Claret Jug on golfin arvostetuin ja ainakin vanhin arvopalkinto

British Open alkaa Royal Troonissa torstaina. Turnauksen perinteet alkavat vuodesta 1860. Alkuun pelattiin Mestarin vyöstä, Champion´s Beltistä, joka oli valmistettu marokkolaisesta nahasta, ja siinä oli hieno hopeinen solki. Young Tom Morris voitti vyön omakseen, joten turnaus jäi pelaamatta 1871, koska silloin ei ollut kiertopalkintoa, josta pelata. Vuonna 1872 kolme seuraa, Prestwick, Honourable Company of  Edininburgh Golfers ja The Royal & Ancient Golf Club maksoivat kukin 10 puntaa, ja tällä rahalla ostettiin alkuperäinen Claret Jug, hopeinen viinikannu, jonka virallinen nimi on The Golf Champion Trophy.

Alkuperäinen Claret Jug on vitriinissä oikealla. Sen vieressä
oleva isompi pytty on British Amateurin pokaali.

Claret Jug ojennettiin ensimmäisen kerran vuoden 1873 voittajalle Tom Kiddille. Kannuun kaiverrettiin kuitenkin myös edellisvuoden ykkösen Young Tom Morrisin nimi.

Alkuperäinen Claret Jug asetettiin vuonna 1928 vitriiniin The Royal and Ancient Golf Clubille. Siitä on tehty kolme virallista kopiota, joista yksi on St. Andrews´n golfmuseolla, ja kaksi on varsinaisesti käytössä. Bunkered-lehti kertoo, että mestarit ovat lisäksi ostaneet henkilökohtaisia kopioita kannusta.

Kannattaa muistaa, että British Openissa, kuten kaikissa miesten pääkiertueen lyöntipeliturnauksissa, pelataan neljä kierrosta. Ensimmäisen päivän jälkeen pelaajat ovat ottaneet vasta alkukiihdytyksen. Pohjoisirlantilainen Fred Daly pystyi voittamaan vuoden 1947 Openin, vaikka pelasi yhden kierroksen 78 lyönnillä.

Toisaalta, tilastot kertovat, että Troonissa pelatuissa Open-turnauksissa alhaisimman kierroksen 64 lyöntiä pelasi Greg Norman vuonna 1989, ja Tiger Woods vuonna 2004. Siinä on tavoitetta jokaiselle päivälle ihan jokaiselle pelaajalle.

Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä major-turnauksessa on nähty ensikertalainen major-voittaja: Danny Willett Mastersissa ja Dustin Johnson US Openissa. Sama tahti voi hyvinkin jatkua Royal Troonissa. Kannattaa muistaa, että Darren Clarke starttasi 19 kertaa Openissa ennen kuin voitti vuonna 2001. Eli tasaisesta joukosta voi nousta kuka hyvänsä kärkeen, siinä golfin viehätys osittain piileekin.

Tällä kertaa pelataan ilman suomalaisia, vaikka Mikko Ilosen kaksi viimeistä Euroopan kiertueen turnausta olivatkin lähellä nostaa hänet mukaan tähän vanhimpaan golfin arvoturnaukseen.

Naisten British Openissa, joka pelataan parin viikon päästä Woburnin golfklubilla, on kuitenkin mukana tasaisesti kehittynyt Noora Tamminen. Hän pääsee nyt pelaamaan ensimmäisen major-turnauksensa.

Masters-turnaus avaa golfkauden 2016

Golfin ystäville tammi-, helmi-, ja maaliskuu ovat merkillistä harmaata aluetta. Ei olla enää vanhan vuoden puolella, mutta uusi golfkausikaan ei ole vielä oikeastaan alkanut. Sillä huhtikuun alussa pelattava Masters-turnaus on klassinen merkki golfin kilpailukauden alkamisesta. Torstaihin asti pitää vielä odottaa.

On olemassa suuria golfkirjoja, ja sitten vähän suurempia.

Masters-turnauksessa on vain kahdesti nähty suomalaisväriä. Mikko Ilonen oli mukana vuonna 2001 ja uudelleen viime vuonna. Tänä vuonna mennään ilman suomalaisia. Mutta jännitettävää kyllä riittää.

Suurin mielenkiinto kohdistuu Rory McIlroyn peliin. Häneltä puuttuu vain Mastersin voitto, että hänet voitaisiin varauksetta lisätä golfin suurien legendojen joukkoon. Siis niiden pelaajien kastiin, jotka ovat urallaan voittaneet Grand Slamin eli kaikki neljä major-turnausta.

Bobby Jonesin unelmakenttä

Golfissa vain yksi pelaaja on onnistunut voittamaan neljä arvoturnausta saman vuoden aikana. Bobby Jonesilla oli ”täydellinen” vuosi 1930, jolloin hän voitti kaksi arvostetuinta ammattilaisten ja kaksi arvostetuinta amatöörien kisaa. Sen jälkeen hän lopetti kuin seinään, lyöttäytyi yhteen tehokkaan organisaattorin Clifford Robertsin kanssa ja pyysi unelmakenttänsä suunnittelijaksi skotti Alister MacKenzien.

Näin syntyi Augusta National, jolla voitiin pelata ensimmäinen Masters-turnaus vuonna 1934. Se nousi nopeasti yhdeksi arvostetuimmista golfturnauksista, ja nykyisin sillä on oma kiistaton asemansa yhtenä ammattilaisgolfin arvoturnauksista yhdessä US Openin, The Openin ja PGA Championshipin kanssa.

Ketkä ovat golfin suurnimiä?

Golfissa pelaajan suuruus mitataan major-voittojen lukumäärällä. Jack Nicklaus, 18 majoria, ja Tiger Woods, 14 majoria. Nämä luvut kaikki golfarit osaavat ulkoa. Tiger Woods ei pelaa tämän vuoden turnauksessa, mutta hän elättelee vielä toiveita paluusta huipulle.

Suurinta arvostusta nauttivat ne pelaajat, jotka ovat pystyneet voittamaan kaikki neljä major-turnausta uransa aikana.

Ensimmäisenä Grand Slamin sai täyteen Gene Sarazen (1935), sen jälkeen Ben Hogan (1953), Gary Player (1965) ja Jack Nicklaus (1966) liittyivät tähän eliittikerhoon. Tiger Woods (2000) on viimeinen lisäys tälle listalle.

Eurooppalaisille vaikea turnaus

Eurooppalaisille Masters on aina ollut vaikeimmin voitettava major-turnaus. Viimeksi Mastersissa puettiin eurooppalaispelaajalle voittajan vihreä takki… hetkinen, hetkinen… 2000-luvulla kukaan eurooppalainen ei ole voittanut Mastersia! Viimeksi Eurooppa pääsi röyhistelemään, kun José-Maria Olázabal voitti vuonna 1999.

Viime vuodesta muistetaan Jordan Spiethin uskomaton varmuus. Nuori amerikkalainen jätti Phil Mickelsonin ja Justin Rosen neljän lyönnin päähän ja sivusi samalla Tiger Woodsin nimissä ollutta Mastersin alhaisinta voittotulosta, -18.

Tänä vuonna voittajan takkia hamuavat etenkin australialaiset. Jason Day on maailmanlistan ykkönen, ja Adam Scott johtaa PGA Tourin rankingia.

Lassi Tilanderin humoristinen lahja

Suomalaisen golfkirjallisuuden Grand Old Man Lassi Tilander antoi minulle humoristisen lahjan tehtyäni viime vuonna kirjan golfin suurista turnauksista. Kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat" on 222 sivua, ja ainakin omasta mielestäni siinä on todella paljon tietoa ja tarinoita.

En päässyt kuitenkaan paljoa leijumaan, tai ainakin tulin nopeasti alas, sillä Lassin lahjoittamassa kirjassa, ”The Complete Encyclopedia of Golf” on 648 sivua, siis 648 suurta sivua. Urheilutoimittaja Derek Lawrensonin mammuttikirja ilmestyi vuonna 1999. Jos kirjaa lukee sivun päivässä, sen saa kahdessa vuodessa luettua!

Kaikki on niin suhteellista, etenkin golfissa.

Tiger Woods avasi viimeisetkin portit värillisille golfareille

Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo syntymähetkellä.

79 career PGA Tour victories. 14 major championships. And A LOT of red shirts. Happy 40th birthday, Tiger! pic.twitter.com/cXBj2bX4Zx

— Golf Channel (@GolfChannel) December 30, 2015

Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton Sam Snead.

Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon, että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.

Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14 majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997 värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.

Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin. Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.

Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin, joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla, että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin rotuihin nähden.

Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.

Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.

Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa, ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.

Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli 1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.

Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja paheineen, ihonvärin takaa.

Wake up ladies and gentlemen, children of all ages. A happy 40th to @TigerWoods. #GOAT https://t.co/gXeWXLZp6q pic.twitter.com/YXr9m0idIu

— GC Tiger Tracker (@GCTigerTracker) December 30, 2015

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

PGA Championship on kauden viimeinen major - juhliiko Rory, Jordan vai ehkä Tiger?

Kauden 2015 neljäs ja viimeinen major-turnaus PGA Championship alkaa tänään Kohlerissa Pete Dyen suunnittelemalla Whistling Straitsin kentälllä. Sen eräs tunnuspiirre on viimeinen väylä, jolle kenttäsuunnittelija on sijoittanut 96 hiekkaestettä.

Olen pelannut Israelissa maan ainoan 18-reikäisen golfkentän, Caesarean. Sen uudelleensuunnittelusta on vastannut samainen Pete Dye. Kentällä on minun makuuni tarpeettomiakin bunkkereita, ja korotettuja viheriöitä. Mutta tämä on ilmeisesti Pete Dyen suunnittelutyyli, joten mikä minä olen sitä kritisoimaan.

Kun PGA Championship pelattiin viimeksi viisi vuotta sitten Whistling Straitsin kentällä, Dustin Johnson laittoi viimeisellä kierroksella mailansa maahan hiekkaesteessä saaden siitä kahden lyönnin rangaistuksen. Sen myötä DJ jäi kahden lyönnin päähän jaetusta kärkipaikasta, josta olisi päässyt uusimaan voitosta.

Helsingin Sanomissa oli tänään juttua ”Golfin kanuunat”, jossa DJ esitellään maailman pitkälyöntisimpänä huippupelaajana. Tulos tehdään kuitenkin aina viheriöillä, kuten DJ todisti puttaillessaan kesäkuussa US Openissa kolme kertaa läheltä reikää. Ensimmäinen putti olisi tuonut voiton, toinen putti olisi vienyt uusintaan voitosta, kolmas jätti vain suuren pettymyksen.

Rory McIlroy palaa pakkolomalta

Minun kirjoissani Dustin Johnson ei ole PGA Championshipin suosikki, mutta voin olla väärässä. Minä seuraan suurimmalla mielenkiinnolla Rory McIlroyta, joka palaa jalkapallohöntsäilystä saamansa nilkkavamman aiheuttaman pakkolevon jälkeen tositoimiin nälkäisempänä kuin koskaan.

Rory on edelleen maailman ykköspelaaja, mutta amerikkalainen nuori nousukas Jordan Spieth on noussut huohottamaan niskaan Mastersin ja US Openin voittojensa turvin. Spieth oli hyvin lähellä kolmattakin peräkkäistä voittoa The Open Championshipissä,

Roryn ja Jordanin kaksinkamppailu syttyy heti tänään  ensimmäisestä kierroksesta lähtien, sillä he ovat samassa ryhmässä yhdessä tuoreimman major-voittajan, The Openissa juhlineen Zach Johnsonin kanssa. Kolmikko starttaa tänä iltana kello 21.20 Suomen aikaa. 

Viimeisten major-turnausten voittajat:

	2015	2014	2013
Masters	J.Spieth	B.Watson	A.Scott
US Open	J.Spieth	M.Kaymer	J.Rose
The Open	Z.Johnson	R.McIlroy	P.Mickelson
PGA Champ		R.McIlroy	J.Dufner

Tiger Woods on arvoitus

Tiger Woods – suuri arvoitus.

Ja sitten pitää muistaa myös suuri arvoitus Tiger Woods. Vaikka hänen viimeisestä major-voitostaan on kulunut jo yli seitsemän vuotta, Tigerilla on edelleen osaamista ja taitoa. Jos hänen henkilökohtaiset asiansa ovat kunnossa, hän voi kartuttaa major-voittojensa (14 kpl) määrää. 

Vuoden suurin urheilu-uutinen ja todellinen jättiyllätys olisi, jos Tiger Woods voittaisi PGA Championshipin. Tiger starttaa Martin Kaymerin ja Keegan Bradleyn kanssa klo 16.15 tiiltä numero 10.

Mikko Ilonen nousukunnossa

Mikko Ilonen pelaa tänään torstaina ja huomenna yhdessä Ross Fisherin ja J.B. Holmesin kanssa. He lähtevät tänään ykköstiiltä klo 16.05 Suomen aikaa. Samaan aikaan lähtee 10. tiiltä myös toinen mielenkiintoinen trio: Dustin Johnson, Rickie Fowler ja Jason Day.

Mikko Ilonen pelasi viime viikolla parhaan kilpailunsa WGC Bridgestone Invitationalissa päästen viimeisellä 68 lyönnin kierroksellaan ensimmäisen kerran alla kentän par-tuloksen Firestonen haastavilla viheriöillä.

Viime vuoden PGA Championshipin jaettu seitsemäs sija on suomalaisen golfhistorian merkittävin major-saavutus. Viime syksyn menestysten jälkeen Ilosen peliin tuli pientä taantumaa, mutta kesän aikana on saatu vahvoja merkkejä kehityksestä. 

Voit lukea Mikko Ilosen aiemmista major-turnauksista keväällä ilmestyneestä kirjastani Golf - suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Mikko Ilonen ei ole koskaan aikaisemmin osallistunut kolmeen major-turnaukseen samalla kaudella. Kun Masters ja The Open päättyivät niukasti karsiutumiseen, jää tuloksen tekeminen PGA Championshipin varaan. Uskon, että Ilosen peliä kannattaa seurata alusta lähtien tarkasti!

Mikko Ilonen: viime kausien majorit
	2015	2014	2013
Masters	MC	Ei osall.	Ei osall.
US Open	Ei osall.	Ei osall.	Ei osall.
The Open	MC	MC	T79.
PGA Champ		T7.	MC

Masters-voittaja Jordan Spieth teki historiaa US Openissa

Golfin 115. US Open oli huikea jännitysnäytelmä, joka päättyi amerikkalaisen Jordan Spiethin juhliin dramaattisten vaiheiden jälkeen. 

21-vuotiaasta Spiethistä tuli vasta kuudes pelaaja, joka on voittanut samana vuonna Mastersin ja US Openin. Edellisen kerran samaan on pystynyt Tiger Woods vuonna 2002.

US Openin voitto ratkesi dramaattisesti viimeisellä viheriöllä sen jälkeen, kun Jordan Spieth menetti 17. väylän tuplaboginsa jälkeen varmalta tuntuneen johtonsa. Caddiensa Michael Grellerin tuella Spieth onnistui nollaamaan tilanteen ja pääsi yrittämään viimeisellä väylällä jopa eagle-tulosta. Birdien jälkeen hänen tuloksekseen kirjattiin 275 (68,67, 71, 69) eli hän pelasi viisi alle.

Sen jälkeen odotettiin, kuinka hyvän avauksen tehnyt viimeisen parin Dustin Johnson vastaa. Hänelläkin oli mahdollisuus eagleen, eli voittoon, sitten birdieen eli maanantain 18 reiän uusintaan, mutta hän tekikin parin, jolla hän päätyi jakamaan kakkossijan Louis Oosthuizenin kanssa!

Jordan Spieth oli hermostunut

Jordan Spieth lähti hermostuneena US Openin päätöspäivään Chambers Bayn golfkentällä. Hän oli ainoa kärkipelaajista, jolla oli jotain menetettävää. Muilla tasatuloksessa -4 viimeiseen päivään lähteneillä oli vain voitettavaa: Dustin Johnson, Branden Grace ja Jason Day jahtasivat ensimmäistä major-voittoaan.

Mastersin voittajana Spiethillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus kuudentena pelaajana voittaa samana vuonna myös US Open. Vain Craig Wood, Ben Hogan, Arnold Palmer, Jack Nicklaus ja Tiger Woods olivat yltäneet aiemmin samaan. (Lue täältä lisää.)

Spiethillä oli toinenkin mahdollisuus liittää nimensä golfin historiaan. Hänestä tulisi 21-vuotiaana neljänneksi nuorin pelaaja, joka on yltänyt kahteen major-voittoon. Nuorempina kahteen major-voittoon ovat yltäneet vain Young Tom Morris, 18, John J. McDermott, 20 ja Gene Sarazen, 20.

Spiethin ohella Dustin Johnsonin mahdollisuuksia pidettiin ennakkoon hyvinä. 

Vuoden 2010 PGA Championshipissä Dustin Johnson kävi kärjessä viimeisellä kierroksella. Siitä tuli kuitenkin traumaattinen kisa hänelle, koska hänen mailansa lapa koski ratkaisuhetkillä bunkkerin hiekkaan ennen lyöntiä, ja siitä tuomittiin kahden lyönnin rangaistus. Johnson olisi päässyt uusintaan ilman rangaistusta, mutta hän putosikin jakamaan viidettä sijaa. Johnsonin selitys oli, että hän luuli olevansa wastebunkkerissa, jossa maila saa koskea maahan. Uusinnassa Martin Kaymer voitti Bubba Watsonin ja saavutti ensimmäisen major-voittonsa.

Dustin Johnsonin svingivalmentaja Butch Harmon tuli tunnetuksi Tiger Woodsin menestysvuosien valmentajana. Hän on tehnyt Johnsonista yhden ammattilaisgolfin pitkälyöntisimmistä pelaajista. Dustin Johnsonin ongelma ei kuitenkaan ole lyönnin pituus, vaan lähipelin tarkkuus.

Johnson tuli tammikuussa isäksi. Sunnuntaina vietettiin Yhdysvalloissa isänpäivää, joten hän halusi varmasti osallistua voitollaan isänpäiväjuhlintaan. Samalla Johnson olisi antanut itselleenkin mukavan syntymäpäivälahjan, sillä hän täyttää tänään maanantaina (22.6.) 31 vuotta.

Nyt Dustin joutuu kaivamaan juhlan aiheen kakkossijasta, jonka hän jakaa hyvin kirineen eteläafrikkalaisen Louis Oosthuizenin kanssa. Oosthuizen epäonnistui avauspäivänä, mutta oli sen jälkeen turnauksen paras pelaaja (77, 66, 66, 67).

Huimauksesta kilpailun aikana kärsinyt Jason Day taisteli sunnuntainakin muutaman väylän mukana kärkikamppailussa, mutta 74 lyönnin kierros pudotti hänet lopulta jakamaan 9:ttä sijaa muun muassa Rory McIlroyn kanssa. Molemmat pelasivat neljän päivän kokonaistuloksensa pariin.

Golfin vanhoista tähdistä Phil Mickelson, 45, ja Colin Montgomerie, 51, päätyivät jakamaan sijaa 64 pelattuaan yhteistuloksen 293 (+13).

Samalta viivalta päätöspäivään

Tilanne oli erittäin tasainen 54 reiän jälkeen ennen suununtain päätöskierrosta:

-4 Jordan Spieth, Branden Grace, Dustin Johnson, Jason Day.

-1 Cameron Smith, Louis Oosthuizen, Shane Lowry, J.B. Holmes.

+1 Tony Finau, Patrick Reed, Joost Luiten, Henrik Stenson, Brandt Snedeker, Andres Romer.

Tasaisesta tilanteesta huolimatta Jordan Spieth ja Dustin Johnson olivat voittajasuosikkeja, kun muut suosikit alkaen Rory McIlroystä ja Phil Mickelsonista olivat jo menettäneet otteen voitosta.

US Open 2015 reikä reiältä

1. reikä, 443 jaardia, par 4: Jordan Spieth hermoilee ja puttailee bogin ja kärjessä on enää kolme pelaajaa -4:ssä, Dustin Johnson, Jason Day ja Branden Grace.

J.B. Holmes aloitti tuplabogilla ja valui ulos kärkikamppailusta.

2. reikä, 412 jaardia, par 4: Par-tulokset kärkipelaajille. Lisäksi bogilla aloittanut australialainen Cameron Smith teki birdien ja palasi tilanteeseen -1.

3. reikä, 188 jaardia, par 3: Kaikki pelaajat kuulivat yleisön suosionosoitukset, kun Rory McIlroy upotti yli 20-metrisen birdieputin 13. reiällä. Rory siirtyi aivan kärjen tuntumaan -2:een tehtyään jo kuudennen birdiensä päätöskierroksella. Kärkipelaajille par-tulokset. Ainoastaan Shane Lowry kompastui ja teki päivän ensimmäisenä boginsa ja hänen kokonaistuloksensa nousi tasan pariin.

4. reikä, 479 jaardia, par 4: Dustin Johnson onnistui vihdoinkin hyödyntämään birdiepaikkansa ja siirtyi yksin johtoon: -5. Jason Day joutui vaikeuksiin keskelle väylää osuneen avauksen valuttua kaltevalla pinnalla ulos väylältä vaikeaan paikkaan, monttuun tai bunkkeriin. Day selvitti tämän tilanteen mestarillisesti, mutta puttasi sen jälkeen kolme kertaa bogiin ja kokonaistilanteeseen -3. Branden Grace teki bunkkerin kautta bogin ja putosi kärjestä tilanteeseen -3.

5. reikä, 462 jaardia, par 4: Pa-väylä, jolla Henrik Stenson teki tuplabogin. Hänellä oli jo kaksi bogia, joten hänen kierroksensa oli jo +4:ssä ja sen myötä kokonaistilanne oli karannut jo +5:een eli tässä ruotsalainen lipsui voittokamppailusta lopullisesti pois.

Myös Shane Lowry oli vaikeuksissa. Irlantilainen teki päivän toisen boginsa. Dustin Johnson pääsi avaamaan kahden lyönnin johtoasemassa. Kun samaan aikaan Rory teki 15. väylällä päivän ensimmäisen boginsa ja palasi -1:een, näytti US Open yllättävän helposti kääntyvän pitkälyöntisen Dustin Johnsonin paraatimarssiksi. Day onnistui kuitenkin 4-metrisessä birdieputissaan ja liimautui tuloksella -4 lyönninpäähän omassa birdieputissaan epäonnistuneesta Dustinista.

6. reikä, 493 jaardia, par 4: Day päätti avata rautamailalla, mutta pallo ei löytänyt väylälle. Bunkkerin kautta bogi: -3.

Draiverilla avannut Johnson päätyi myös raffin puolelle. Kakkoslyönti päätyi rinteeseen pitkään heinään, mistä hän pelasti pallon viheriölle. Tällä kertaa pitkä putti upposi pelastaen parin: -5. Hän oli tämän jälkeen kaksi lyöntiä Dayn, Spiethin ja Gracen edellä.

7. reikä, 477 jaardia, par 4: Johnson pelasi parin, mutta Jason Dayn kolmas bogi pudotti hänet -2:een, kolmen lyönnin päähän Johnsonista. Tuplabogi tuhosi Patrick Reedin unelmat.

Roryn takaa-ajo (72, 72, 70, 66) hyytyi 15. ja 17. reikien bogeihin. Hänen hetkellisesti luomansa paine kärkipelaajille väljähti, vaikka hän nostikin rutkasti sijoitustaan kokonaistuloksella par.

8. reikä, 593 jaardia, par 5: Jordan Spieth teki birdien: -4. Dustin Johnsonin vastaus oli birdie: -6. Day kohensi omia asemiaan birdiellä: -3.

9. reikä, 203 jaardia, par 3: Branden Gracen birdie nosti hänet (-4) jakamaan kakkossijaa Spiethin kanssa kaksi lyöntiä Johnsonin takana.

Kärkiparin Johnson–Day tullessa puolimatkan krouviin tilanne oli edelleen kutkuttava:

-6 Johnson

-4 Spieth ja Grace

-3 Day

-2 Scott

Australian Adam Scott teki viimeiselle reiälle birdien ja nousi tilanteeseen -3. Scottin viimeisen päivän tulos oli erinomainen 64 lyöntiä. Scott sai siis odotella ”clubhouse leaderina”, kuinka kaksi viimeistä ryhmää selviäisi ”takalenkistä”.

10. reikä, 460 jaardia, par 4: Dayn par-putti meni ohi ja hän putosi -2:een. Myös Johnson puttasi bogin ja kärkimiehen tulos putosi -5:een.

11. reikä, 541 jaardia, par 4: Johnson puttasi lyhyen par-putin ohi ja bogi pudotti hänet -4:ään.

12. reikä, 270 jaardia, par 4: Spieth ja Grace siirtyivät birdietuloksilla kärkeen: -5. Muutaman minuutin kuluttua Johnson puttasi 2,5 metrin tasoittavan birdieputin ohi ja pysyi siis yhden lyönnin jäljessä kärjestä. Myöskään Day ei onnistunut lyhyessä birdieputissaan.

13. reikä, 529 jaardia, par 4: Spiethillä oli lyhyt par-putti, ja Gracekin pelasti parin. Johnson puttasi bogin ja putosi -3:een. Day puttasi bogiputtinsa ohi, ja tupla pudotti hänen kokonaistuloksensa pariin.

14. reikä, 519 jaardia, par 4: Spieth ja Grace puttasivat parin: -5. Johnson teki myös parin: -3, samoin Day: par.

15. reikä, 158 jaardia, par 3: Spieth ja Grace par: -5. Johnson joutui bunkkeriin, mutta pelasti parin.

16. reikä, 337 jaardia, par 4:Gracen avaus karkasi oikealle, aidan juureen. Hän löi kolmannen lyönnin avauspaikalta, ja lopulta hän paketoi tuplabogin ja putosi -3:een. Kun Spieth taisteli birdien ja siirtyi ensimmäisen kerran -6:een, alkoi US Openin ratkaisu häämöttää. Uhkaajat olivat nyt yhtäkkiä kolmen lyönnin päässä.

17. reikä, 219 jaardia, par 3: Spiethin avaus epäonnistui vasemmalle raffiin. Seuraavaksi tuli todella taitava pelastus, mutta lopulta Spieth teki järkyttävän tuplabogin: -4. Grace onnistui avauksessaan, mutta hänen birdieputtinsa jäi sentin liian lyhyeksi.

Dustin Johnson birdie: -4.

Louis Oosthuizen pelasi kaksijakoisen päivän. Etulenkillä hän teki kolme bogia, ja takalenkillä kuusi birdietä, 67 lyönnillä (38+29) hän otti clubhouse leaderin paikan (-4) yhdellä lyönnillä Adam Scottilta. Cameron Smith teki viimeiselle väylälle eagle-tuloksen ja sai kokonaistuloksen -3.

Eli kolme pelaajaa tasoissa -4:ssä, Oosthuizen, Spieth ja Johnson, kun kärjellä oli yksi väylä jäljellä.

18. reikä, 601 jaardia, par 5: Spiethin eagle-putti jäi aivan reiän viereen, birdiellä -5:een. Sitten jäätiin odottelemaan miten loistavan avauksen tehnyt Johnson onnistuu viimeisillä lyönneillä. Toinen lyönti tuli viheriölle aivan lipun lähelle, 3,5 metriin, ja antoi Johnsonille mahdollisuuden eaglella kuitata uran ensimmäinen major-voitto. Putti meni ohi. Edelleen Johnsonilla oli mahdollisuus birdiellä tasoittaa tilanne Spiethin kanssa. Bierdieputin mitta oli reilu metri. Sekin meni ohi. Kahden erinomaisen pitkän lyönnin jälkeen Johnson puttasi kolme kertaa lyhyeltä etäisyydeltä ja menetti voiton.

Spieth pelasi päätöspäivänä 69 ja Johnson 70 lyöntiä. Yksi lyhyt putti jäi heidän erokseen!