa esiintynyt, mutta Ursula Wikström on heinä-elokuun vaihteessa Turnberryssä pelattavan naisten British Openin osanottajalistoilla.

Muillakin suomalaisilla on kovat halut päästä mukaan tuohon naisten huippukisaan. Ensi viikon esikarsintoihin osallistuvat Riikka Hakkarainen, Jenna Mäihäniemi ja Viivi Nuorti. (Katso peliryhmät täältä.)

Ratkaisevat karsinnat järjestetään Women´s British Open -viikon maanantaina (27.7.).  Minea Blomqvist-Kakko ja Noora Tamminen yrittävät päästä tästä raastavasta maanantaikarsinnasta torstaina (30.7.) alkavaan British Openiin. Esikarsinnan tulosten perusteella tähän maanantaikarsintaan voi siis nousta muitakin suomalaisia.

Amatöörien EM-joukkuekisoista ei tällä kertaa mitalia

Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen merkityksellinen suomalaisille amatöörigolfareille, kun miehet, naiset, pojat ja tytöt pelaavat EM-joukkuekisoissa. Amatöörien arvokisoista on kolmena viime vuonna tuotu kotiin naisten joukkuemitali. Tänä vuonna EM-joukkuekisoissa palataan kuitenkin mitalittomaan aikaan, sillä Pickalassa poikien lyöntipeliosuudella Suomi jäi yhden vaivaisen lyönnin mitalipeleihin oikeuttaneesta kahdeksannesta sijasta.

Poikien EM-kisojen ratkaisuotteluita pelataan vielä perjantaina ja lauantaina Pickalassa. Järjestäjät olisivat varmasti mielissään, jos lajista kiinnostuneet lähtevät katsomaan Euroopan golfin tulevaisuuden nimiä. Poikien lyöntipeliosuudella paras suomalainen oli Ilari Saulo. Torstain reikäpeleissä myös Oliver Lindell ja Sami Välimäki pääsivät hyvään vauhtiin.

Naisilta ei tällä kertaa kovin moni odottanut mitaliputken jatkumista, sillä edellisvuosien mitalijoukkueiden avainpelaajat ovat siirtyneet ammattilaisiksi. Uudeksi vastuunkantajaksi on kasvanut Matilda Castrén, josta on tuoreessa Golflehdessä toimittaja Jari Jokisen tekemä iso haastattelu.

Gant Amateur Open

Aura Golfissa elokuun puolivälissä pelattava Gant Open on tänä vuonna golfin kotimainen pääkilpailu, Challenge Tourin osakilpailu. Sen esikisana järjestetään lauantaina (11.7.) amatööreille, siis aivan tavallisille klubipelaajille, Gant Amateur Open. Se pelataan kolmessa sarjassa. Alle 5,4 tasoituksen omaavat ”huiput” pelaavat lyöntipeliä omassa sarjassaan, 5,5–15,5 tasoituksen pelaajat pelaavat lyöntipeliä omassaan, ja 15,6–36,0 tasoituksen pelaajat pelaavat pistebogey-peliä omassa sarjassaan.

Vaikka nautinnollinen liikkuminen luonnon keskellä on osa golfin viehätyksestä, niin kilpailut tuovat kuitenkin lajin harrastamiseen omaa erilaista viehätystään.

Gant Amateur Openin järjestäminen on oiva keino markkinoida Turkua, Aura Golfia ja elokuista Gant Openia!

Naisten seiväshypyssä on unelmakesä

Naisten seiväshyppy on Suomessa valtavassa myötätuulessa. Minna Nikkanen on parantanut Suomen ennätyksen 455:een, ja 17-vuotiaiden tyttöjen SE on parantunut kaksi kertaa. Ensin Wilma Murto otti ennätyksen nimiinsä tuloksella 412, ja Paavo Nurmi Gamesissa Elina Lampela paransi ennätyksen lukuihin 416.

Hyviä tuloksia, jotka ovat nousseet otsikoihin. Minna on parantanut viime vuodesta kolme senttiä, Wilma seitsemän, ja Elina kuusi senttiä.

Minna Nikkanen ylitti 2014 Ruotsi-ottelussa
Narinkkatorilla 452, joka oli Suomen ennätys.

Mutta näiden kärkinimien takana tapahtunut kehitys on jotain aivan hämmästyttävää. Vain päävalmentajan epärealistisimmissa unelmissa voisi kuvitella, että kaikki kärkiurheilijat parantavat tuloksiaan. Naisten seiväshypyssä tällainen ihme on tämän kolean alkukesän aikana jo nähty. Eniten tulosta viime vuodesta on parantanut 16-vuotias Alina Strömberg, joka on ylittänyt riman 390:stä. Viime kesänä hän hyppäsi 360.

Mutta toinen 390:n ylittäjä on vielä hämmästyttävämpi. Saga Andersson hyppäsi viime vuonna 14-vuotisten SE:n 380, ja tänä kesänä hän on parantanut ulkoratatulostaan jo kymmenen senttiä. 

Ja tämä katsaus on siis tehty kesäkuun lopulla, kun lämpimiä kesäpäiviä ei ole ollut vielä edes yhden käden sormilla laskettavaksi! Odotettavissa on, että naisten seiväshypyssä nähdään vielä aikamoista tuloshurjastelua, sillä Wilma Murto hyppäsi hallissa 440, Elina Lampela 432 ja Aino Siitonen 420. Potentiaalia siis on!

Naisten seiväshyppy on jo nyt tämän kesän ehdottomasti kuumin yleisurheilulaji. Katsotaan vaan, millaisia tuloksia syntyy, kun ilmat oikeasti lämpenevät!

Naisten seiväshypyn tulosparannuksia viime vuodesta 29.6.2015 mennessä:

(Tulosparannus viime kesästä, nimi, ikä ja tämän kesän tulos) 

+30 cm Alina Strömberg (16) 390

+20 cm Laura Ollikainen (17) 375

+15 cm Erica Hjerppe (21) 425

+10 cm Saga Andersson (15) 390

+10 cm Sanni Paajasmaa (16) 380

+7 cm Wilma Murto (17) 412 (SE17)

+6 cm Elina Lampela (17) 416 (SE17)

+ 3 cm Minna Nikkanen (27) 455 (SE)

0 cm Aino Siitonen (20) 415