torstai 19. maaliskuuta 2020

Celia-kirjasto täyttää 130 vuotta

Suomessa toimiva Celia-kirjasto täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Yhdistys "Förening Böcker åt de Blinda – Kirjoja sokeille" perustettiin 1. päivä huhtikuuta vuonna 1890. Samalla perustettiin Sokeiden kirjasto. Sen perustaja oli 23-vuotias Cely Mechelin. Nykyinen lukemisesteisten kirjasto, Celia-kirjasto, on saanut Celyn mukaan nimensä.

Cely Mechelin oli Keisarillisen yliopiston
 seppeleensitojattarena samana vuonna,
 jolloin hän perusti Sokeiden kirjaston.
(Charles Riis, Helsingin kaupunginmuseo)
Minulla on melko ohut henkilökohtainen suhde pistekirjoitukseen. Äitini täti Kaija Atlin kirjoitti minulle aikanaan pistekirjoituksella etunimeni. Se oli erityinen asia nuoren koulupojan elämässä. Siihen aikaan tutkittiin kavereiden kesken morse-aakkosia, ja muutenkin erilaiset salakirjoitukset kiinnostivat. Braillen pistekirjoitus meni tavallaan siihen samaan kategoriaan.
Mutta Kaija-tädin pistekirjoitus sisälsi myös vakavamman viestin. En koskaan tavannut hänen jo nuorena edesmennyttä tytärtään, joka sokeutui ja eli osan lyhyestä elämästään pimeydessä. Koska Kaija-täti oli opetellut lukemaan pistekirjoitusta, hänellä oli oman lapsensa menettämisen jälkeen tärkeä rooli muidenkin näkökykynsä menettäneiden ihmisten tukihenkilönä.
En tiedä varmasti, kävikö Kaija-täti koskaan Sokeiden kirjastossa Helsingin Linnunlaulussa. Uskon kyllä, että hän on siellä käynyt, ehkä jopa oman näkönsä menettäneen tyttärensä kanssa.
Sokeiden kirjaston perustaja Cely Mechelin (1866-1950) oli mielestäni niin merkittävä nainen omana aikanaan, että häntä voi perustellusti verrata jopa Minna Canthiin, jolle tänään liputetaan. Cely Mechelinin perustama ”Kirjoja sokeille” toimi ensin Helsingin Linnunlaulussa puurakennuksessa. Tarkoituksena oli kirjoittaa pistekirjoituksella kirjoja, joita sokeat voisivat lainata ja lukea.
Cely Mechelin oli Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisen puheenjohtajan senaattori Leo Mechelinin ainoa tytär. Kaiken kaikkiaan Cely oli valtavan toimelias nainen. Hän oli perustamassa muun muassa Martta-yhdistystä samoin kuin naisten vastarintaa organisoinutta naiskagaalia.

Sokeiden kirjasto toimi 1960-luvulle saakka Linnunlaulussa.
Vuonna 1905 valtio antoi korottoman lainan, että yhdistys ”Kirjoja sokeille” saattoi rakentaa Eläintarhantie 7:ään arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman kirjastorakennuksen. Se tuli samalle tontille vähän ylemmäs, missä puinen kirjastorakennus oli jo toistakymmentä vuotta toiminut. Siihen aikaan se Linnunlaulun alue oli osa Töölönlahden puistoaluetta. Toisaalta se oli samalla kaupungin laitaa. Siinä pohjoispuolella vain vähän matkan päässä oli Josafatinlaakson ampumarata.
Kirjoja sokeille toimi yli 30 vuotta pelkästään yksityisin varoin. Vähitellen yhteiskunnassa sai kannatusta ajatus, että lukeminen kuuluu kaikille. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin Sokeain kirjaston toiminta siirtyi valtion suojiin. Se tapahtui vuonna 1978. Sen jälkeen kirjaston resurssit paranivat merkittävästi.
Kirjoittamistani kirjoista 9-kertaisen olympiavoittajan Paavo Nurmen elämäkerta ”Mies josta tehtiin patsas” ja presidentti Urho Kekkosesta urheilumiehenä kertova ”Kekkonen urheilumiehenä” on luettu Celia-äänikirjoiksi. Joskus ne on merkitty myös Daisy-äänikirjoiksi, mutta se on käytännössä sama asia. Lukemisesteiset voivat siis kuunnella näitä Daisy- ja Celia-kirjoja.

Päätin kirjoittaa tästä sokeiden kirjastosta ja sen perustajasta, koska tänään vietetään paitsi Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, myös Kirjaston päivää, mutta kaikki kirjastot ovat koronaviruksen vuoksi suljettuina. Onneton asia. Tilanne on kuin sokeilla ihmisillä ennen pistekirjoituksen ja äänikirjojen keksimistä. Tiedämme, että on olemassa kirjoja, mutta emme voi niitä lukea, koska ne eivät ole ulottuvillamme.  Näissä tunnelmissa voimme kaikki olla kiitollisia Cely Mechelinin oivallukselle, että kirjat kuuluvat kaikille. 

Ei kommentteja: