YLE Puheen golfkeskustelu oli hieno kokemus

@MikkoIlonen 2nd shot on 13 this pm @themasters the best view in tournament golf? @GettySport pic.twitter.com/Z86HASZ0gE
— David Cannon (@Cannonball63) April 10, 2015

Olin torstaina Jouko Vuolteen toimittaman Yle Puheen Urheiluillan studiovieraana. Paljon olen saanut kokea toimittajaurani aikana, mutta tämä oli taas uusi ja hieno elämys! Parin tunnin live-lähetyksessä puhuimme puhelimessa Mikko Rantasen, Lassi Tilanderin, Timo Laitisen, Janne Marvailan ja Ursula Wikströmin kanssa. Lisäksi Jouko Vuolle oli haastatellut ennen lähetystä Mikko Ilosen valmentajan Timo Rauhalan, joka taisi olla Augustassa aamiaisella Mikko Ilosen kanssa. (Oheisessa David Cannonin kuvassa Mikko on Mastersin avauskierroksella Augusta Nationalin väylällä nro 13 lyömässä toista lyöntiään.)

Suomalaisen digitaalisen tuloskortin GameBookin Amerikan-toimintoja vetävä Mikko Rantanen kertoi lähetyksessä huiman tarinan siitä, kuinka hän rikkoi NCAA:n mestaruuskisojen toisella kierroksella vuonna 1994 Stonebridge Country Clubin kenttäennätyksen tuloksellaan 63 (-9). Georgia Techin joukkueessa pelannut Rantanen oli lehdistötilaisuudessa, kun tuli tieto, että Stanfordin Notah Begay oli onnistunut viimeisen reiän birdiessä ja siirtänyt Pete Dyen suunnitteleman kentän ennätyksen omiin nimiinsä 62 lyönnillä. Mikko Rantanen sai siis olla kenttäennätyksen haltija noin kolmen vartin verran!

Rantanen sijoittui kilpailussa lopulta 21:nneksi parantaen edellisvuoden sijoitustaan kolme pykälää. Vuonna 1993 Georgia Techin ykköspelaaja oli David Duval, ja vuonna 1994 Stewart Cink. Molemmista tuli myöhemmin The Open Championshipin voittajia.

Urheiluillan teemana oli ammattilaisgolf ja erityisesti torstaina käynnistynyt Masters. Keskustelu on ainakin jonkin aikaa kuunneltavissa Yle Areenassa: täältä.

Kirjoitin vähän aikaisemmin Urheilutoimittajain liiton blogiin parhaista pohjoismaisista major-suorituksista. Se on nyt Mastersin vuoksi ajankohtainen, joten tekstin voi lukea myös tämän postauksen lopusta, olkaa hyvä:

10 kaikkien aikojen parasta pohjoismaista miesten major-suoritusta

Pohjoismaisen golfin suurimmat saavutukset ovat naisten käsialaa. Annika Sörenstam voitti urallaan kymmenen majoria ja pelasi kahdeksan kertaa Solheim Cupissa. Entäpä kuka on kaikkien aikojen paras pohjoismainen miespelaaja?

Kysymys onkin yllättävän hankala, sillä miehistä kukaan ei ole voittanut major-turnausta. Ryder Cupissa ja World Cupissa voittoja on kyllä juhlittu. Mutta koska ensimmäinen pohjoismaalaisen miehen voittama major-turnaus lähestyy päivä päivältä, on parasta listata miesten toistaiseksi parhaat major-suoritukset. Jos nimittäin kävisi niin, että Mastersissa saataisiin vihdoinkin pohjoismaalainen pelaaja ykköseksi, niin tästä voi tarpeen tullen ottaa käyttöön paremmuuslistan!

Lähtökohtaisesti kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen major-turnauksessa on osoitus pelaajan kuulumisesta maailman eliittiin. Jos pelaaja onnistuu sijoittumaan Top-3:een useammin kuin kerran, hän on jo lähes supertähti. Mutta vain lähes. Sillä voitto on aina voitto!

Lähimpänä voittoa ovat olleet Tanskan Thomas Björn ja Ruotsin Jesper Parnevik. Björn on ollut peräti kolme kertaa toisena major-turnauksessa. The Openissa 2003 ja PGA Championshipissä ero kärkeen oli vain yksi lyönti. Vuoden 2000 Openissa Björn jakoi kakkossijan Ernie Elsin kanssa, mutta voitto ei ollut aivan lähellä: Tiger Woods oli peräti kahdeksan lyöntiä parempi Old Coursella pelatussa kisassa.

Kaikkien aikojen parhaat pohjoismaalaiset suoritukset miesten major-turnauksissa:

Numero 1:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, The Open 2003, sijoitus T2.
Thomas Björn johti kilpailua, kun kolme reikää oli pelaamatta. 16. väylällä hän joutui kuitenkin lyömään kolme kertaa päästäkseen ylös bunkkerista. Yhdysvaltojen Ben Curtis hyödynsi tanskalaisen jäätymisen ja nousi yhden lyönnin voittoon ennen Björniä ja Fijin Vijay Singhiä.

Numero 2:
1 lyönti kärkeen: Thomas Björn, Tanska, PGA Championship 2005, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson chippasi birdien viimeisellä reiällä ja vei voiton yhdellä lyönnillä ennen Thomas Björniä ja Australian Steve Elkingtonia.

Numero 3:
1 lyönti kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1994, sijoitus 2.
Jesper Parnevikin viimeisen reiän bogi antoi voiton lopun hyvin pelanneelle Zimbabwen Nick Pricelle.

Numero 4:
2 lyöntiä kärkeen: Peter Hanson, Ruotsi, Masters 2012 sijoitus T3.
Kolmannen kierroksen jälkeen kärjessä ollut Peter Hanson päätyi jakamaan kolmatta sijaa kolmen muun pelaajan kanssa. Etelä-Afrikan Louis Oosthuizenin ja Bubba Watsonin välillä tarvittiin uusinta, jonka Watson voitti.

Numero 5:
2 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson PGA Championship 2014, sijoitus T3.
Pohjois-Irlannin Rory McIlroy voitti yhdellä lyönnillä ennen Phil Mickelsonia. Henrik Stenson jaRickie Fowler jakoivat kolmannen sijan kaksi lyöntiä kärjestä. Seitsemättä sijaa jakaneenMikko Ilosen ero McIlroyhin oli viisi lyöntiä.

Numero 6:
3 lyöntiä kärkeen: Henrik Stenson, Ruotsi, The Open 2013, sijoitus 2.
Yhdysvaltain Phil Mickelson pelasi erinomaisen päätöskierroksen 66 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Henrik Stensonia. Kolmen päivän jälkeen kärjessä ollut Lee Westwood putosi jakamaan kolmatta sijaa.

Numero 7:
3 lyöntiä kärkeen: Niclas Fasth, Ruotsi, The Open 2001, sijoitus 2.
Amerikkalainen David Duval voitti kolmella lyönnillä Niclas Fasthin. Mikko Ilonen jakoi kilpailussa yhdeksättä sijaa vain kahden lyönnin päässä Fasthista ja viisi lyöntiä kärjestä.

Numero 8:
3 lyöntiä kärkeen: Jonas Blixt, Ruotsi, Masters 2014, sijoitus T2.
Yhdysvaltain Bubba Watson voitti toisen kerran Mastersin. Yllätysnimet Jonas Blixt ja Yhdysvaltain Jordan Spieth jäivät kolme lyöntiä.

Numero 9:
3 lyöntiä kärkeen: Jesper Parnevik, Ruotsi, The Open 1997, sijoitus T2.
Jesper Parnevik lähti viimeiseen päivään kahden lyönnin johdossa. Yhdysvaltain Justin Leonard pelasi viimeisen kierroksen 65 ja nousi kolmen lyönnin voittoon ennen Parnevikia ja Pohjois-Irlannin Darren Clarkea.

Numero 10:
3 lyöntiä kärkeen Henrik Stenson PGA Championship 2013, sijoitus 3.
Yhdysvaltojen Jason Dufner voitti kahden lyönnin erolla maanmiehensä Jim Furykin. Henrik Stenson oli kolmas kolme lyöntiä kärjestä. Toinen ruotsalainen Jonas Blixt oli neljäs vain lyönnin päässä Stensonista.

Golfin Masters-turnaus pelataan 9.-12.4.2015.

Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa

Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen voittoon?

Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi skandinaavia, joten aloitetaan heistä.

Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku" Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin kanssa.

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti

oven pieleen laitettu hieno nimikyltti.

Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi tasattu. Pisteitä 3,5.

Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan. Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3 pistettä.

Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin joukkueessa.

Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.

Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on vasta yksi ET-voitto.

Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua, 12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.

Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.

Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut 28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.

Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa, joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman US Openin.

Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.

Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä hän on  pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa, pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010 ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.

Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia: Phil Mickelson (5 majoria),  Bubba Watson (2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).

Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja 35-vuotias Jimmy Walker.  

Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.

Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään Gleneaglesissa suosikkiasemassa.

Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):

USA

Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %

Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %

Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %

Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %

Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %

Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %

Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %

Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%

Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %

Eurooppa

Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %

Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %

Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %

Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %

Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %

McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %

McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %

Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %

Ryder Cup ja Mikko Ilonen, unelma on jo lähellä

Mikko Ilosen erinomainen peli Valhallassa US PGA Championshipissä nosti hänen osakkeensa korkealle Euroopan Ryder Cup -joukkueen valinnoissa.

Joukkueeseen valitaan suoraan yhdeksän pelaajaa Euroopan jamaailman listoilta tämän kuun lopussa. Näiden listojen perusteella nyt näyttäisi siltä, että Rory McIlroy, Henrik Stenson, Victor Dubuisson, Sergio Garcia, Justin Rose, Martin Kaymer, Thomas Björn, Jamie Donaldson ja Graeme McDowell kuuluvat joukkueeseen.

Tämän lisäksi irlantilainen kapteeni Paul McGinley valitsee kolme pelaajaa oman harkintansa mukaan. Tässä harkinnassa Mikko Ilonen on ollut mukana kaiken aikaa, mutta PGA Championshipin jaettu 7. sija painoi vaakaa Mikon kohdalla todella paljon. Hän hävisi Valhallassa joukkueeseen menossa olevista pelaajista vain Rorylle ja Henrikille.

Mutta ketkä muut pelaajat tavoittelevat noita kapteenin kolmea kutsukorttia?

Koska Ryder Cup pelataan Skotlannin Gleneaglesissa pitäisin lähes selvänä, että 33-vuotias skotti Marc Warren pelasi itsensä PGA Championshipissä joukkueeseen, vaikka hän hävisikin kaksi lyöntiä Iloselle. Warrenin kunto näyttää paremmalta kuin toisen skotin Stephen Gallacherin, joka putosi toisen päivän 77 lyönnin seurauksena PGA Championshipin viikonloppukierroksilta. Toisaalta 39-vuotiaan Gallacherin onnistuminen British Openissa (T15.) voi riittää jo valintaan, etenkin kun hänellä on ET-voitto Dubaista viime helmikuulta.

Mutta miksi ihmeessä Marc Warren pelaa tällä viikolla Made in Denmark -kisassa? Ehkä hänen pitää vielä vakuuttaa kapteeni McGinley nousukunnostaan. Tässä voisi myös olla Ilosen sauma joukkueeseen pääsyyn.

Mutta jos McGinley antaa kaksi korttia skoteille, sitä ei voi protestoida lajin perinteiden ja kyseisten pelaajien kotiyleisössä herättämien tunteiden vuoksi. Niinpä käteen jää yksi kortti. Siitä kamppailee Ilosen lisäksi nippu espanjalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia pelaajia.

Paineet brittipoliittiseen valintaan ovat aika pienet, sillä joukkueessa on näillä näkymin jo kaksi pohjoisirlantilaista (Rory ja Graeme), yksi englantilainen (Justin) ja yksi walesilainen (Jamie). Jos mukaan otetaan vielä kaksi skottia, on Brittein saarilta jo puolet koko joukkueesta.

Entä riittääkö Sergio Garcia yksin edustamaan vahvaa Espanjaa?

Miguel Angel Jimenez oli keväällä aivan pitelemätön, pelasi neljänneksi Mastersissa ja voitti Espanjan ET-kisan, mutta sen jälkeen 50-vuotiaan pelaajan kunto on kadonnut. PGA Championshipissä hän ei ollut lähelläkään jatkopaikaa.

Viime syksynä Kiinassa ison kilpailun voittanut Gonzalo Fdez-Castano hävisi Mikolle 11 lyöntiä PGA Championshipissä. Hän karsiutui aiemmin kesällä niin British Openista kuin US Openistakin.

Tammikuussa Abu Dhabissa voittanut Pablo Larrazabal oli aivan hukassa PGA Championshipin avauspäivänä eikä toisen päivän ryhtiliike (69) nostanut häntä enää jatkokierroksille. Larrazabalin tunnetuin golfsuoritus viimeisen puolen vuoden ajalta on Malesian Openista, missä hän joutui ampiaishyökkäyksen seurauksena syöksymään lampeen.

Ehkä vakavin uhka Ilosen valinnan kannalta onkin Italian 31-vuotias Francesco Molinari, joka on jo kahdesti (2010 ja 2012) ollut voittamassa Ryder Cupia. Vaikka hän hävisi Iloselle 11 lyöntiä PGA Championshipissä, hänellä on tasaiset esitykset tämän vuoden muista majoreista: T15. British Openissa, T23. US Openissa ja 50. Mastersissa.

Toisaalta Molinari  ei ole pystynyt voittamaan yhtään kilpailua pariin vuoteen. Mikolla sen sijaan on arvokkaat ET-voitot viime ja tältä vuodelta. Erityisesti Irish Openin voitto kesäkuussa voi olla ratkaiseva tekijä valinnassa.

Siihenkin on varauduttava, että kapteenin kolmas kutsu menee erilaisten golfpoliittisten näkökohtien perusteella jollekin espanjalaiselle tai englantilaiselle pelaajalle. Sen jälkeen Ilosen mahdollisuudet päästä joukkueeseen alkaisivat olla aika teoreettiset ja perustuisivat jonkun loukkaantumiseen. Sellaisen varaan ei tietenkään kannata laskea.

Kapteenin kannalta on huolestuttavaa, että Tanskan 43-vuotias Thomas Björn karsiutui PGA Championshipissä. British Openissa (T26.) ja Mastersissa (T8.) tanskalainen onnistui hyvin, mutta US Openin hän jätti kesäkuussa niskavaivaisena väliin. Kysymys siis kuuluu, mihin suuntaan hänen kuntonsa on nyt menossa? Ainakin hän aloitti vakuuttavasti Tanskassa tällä viikolla pelattavan ET-kisan.

Kukaan tuskin luopuu kevyin perustein paikastaan Ryder Cup -joukkueessa. Ja sellaista McGinley ei missään tapauksessa voisi esittää ainakaan Björnille, joka toimii puheenjohtajana ET:n kilpailutoimikunnassa. Juuri se nimitti hänet Ryder Cup -joukkueen kapteeniksi.

Eli Mikko Ilonen on kyllä hyvin, hyvin lähellä tulla valituksi ensimmäisenä suomalaisena pelaajana Ryder Cupiin. Kapteeni on kuullut Ilosen koputuksen, mutta ovelle koputtelee niin moni muukin hyvä pelaaja sponsoreineen ja muine tukijoukkoineen, että mitään varmaa ei vielä voi sanoa. Sen vuoksi lähimmät pari viikkoa ovatkin todella kutkuttavia suomalaisten golfin ystävien kannalta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen Ryder Cup pelataan Gleneaglesissa 26.-28.9., mutta lippuja voi ostaa enää vain edeltäville harjoituspäiville.