Yleisurheilukesän 2016 yhteenveto - Oskari Mörö ykkönen

Syyskuussa on hyvä tehdä yleisurheilukesän yhteenvetoa. Kesä oli parempi kuin aikoihin, vaikka Rion olympiakisoista ei mitalia tullutkaan. Paavo Nurmi Games Turussa ja Ruotsi-maaottelu Tampereella olivat onnistuneita kotimaisia päätapahtumia. Muutenkin kesä tarjosi poikkeuksellisen hienoja tuloksia monessa eri lajissa.

Omassa rankingissani paras suomalainen yleisurheilija 2016 oli 400 metrin aitajuoksija Oskari Mörö, joka juoksi Amsterdamin EM-kisoissa neljänneksi silloisella kauden parhaalla ajallaan 49,24. Rion olympiakisojen alkuerässä hän paransi sitten Suomen ennätystä aikaan 49,04 ja selviytyi komeasti välieriin.

Oskari Mörön kunto alkoi tulla esiin Paavo Nurmi Gamesissa,
missä hän sijoittui erittäin kovassa kilpailussa toiseksi.

Antti Ruuskanen, keihäänheiton EM-pronssimitalisti, ei voinut olla kesäänsä läheskään yhtä tyytyväinen kuin Mörö. Ruuskasella oli vastuksia ja murheita enemmän kuin yhden miehen kannettavaksi kohtuudella sopisi: EM-kisojen jälkeen Ruuskaselta löydettiin pitkittäisen lähentäjälihaksen osittainen revähdys reidestä, ja lisäksi osittainen revähdys leveässä selkälihaksessa. Vaikka vammat onnistuttiin hoitamaan ilman leikkaushoitoa, tuli harjoitteluun ja kilpailuohjelmaan muutoksia. Kalevan kisat ja Joensuun eliittikisat putosivat pois. Ne olivat varmasti kipeitä, mutta pakon sanelemia päätöksiä. Ja sitten tuli vielä vatsatauti, joka pudotti painoa useita kiloja.

Tuossa olisi joku toinen voinut jo heittää pyyhkeen kehiin, mutta Ruuskanen lähti Rioon ja sijoittui parhaana suomalaisena kuudenneksi. Voit katsoa suomalaisten yleisurheilijoiden olympiatulokset täältä.

Mutta sitten tuleekin vaikeuksia paremmusjärjestyksen laatijalle. Todella monella suomalaisella kärkiurheilijalla oli onnistunut kesä ennätysten valossa. Laitan tähän oman listani kesän 2016 parhaista kotimaisista yleisurheilijoista:

1. Oskari Mörö, 400 m aidoissa EM-4:s (49,24), olympiakisojen alkuerässä SE 49,04, välierässä 49,75.
2. Antti Ruuskanen, keihäänheitossa EM-3:s, karsinnassa kauden kotimainen kärkitulos 88,23. Olympiakisoissa 6:s.
3. David Söderberg, moukarinheitossa olympiakisojen loppukilpailussa 8:s ja EM-kisoissa 7:s.
4. Kristiina Mäkelä, kolmiloikassa olympiakisojen loppukilpailussa 12:s (13.95, karsinnassa ennätys 14.24), EM-kisoissa 9:s (13,95)
5. Minna Nikkanen, seiväshypyssä olympiakisojen 13:s, EM-9:s
6. Wilma Murto, seiväshypyssä EM-7:s, nuorten MM-3:s
7. Samuli Samuelsson, Ruotsi-ottelun kolmoisvoittaja: 100 m (10,38, oma ennätys), 200 m ja 4x100 m. Viestissä syntyi uusi Suomen ennätys 39,25.
8. Nooralotta Neziri, 100 metrin aidoissa SE 12,81, olympiakisojen alkuerässä 12,88, välierissä 13,04.
9. Linda Sandblom, korkeudessa SE 193, EM-kisojen ja olympiakisojen karsinnassa 189.
10. Johanna Peiponen, 10 000 metrillä toukokuussa oma ennätys 31.42,9 (Suomen kaikkien aikojen kakkonen) ja viikkoa myöhemmin 10 km maantiejuoksun SE 31.59.

Naisten seiväshypyssä uusi keskiarvoennätys

Lajeista tämän vuoden selvä ykkönen oli naisten seiväshyppy, jossa mentiin roimasti ylöspäin. Suomen kymmenen parhaan hyppääjän keskiarvo nousi 417,6 cm:iin, kun 16-vuotias Saga Andersson paransi vielä viime viikonloppuna ennätystään yhdellä sentillä 416:een. Se on samalla ikäluokan tämän vuoden paras tulos maailmassa.

Viime vuonna kymmenen keskiarvo nousi ensimmäisen kerran yli neljän metriin (409,1).  

Tämä kesä poikkeaa edellisistä siinä, että Minna Nikkanen sai kovan kotimaisen haastajan. Kymmenen vuotta nuorempi Wilma Murto nousi vahvasti tavoittelemaan jopa ykköshyppääjän paikkaa.

Katsotaanpa, miten Minnan ja Wilman kesä eteni. Kesäkuun alussa molemmat osallistuivat Roomassa Timanttiliigan kisaan: Nikkanen 7:s tuloksella 445, Murto 8:s tuloksella 435. Nikkanen palasi kotiin, mutta Murto kilpaili myös seuraavassa Timanttiliigan kilpailussa Birminghamissa ja sijoittui viidenneksi tuloksella 450. Yksi Murron voittamista hyppääjistä oli britti Holly Bradshaw, joka hyppäsi myöhemmin Rion olympiakisoissa viidenneksi.

Rooman Timantti-kilpailun voitti Kreikan Katerina Stefanidi, 475. Kreikkalaisella oli täydellinen kesä, sillä hän oli koko Timanttiliigan kilpailusarjan paras naisten seiväshypyssä. Lisäksi hän voitti olympiakultaa ja Euroopan mestaruuden.

Seuraava tärkeä kilpailu oli Paavo Nurmi Games Turussa. Nikkanen ja Murto saivat saman tuloksen, mutta voiton otti Nikkanen, joka ylitti 452 ensimmäisellään, kun Murto pääsi sen toisellaan. Murron kanssa kakkossijaa jakoi Sveitsin Nicole Büchler, joka muuten sijoittui muutamaa viikkoa myöhemmin Riossa kuudenneksi.

Amsterdamin EM-kisoissa Murto jakoi Sveitsin Angelica Moserin kanssa 7. sijan tuloksella 445. Myös Nikkanen ylitti 445, mutta hänet jätettiin yhdeksänneksi.

Puolan Bydcoszczissa järjestetyt nuorten MM-kisat olivat Wilma Murron kauden pääkilpailu. Angelica Moser ylitti 455 ja vei mestaruuden. Venezuelan Robeilys Peinado ylitti 440 ensimmäisellään ja sai hopeaa. Murto meni 440 vasta kolmannellaan ja sijoittui MM-pronssille. Mitalin varmistuttua Murto jätti 445 väliin, kun Moser ylitti sen ensimmäisellään. Peinado putosi tässä vaiheessa pelistä. Moser ylitti ensimmäisellään myös 450. Kun Murto pudotti kerran, hän siirsi toisen yrityksensä 455:een. Mutta hurmioitunut Moser ylitti tämänkin ensimmäisellään, joten yhden pudotuksen jälkeen Murto siirsi viimeisen jäljellä olleen yrityksensä 460:een. Moser ja Murto pudottivat kerran, ja siihen päättyi Murron kisa, eikä Moserkaan enää yrittänyt enempää mestaruuden varmistuttua.

Kun Wilma Murto taisteli nuorten MM-mitalista Puolassa, hyppäsi kymmenen vuotta vanhempi Minna Nikkanen Oulun Kalevan kisoissa kymmenennen Suomen mestaruutensa tuloksella 440.

Rion olympiakisoissa kultaan (Stefanidi) ja hopeaan (Sandi Morris, USA) vaadittiin tulos 485. Olympiapronssille hyppäsi ennätyksellään 480 Uuden-Seelannin Eliza McCartney, joka hyppäsi viime vuoden lopussa 19-vuotiaiden ME:n 464. McCartneyn tulostakin korkeammalta hyppäsi kuukauden kuluttua Wilma Murto, joka taivutti Saksassa ihanteellisissa hallioloissa 19-vuotiaiden ME:n 471.

Nikkaselle kesän kotimainen kärkitulos Riossa

Minna Nikkanen hyppäsi Rion olympiakarsinnassa kesän kotimaisen kärkituloksen 455, mutta Someron Esan hyppääjä oli ensimmäinen, joka putosi loppukilpailusta. Finaaliin olisi päässyt ylittämällä saman korkeuden ensimmäisellään. Pekingin MM-kisojen karsinnassa 2015 Nikkanen selvisi samalla tuloksella loppukilpailuun. Murto ylitti Rion karsinnassa vain 430 käytettyään paukkunsa nuorten MM-kisojen mitalitaisteluun.

Ruotsi-maaottelu Tampereella oli sitten kauden viimeinen arvokisa. Amsterdamin EM-pronssimitalisti Angelica Bengtsson ylitti 447 ja nappasi voittopisteet Ruotsille. Wilma Murto sijoittui toiseksi samalla tuloksella. Minna Nikkanen oli kolmas tuloksella 437 yhdessä . Ruotsin Michaela Meijerin kanssa. Kolmas suomalainen Aino Siitonen ylitti 405.

Siitosen valinta maajoukkueeseen perustui muun muassa uuden ennätyskorkeuden 430 ylittämiseen. Mutta siihen kärkikaksikon imuun on tulossa muitakin lupaavia hyppääjiä. Yhdysvalloissa opiskeleva Erica Hjerpe joutui pitämään keväällä taukoa jalkavamman vuoksi. Hänen parhaakseen tuli tällä kaudella 423.

Ja sitten taustalla on valtavan suuri joukko tyttöjä, jotka ovat valinneet lajikseen tämän voimaa, nopeutta, tekniikkaa ja akrobatiaa vaativan lajin. Peräti kahdeksan suomalaista seiväshyppääjää ylitti tänä kesänä vähintään neljä metriä.

Viime vuosina on usein ollut vaikea valita arvokisaedustajia kovatasoiseen miesten keihäänheittoon. Miesten keihäsrintamalla vedetään nyt selvästi henkeä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ehkä jo ensi vuonna naisten seiväshypyn valinnat Lontoon MM-kisoihin tulevat olemaan kiharaisia neljän ja puolen metrin hyppääjien voittaessa toisiaan ristiin.

Ruotsi valmistautuu juhlimaan yleisurheilun hallimaaottelussa

Yleisurheilun Pohjoismainen hallimaaottelu järjestetään 13.2. Växjössä. Pohjola-ottelun odotetuin laji on naisten seiväshyppy. Nuorten ME:n 471 Saksassa hypännyt Wilma Murto kohtaa nuorten ME:n entisen haltijan Angelica Bengtssonin.

Bengtsson oli jo aiemmin menettänyt sen nuorten ennätyksen, mutta hänellä oli nimissään Pohjoismainen ennätys 470. Ja sen menettäminen kismittää!

Wilma Murto on Suomen joukkueen
kiinnostavin urheilija hallimaaottelussa.

Bengtsson voitti Ranskassa Perche Elite Tourilla, viikkoa ennen Murron ennätyshyppyä, Minna Nikkasen ja Murron ylitettyään 460. Bengtsson teki myös ainakin yhden hyvän yrityksen korkeudesta 472.

Pekingin MM-kisoissa Bengtsson sijoittui viime kesänä neljänneksi tuloksella 470. Minna Nikkanen oli 10:s tuloksella 460. Wilma Murtohan ei Pekingissä ollut, koska häntä kiusannut jalkavaiva paljastui murtuman esiasteeksi, joka vaati lepoa.

Bengtsson on varma kilpailija, jolla on kenkälaatikollinen mitaleita nuorten arvokisoista. Nyt hän kohtaa Murron ja Nikkasen palauttaakseen marssijärjestyksen. Hänhän on kuitenkin, ainakin ruotsalaisten mielestä, Pohjolan paras seiväshyppääjä...

Ruotsin yleisurheilu ei ole vain Bengtssonin varassa. Esimerkiksi kuulantyönnössä Ruotsin Fanny Roos, 17,07, liikkuu omilla metriluvuillaan. Ja Sofie Skoog on hypännyt tänä talvena korkeutta 190, kun taas Suomen Linda Sandblom ja Elina Smolander ovat ylittäneet 184.

Naisten pituudessa Khaddi Sagnia on kiistaton suosikki. Pekingin MM-finaalissa seitsemänneksi hypännyt Sagnia on jatkanut hallikaudella vakuuttavasti: 661. Häntä säestää toinen MM-finalisti Erica Jaerder, joka avasi hallikautensa tuloksella 634. Emmi Mäkisen kotimaan kärki on 629.

Tampereella 60 metrin aidat ajassa 8,23 juossut Nooralotta Neziri lienee naisten aitakisan suosikki, mutta kisassa saattaa olla poikkeuksellista sähköä. Kahdeksan vuotta sitten maailmanennätyksen 7,68 juossut Susanna Kallur on ollut monta vuotta poissa radoilta erilaisten vaivojen vuoksi. 34-vuotias ruotsalainen yrittää paluuta ja juoksi juuri sileän 60 metriä aikaan 7,42.

Miesten lajeissakin ruotsalaiset ovat vahvoilla. Esimerkiksi pituushypyssä Andreas Otterling, viime talven EM-hallikolmonen, avasi hallikautensa tuloksella 779. Se on selvästi parempi avaus kuin viime vuonna.

Pohjola-ottelussa on mukana neljä joukkuetta. Suomen ja Ruotsin lisäksi kolmantena on Norja, jonka yleisurheilu tekee uutta nousua. Ja neljäntenä on Tanskan ja Islannin yhdistetty joukkue.

Kovakuntoiset norjalaiset tuovat otteluun vauhtia. Mauritz Kåshagen on parantanut Norjan 400 metrin halliennätyksen 46,88:aan, ja Karsten Warholm on parantanut Norjan junioriennätyksen 200 metrillä aikaan 20,94. Tampereella 300 metrin epävirallisen Suomen ennätyksen 34,21 juossut Jani Koskela on meidän valttimme.

Emily Rose Norum on ottanut 400 metrillä nimiinsä alle 22-vuotiaiden Norjan ennätyksen: 54,09. Hän antaa hyvän tavoitteen Katri Mustolalle, joka on pinkaissut 300 metriä lupaavasti 39,38.

Hedda Hynne on juossut naisten 800 metrillä Norjan ennätyksen: 2.02,76. Ruotsin Lovisa Lindh juoksi samassa kilpailussa 2.03,20.

Hallimaaottelulla ei ole samaa asemaa kuin kesän Ruotsi-maaottelulla. Kyseessä on enemmänkin Pohjoismaiden urheilijoiden kesken käytävä kova kansainvälinen kilpailu. Tietysti olisin eri mieltä, jos Suomi venyisi Pohjola-ottelussa voittoon!

P.S.

Ruotsin keihäänheiton tulevaisuuden suuri nimi Sofi Flink hakee lisämetrejä Suomesta. Sofi oli vasta 18-vuotias heittäessään Ruotsin ennätyksen 61,96 (2013). Hän on ollut isänsä Vesa Jämsän valmennuksessa, mutta viime kausi meni Sofilta kokonaan pilalle olkapäävamman vuoksi.  Nyt hän on saanut ohjeita Petteri Piiroselta. Piironen tunnetaan tietenkin parhaiten maailmanmestari Julius Yegon ja Ihab Abdelrahmanin valmentajana.

Ruotsi pöllyttää paperimaaottelussa Suomen

Yleisurheilun Ruotsi-maaottelussa isäntämaa Ruotsi on suosikki niin miesten kuin naistenkin ottelussa. Jonkinlaista lohtua voidaan saada nuorten maaotteluista.

Ruotsi on voittanut kolme viimeistä miesten maaottelua. Katsotaanpa hieman, missä lajeissa maaottelut ratkeavat.

Miesten maaottelu menisi paperilla tilastotulosten perusteella 236–174. Miehille on tulossa nöyryyttävät 16–6-tappiot 100 metrillä, 400 metrillä, 1500 metrillä, 5000 metrillä ja kiekonheitossa. Molemmat viestit ovat menossa Ruotsille 5–2.

Suomen ainoa kolmoisvoitto näyttää tulevan keihäänheitossa. Tosin Ruotsin Kim Amb heitti Pekingin MM-kisoissa 11:nneksi. Kuten muistamme, Tero Pitkämäki oli kolmas, mutta Ari Mannio karsiutui loppukilpailusta, ja Teemu Wirkkala joutui loukkaantuneena antamaan MM-paikkansa Manniolle. Suomen kolmoisvoitto ei siis ole mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä Ruotsin 25-vuotias Amb haluaa varmasti parantaa uransa parasta maaottelusijoitusta, kahden vuoden takaista 3. sijaa.

Suomi voi pikamatkoilla rimpuilla Ruotsin tahdissa, jos Samuli Samuelsson lyö 100 ja 200 metrillä kiilaa ruotsalaisrintamaan.

Kestävyysmatkoilla Ruotsi murskaa lopullisesti Suomen, jos keltapaidat lähtevät pitämään vauhtia. Tasoero ruotsalaisten hyväksi on valtava. 10 000 metrillä suomalaisten mahdollinen yllätyskortti on MM-maratoonari Henri Manninen. Jos hän on ehtinyt toipua hyvin MM-maratonista, hän voi onnistua jättämään parikin ruotsalaista taakseen.

Naisten maaottelusta tulee tasainen

Naisten maaottelussa Ruotsi on paperilla parempi 210–200. Tämä ero on kurottavissa kiinni, vaikka Ruotsi on paria viimeistä maaottelua hallinnutkin.

Ruotsi on saamassa kolmoisvoiton (pisteet 16–6) 1500 metrillä, korkeushypyssä, ja lisäksi molemmat viestit ovat menossa Ruotsille 5–2.

Suomelle on tulossa kolme kolmoisvoittoa: 100 metrin aidoissa, kolmiloikassa ja keihäänheitossa. Suomen yllätysmahdollisuus perustuu siihen, että nämä asetelmat säilyvät. Tosin Ruotsin Anna Wessman (58,34) voi vaikka voittaa keihään ja romuttaa siten Suomen toiveet maaotteluyllätyksestä.

Kansainvälisesti kovin laji naisten maaottelussa on seiväshyppy. Ruotsin Angelica Bengtsson (470) sijoittui MM-Pekingissä neljänneksi, Minna Nikkanen (460) oli kymmenes ja Ruotsin kakkoshyppääjä Michaela Meijer jäi loppukilpailussa ilman tulosta. Seipäässä maaottelu menee paperilla Ruotsille pistein 14–8. Tässä avainhyppääjiä ovat nyt Aino Siitonen (425) ja Elina Lampela (416). Heidän pitäisi venyä heikoimman ruotsalaisen Elienor Wernerin edelle. 

Ylöspäin suuntautuvissa hypyissä nousee poikkeuksellisen tärkeäksi myös aloituskorkeuden ylittäminen. Normaalisti ilman tulosta jäämisestä kärsii vain urheilija itse. Nyt tilanne on se, että koko maaottelun voitto voi olla yhdestä pisteestä kiinni!

Suomen voitto naisten maaottelussa on kiinni pitkälti siitäkin, miten viisi urakoitsijaa Hanna-Maari Latvala, Milja Thuresson, Nooralotta Neziri, Karin Storbacka, ja Camilla Richardsson onnistuvat.

Hanna-Maari Latvala on hyvässä syyskunnossa eikä olisi aivan mahdotonta, että hän venyy 100 ja 200 metrillä tuplavoittoon.  Milja Thuresson urakoi samat matkat, ja turkulainen taistelee myös lajivoitoista. 100 metrillä kolmas suomalainen on aituri Nooralotta Neziri, jolle on tilastoissa tarjolla jäännöspiste. Neziri on kova taistelija ja yhdenkin tilastoissa edellä olevan ruotsalaisen ohittaminen olisi iso voitto.

100 metrin aidoissa Nezirillä on kaksi vaihtoehtoa: hyvissä olosuhteissa hän yrittää varmasti Rion olympiarajan (13,00) alitusta. Jos tuuli on vastainen, hänen kannattaa keskittyä vain lajivoittoon.

Kirivahva Karin Storbacka voi lyödä kiilaa ruotsalaisrintamaan, jos emännät tyytyvät taktiikkajuoksuun. 1500 metrillä Ruotsin Abeba Aregawi (4.01,97) on tietenkin aivan omassa luokassaan, mutta kalkkiviivoille hänen ei kannata Storbackan kanssa ratkaisua jättää.

Suomen Camilla Richardsson kohtaa Ruotsin Charlotta Fougbergin 5000 metrillä ja 3000 metrin esteissä. Ruotsalaisella on ollut huono vuosi, mutta hän on varmasti hionut kuntoaan kotimaaottelua varten. Ihmettelen kovasti, että meidän estetähti Sandra Eriksson on mukana vain estejuoksussa. Hän voisi tuoda tärkeitä pisteitä myös ensimmäisenä päivänä lauantaina juostavalla 5000 metrillä.

Paperimaaottelun pisteet löytyvät täältä. 

P.S. Sandra Eriksson juokseekin perjantai-iltana Brysselissä Timanttiliigan finaalissa. Hänen olisi käytännössä mahdoton ehtiä lauantain 5000 metrille. Toivottavasti Sandra johdattaa suomalaiset sunnuntaina sitten kolmoisvoittoon esteissä!

Pekingin MM-kisoista Rion olympiakisoihin

Yleisurheilun MM-kisat päättyvät tänään sunnuntaina Pekingissä. Viimeisenä suomalaisurheilijana esiintyi maratoonari Anne-Mari Hyryläinen. Ensimmäisen arvokisajuoksunsa 37-vuotias Hyryläinen juoksi kellontarkasti: aika 2.41,59 oikeutti 29. sijaan ja mikä parasta, se alitti sekunnilla Rio de Janeiron olympiarajan!

Eipä silti, Hyryläisellä oli jo ennestäänkin Rion tulos tehtynä, mutta nyt se tuli vielä arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa. Maratonjuoksussahan on kaksi toisistaan poikkeavaa lajia: arvokisajuoksut, ja sopivissa olosuhteissa juostut vauhdikkaat kaupunkimaratonit. Hyryläinen todisti, että keltanokkanakin hän selviää arvokisamaratonista kunnialla.

Pekingin paras suomalaisnainen Minna Nikkanen sivusi seiväshypyn loppukilpailussa Suomen ennätystä 460 ja sijoittui kymmenenneksi. Se on paras suomalaissaavutus MM-tasolla seiväshypyssä!

Karsinnasta Nikkanen kiepsahti Pekingissä ensimmäiseen MM-loppukilpailuunsa ylitettyään 455. Jos kehitys jatkuu ensi vuoteen, hän voisi tavoitella Riossa jo olympiamitalia. Ylitä ensimmäisellä 470, ja olet kiinni mitalikamppailussa!

Kotimaahan jäänyttä Wilma Murtoa ja muita nuorempia hyppääjiä ajatellen loppukilpailuun vaadittu tulostaso ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. 450–455 on vakiintunut MM-tasolla finaalikynnykseksi. Ja niin, 450 on myös Rion olympiavaatimus.

Seiväshypyn loppukilpailuun vaadittu tulos MM-kisoissa:

2001: 435

2003: 425

2005: 440

2007: 455

2009: 450

2011: 450

2013: 455

2015: 455

Naisten kolmiloikassa Kristiina Mäkelä jäi yhden sentin loppukilpailusta tuloksellaan 13,83. Kahden pitkän yliastutun jälkeen olisi toivonut, että onni olisi suosinut pitkää suomalaishyppääjää. Rion kisoihin päästäkseen Mäkelän pitäisi loikkia 14,20 loppukauden aikana tai ensivuonna alkukesästä. Mieluummin siis vielä tämän syksyn kisoissa!

Nooralotta Neziri aitoi 100 metrin alkuerissä yli metrin vastatuulessa 13,13, mutta sillä ei nyt menty välieriin. Olympiaraja 13,00 on NoLon ulottuvilla, ja se saattaa alittua vielä tällä kaudellakin.

3000 metrin esteissä Sandra Erikssson ja Camila Richardsson karsiutuivat loppukilpailusta. Finaaliin olisi pitänyt juosta 9.30. Sandra jäi tuosta tavoitteesta reilut yhdeksän sekuntia, mutta alitti silti Rion olympiarajan 9.45,0.

Sanna Kämäräinen karsiutui kiekonheitossa, ja Sanni Utriainen keihäänheitossa. Kummallakaan ei näyttänyt olevan aivan parasta puristusta Pekingin Linnunpesässä. Hellettä, yliyritystä, ja jännitystä?

Utriaisella on Rion olympiakisoihin oikeuttava tulos (vaatimus 62,00) tältä kaudelta, mutta Kämäräisen maaliskuussa heittämä tulos ei kanna Rioon asti. Sinne vaaditaan uusi 61-metrinen.

  

Tero Pitkämäki toi Pohjoismaiden ainoan mitalin

Urheilun aaltoliike on siinä vaiheessa, että Suomi oli Pekingissä ainoa mitalitilastoon yltänyt Pohjoismaa.

Keihäänheitto oli odotetusti Suomen vahvin laji, vaikka laji onkin kehittynyt maailmalla viime vuosina isoin harppauksin. Tero Pitkämäki (87,64) otti pronssimitalin ja täydensi MM-mitalisarjansa (kulta–hopea–pronssi). Antti Ruuskanen (87,12) oli viides, mutta loukkaantuneen Teemu Wirkkalan paikan saanut Ari Mannio jäi karsintaan vain niukasti yli 80 metrin kaarella.

Koko Pekingin keihäskolmikko voitaisiin nimetä välittömästi myös Rion olympiakisoihin, minne vaaditaan 83 metrin kaari. Mutta taas tulee kysymys, kuuluuko se kolmas paikka Manniolle, vai Wirkkalalle?

David Söderbergin kuudes sija moukarinheitossa on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissuoritus MM-moukarissa. Vain Olli-Pekka Karjalaisen neljäs sija MM-Helsingissä 2005 menee edelle! Myös kymmenenneksi sijoittunut Tuomas Seppänen lukeutuu Suomen joukkueen onnistujiin. Rion olympiakisojen moukarinheiton tulosraja on järkyttävän kova 78,00. Se voi olla suomalaiskaksikolle, jopa Söderbergille, liikaa!

Veli-Matti "Aku" Partanen nousi Suomen
ykköskävelijäksi 18. sijallaan. Hän alitti
 samalla Rion olympiakisojen rajan.

50 kilometrin kävelyssä Aku Partanen selvisi maaliin 18:ntena. Myös Jarkko Kinnunen sinnitteli maaliin asti sijaluvulle 32, mutta Aleksi Ojalan matka päättyi dramaattisesti kesken. Kinnusella oli uran huonoin arvokisakävely. Alkaako ikä, 31 vuotta, jo painaa? No, Kinnusen taistelu kannatti, sillä hän pääsi, vasta 23-vuotiaan Partasen ohella, alle Rion olympiarajan. Ojalallakin on keväältä olympiakelpoinen tulos.

Henri Manninen juoksi maratonilla 35:nneksi. Suomalaismiehistä paras onnistuja MM-maratonilla on ollut Janne Holmén, joka oli aikanaan yhdeksäs Osakan MM-maratonilla.

Olympiaraja on 2.17. Sen alittamista voi yrittää jollakin vauhdikkaalla kaupunkimaratonilla. Viime syksynä Manninen alitti sen Berliinissä, mutta Rion olympianäyttöjen aikaikkuna ei ollut silloin vielä auennut. Sama pitäisi tehdä uudelleen tänä syksynä.

Suomalaisedustajat miesten MM-maratoneilla:

Helsinki 1983

14 Pertti Tiainen 2.12.

Stuttgart 1993

30 Harri Hänninen 2.28,07

Göteborg 1995

30 Harri Hänninen 2.22.43

Pariisi 2003

65 Jussi Utriainen 2.29.03

Helsinki 2005

39 Francis Kirwa 2.22.22

53 Yrjö Pesonen 2.25.39

Osaka 2009

9 Janne Holmén 2.19.36

Peking 2015

35 Henri Manninen 2.30,22

Rion olympiakisoihin on mahdollisuuksia muillakin kuin Pekingin MM-joukkueen urheilijoilla, mutta minä nostaisin valintakriteereissä korkealle ne urheilijat, jotka ovat MM-helteessä jo osoittaneet kilpailevansa vaaditulla olympiatasolla.