Viimeinen maaottelu vuoden 1952 olympiastadionilla

Tässä viikonvaihteessa järjestettävä yleisurheilumaaottelu Ruotsia vastaan on poikkeuksellisen tunteellinen, koska nyt kohdataan Ruotsi viimeisen kerran samalla areenalla, jolla järjestettiin vuoden 1952 olympiakisat.

Olympiastadion menee ensi vuonna remonttiin ja on suljettuna 2016-2018. Uudistettu stadion avataan vasta vuonna 2019.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuosien 2016 ja 2018 Ruotsi-maaottelut järjestetään jossakin muualla kuin Helsingissä.

Nyt on historiallinen mahdollisuus siirtää maaottelu Turkuun, missä järjestelykoneisto ja olosuhteet ovat Timanttiliiga-haaveiden seurauksena valmiiksi kansainvälisellä tasolla.

Kesäkuussa yli 10 000 katsojaa täytti Paavo Nurmi Gamesissa Turun Urheilupuiston lehterit. Kevyellä lisärakentamisella takasuoralle ja takakaarteeseen pystyisi virittämään varovaisesti ajatellen 3000-4000 paikkaa lisää.

Tämä voisi sopia hyvin Turun strategiaan nostaa profiiliaan Paavo Nurmen kotikaupunkina, vaikka Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistaminen katkaisikin maaotteluvälit Suomen ja Ruotsin välillä moneksi vuodeksi. Ottamalla järjestelyvastuun maaottelusta Turku voisi symbolisesti osoittaa ruotsalaisille, että vanhoja ei enää muistella.

Luultavasti ainakin lauttayhtiöt pitäisivät ajatuksesta, että elo-syyskuun vaihteessa tuotaisiin laivalasteittain ruotsalaisia yleisurheilun ystäviä Turkuun. Edelleen vahvasta ruotsinkielisestä kulttuuristaan tunnetussa Åbossa ruotsalaiset kisaturistit viihtyisivät takuulla hyvin.

Turku olisi siinäkin mielessä luonteva valinta maaottelun isäntäkaupungiksi, että Aurajoen varrella järjestettiin erinomaiset Kalevan Kisat vain kolme vuotta sitten.

Ja edelleen, painavimpana kriteerinä voi pitää sitä, että turkulaisilla yleisurheilijoilla tuntuu olevan hyvä vaihe urallaan. Lapsuutensa seuraa Someron Esaa edelleen edustava Minna Nikkanen hyppäsi hienon Suomen ennätyksen 452 perjantaina Helsingin Narinkkatorilla Ruotsi-maaottelun avauslajissa seiväshypyssä. Runsaslukuisessa katsojajoukossa ennätyksen syntyä todisti muun muassa Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja Jukka Uunila, joka oli kesäkuussa seuraamassa myös Paavo Nurmi Gamesia.

Turkulaisseurojen urheilijoita löytyy runsaasti muistakin maaottelulajeista. Esimerkiksi Turun Urheiluliittoa edustava Nooralotta Neziri on naisten muotilajiksi nousseen 100  metrin aitajuoksun kärkinimi Suomessa. 

Turulla ei siis ole varteenotettavaa haastajaa maaottelun isännyyttä ajatellen. Jaa, ehkä Pasilassa SUL:n toimistossa joku voisi Tampereen Ratinaakin harkita. 

Päätöksiä vuosien 2016 ja 2018 maaottelujen järjestämisestä ei ole vielä Suomen Urheiluliitossa tehty, mutta tärkeää olisi tehdä nämä päätökset mielellään tämän vuoden aikana.

Mutta nautitaan nyt ensin tämän vuoden maaottelusta. Paperilla Ruotsi voittaa miesten ottelun, mutta naisten ottelussa Suomi vaikuttaa vahvemmalta. Tähän suuntaan osoittaa jo naisten ensimmäinen laji seiväshyppy, jonka Suomi voitti pistein 12-10.

Lauantaina maaottelu alkaa poikkeukselliseen aikaan vasta klo 18.00. Sunnuntaina kilpailut alkavat klo 13.30 miesten seiväshypyllä.

Kisaa sävyttää ensimmäinen some-maaottelu, johon suomalaiset voivat osallistua tviittaamalla #hyväsuomi.

Antti Ruuskanen kuittasi valmentajansa vanhan tappion

Yleisurheilun EM-kisat Zürichissä päättyivät keihäänheittäjien kaksoismitalijuhliin. Antti Ruuskasen mestaruus omalla ennätyksellä 88,01 summaa hienolla tavalla suomalaisten koko kisaviikon. Hämmästyttävän monet urheilijat tekivät omia ennätyksiään.

Ruuskasen ja pronssille heittäneen Tero Pitkämäen mitaleita osattiin odottaa, mutta sunnuntain positiivisin yllättäjä oli neljänneksi heittänyt Lassi Etelätalo. Hän oli hetken aikaa jopa pronssissa kiinni, kunnes tshekki Vjatseslav Vesely kiskaisi ohi ja nousi hopealle.

Kun Ruuskanen esitteli alkukesästä Paavo Nurmi Gamesin lehdistötilaisuudessa Turussa uutta vauhtijuoksutekniikkaansa, minulle tuli tunne, että tuossa steppailee menestystä rakentava urheilija. Ruuskanen kertoi, että hänen valmentajansa Aki Parviainen otti samanlaisen ristiaskelikon käyttöön ennen Edmontonin MM-kisoja 2001. Olin paikalla, kun Parviainen kiskaisi Edmontonissa hirmuheiton 91,31. Sillä kertaa löytyi kuitenkin yksi yliluonnollinen mies, joka repäisi siitä ohi: Jan Zelezny.

Nyt Zelezny oli Letzigrundin lehtereillä seuraamassa, miten hänen valmentamansa Vjatseslav Vesely vastasi Aki Parviaisen valmentaman Antti Ruuskasen ennätysheittoon 88,01. Hyvin Vesely yritti, mutta ei saanut Ruuskasta kiinni! Näin valmentaja Aki Parviainen sai tavallaan revanssin siitä, että Zelezny vei häneltä MM-kullan vuonna 2001.

Keihäsdraaman huipennuksena oli tietenkin palkintojenjako, missä Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski pääsi ojentamaan EM-kultamitalin Ruuskaselle. Siinä pojat rakensivat Suomi-brändiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen joukkue tavoitteli Zürichistä kahta mitalia, joten menestystavoitteet toteutuivat. Miesmuistiin ei yleisurheilun arvokisoissa ole ollut näin paljon hyviä suomalaissuorituksia. Yle Urheilun asiantuntija Mika Lehtimäki analysoi tuoreeltaan Urheiluruudussa, että suomalaisurheilijat tekivät 31 suoritusta ja 17 meni eristä tai karsinnoista eteenpäin. Näin laskien yli puolet joukkueesta onnistui!

Kolmen urheilijan (Minna Nikkanen, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson) pettymyksissä oli jotain samaa. Arvaan, että heillä kaikilla oli odotukset pilvissä ja Sandrakin jo suunnitteli, ottaako paidan pois loppusuoralla. Epäonnistuminen pitää kuitenkin sisällään menestysmahdollisuuden tulevissa arvokisoissa. Siis mahdollisuuden.

Mutta mistä suomalaisten hyvä EM-vire sitten rakentui? Sanoisin, että joukkue joutui positiiviseen kierteeseen, jossa onnistuminen ruokki uusia onnistumisia. Kierteen rakentaminen on alkanut kyllä paljon ennen kisojen avajaisia.

Tässäpä tulee menestyskierteen analyysi:

1. Jukka Keskisalon paluu radoille

Väitän, että Jukka Keskisalon paluu oli suomalaiselle yleisurheilulle isompi asia kuin Jukalle itselleen. Pitkästä aikaa neljä suomalaista kestävyysjuoksijaa oli arvokisoissa, ja kaikki selviytyivät loppukilpailuun! Keskisalosta tuli vuoden 2006 Euroopan mestaruuden myötä yleisurheilun arvostettu ikoni, jonka tekemiset vaikuttavat isoon joukkoon yleisurheilun harrastajia ja seuraajia.

2. Jorma Kemppaisen rakentava ote valmennuksen johdossa

Keski-Suomesta lähtöisin oleva Jorma Kemppainen tulee syksyllä olleeksi kaksi vuotta Suomen Urheiluliiton valmennusjohtajana. Kemppaisella on positiivinen ote asioihin. Se tarttuu. Muistaako muuten joku vielä, että keihäänheittäjien valintajärjestelmä kyseenalaistettiin ennen kisoja?  Ei ne valinnat ihan huonosti osuneet.

3. Timanttiliiga, unelmista totta

Paavo Nurmi Gamesin taustayhteisö kertoi viime vuonna, että Turun Urheilupuistossa halutaan järjestää Timanttiliigan kilpailut vuonna 2017. Se tarkoitti heti, että parhaiden suomalaisten alkukesän tavoitteeksi tuli päästä Turun kisoihin kisaamaan maailman parhaita urheilijoita vastaan. Esimerkiksi moukarimörssäri David Söderberg sai kesäkuussa valtavan itseluottamustöötin napattuaan Turussa nipun kovia päänahkoja.

4. Hannamaari Latvalan reippaus

Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Hannamaari Latvala venyi hienosti 200 metrin loppukilpailuun. Mutta hän on myös muutakin kuin nopea: "Hantta" on positiivinen ja hyvä esiintyjä. Hän ei pelkää sanoa heti suorituksen jälkeen haastattelussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta! Kun sen osaa sanoa iloisesti, haastattelulta ei enempää vaaditakaan. Kun joukkueessa on tällainen urheilija, hänestä tarttuu rohkeutta muihinkin urheilijoihin.

5. Oskari Mörön yllätys

Oskari Mörö paineli ennakkoluulottomasti 400 metrin aitojen loppukilpailuun, missä hän joutui valitettavasti sisäradalle. 13 askeleen rytmi ja sisärata on huono yhdistelmä. Mutta pelkästään loppukilpailuun pääsy ennätysajalla oli Möröltä yhtä kova juttu kuin Lassi Etelätalon neljäs sija keihäässä. Jotakin, jota ei voinut ennakoida.

6. Sanna Kämäräinen: lupa tuulettaa!

Kiekonheittäjä Sanna Kämäräisen selviytyminen kiekonheiton loppukilpailuun oli hieno saavutus. Kun hän avasi sen omalla ennätyksellään ja 60 metrin viivan yli kantaneella kaaarella, oli todellakin tuulettaminen paikallaan. Varmasti moni ajatteli, että loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella ei saisi tuulettaa ja purkaa latausta niin kuin Sanna teki. Mutta haloo, se oli kyllä niin hieno onnistuminen, että se oli pakko kruunata juuri sellaisella juhlimisella.

7. Antti Ruuskasen positiivisuus

Kauaksi on tultu siitä, kun suomalainen keihäänheittäjä kommentoi MM-kisoissa Ylen toimittajalle: "Saksa on paska maa!" Nyt Urheiluruudussa kuultiin Euroopan mestari Antti Ruuskasen äitiä Aulikki Ruuskasta. Tämän mukaan peräänantamattomuus ja positiivisuus ovat Antin menestyksen taustalla. Kukapa sen paremmin osaisi sanoa kuin oma äiti.

8. Tero Pitkämäen suojakilpi

Antti Ruuskasella on ollut se onnellinen tilanne, että Suomen yleisurheilumenestyksestä kymmenen vuotta vastannut Tero Pitkämäki on toiminut tänä kesänä suojaavana kilpenä, kerännyt median huomion ja samalla paineet. Kaksikko on kilpaillut kuusi kertaa vastakkain. EM-kisoihin asti järjestys oli aina sama, mutta Zürichissä osat vaihtuivat. Niin, kuka puhuikaan Antti Ruuskasen peräänantamattomuudesta?

9. Tommi Evilän jäähyväiskiertue

Tommi Evilä kilpailee viimeistä kauttaan. Vaikka hän on saanut aikaan positiivista pöhinää vauhdinottoradoilla, ei kukaan pituushyppääjä päässyt EM-kisajoukkueeseen. Ei Tommikaan. Mutta jäähyväiskiertue on osoittanut Tommille ja kaikille muillekin, millaista arvostusta yleisurheilija voi nauttia. Turun Paavo Nurmi Gamesissa tamperelaishyppääjä itse kommentoi: "Tuntuihan se oudolta hypätä, kun 10 000 persettä nousi penkistä!"

10. Respect!

Urheilussa, niin kuin elämässä, tärkeintä on arvostaa tekemistä ja yrittämistä! Menestys tulee sen jälkeen. Voi olla, että tämä on olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen ajatus. Mutta, se nyt sopii hyvin tähän loppuun.

.