UKK aloitti presidenttinä 60 vuotta sitten

Urho Kekkonen aloitti tasavallan presidentin tehtävässä 60 vuotta sitten, 1.3.1956. Siitä on pitkä aika. Monet nuoret eivät varmaankaan saa kiinni siitä, miksi Kekkonen oli niin poikkeuksellinen päämies.

Kekkonen oli kova hiihtämään. Helsingin Sanomissa oli viikonloppuna toimittaja Tommi Niemisen artikkeli, jossa kerrottiin Kekkosen tehneen pari päivää ennen virkakautensa alkua hiihtoretken Kainuuseen. UKK haki hiihtoladulta tietoisesti voimia vaativaan tehtäväänsä.

Pentti Papinahon näkemys 66-vuotiaasta
Urho Kekkosesta.

En ole vielä kuullut hiihtojoogasta. Mutta ei siihen kauaa mene, kun joku sellaisenkin tuotteistaa. Oma hiihtojoogalenkkini oli tänään 14 kilometrin pituinen. Keravan Keinukallion ladut ovat nautittavan hyvässä kunnossa. Hiihdin ja mietin Kekkosta.

Kun Kekkonen oli ollut 10 vuotta presidenttinä, teki orimattilalainen kuvanveistäjä Pentti Papinaho presidentistä reliefin. Lisäksi hän teki samana vuonna Tampereen Ratinaan Vesieste-patsaan. Sen lahjoittivat Tampereen kaupungille kaksi tuntematonta urheilumiestä. No, toinen oli Kalle Kaihari, ja toinen Urho Kekkonen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Kekkonen oli uransa huipulla. Hän oli isännöinyt edellisvuonna ETY-kokousta Helsingissä. ETYKin ansiosta hän oli varteenotettava ehdokas jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä, että vain kymmenen vuotta myöhemmin, jo vuosia sairastanut, Urho Kekkonen menehtyi muutamaa päivää vaille 86-vuotiaana. Hänet siunattiin valtiollisin menoin ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.

Urho Kekkosen työpöytä ja iso pino
hänen kirjoittamiaan kirjeitä.

 Hiihtämisen tuomalla kestävyydellä Kekkonen kirjoitti käytännössä koko presidenttikautensa, siis vuoteen 1981 asti. Tutkijan kannalta vähempikin kirjoitusaktiivisuus olisi riittänyt. Juhani Suomi on tästä varmasti samaa mieltä!

Olen tutustunut Kekkosen kirjeisiin tänä talvena valmistellessani muun muassa esitelmää Kekkosesta ja Moskovan olympiakisoista. On ollut erikoinen tunne istua Orimattilan UKK-arkistossa Kekkosen työpöydän ääressä, ja lukea hänen kirjeenvaihtoaan!

Kekkosen johtaman Suomen viimeinen suuri linjaratkaisu tehtiin alkuvuodesta 1980. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter kirjoitti Kekkoselle, että eikös laiteta Moskovan olympiakisat boikottiin. Kekkonen vastasi, että ei hänellä ole tässä mitään sanottavaa, koska Suomen olympiakomitea päättää itse osallistumisestaan.

Se oli vahva poliittinen linjavalinta. Suomalaisen urheilun kannalta on harvoin tehty yhtä merkittäviä valintoja.

Pidetään yhdessä kivaa: FIFA, Venäjä ja Qatar

Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA) julkisti torstaina puhtaaksi kirjoitetun tiivistelmän FIFA:n eettisen toimikunnan amerikkalaisjuristi Michael Garcialta tilaamasta 350-sivuisesta raportista, jossa käsiteltiin epäilyjä ja syytöksiä vuosien 2018 ja 2022 jalkapallon MM-turnausten hakuprosesseihin liittyneistä vilpeistä.

Tiivistelmästä on jätetty pois yli 300 sivua. Nyt julkaistiin 42 sivua, joiden perusteella Venäjä on riittävän kelvollisen keinoin saanut MM-turnauksen isännyyden vuonna 2018, ja Qatar vuonna 2022.

Tiivistelmä on FIFA:n kannalta hyvä ratkaisu, koska siinä ei puheenjohtaja Sepp Blatter joudu ikävään valoon. FIFA:n eettisen toimikunnan kannalta olisi ollut todella harmillista, jos heidän raporttinsa olisi aiheuttanut istuvalle puheenjohtajalle ongelmia.

No, Venäjä on varmasti ansainnut jalkapallon MM-turnauksen isännyyden siinä missä Sotshin talviolympiakisat, ja tänä syksynä ajetun F1-osakilpailun. Ne todistavat, että Putinin keisarikunta pystyy organisoimaan suuria urheilutapahtumia. Miksi ei siis MM-jalkapalloa?

Esimerkiksi suomalaisilla ei pitäisi olla mitään sanomista siihen, että MM-turnaus pelataan tuossa lähinaapurissa. Suomi ei ole pelannut kertaakaan MM-kisoissa, joten meidän ei ainakaan kannata huudella tuosta puhtaaksi pestystä FIFA-raportista...

Emme me huudelleet silloinkaan, kun olympiakisat järjestettiin vuonna 1968 Meksikossa, jossa vähän aikaisemmin tapettiin opiskelijamellakoitsijoita. Emme lähteneet protestirintamaan myöskään silloin, kun Moskova sai vuoden 1980 olympiakisat. Ne kisat muistetaan muun muassa suotuisten tuulivirtausten synnyttämisestä stadionin portteja avaamalla juuri sopivasti omien keihäänheittäjien heittovuoroilla.

Eikä senkään pitäisi meitä liikuttaa, jos FIFA antaisi jalkapallon vuoden 2026 MM-kisat vaikka Pohjois-Korealle! Sekin olisi ihan FIFA:n sisäinen juttu...

Täytyy kuitenkin asiallisesti sanoa, että oli mukava lukea Hufvudstadsbladetin ulkomaansivuilta Marcus Lindqvistin kolumni "Två smutsiga, blodiga VM-turneringar". Lindqvistin mielestä FIFA:n toiminnassa näyttäisi olevan jotakin, hmm, kiusallista.

No, tässä tulee varmaan diplomaattinen varovaisuuskin mukaan kuvaan. Alkuperäisen FIFA-raportin laatinut Garcia on kuulunut Venäjän mustalle listalle liittyen venäläisen tai ukrainalaisen asekauppias Viktor Boutin oikeudenkäyntiin. Laskikohan FIFA:n johto, että Garcia olisi valmis kirjoittamaan "sopivan varovaisen" raportin juuri tästä syystä? Jos Blatterin porukat ajattelivat näin, he erehtyivät. Garcia on itse sitä mieltä, että tiivistelmä ja hänen raporttinsa eivät vastaa toisiaan.

Luulenpa vaan, että tämä tarina ei pääty tähän.

Aamulenkki: Urheiluboikotti on menneen ajan ase

Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista. Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva vastustaa urheiluboikottia". 

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.

Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.  Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.

Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria. Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi  uhitellen kopautella Kremlin portteja.

Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen, vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna 1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna Afganistaniin.

Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.

Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba ja Albania jäivät pois kisoista.

Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.

Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut, jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018".  Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261 tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.

Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin: Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!

Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa omilla toimillaan ratkaisevan paljon.