6.11.2014

Kuria ja järjestystä jäähallille

Kirjoitin Urheilutoimittajain Liiton sivulle blogin "Kuria ja järjestystä jäähallille". Se on tullut liiton sivulle tänä aamuna. Tässä vielä blogin teksti:

Leijonien päävalmentaja Kari Jalonen puhui Urheilun taustapeilissä muun muassa valmennusperiaatteistaan. Mieleen jäi sanapari kuri ja järjestys. Jalonen on puhunut niistä aikaisemminkin, menestyneenä seurajoukkuevalmentajana. Mutta vasta nyt päävalmentajana hänen puheensa alkaa saada sellaista kaikupohjaa, että asiaa on syytä pohtia tarkemmin.

Seurajoukkueen päävalmentaja puhuu asioista, joihin hän itse haluaa uskoa. Mutta maajoukkueen päävalmentaja puhuu asioista, joita hän haluaa koko suomalaisen jääkiekkoyhteisön kuuntelevan.

Jollekin "kuri" tuo mieleen kurittamisen. Siitä voi johtua ajattelemaan despoottisuutta ja mielivaltaa. Toisaalta järjestys yksin voi tuoda mieleen suosikkijärjestyksen. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä joukkueen rakentamisen kanssa.

Uskoisin, että Kari Jalosen "kuri ja järjestys" on käsitepari, jota ei pitäisi miettiä erikseen vaan yhdessä. Näillä käsitteillä on tietty tarkoitus joukkueen ilmapiirin rakentamisessa. Olennaista ei ole vain äkseeraus, vaan toiminnan tulee tapahtua kurin ja järjestyksen kautta organisoidusti, pelisääntöjen mukaan.

Hyvä kuri ja järjestys takaavat työrauhan jokaiselle. Kyse on hyvän työilmapiirin rakentamisesta. Kun jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä ja kunnioittaa kaverin tekemistä, rakennetaan menestyksen mahdollisuuksia.

Menestys ei tule ilman kovaa työtä. Kari Jaloselta ei varmasti puutu halua tehdä työtä suomalaisen jääkiekon eteen, mutta Jalosen periaatteet, kuri ja järjestys, antavat menestymisen mahdollisuuden muissakin yhteisöissä kuin jääkiekkojoukkueessa. Ensimmäisenä tulee mieleen koulu. Jos kaikilla olisi koulussa yhteinen tavoite, halu oppia uutta, ei kurin ja järjestyksen kanssa olisi mitään ongelmia.

Mutta pysytään jääkiekossa. Suomalaisella jääkiekkoyhteisöllä on nyt kiireellisesti näytön paikka. Suomalaisen jääkiekon kohtalon kysymys on, saadaanko kiekkojunioreiden vanhemmat noudattamaan kuria ja järjestystä.


2.11.2014

Mikä on R2D, Race to Dubai?

Mikko Ilonen pelasi Shanghaissa pelatussa BMW Mastersissa päätöspäivän tuulissa jaetulle 10. sijalle tuloksella 276 (-12). Lahtelaisen päätöspäivän huippuhetki osui seitsemännelle väylälle, missä hän upotti pitkän eagle-putin.

Ilosen tämän kauden seitsemäs Top-10 sijoitus on itse asiassa yksi hänen kuluvan vuoden parhaista kilpailuistaan PGA Championshipin seitsemännen sijan, Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden ja Irish Openin voiton ohella.

BMW Masters on Race to Dubai -pistekilpailun finaalisarjan ensimmäinen turnaus. Kolme tärkeää finaalisarjan turnausta on vielä edessä.

Ilonen sijoittui viime vuonna samassa BMW Mastersissa Lake Malaren Golf Clubilla jaetulle 48. sijalle. Hän paransi seuraavassa WGC - HSBC Champions -turnauksessa sijoittuen jaetulle 21. sijalle. Perheenlisäyksen vuoksi Mikko jätti Turkin kilpailun pelaamatta, mutta onnistui hyvin kauden päättävässä DP World Tour Championship -turnauksessa (T19.).

Onnistuneen loppukautensa ansiosta Mikko oli viime vuoden päätteeksi maailman rankingissa sijalla 84. Nyt Race to Dubai -finaalisarjan alkaessa Mikko oli rankingissa sijalla 37, mutta hän noussee BMW Mastersin hyvän sijoituksen ansiosta edelleen lähemmäs kärkeä.

Moni on varmaan ihmetellyt, mikä tämä R2D, tai Race to Dubai -finaalisarja oikein on. Yritän vähän avata tätä kieltämättä mutkikasta systeemiä.

Euroopan kiertueella on pelattu vuodesta 2009 lähtien Yhdysvaltain PGA-kiertueen FedExCupin tapaan loppuhuipennus. Race to Dubai -pistekilpailussa yritetään päästä mukaan kauden neljään viimeiseen turnaukseen. Näiden loka-marraskuulla pelattavien turnausten arvoa on nostettu bonusrahoilla. Race to Dubai -pisteitä kerätään European Tourilla koko kauden ajan. Finaalisarjan alkaessa kauden aikana kertyneet eurot muutetaan pisteiksi, ja kussakin jäljellä olevassa finaalikilpailussa on tarjolla 10 miljoonaa pistettä, voittajalle siitä lohkeaa 1,666,600 pistettä. Bonusrahat, eli tänä vuonna 5 miljoonaa dollaria, jaetaan Dubain päätöskilpailun jälkeen pistekilpailun 15 parhaalle.

Race to Dubain, epävirallisesti R2D, finaalisarjan tavoitteena on voittaa kuusinkertaisen British Open voittajan nimeä kantava Harry Vardon Trophy. Se on annettu vuodesta 1937 Euroopan rahalistan (Order of Merit) voittajalle. Vuodesta 2009 lähtien voittaja on siis ratkaistu Race to Dubain finaalisarjassa. Sen voittajia ovat olleet:
  • 2009 Lee Westwood
  • 2010 Martin Kaymer
  • 2011 Luke Donald
  • 2012 Rory McIlroy
  • 2013 Henrik Stenson 

Pistekilpailun ohella finaalisarjan kisoissa on poikkeuksellisen isot rahapalkinnot. Tänä vuonna neljässä Race to Dubain finaalisarjan päätösturnauksessa on jaossa yhteensä 30,5 miljoonaa dollaria. Suurin palkintopotti, 8,5 miljoona dollaria, on WGC - HSBC Champions -turnauksessa.

Finaaliturnaukset ovat aikajärjestyksessä:
1) BMW Masters, pelataan Lake Malaren Golf Clubilla Shanghaissa (78 pelaajaa),
2) WGC - HSBC Champions, pelataan Sheshan International Golf Clubilla (80 pelaajaa),
3) Turkish Airlines Open, pelataan The Montgomerie Maxx Royal -kentällä Turkin Antalyassa (78 pelaajaa), ja
4) DP World Tour Championship, jota isännöi Jumeirah Golf Estates Dubaissa (60 parasta pelaajaa Race to Dubai -listalta Turkin turnauksen jälkeen).

Eli kun R2D-finaalisarjan kolmessa ensimmäisessä turnauksessa on mukana 78-80 pelaajaa, niin Euroopan kiertueen huipentavaan Dubain kilpailuun, DP World Tour Championshipiin, pääsee mukaan vain 60 parasta pelaajaa.

Ruotsalaisesta Henrik Stensonista tuli viime vuonna ensimmäinen pelaaja, joka voitti samalla kaudella FedExCupin ja Race to Dubain. Stensonin hyvä vuosi huipentui kaiken lisäksi viimeisen osakilpailun eli DP World Tour Championship -turnauksen voittoon turnauksen ennätystuloksella 263 (-25 alle ihannetuloksen).



24.10.2014

Kirjamessuilla tekee aina löytöjä

Yksi syksyn ehdottomista huippukohdista on kirjamessuviikonloppu. Messuilla tapaa monia tuttuja ja mukavia ihmisiä, kuten vanhan, Riiassa nykyisin asuvan entisen työkaverin. Siellä pääsee fiilistelemään tähtien tuikkeessa, kuten nimikirjoituksiaan jakava uskomattoman suosittu Michael Monroe. Ja siellä voi tehdä halutessaan aikamatkoja vanhojen kirjojen osastoilla.

Matkaani tarttui tällä kertaa kaksi erilaista kirja, toinen tämän syksyn uutuus, toinen 1940-luvun klassikko.

Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja on kirjoittanut kirjan Ihmisen valmentaminen. Siinä on Juhani Wahlstenin ja Alpo Suhosen vaikutteita, ihminen ja urheilija on ajattelun keskiössä.

Esipuheen Auditorium Kustannuksen kustantamaan kirjaan on kirjoittanut suomalaisen palloiluvalmennuksen ykkösguru Erkka Westerlund. Hän korostaa, että valmentajan on pystyttävä johtamaan ensin itseään, ennen kuin voi tuloksellisesti johtaa ja valmentaa muita.

Kirjassa on paljon innostavia ajatuksia. "Yhteinen innostava päämäärä ja toiminnan tasolla jaettu arvopohja vahvistavat yksilön sitoutumista ja vastuullisuutta omaa ja myös koko ryhmän toimintaa kohtaan", Tiikkaja kirjoittaa.

Kirja sopii iltalukemiseksi yhtä hyvin esimiestyötä tekeville kuin urheiluvalmentajille.

Toinen uusi kirjani on olympiamitalivoimistelija (1908) Heikki Lehmuston Mies sisun ja sitkeyden: Suomalainen painimies vuodelta 1943. Sota-aikana julkaistu kirja on omistettu vapauden puolesta kaatuneille painijoille.

Tohtori Lehmusto on tehnyt todella mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka aineistona on ollut 91 suomalaista mestaripainijaa. Kirjoitan kirjasta toisen kerran tarkemmin, mutta kun kerran jo tuli mainittua, että se on omistettu kaatuneille, mainitsen kyseiset sankaripainijat. Kirjan julkaisuun mennessä olivat henkensä vapauden puolesta menettäneet:
  • Kalle Viljamaa 28.3.1918 Tampereella
  • Herman Nykänen 9.3.1940 Kannaksella
  • Yrjö Haavisto 24.12.1939 Kannaksella
  • Niilo Penttilä joulukuussa 1939 Kannaksella.
  • Kaarlo Arponen 3.3.1940 Kannaksella

Herman Nykänen oli palannut Kanadasta puolustamaan kotimaataan ja Karjalaa. Hän kuoli samana päivänä kuin veljensä, Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettaja Yrjö Nykänen. Veljesten ruumiit löydettiin vasta jatkosodan aikana.