Golfia Mikko Ilosen voittomaisemissa

Kun 151. The Open Championship alkoi tänään Royal Liverpoolin kentällä Hoylakessa, muutamat suomalaiset saattoivat palata nostalgisiin tunnelmiin. Mikko Ilonen voitti nimittäin Hoylakessa British Amateurin vuonna 2000 ja singahti tuntemattomuudesta golfmaailman tähtikartalle. Samana vuonna hän pääsi amatöörinä ensimmäisen kerran mukaan ammattilaisten The Open -turnaukseen, mutta ei päässyt cutista läpi.

Mackenzie & Ebertin toimisto on uusinut Royal Liverpoolin 17. reiän.

Seuraavana vuonna hän pelasi Royal Lytham & St. Annesin kentällä ensimmäisen kerran ammattilaisena The Openissa ja oli kuin kotonaan sijoittuen yhdeksänneksi. Se olikin vuosien ajan hänen paras major-sijoituksensa.

 

Royal Liverpoolin kenttä ei ole enää sama kenttä, jolla Ilonen saavutti huikean amatöörivoittonsa. Viimeksi Martin Ebertin toimisto on laittanut kentän toiseksi viimeisen eli 17. reiän uusiksi. Se on lyhyt par-3, nimeltään ”Little Eye”, mittaa 136 jaardia. Se pelataan nykyään kohti merta, kun aiemmin se suuntautui sisämaahan.

Uudistus on erittäin suuri, mutta Royal Liverpoolin golfkenttä, jossa pelattiin jo vuonna 1869, on tottunut siihen, että aika ajoin kenttää on uusittava. Martin Ebert kertoo 17. reiän uusimisesta oheisella Golf Digestin YouTube-nauhoitteella: Ebert kertoo 17. reiän uusimisesta. 

Jos haluat sukeltaa syvemmälle The Openin historiaan ja tunnelmiin, kannattaa katsoa myös tämä Cookie Jar Golfin YouTube-kenttäesittely: Cookie Jar Golf. 

Mackenzie & Ebertin toimisto on tullut suomalaisille golfin harrastajille tutuksi muun muassa Vierumäen Classicin ja Pickalassa tehtyjen uudistusten ansiosta. Tuntuu uskomattomalta, että sama toimisto työskentelee myös noilla maailman kuuluisimmilla kentillä.

 

Kun Royal Liverpool isännöi edellisen kerran The Openia vuonna 2014, voittajaksi pelasi Rory McIlroy. Sinä vuonna Rory voitti kaksi major-turnausta, sillä hän voitti myös PGA Championshipin Valhallassa, missä Mikko Ilonen pelasi koko uransa parhaan major-turnauksen sijoittuessaan seitsemänneksi.

Siitä edellinen The Open Hoylaken maisemissa pelattiin vuonna 2006. Silloin voittoon pelasi Tiger Woods. Mikko Ilonen sijoittui sillä kertaa 16:nneksi.

Tiger Woods oli mukana tämän vuoden ensimmäisessä major-turnauksessa ja pääsi Mastersissa kahden kierroksen jälkeen cutista läpi, mutta joutui jalkavaivan vuoksi keskeyttämään. Sen jälkeen tehdyn nilkkaleikkauksen jäljiltä häntä ei ole nähty kauden muissa majoreissa.

Tänä vuonna The Openissa on mukana kaksi suomalaista, Sami Välimäki ja Kalle Samooja. Se on kova paikka suomalaiskaksikolle. – Lisäys: Sami Välimäki pääsi ensimmäisen kerran major-turnauksen cutista läpi!

Naisten golfissa on nähty sinivalkoinen invaasio vuonna 2016

Ursula Wikström on ensimmäisenä suomalaisena golfarina yltänyt urallaan naisten Euroopan kiertueen kokonaisansioissa yli 600 000 euron. Minea Blomqvist-Kakko, Ursulan taistelupari yli kymmenen vuoden ajalta, on kerännyt Euroopasta myös yli puoli miljoonaa palkintorahoina.

Ursula Wikström Kuva: Tristan Jones/LET

Näiden kahden leidin esimerkki on avannut tien seuraavalle sukupolvelle. Noora Tamminen, Oona Vartiainen, Linda Henriksson, Krista Bakker ja Elina Nummenpää ovat tulleet vahvasti kuvaan mukaan. Tällä kaudella Noora taitaa nousta jopa suomalaisten ykköspelaajaksi Ladies European Tourin rankingissa. Juuri tällä hetkellä hän on viisi lyöntiä Ursulan edellä, kun Qatarin kisaa on jäljellä vielä kaksi kierrosta.*  LET-rankingissa Noora on 34:s ja Ursula 35:s.

Tietenkin Dubain päätöskilpailu voi vielä kääntää tilanteen joulukuussa.

Naisten ammattilaisgolfissa ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista tilannetta, että näin moni suomalainen pystyy hyvänä päivänä tunkeutumaan missä tahansa LET-kisassa 30 parhaan joukkoon, eli kunnon palkintorahoille. Toistaiseksi vähintään yksi suomalaispelaaja on ollut jo kahdeksassa turnauksessa tällä kaudella 20 parhaan joukossa! 

Mistä tämä vahva myötätuuli johtuu? Golfliiton monivuotinen ruotsalainen päävalmentaja Staffan Johansson, jonka pesti päättyi tähän vuoteen, on varmaan yksi henkilö, jota voi kiittää. Johansson toi mukanaan kokemusta ja näkemystä ammattimaisesta toiminnasta. Hänen vaikutuksensa ulottui tähän seuraavaan sukupolveen, vaikka amatöörien EM- ja MM-kisojen mitaleita tuotiin kyllä Mikael Mustosen johtamilla kisareissuilla.

Minua hämmästyttää, että ne mitalit eivät riittäneet nostamaan Mustosta seuraavaksi päävalmentajaksi. Mutta kai liiton johdossa ajateltiin, että Mustonen toimi vain Staffan Johanssonin luoman kehyksen sisällä. Mikä ei kuitenkaan poista Mustosen ratkaisevaa panosta.

Mutta toki Suomesta löytyy kovemmatkin näytöt esittänyt valmentaja. 

Olympiagolfarit Ursula Wikström ja Noora Tamminen ovat Petteri Nykyn henkilökohtaisia valmennettavia. Kun vielä muistetaan, että viimeistä vuottaan Florida State Universityn listoilla pelaava ja opiskeleva Matilda Castrén on hioutunut Nykyn koulussa, on Petteri Nykky ollut ehdottomasti kahden viime vuoden aikana vahvimmat näytöt antanut suomalainen golfvalmentaja.

Matilda Castrénin erinomaisuus on varmaan jäänyt kotimaassa huomaamatta. Hän on rikkonut oman koulunsa ennätyksiä ja voittanut yliopistourallaan jo kuusi kilpailua! Ensi vuoden mielenkiintoisin asia golfrintamalla onkin seurata mitä tapahtuu, kun Matilda, kaikella todennäköisyydellä, jättää amatöörikentät.

Matilda Castrén ei ole ainoa suomalainen, joka on menestynyt yliopistogolfissa. Emily Penttilä päätti kaupalliset opintonsa Tulanen yliopistossa New Orleansissa viime keväänä ja siirtyi kesällä ammattilaiseksi. Neljä yliopistovuotta muokkasivat hänestä huippugolfarin, joka pääsi jo kaksi vuotta sitten karsinnoista kuin vahingossa naisten US Openiin. Marras-joulukuun vaihteessa hän pelaa LPGA:n viimeisessä karsintaturnauksessa. Hänellä on kakkosvaiheen karsintatulosten perusteella kaikki mahdollisuudet mennä päätyyn asti ja pukea LPGA-mekko ylleen ensimmäisenä suomalaisena sitten Minni Blomqvistin!

* Noora Tamminen oli myös lopputuloksissa viisi lyöntiä Ursula Wikströmin edellä. Suomalaisten sijotukset Qatarissa: 
15) Noora Tamminen, 
34) Ursula Wikström ja Oona Vartiainen, 
62) Linda Henriksson. 

Claret Jug on golfin arvostetuin ja ainakin vanhin arvopalkinto

British Open alkaa Royal Troonissa torstaina. Turnauksen perinteet alkavat vuodesta 1860. Alkuun pelattiin Mestarin vyöstä, Champion´s Beltistä, joka oli valmistettu marokkolaisesta nahasta, ja siinä oli hieno hopeinen solki. Young Tom Morris voitti vyön omakseen, joten turnaus jäi pelaamatta 1871, koska silloin ei ollut kiertopalkintoa, josta pelata. Vuonna 1872 kolme seuraa, Prestwick, Honourable Company of  Edininburgh Golfers ja The Royal & Ancient Golf Club maksoivat kukin 10 puntaa, ja tällä rahalla ostettiin alkuperäinen Claret Jug, hopeinen viinikannu, jonka virallinen nimi on The Golf Champion Trophy.

Alkuperäinen Claret Jug on vitriinissä oikealla. Sen vieressä
oleva isompi pytty on British Amateurin pokaali.

Claret Jug ojennettiin ensimmäisen kerran vuoden 1873 voittajalle Tom Kiddille. Kannuun kaiverrettiin kuitenkin myös edellisvuoden ykkösen Young Tom Morrisin nimi.

Alkuperäinen Claret Jug asetettiin vuonna 1928 vitriiniin The Royal and Ancient Golf Clubille. Siitä on tehty kolme virallista kopiota, joista yksi on St. Andrews´n golfmuseolla, ja kaksi on varsinaisesti käytössä. Bunkered-lehti kertoo, että mestarit ovat lisäksi ostaneet henkilökohtaisia kopioita kannusta.

Kannattaa muistaa, että British Openissa, kuten kaikissa miesten pääkiertueen lyöntipeliturnauksissa, pelataan neljä kierrosta. Ensimmäisen päivän jälkeen pelaajat ovat ottaneet vasta alkukiihdytyksen. Pohjoisirlantilainen Fred Daly pystyi voittamaan vuoden 1947 Openin, vaikka pelasi yhden kierroksen 78 lyönnillä.

Toisaalta, tilastot kertovat, että Troonissa pelatuissa Open-turnauksissa alhaisimman kierroksen 64 lyöntiä pelasi Greg Norman vuonna 1989, ja Tiger Woods vuonna 2004. Siinä on tavoitetta jokaiselle päivälle ihan jokaiselle pelaajalle.

Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä major-turnauksessa on nähty ensikertalainen major-voittaja: Danny Willett Mastersissa ja Dustin Johnson US Openissa. Sama tahti voi hyvinkin jatkua Royal Troonissa. Kannattaa muistaa, että Darren Clarke starttasi 19 kertaa Openissa ennen kuin voitti vuonna 2001. Eli tasaisesta joukosta voi nousta kuka hyvänsä kärkeen, siinä golfin viehätys osittain piileekin.

Tällä kertaa pelataan ilman suomalaisia, vaikka Mikko Ilosen kaksi viimeistä Euroopan kiertueen turnausta olivatkin lähellä nostaa hänet mukaan tähän vanhimpaan golfin arvoturnaukseen.

Naisten British Openissa, joka pelataan parin viikon päästä Woburnin golfklubilla, on kuitenkin mukana tasaisesti kehittynyt Noora Tamminen. Hän pääsee nyt pelaamaan ensimmäisen major-turnauksensa.

Masters-turnaus avaa golfkauden 2016

Golfin ystäville tammi-, helmi-, ja maaliskuu ovat merkillistä harmaata aluetta. Ei olla enää vanhan vuoden puolella, mutta uusi golfkausikaan ei ole vielä oikeastaan alkanut. Sillä huhtikuun alussa pelattava Masters-turnaus on klassinen merkki golfin kilpailukauden alkamisesta. Torstaihin asti pitää vielä odottaa.

On olemassa suuria golfkirjoja, ja sitten vähän suurempia.

Masters-turnauksessa on vain kahdesti nähty suomalaisväriä. Mikko Ilonen oli mukana vuonna 2001 ja uudelleen viime vuonna. Tänä vuonna mennään ilman suomalaisia. Mutta jännitettävää kyllä riittää.

Suurin mielenkiinto kohdistuu Rory McIlroyn peliin. Häneltä puuttuu vain Mastersin voitto, että hänet voitaisiin varauksetta lisätä golfin suurien legendojen joukkoon. Siis niiden pelaajien kastiin, jotka ovat urallaan voittaneet Grand Slamin eli kaikki neljä major-turnausta.

Bobby Jonesin unelmakenttä

Golfissa vain yksi pelaaja on onnistunut voittamaan neljä arvoturnausta saman vuoden aikana. Bobby Jonesilla oli ”täydellinen” vuosi 1930, jolloin hän voitti kaksi arvostetuinta ammattilaisten ja kaksi arvostetuinta amatöörien kisaa. Sen jälkeen hän lopetti kuin seinään, lyöttäytyi yhteen tehokkaan organisaattorin Clifford Robertsin kanssa ja pyysi unelmakenttänsä suunnittelijaksi skotti Alister MacKenzien.

Näin syntyi Augusta National, jolla voitiin pelata ensimmäinen Masters-turnaus vuonna 1934. Se nousi nopeasti yhdeksi arvostetuimmista golfturnauksista, ja nykyisin sillä on oma kiistaton asemansa yhtenä ammattilaisgolfin arvoturnauksista yhdessä US Openin, The Openin ja PGA Championshipin kanssa.

Ketkä ovat golfin suurnimiä?

Golfissa pelaajan suuruus mitataan major-voittojen lukumäärällä. Jack Nicklaus, 18 majoria, ja Tiger Woods, 14 majoria. Nämä luvut kaikki golfarit osaavat ulkoa. Tiger Woods ei pelaa tämän vuoden turnauksessa, mutta hän elättelee vielä toiveita paluusta huipulle.

Suurinta arvostusta nauttivat ne pelaajat, jotka ovat pystyneet voittamaan kaikki neljä major-turnausta uransa aikana.

Ensimmäisenä Grand Slamin sai täyteen Gene Sarazen (1935), sen jälkeen Ben Hogan (1953), Gary Player (1965) ja Jack Nicklaus (1966) liittyivät tähän eliittikerhoon. Tiger Woods (2000) on viimeinen lisäys tälle listalle.

Eurooppalaisille vaikea turnaus

Eurooppalaisille Masters on aina ollut vaikeimmin voitettava major-turnaus. Viimeksi Mastersissa puettiin eurooppalaispelaajalle voittajan vihreä takki… hetkinen, hetkinen… 2000-luvulla kukaan eurooppalainen ei ole voittanut Mastersia! Viimeksi Eurooppa pääsi röyhistelemään, kun José-Maria Olázabal voitti vuonna 1999.

Viime vuodesta muistetaan Jordan Spiethin uskomaton varmuus. Nuori amerikkalainen jätti Phil Mickelsonin ja Justin Rosen neljän lyönnin päähän ja sivusi samalla Tiger Woodsin nimissä ollutta Mastersin alhaisinta voittotulosta, -18.

Tänä vuonna voittajan takkia hamuavat etenkin australialaiset. Jason Day on maailmanlistan ykkönen, ja Adam Scott johtaa PGA Tourin rankingia.

Lassi Tilanderin humoristinen lahja

Suomalaisen golfkirjallisuuden Grand Old Man Lassi Tilander antoi minulle humoristisen lahjan tehtyäni viime vuonna kirjan golfin suurista turnauksista. Kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat" on 222 sivua, ja ainakin omasta mielestäni siinä on todella paljon tietoa ja tarinoita.

En päässyt kuitenkaan paljoa leijumaan, tai ainakin tulin nopeasti alas, sillä Lassin lahjoittamassa kirjassa, ”The Complete Encyclopedia of Golf” on 648 sivua, siis 648 suurta sivua. Urheilutoimittaja Derek Lawrensonin mammuttikirja ilmestyi vuonna 1999. Jos kirjaa lukee sivun päivässä, sen saa kahdessa vuodessa luettua!

Kaikki on niin suhteellista, etenkin golfissa.

Golfin olympialiekki palaa jo komeasti

Suomen parhaiden golfammattilaisten kausi on käynnistynyt komeasti kahdessa Euroopan kiertueen kisassa. Mikko Ilonen on saanut pelin takaisin oikeille raiteille vaisun viime kauden jälkeen. Ilonen oli Abu Dhabissa jaetulla 22. ja Qatarissa vielä paremmin, jaetulla 13. sijalla.

Roope Kakko on avannut samoissa kisoissa jaetuilla sijoilla 70 ja 29, ja Mikko Korhonen on vastaavasti kerännyt sijoitukset 69 ja 59. 

On mielenkiintoista seurata, jatkaako kolmikko myös seuraavassa Dubain kisassa samalla tasolla. Korhosen lopetus Qatarissa (kaksi eagle-tulosta kolmella viimeisellä väylällä) kertoo jotakin piilossa olevasta potentiaalista.

Kolmen muskettisoturin kehitys viime vuodesta on ollut silmiinpistävää. Viime vuonna tähän aikaan Roope Kakko pelasi haastajakiertueen kisoja ja Ilonen oli 50:s Abu Dhabissa, mutta karsiutui Qatarissa. Korhonen oli viime vuonna mukana Qatarissa jääden cutin läpäisseistä viimeiseksi eli sijalle 74. Abu Dhabin kisaan hän ei viime vuonna osallistunut.

Jokainen kärkitrion pelaaja on siis selvästi nostanut pelinsä tasoa. Kahden turnauksen perusteella on vielä aikaista arvioida, onko nyt alkamassa kaikkien aikojen suomalainen golfvuosi. Kauempaa katsoen näyttäisi,  että nyt kisataan siitä, ketkä kaksi pääsevät pelaamaan Rio de Janeiron olympiaturnaukseen.

Kärjen takanakin tapahtuu kaiken aikaa positiivista liikettä. Janne Kasken peli kulkee Aasiassa. Hän pelaa tänä vuonna Aasian- ja Kiinan-kiertueilla. Ja Lauri Ruuska avasi vuoden 2016 Gecko Tourilla Espanjassa mukavalla Top-3-sijoituksella.

Toni Hakula pelasi viime kaudella Kanadan-kiertueella. Hän läpäisi kymmenessä turnauksessa vain kolme kertaa cutin. Tulokset eivät tietenkään vastanneet odotuksia. Nyt hän on raivannut itselleen paikan Latinalaisen Amerikan PGA-kiertueelle. Se voi olla hyvä ponnahduslauta ylöspäin.

Golfvuosi 2016

Golfvuosi 2016 on poikkeuksellisen mielenkiintoinen olympiakisojen vuoksi. Parhailla suomalaisgolfareilla on mahdollisuus osallistua, ja menestyä, Rio de Janeiron olympiakisoissa elokuussa. Mutta tähän vuoteen mahtuu muutenkin todella monta jännittävää kilpailua.

Roope Kakko, EGS:n range.

Roope Kakko oli viime kaudella yksi 37 voittajasta miesten Euroopan kiertueella. Naisten rintamalla kansainvälisesti kovin suoritus oli Ursula Wikströmin viides sija Kiinassa pelatussa World Ladies Championship –turnauksessa. Hyvä henkilökohtainen suoritus nosti myös Suomen joukkueen viidenneksi. Ursulan joukkuekaverina pelasi Noora Tamminen.

Miesten Euroopan kiertueen ensimmäiset osakilpailut pelattiin kaukomailla jo viime vuoden puolella. Mikko Ilonen, erittäin hyvän ja tasaisen kauden viime vuonna pelannut Mikko Korhonen ja Roope Kakko eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet kilpailemista.

Roope Kakko hakee pelituntumaa Floridasta ja avaa kautensa luultavasti 21.1. alkavassa Abu Dhabin turnauksessa, tai sen jälkeen pelattavissa Dohan tai Dubain turnauksissa. Tällä hetkellä Roope on Mikko Ilosen kanssa todennäköisimmin mukana Rion olympiakisoissa. Varamiehen paikalta Rion kisoja miettii tällä hetkellä Mikko Korhonen.

Roope Kakko – jatkuuko nousu kohti
Euroopan kärkeä myös vuonna 2016?

Miesten haastajakiertueella pelaa säännöllisesti kolme suomalaista, Teemu Pulkkanen, Jaakko Mäkitalo ja Teemu Bakker. Sieltäkin on, teoriassa, hyvällä voittoputkella, vielä mahdollista nousta olympiakisoihin asti.

Naisten olympiaedustajat olisivat tällä hetkellä Ursula Wikström ja Noora Tamminen. Mutta Krista Bakker ja Minea Blomqvist-Kakko ovat valmiina kiilaamaan heidän ohitseen rankingissa, jos kärkiparin ote yhtään lipsuu.

Naisten kotimaisena pääkilpailuna on viime vuosina ollut Hill Side Golf & Country Clubilla pelattu naisten haastajakiertueen (LETAS) kilpailu. Kilpailun järjestäminen varmistui maaliskuun alussa.* Sama paikka kuin aikaisemmin, mutta nyt nimenä on Evli Ladies Finnish Open. Ajankohta on kilpapelaajille ihanteellinen. Hienoa on myös se, että Hanna-Leena ja Jari Ronkainen ovat edelleen kuvioissa mukana, vaikka he eivät enää kannakaan taloudellista vastuuta. Hanna-Leena on tehnyt viime vuosina todella arvokasta työtä naisten golfin arvostuksen nostamiseksi. Jossain vaiheessa Golfliitto varmastikin noteeraa tämän taustatyön merkityksen. Uskataisin uskoa näin.

Miesten haastajakiertueen kotimaan kilpailu on järjestetään* Vierumäellä olympiakisojen aikana. Parhaat suomalaiset siis puuttuvat silloin rivistä, mutta ei Mikko Ilonen ole viime vuosina kotimaan haastajakisoja muutenkaan pelannut. Arvokasta on, että haastajakiertue pysyy Suomessa. Siinä on tuulahdus suuren maailman tunnelmaa. Ehkä joku suomalaispelaaja, ammattilainen tai amatööri, käyttää tänä vuonna kotikenttäedun hyväkseen samalla tavalla kuin Roope Kakko vuonna 2004! 

* Päivitin tiedot naisten ja miesten haastajakiertueen kilpailuista 10. maaliskuuta. Hienoa, että molempien kilpailujen järjestämistä päätettiin jatkaa kotimaassa.

Golfvuoden 2016 tärkeitä päivämääriä

Tammikuu

15.–17.1. Eurasia Cup, Malesia, miesten joukkuekilpailu, jossa Euroopan 12 miehen joukkue kohtaa Aasian joukkueen Ryder Cupin hengessä. Kapteenina on Euroopan Ryder Cupin kapteeni Darren Clarke. Kristoffer Broberg ja Sören Kjeldsen edustavat pohjoismaisia värejä Euroopan joukkueessa.

Helmikuu

12.–14.2. ISPS Handa New Zealand Women´s Open, naisten Euroopan kiertueen ensimmäinen kilpailu.

Maaliskuu

10.3.–13.3. World Ladies Championship, Mission Hills, Kiina. Turnauksessa pelataan henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu 2 pelaajan joukkuein. Suomella on puolustettavana Ursula Wikströmin ja Noora Tammisen saavuttama 5. sija.

Huhtikuu

31.3.–3.4. ANA Inspiration, Mission Hills, USA, naisten ensimmäinen major-turnaus.

7.–10.4. Masters, Augusta, Georgia, USA, miesten ensimmäinen major-turnaus.

Kesäkuu

2.–5.6. Nordea Masters, Bro Hof Slott GC, Ruotsi, miesten Euroopan kiertueen turnaus.

9.–12.6. KPMG Women´s PGA Championship, Sahalee CC, USA, naisten toinen major-turnaus.

16.–19.6. US Open, Oakmont CC, Pennsylvania, USA, miesten toinen major-turnaus.

17.–19.6. Pilsen Golf Masters, Tshekki, viimeinen naisten Euroopan kiertueen turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

Heinäkuu

5.–9.7. Amatöörien EM-joukkuekilpailut, naiset Islannissa, miehet Ranskassa

7.–10.7. US Women’s Open, CordeValle, USA, naisten kolmas major-turnaus, ja samalla viimeinen naisten turnaus, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

7.–10.7. AAM Scottish Open, Castle Stuart Golf Links, Inverness, Skotlanti, viimeinen miesten Euroopan kiertueen kilpailu, joka vaikuttaa olympiarankingiin.

11.7. Lopullinen olympiaranking valmistuu.

14.–17.7. The Open Championship, Royal Troon GC, Skotlanti, miesten kolmas major-turnaus.

15.7. Olympiaturnauksen osanottajat julkistetaan.

20.–23.7. Naisten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus Hooks GK, Smoolanti, Ruotsi. Matilda Castrén saavutti viime vuonna EM-pronssia.

28.–31.7. Ricoh Women´s British Open, Woburn, Englanti, naisten neljäs major-turnaus.

28.–31.7. PGA Championship, Baltusrol GC, New Jersey, USA, miesten neljäs ja viimeinen major.

Elokuu

3.–6.8. Miesten amatöörien henkilökohtainen EM-turnaus, Estonian GC, Viro.

4.–7.8. Swedish Challenge hosted by Robert Karlsson, Katrineholms GK, Ruotsi, miesten haastajakiertueen turnaus.

11.–14.8. Miesten haastajakiertueen, Challenge Tourin, turnaus Vierumäen Cooke-kentällä. 

11.–14.8. Olympiaturnaus, miehet, Rio de Janeiro

18.–21.8. Olympiaturnaus, naiset, Rio de Janeiro

25.–28.8. Made in Denmark, Himmerland Golf&Spa Resort, Farsö, Tanska, miesten Euroopan kiertueen viimeinen näyttöjen antamismahdollisuus Ryder Cupiin.
26.–28.8. Evli Ladies Finnish Open, naisten haastajakiertueen (Letas) kilpailu Hill Side Golf & Country Club, Jokikunta, Vihti

29.8. Euroopan kapteeni Darren Clarke valitsee kolme villin kortin pelaajaa Ryder Cupiin.

Syyskuu

8.–11.9 Swedish Open, paikka avoin, naisten LET-kiertueen mahdollinen kilpailu

14.–17.9. Amatöörien, naisten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

15.–18.9. The Evian Championship, Ranska, naisten viides ja viimeinen major-turnaus.

21.–24.9. Amatöörien, miesten, MM-joukkuekilpailut, Meksiko.

30.9.–2.10. Ryder Cup, Hazeltine National GC, Minnesota, USA

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

Ensimmäinen golfari Linnan juhlissa

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhliin Linnassa osallistuu ensimmäisen kerran golfaripariskunta, kun Euroopan kiertueella ensimmäisen voittonsa saavuttanut Roope Kakko astelee Linnan parketille yhdessä vaimonsa Minea Blomqvist-Kakon kanssa.

Mikko Ilonen sai kaksi vuotta sitten kutsun Linnaan. Hän osallistui juhliin yksin, koska Kati-vaimo oli juuri synnyttänyt tyttären, perheen toisen lapsen. Mutta oliko Mikko Ilonen ensimmäinen golfari Linnan juhlilla?

Kaksi golfmiestä on nostettava tässä yhteydessä esiin. Carl Gustav Emil Mannerheim, ja Eljas Erkko. Jälkimmäinen oli muun muassa kustantaja ja päätoimittaja, mutta hän oli myös 1920-luvulla diplomaattina Englannissa. Kun Erkko kuului niihin pioneereihin, jotka 1930-luvun alussa ennen Taliin siirtymistä (1932) pelasivat Töölön Pallokentällä, niin arvelen hänen tutustuneen golfiin jo aiemmin, Lontoon suurlähetystössä toimiessaan. 

Englantilaisvaikutteita Erkko on saanut vaimoltaan Violetilta ja hänen englantilaisilta sukulaisiltaaan. Olisi pieni ihme, jos heidän joukossaan ei ole ollut myös golfareita.

Kenties Erkko on tavannut Lontoossa lordi Balfourin, joka oli tuolloin jo "iällä". Tämän golfinnostus tunnettiin Suomessa asti jo 1900-luvun alkuvuosina, vaikka laji olikin meillä vielä vieras.

Pelasiko Mannerheim jo Pietarissa?

On hyvin mahdollista, että Mannerheim tutustui golfiin jo aikaisemmin kuin Erkko. Tähän tulokseen pääsee loogisella päättelyllä. Todisteita ei sen sijaan taida olla jäljellä. Mutta Pietarissa toimi 9-reikäinen golfkenttä, ”English Golf Club”, ilmeisesti vuodesta 1902 lähtien.

Mannerheimin mailoissa on jonkun verran käytön jälkiä.

Noihin aikoihin Mannerheim kuului Pietarin tunnetuimpiin ja sporttisimpiin upseereihin, ja hänen tähtensä nousi erityisesti Aasiaan 1906–1908 tehdyn tiedustelu- ja tutkimusmatkan ansiosta. Hän menestyi ratsastuskilpailuissa ja oli taitava metsästäjä, eli hän on liikkunut juuri niissä piireissä, joissa golfiakin aloiteltiin.

Keisariperheessä golf oli niin tärkeä harrastus, että kun he tulivat Virolahdelle kesänviettoon 1912, heille rakennettiin sinne oma golfkenttä.

Mihail Mihailovitsh Romanov (1861-1929), tsaari Nikolai II:n Ranskassa asunut sukulainen, oli intohimoinen golfin harrastaja. Mihail oli käynyt Skotlannissa St Andrews´ssa ja rakennuttanut kotiinsa Cannesiin 9-reikäisen golfkentän. Hän tilasi tunnetun golfkenttien suunnittelijan Harry Coltin suunnittelemaan uuden 18-reikäisen golfkentän. Se valmistui vuonna 1891 ja se tunnetaan edelleen nimellä The Old Course, Cannes - Mandelieu.

Mihail Mihailovitshin isä Mihail Nikolajevitsh (1832-1909) oli vapaamielisen, maaorjuuden lopettaneen ja muita merkittäviä uudistuksia tehneen tsaari Aleksanteri II:n (1818-1881) veli. Eli Mihail Mihailovitsh oli Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n (1872-1918) isän Aleksanteri III:n serkku, ja Mihailin lapset olivat Nikolai II:n pikkuserkkuja. Mihail oli vain seitsemän vuotta Nikolai II:sta vanhempi, joten Mihail on hyvin voinut olla tsaari Nikolaille vaikutteiden antaja. Tosin Mihailin mainetta rasitti avioliitto alasäätyisen Merenbergin Sophien kanssa, minkä vuoksi hänellä ei ollut paluuta Venäjälle.

Ruotsinkielisenä Mannerheimilla on ollut erinomainen mahdollisuus saada myös kirjallisuudesta golfvaikutteita. Ensimmäinen maininta golfista suomalaisissa lehdissä löytyy arkistotutkimusteni perusteella ruotsinkielisestä Sporten-lehdestä. Sporten oli Alexander Hinzen  ja Frans Mexmontanin vuonna 1881 perustama urheilu- ja ulkoilulehti. Mexmontan jäi pois jo ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Hinze luopui lehdestään vasta vuonna 1893.

Vuonna 1886 lehdessä mainostettiin ruotsalaisen Viktor Balckin Illustrated Idrottsbok -kirjaa, jonka kuvituksesta vastasivat Carl Larsson ja Bruno Liljefors. Sporten-lehden julkaisemassa mainoksessa mainitaan golf yhtenä Balckin kirjassa esiteltävistä lajeista.

Kirjassa onkin peräti viisi sivua golfin esittelyä. Siinä on muun muassa kuvat kuudesta golfmailasta. Urheilukirjallisuutta oli tuolloin hyvin vähän saatavilla, joten Balckin kirjaa on tilattu myös Suomeen. Ainakin Ivar Wilskmanilla oli kyseinen kirja, oikeammin kirjasarja.

Risto Forssin artikkeli Mannerheimin golfharrastuksesta

Erinomainen urheilutoimittaja Risto Forss kirjoitti Helsingin Sanomiin (11.6.1993) artikkelin

”Golf oli Marskin salaperäisempi urheiluharrastus”. Hän oli tehnyt haastatteluja Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa, missä entinen valtionhoitaja, myöhemmin marsalkka ja tasavallan presidentti, Mannerheim vieraili useita kertoja 1920-luvulla. Mannerheim vieraili Karlovy Varyssa viimeisen kerran 1932.

Risto Forss oli löytänyt haastateltavakseen lääketieteen tohtori Jiri Brozin, joka oli lähes 80-vuotias. Broz oli nuorukaisena seuraillut herrojen peliä kauempaa, ja tunnistanut pitkän Mannerheimin.

Forss kertoo jutussa, että Mannerheim asui tavallisesti Karlovy Varyn korkeimmalla rinteellä sijaitsevassa hotelli Bristolissa ja pelasi golfia alhaalla Gejzir-puistossa kulkevan Teplajoen (lämminjoki) varrella. Matkaa hotellilta kentälle kertyi pari kilometriä.

Yhdeksänreikäinen golfkenttä oli perustettu jo 1904. Broz esitteli Risto Forssille muun muassa Mannerheimin aikana toimineen klubitalon, joka oli tuolloin 1990-luvun alussa enää varastokäytössä: täynnä autonrenkaita. Niin ajat muuttuvat!

Laskuvarjopallot ovat olleet hyvä lisä Mannerheimin golfharjoitteluun.

 Pelioppinsa Mannerheim ammensi muun muassa P. A. Vaillen kirjoittamasta Modern Golf -oppaasta, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1909. Hänen jäämistössään on kahdeksan hikkorimailaa ja golfbägi.

Erikoisin Mannerheimin golfvarusteista on laatikollinen laskuvarjopalloja. Englantilaisvalmisteisten pallojen ideana on, että pallon laskuvarjo jarruttaa pallon lentoa niin, että lyöntiä voi harjoitella pienemmälläkin piha-alueella. ”Välttämätön aloittelijalle”, lukee John Jaques & Son Ltd:n mainoslauseessa pakkauksen kannessa.

Varusteet olivat ajanmukaiset, sillä Mannerheimin kaapeista löytyy golfkentillä käytettyjä vaatteita, kuten tweedpuku liiveineen ja karkeasta kankaasta valmistettu loden-takki, joka kyllä soveltuu ehkä paremmin metsästykseen kuin golfiin.

Mannerheimin pelitaidoista ei sen sijaan ole tietoa, mutta HS (20.6.1939) kertoi, että hän oli mukana Talin golfkentällä ainakin silloin, kun Britannian kotimaan joukkojen ylitarkastaja kenraali Walter Kirke oli Helsingissä vierailulla. Ohjelmassa oli myös Taliin tutustuminen.

Minusta Mannerheimia voi pitää, suurella todennäköisyydellä, ensimmäisenä golfarina, joka on osallistunut Linnan juhliin.

Golfkirjani on mukana Golf55+ kampanjassa

Sain hyviä uutisia. Golfkirjani Golf, suuret  turnaukset, suuret voittajat, pääsee mukaan keski-ikäisille ja vanhemmillekin golfareille ja lajista kiinnostuneille suunnatun Golf55plussan markkinointikampanjaan!

Kalle Virtapohja: Golf, suuret, turnaukset, suuret voittajat

Golf55+ on hanke, jolla halutaan madaltaa golfin tutustumiskynnystä sekä parantaa uusein harrastajien ja nykyisten seniorigolfareiden elämänlaatua terveellisen harrastuksen avulla.

Golfkirjani on ilmestynyt tänä vuonna. Auditoriumin kustantamassa kirjassa kerrotaan tarinoita major-turnauksista ja niiden voittajista. Sain kirjan tekemisessä apua erityisesti Lassi Tilanderilta ja Mika Wikströmiltä. Myös Ville Kalliala ja Seppo Soratie antoivat tärkeitä kommentteja, samoin golfvalokuviin erikoistunut Kai Kilappa.

Tärkeää oli myös kannustus ja taustatuki, jota sain esimerkiksi Teemu Tyryltä ja muutamilta muilta. Idea lähti siitä, kun aloimme eri yhteyksissä laskeskella Suomessa pelanneita major-voittajia. Pääsimme lopulta 14 mies- ja 6 naispelaajaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli parin vuoden hauska projekti, joka antoi paljon. Oli mukava lukea vanhoja golflehtien vuosikertoja ja tutustua vanhaan golfkirjallisuuteen. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin kirjastosta löysin yhden golfkirjallisuuden klassikoista, P.A. Vailen teoksen ”Modern Golf”.

P.A. Vaille: Modern Golf

Kirjoitin myös golfin suomalaisesta varhaishistoriasta, mutta jätin sen lopulta tästä kirjasta pois. En usko, että se olisi kovinkaan paljon tavallisia golfareita kiinnostanut.

Sen sijaan oli mielenkiintoista perehtyä niihin suomalaisen kilpagolfin kehitysvuosiin, joiden aikana esimerkiksi Jusa Hämäläinen ja Kari Salonen avasivat uraa myöhempien vuosikymmenien suomalaisgolfareille.

Suomalaisessa kilpagolfissa on ollut kaksi erittäin voimakasta keskusta, Lahti ja Kotka. Lahdessa, missä Lassi Tilanderkin vaikutti jo 1960-luvun alussa, kehittyi Veikko Kankkosen ja kumppanien ansiosta vahva kilpailullinen kulttuuri, joka on ollut siivittämässä monia pelaajia. Esimerkiksi Anssi Kankkosen tai Kalle Väinölän läpimurto ei jäänyt kauaksi. Lopulta Mikko Ilosesta tuli se pelaaja, joka raivasi sen tien Euroopan huipulle asti.

Ilonen on ainoana suomalaisena miespelaajana päässyt pelaamaan major-turnauksia ja menestynytkin. Vuosi sitten hän sijoittui PGA Championshipissä jaetulle seitsemännelle sijalle. Vaikka tämä kausi on mennytkin pelillisessä laskusuhdanteessa, Ilosen pelaamisessa on vahvaa kunnianhimoa ja tavoittellisuutta.

Euroopan kiertueella Ilonen on voittanut viisi kertaa. Roope Kakosta tuli tänä vuonna vasta toinen suomalainen ET-voittaja. Suomalaisten voitot miesten Euroopan kiertueella:

• 2007 Mikko Ilonen Indonesia Open
• 2007 Mikko Ilonen Scandinavian Masters
• 2013 Mikko Ilonen Nordea Masters
• 2014 Mikko Ilonen Irish Open
• 2014 Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship
• 2015 Roope Kakko Madeira Islands Open

Toinen kilpapelaajia poikkeuksellisella tavalla tuottanut keskus on Kotka. Kymen Golfin riveistä ovat nousseet esimerkiksi Ursula Wikström, Hanna-Leena Ronkainen ja Tapio Pulkkanen. Wikström on tällä hetkellä naisten ykköspelaaja Suomessa, ja Pulkkanen on ottanut Pohjoismaiden kiertueella jo useita voittoja.

Kirjassa esitellään tietenkin myös naisten suurturnaukset ja parhaat naispelaajat samoin kuin parhaat suomalaiset.

Minea Blomqvist-Kakko on sijoittunut parhaimmillaan jaetulle kahdeksannelle sijalle naisten British Openissa (2004). Hänen lisäkseen naisten majoreissa ovat suomalaisista pelanneet Ursula Wikström, Riikka Hakkarainen, Jenni Kuosa ja Emily Penttilä.

Kirjani yhtenä tarkoituksena on auttaa golfin ystäviä suomalaisten pelaajien seuraamisessa. Kirjasta saa taustatietoa, joka antaa perspektiiviä ja auttaa arvottamaan suomalaisten saavutuksia.