Journalismin muutos koettiin
kouriintuntuvasti torstaina Jyväskylässä, kun neljännesvuosisadan ajan
journalistiikan professorina toiminut Raimo Salokangas jäi eläkkeelle.
Salokankaan jäähyväisluentoa oli kuuntelemassa salin täysi opiskelijoita ja
tutkijoita.
 |
| Raimo Salokangas (kesk.) ei vielä tiedä, että professori Epp Lauk (oik.) ojentaa hänelle hetken kuluttua juhlakirjan. Kuva: Reijo Nättiaho |
Minulle henkilökohtaisesti tilaisuus oli poikkeuksellisen tunteikas. Salokangas ohjasi aikanaan urheilujournalismia käsittelevän
väitöskirjani (Sankareiden salaisuudet 1998). Ja lisäksi: läksiäistilaisuus järjestettiin Liikunnan
salissa L-302. Juuri siitä samasta salista alkoi oma, tosin melko vaatimaton,
yliopistourani syksyllä 1981. Uskomaton yhteensattuma!
Luennon jälkeen Keskisuomalaisen
päätoimittaja Pekka Mervola, journalistiikan ensimmäinen tohtori, piti oman alustuksensa. Mervola tunnusti, että ei tullut valituksi ensimmäisellä
kerralla. Ehkä siitä nousi se motivaatio, joka siivitti hänet tohtoriksi
ja on kantanut opiskeluvuosien jälkeen myös työelämässä.
Reijo Nättiaho kirjoitti Jyväskylän yliopiston tiedotuslehteen Tiedonjyvään artikkelin Raimo Salokankaan jäähyväisluennosta. Tästä pääsee lukemaan Tiedonjyvän artikkelin.
Salokankaan johdolla journalistiikasta on
väitellyt peräti 27 tohtoria, joten Mervolan avaamaa tietä on kulkenut
aikamoinen joukko tutkijoita. Olikin helppo koota 20 kirjoittajan kaarti
kirjoittamaan juhlakirjaa "Journalismi ajassa" professori Salokankaalle, jota arvostetaan suuresti
mediatutkijoiden ja toimittajakouluttajien keskuudessa. Juhlakirjassa on
mukana professoreita Yhdysvalloista, Norjasta (emeritus), ja Suomesta. On
arvostettuja historioitsijoita ja mediatutkijoita, ja onpa mukana yksi
opiskelijakin, kertomassa, miltä tuntuu opiskella toimittajaksi vuonna 2014.
Vahvimmin kirja tarttuu nimensä mukaisesti median murrokseen.
Erkki Hujanen, Maria Lassila-Merisalo, Turo Uskali, Jaana Hujanen, Pekka
Mervola ja Irene Pakkanen tuovat valoa tähän nopeasti muuttuvaan tilanteeseen.
Toimittajakoulutuksesta kirjoittavat Panu Uotila, Pirita Juppi ja Arttu
Seppänen. Ja Heikki Kuutti kyseenalaistaa suomalaista sananvapautta.
Kirja on tulossa ensi viikolla
kirjavälityksen listoille. Mutta laitan tähän nyt tiedoksi kirjan
sisällysluettelon. Jos joku artikkeleista kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä
omaan kirjakauppaan.
Osa I
journalismin historia
Ohto Manninen: Erkkojen lähteiden maailmassa
Pirkko Leino-Kaukiainen: Suomen lehdistön historia – tutkimushanke elää
edelleen
Kalle
Virtapohja: Vuoden 1914 urheilu-uutiset ja Suomen itsenäistymisprosessi
Erkki Hujanen:
Sinun kanssasi, tähtilukija!
Osa II Comparative studies in Media
History
Svennik Høyer: What
Can We Learn by Comparing Press Histories?
Epp Lauk: On Biographical Approach in Journalism History Research
James Schwoch: Transmission Impossible:
Finland, the 1952 Olympics, and Cold War TV
Osa III
Näkökulmia toimittajakoulutukseen
Pirita
Juppi: Toimittajakoulutuksen merkitys Tansanian media-alan kehittämisessä
Panu Uotila:
Toimittajakoulutus opettaa muuttuvan mediamaiseman hallintaa
Arttu
Seppänen: Voi kurjuutta, vaiko sittenkään?
Osa IV
Journalismin tulevaisuus
Maria Lassila-Merisalo: Tarina
edellä – kerronnallinen juttu digitaalisessa ympäristössä
Turo Uskali: Nopeaa ja hidasta journalismia
Ville Manninen: Journalismin uusi luotettavuus internetin aikakaudella
Jaana Hujanen: Journalismin uudet tekijät
Heikki Kuutti: Suomessako sananvapaus?
Osa V
Professori, tutkija, ohjaaja, opettaja, ystävä
Touko Perko:
Illallinen Edinburghissa
Juhani Wiio:
Raimo Salokangas – aikansa oloinen
Pekka Mervola:
Professori ohjasi ymmärtämään historiallista muutosta
Irene Pakkanen:
Historian laahus selittää nykyajan journalismia
Johanna Sumiala:
Raimo Salokangas väitöskirjan ohjaajana
 |
| Raimo Salokangas on nyt emeritus, joten Epp Lauk on journalistiikan ykkösprofessori. Kuva: Reijo Nättiaho |
Professori Raimo Salokangas on laajasti
sivistynyt, kielitaitoinen, ja tarkka yksityiskohdissa. Hänen vaikutuksensa on
ulottunut myös oman oppiaineen ja yliopiston ulkopuolelle. Kun Keskisuomalainen
teki viime sunnuntaina koko sivun haastattelun eläkkeelle siirtyvästä
professorista, tällä oli päällimmäisenä huoli yliopiston kurjistumisesta.
Oppiaineilla ei ole enää nykyään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan toimintaansa, vaan
valta on viety ylös rehtori- ja hallitustasolle. Siellä päätetään rahanjaosta.
Joka päättää rahasta, päättää kaikesta.
Kun Raimo Salokankaan kaltainen maltillinen ja järkevä professori on aidosti huolissaan yliopisto-opetuksen tulevaisuudesta, sitä huolta olisi aiheellista kuunnella ministeriössä erittäin tarkalla korvalla.
Salokankaan "koulusta" on vuosien varrella valmistunut runsaasti hyviä tutkijoita ja toimittajia. Urheilutoimittajista voisi tässä mainita esimerkiksi Helsingin Sanomien urheiluosaston esimiehen Esa Liljan ja Jalkapallolehti.fi:n päätoimittajan Lari Vesanderin.
