Maailman huomio kiinnittyy tällä viikolla Yhdistyneiden Kansakuntien 80. yleiskokoukseen. Uskoisin, että ainakin kaikki maailman 1,2 miljoonaa rotaria seuraavat kokousta poikkeuksellisella mielenkiinnolla, sillä rotareilla oli oma roolinsa YK:n perustamisvaiheissa.
Aivan kuten tasavallan presidentti Alexander Stubb on kirjassaan Vallan kolmio (Otava 2025) ja useissa puheissaan todennut, maailma on nyt samassa tilanteessa kuin vuonna 1945, jolloin Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin San Franciscossa. Eli mikä se tilanne oli silloin?
Se oli samanlainen kuin vuonna 1919, jolloin ensimmäisen maailmansodan raunioiden keskellä yritettiin perustaa rauhaa turvaava maailmanjärjestö. Silloin saatiin aikaan Kansainliitto, johon Suomikin liittyi seuraavana vuonna.
Rauhantahto ei kuitenkaan kantanut kauas. Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat toisen maailmansodan 1939. Sodan pyörre imaisi Yhdysvallat mukaansa Pearl Harborin jälkeen joulukuussa 1941. Sen jälkeen koko maailma oli uudelleen totaalisen sodan näyttämönä. Useimmat ihmiset ymmärsivät pian, että ihmiskunnan oli pyrittävä mahdollisimman nopeasti rauhaan. Oli saatava aikaan pysyvä rauha. Mutta miten?
Historiankirjoissa nostetaan toistuvasti Jaltan konferenssi tärkeään osaan. ”Kolme suurta” kokoontuivat helmikuussa 1945 suunnittelemaan rauhanprosessia. Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill, Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt ja Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin miettivät, miten Saksa laitettaisiin polvilleen ja demilitarisoitaisiin, miten Saksan valloittamat maat demokratisoitaisiin, millaiset miehitysvyöhykkeet kukin ottaisi vastuulleen ja millainen maailmanjärjestö, Yhdistyneet Kansakunnat, perustettaisiin rauhaa vaalimaan. Maiden rajoja piirreltiin surutta. Esimerkiksi Puola, joka oli ensimmäisenä joutunut Saksan hyökkäyksen kohteeksi, oli Jaltan keskusteluissa samassa asemassa kuin Saksa. Kummaltakaan ei kysytty mitään.
Nyt voi olla vaikea ymmärtää, että Jaltalla ajurin paikalla istui hirmuhallitsija Stalin, joka oli yhtä suuri syyllinen sotaan kuin Hitler. Stalinin johdossa oli Euroopan voimakkain armeija, jonka jaloissa oli puoli Eurooppaa. Sen sijaan Churchill pelasi kortit käsistään annettuaan jo ennalta lausunnon, että suuret päätökset olisi tehtävä kolmen suuren kesken, ei myöhemmin perustettavan kansainvälisen organisaation eli Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä. Heikoimmassa asemassa oli Roosevelt. Hän teki kuolemaa. Hänellä oli Jaltan kongressin aikoihin enää vain pari kuukautta elinaikaa.
Maailmanrauhaa oli hankittu jo parin vuoden ajan. Dumbarton Oaksin konferenssi Washington D.C:ssä syksyllä 1944 oli tässä suhteessa merkittävä. Sen seurauksena järjestettiin Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäinen kongressi San Franciscossa touko-kesäkuussa 1945. Silloin viimeisteltiin järjestön säännöt. YK:n peruskirja tuli voimaan 24. lokakuuta 1945. Sitä vietetään järjestön perustamispäivänä.
Vaikutusvaltaisten rotareiden piirissä oltiin mukana rauhanprosessissa. YK perustettiin rauhanjärjestöksi, ja rotarit lähtivät aktiivisesti levittämään tätä sanomaa. Välillä kuulee puolihuolimattomasti heitettyjä kommentteja, että rotarit olisivat suorastaan perustaneet Yhdistyneet Kansakunnat. Siinä lausunnossa on aika paljon amerikkalaista suurpiirteisyyttä.
Mutta ei pyyhitä rotareita kokonaan pois tästä kuvasta. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon perustamiseen rotareilla oli suoraviivaisempi vaikutus. Se on kuitenkin toinen juttu.
Kuten jo todettiin, tasavallan presidentti Stubb on painottanut, että olemme taas samassa tilanteessa kuin 1919 ja 1945. Maailmaan pitää saada aikaan rauha. Sellainen, joka kestää. Rauhan vaalimisessa YK on hyvä kehikko, mutta ei täydellinen. Ja nyt kehikko on rikki. Kaikkien edun mukaista on, että YK:n ääni kuuluu jatkossa paremmin.
Lue lisää:
· Kalle Virtapohja: Alexander Stubb – Matka presidentiksi. Politiikka, valta, urheilu (Readme 2025).
· Alexander Stubb: Vallan kolmio. Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus (Otava 2025).
