Volmari Iso-Hollo ja Jorma Hyttinen

Viikkoni alkoi erinomaisesti. Kävin, kuin aamulenkillä, kylässä Sirpa ja Jorma Hyttisen luona Saviolla, tai tarkemmin Kannistossa. Jorma on valmentanut Keravan Urheilijoissa yleisurheilijoita SM-mitaleille viidellä vuosikymmenellä. Hän ei osannut sanoa mitalien tarkkaa lukumäärää, mutta noin 160 SM-mitalin kokonaismäärästä voi puhua. Tuskinpa Suomesta löytyy toista edelleen aktiivista yleisurheiluvalmentajaa, joka olisi valmentanut yhtä menestyksellisesti. Tänäkin vuonna mitalitili karttui muutamalla mitalilla.

Jorma Hyttisen valmentamia SM-mitalisteja on noin 80. Se tarkoittaa lähes sataa tarinaa, joissa tavoitteet, työnteko, onnistuminen ja epäonnistuminen ovat vaihdelleet. Opettavia tarinoita. Hienoja tarinoita. Ja onhan tietysti mukana suuria pettymyksiäkin. 

Sitten teimme sellaisen pyhiinvaellusretken, josta olen Jormalle ikuisesti kiitollinen. Kävimme katsomassa Volmari Iso-Hollon lapsuuden kodin paikan Saviolla. Iso-Hollon perhe muutti Ylöjärveltä Keravalle Volmarin ollessa 3-vuotias.

Seuraavaksi kävimme Savion urheilukentällä, jossa oli aikanaan 300 metriä pitkä neliratainen kiertävä juoksurata. Sillä on ollut ajoittain hyvin suuri merkitys Keravan yleisurheilijoille. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten Keravalla ei ollut muuta urheilukenttää. Silloin elettiin välivaihetta, kun nykyisen kirjaston takana ollut entinen Keravan työväenyhdistyksen kenttä ei ollut enää käytössä, eikä Kalevan urheilupuiston kenttää ollut vielä rakennettu. Edes rakennuspäätöstä ei ollut.

Jorma Hyttinen huokaa, että 20 vuotta on pitänyt taistella urheilukentästä. Se kaikki aika on ollut pois valmentamisesta. Eli voi vaan hiljaa miettiä, miten paljon niitä SM-mitaleita olisikaan, jos olosuhteet olisivat olleet kaiken aikaa kohdillaan.

Kävimme katsomassa Savion Gummitehtaan tehdaskiinteistön. Tehdas ilmeisesti aikanaan rakensi sen Savion urheilukentän. Ympäristössä oli nimittäin tehtaan työntekijöiden asuntoja, joten urheilukenttä on ollut hyvä kokoontumispaikka nuorisolle esimerkiksi 1950- tai 1960-luvuilla.

Jorma Hyttinen muisteli Volmari Iso-Hollon hautajaispäivää.
Siitä tuli kesällä 50 vuotta. 

Nyt Savion yleisurheilukentän muistona on hieno kestopäällysteinen 100 metrin juoksusuora. Vieressä entisen yleisurheilukentän paikalla on Savion pesäpallokenttä. Aikanaan siinä lähistöllä oli myös Savion hyppyrimäki ja hyvät hiihtomaastot.

Kävimme katsomassa myös Ali-Keravalla vanhan suojeluskunnan kentän paikan, joka toimi Keravan Urheilijoiden kenttänä esimerkiksi siihen aikaan, kun Volmari Iso-Hollo tai Matti Järvinen urheilivat Keravan Urheilijoissa. Talvisin kentälle jäädytettiin luistinrata. Kun kaupunki oli ostanut työväenyhdistyksen kentän keskustasta, Keravan Urheilijoiden toiminta siirtyi uudelle kentälle nykyisen kirjaston taakse. Sen jälkeen Ali-Keravalla entisen suojeluskunnan kentän nurmipinta poistettiin ja siihen rakennettiin pesäpallokenttä. Nyt paikalla on rivitaloja.

Volmari Iso-Hollo on saanut nimensä Aurinkomäelle.

Kävimme myös Aurinkomäellä, missä on Keravan Walk of Fame. Siinä on paikallisten suuruuksien laattoja. Sieltä löytyvät muun muassa kahden estejuoksijan nimet, Keravan Urheilijoiden ikonisen Volmari Iso-Hollon lisäksi siellä on myös HKV:n riveissä urheilleen Olavi Rinteenpään nimi. Ja onhan siellä muitakin tähtiä, kuten Pentti Saarikoski, Olli Sampola, Olli Veijola, on parikin Sariolaa ja monta muuta.

Seuraavaksi käytiin katsastamassa Volmari Iso-Hollon patsas, jonka vihki Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva Tuusulan Kalevan kisojen aikaan vuonna 1994. Jorma Hyttinen oli Keravan Urheilijoiden rahankeräystalkoissa mukana myyden patsaan rahoittamiseksi ehkä satoja uusintapainoksia Volmari Iso-Hollon kirjasta Mailista maratoniin. Minulla on kirjahyllyssäni kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1937.

Jorma näytti minulle myös Volmari Iso-Hollon kotitalon ja ne portinpylväät, joihin kuuluisa olympiaportti oli ”Vomman” aikana kiinnitetty. Nyt alkuperäinen olympiaportti on Turussa Iso-Hollon tyttären tyttärellä, joka sattumoisin urheili lapsuudessaan Jorma Hyttisen ohjaamassa ryhmässä. Portin kopio on Keravan kaupungilla.

Huomaan karskin valmentajan herkistyvän, kun hän muistelee vanhan vihreän puutalon yläkerrassa Volmari Iso-Hollon kanssa käymiään urheilukeskusteluja.

Vaikuttavaa oli käydä myös Keravan hautausmaalla katsomassa Volmari Iso-Hollon hautaa. Jorma Hyttinen oli lippuvartiossa hautajaispäivänä. Hän muistaa edelleen hyvin voimallisesti sen päivän 50 vuotta sitten. Se oli aurinkoinen kesäpäivä. Kesken kaiken tuli voimakas vesisade. Taivas pudotti vedet saattoväen niskaan aivan kuin ottaakseen osaa suureen suruun. Sadetta kesti vain lyhyen hetken. Sen jälkeen päivä jatkui kauniina. Se on kaunis muisto rakastetun kaksinkertaisen olympiavoittajan hautajaisista.

Keravalaisia suurmiehiä

Keravan Urheilijoiden historian kirjoittaminen on avannut sellaiset padot, että aivan hirvittää. Historian suurmiehet ovat marssineet yksi toisensa jälkeen vastaan. Otetaan nyt vaikka Väinö Felix Lindén, kalterijääkäristä armeijan ylilääkäriksi kohonnut kotiseutumies, joka aikanaan asui Keravan Hakalantiellä.

Hän teki Keravan Urheilijoille rahalahjoituksen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Piti vähän tutkia Lindénin taustoja tarkemmin.

Lindén piti vastaanottoaan Villa Helleborgissa, Keravan Aurinkomäellä. Siellä hänen luonaan kävivät usein sellaiset suomalaisen historian suurmiehet kuin Eino Leino ja Lauri Malmberg. Saattoi olla juuri Lindén, joka Helsingin Normaalilyseossa latinaa oppineena alkoi kutsua tätä iloista seuruetta nimellä Colleqium Keravaense. Jäsenten nimet vaikuttaisivat olevan puhdasta Leinoa: Eino Leino oli Muste, Väinö Lindén oli Myrkky ja suojeluskuntain ylipäällikkö Lauri Malmberg oli Miekka.

Iloinen seurue saattoi joskus kokoontua myös rautatien toisella puolella. Kirjailija-pappi Arvi Järventaus tuli Lapista mielikuvituksellisten lappalaistarinoidensa kanssa Keravalle papiksi vuonna 1923. Hän asettui Wanhaan Pappilaan, missä Leino ja Lindén myös vierailivat. Järventaus sulautui luontevasti tähän iloiseen seurapiiriin. Hänestä tuli Sana, tietenkin, koska hän oli pappi. Jostain syystä häntä kutsuttiin myös nimellä Rippi.

Keravan Wanha Pappila on yksi suomalaisen kulttuurin parhaiten piilotettuja suuria aarteita. Itse säveltäjämestari Jean Sibelius asui siellä keväällä 1899. Se oli hänen parasta luomiskauttaan.

Kun mietitään Keravan katuja ja teitä tallanneita suurmiehiä, ei pidä unohtaa Juho Kusti Paasikiveä, joka osti Jukolan tilan vuonna 1917 ja asui siellä kolmen vuosikymmenen ajan presidentiksi tuloonsa asti.

Kerava on vaalinut hienosti Paasikiven perintöään, on Paasikivenkatu ja on Paasikivenaukio. Ja on hieno pääpatsas. Ensi vuonna Paasikivi nousee taas esille, sillä marraskuussa 2020 tulee 150 vuotta hänen syntymästään.

Kirjaston kulmalla olevassa patsaassa Paasikiven pää on sijoitettu jonkinlaisen paasikiven päälle, joten ehkä tässä yhteydessä voisi puhua vain paasikiven patsaasta. Tai ehkä sittenkin Paasikiven patsaasta. Isolla alkukirjaimella on tässä vissi merkitys.

Siinä kadun toisella puolella on ainakin selvästi kokovartalopatsas. Se esittää Keravan Urheilijoiden kunniajäsentä, kaksinkertaista olympiavoittajaa Volmari Iso-Holloa. Patsaan syntytarina kertoo Keravan Urheilijoiden ja Keravan kaupungin vahvasta yhteistyöstä. Käytännössä seura keräsi, ja kerjäsi, rahat. Sitä keräystä oli suunnittelemassa yksi Keravan suurista pojista, Väinö J. Nurmimaa. Yhteistyön merkeissä kaupunki tarjosi patsaalle paraatipaikan. Patsas valmistui 25 vuotta sitten, vuonna 1994.

P.S. Internetistä löytyy Heikki Simolan kaksi vuotta sitten kirjoittama mainio artikkeli: Väinö Felix Lindén – Kalterijääkäristä Myrkyksi, Collegium Keravaensen seikkailuja. Se löytyy selaimen hakutoiminnoilla. Suosittelen!