Aamulenkki nro 296 Lääkärin muistelmat

Jukka H. Meurmanin kirjan kannen valokuvasi Kimmo Brandt.

Perjantaina oli juhlapäivä, kun kirjakustantaja Readme tarjosi omissa tiloissaan Lönnrotinkatu 18:ssa kakkukahvit Jukka H. Meurmanin muistelmateoksen ”Lääkärin muistelmat” valmistumisen johdosta. Minulla oli kirjaprosessissa keskeinen rooli tekstin toimittajana. Kuinka minä tähän jouduin? 

Kaikki on Kekkosen syytä. Kun kirjoitin kirjaa ”Kekkonen urheilumiehenä”, olin UKK-arkiston johtajan Pekka Lähteenkorvan suosituksin yhteydessä Maarit Tyrkköön ja sain käyttööni arvokkaita haastattelunauhoja. Sivumennen sanoen Maarit on hiljattain järjestänyt aineistonsa Kansallisarkistoon, jotta ne olisivat tutkijoiden käytettävissä jatkossakin. Hyvin järjestetyn henkilökohtaisen arkiston arvo kasvaa vuosien saatossa.

Kun voitin Maaritin luottamuksen, hän puhui minusta Liuksialan kartanon väelle. Näin Markku ja Mikko Meurman hyväksyivät minut kirjoittamaan kirjan ”Liuksialan kartano Kangasalla. Meurmanit 200 vuotta isäntinä ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajina.” Kirjasta otettiin kaksi painosta. Kirjavälityksessä on vielä muutama kappale, samoin Markku Meurmanilla taitaa olla Liuksialassa muutamia kappaleita jäljellä.

Liuksialan kartano opittiin tuntemaan kuningatar Kaarina Maununtyttären asuinpaikkana ja paljon myöhemmin Agathon Meurmanin kotina. Yksi Agathonin pojista oli piirilääkäri Otto Meurman, jonka pojasta Otto-Iivari Meurmanista tuli tunnettu asemakaava-arkkitehti. Liuksialan kartanon pihassa on Otto-Iivarin ensimmäinen suunnittelutyö, yksityinen maatalousmuseo, joka valmistui keisarivallan viimeisillä hetkillä vuonna 1917. 

Puolitoista vuotta kestänyt yhteinen projekti on tullut päätökseen.

Kimmo Brandt otti julkistamistilaisuudessa kuvia mm. Jukka H. Meurmanista.

Liuksiala-kirjaprojektin onnistumisesta kertoo, että arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin pojanpoika Jukka H. Meurman kelpuutti minut toimittamaan muistelmakäsikirjoituksensa painokuntoon. Verkostot toimivat parhaimmillaan tällä tavalla. Tässäkin oli nimittäin välipuhujana Maarit Tyrkkö, joka kuuluu näihin samoin Agathon Meurmanin jälkeläisiin. 

Muistelmakirjailija Jukka H. Meurman ja kustantaja Jussi Kiilamo.

Elisabet Meurman loi iloista tunnelmaa julkistamistilaisuuteen.

 Jukka H. Meurmanin ansioluettelo on hengästyttävää luettavaa. Hän on Helsingin yliopiston kovakudos- ja infektiosairauksien emeritusprofessori ja HYKS:n suu- ja leukasairauksien klinikan entinen ylilääkäri. Tohtorin tutkinnot hän on suorittanut lääketieteessä ja hammaslääketieteessä. Hänen kansainvälisesti huomattava tutkijanuransa on keskittynyt suun ja hampaiden infektioiden merkityksen tutkimiseen yleisterveyden kannalta. Jukka on saanut kunniatohtorin arvon Strasbourgin Pasteur-yliopistossa, Tukholman Karoliinisessa instituutissa ja Plovdivin lääketieteellisessä yliopistossa. Hän on lisäksi Edinburghin kuninkaallisen kirurgikollegion kunniajäsen, joka vastaa kyllä hyvinkin kunniatohtoriutta.

Meurman on edistänyt alansa tutkimusta jo puolen vuosisadan ajan. Yksi vaikuttamistapa on aktiivinen osallistuminen yhdistystoimintaan. Hän on toiminut hammaslääketieteen tutkijoiden kansainvälisen kattojärjestön International Association for Dental Research presidenttinä ja hänet on kutsuttu Saksan kansallisen tiedeakatemian Leopoldinan jäseneksi. Kun Jukka toimi Suomen Tiedeakatemian puheenjohtajana, hänet valittiin tiedeakatemioiden kattojärjestön Inter-Academies Partnershipin johtoryhmään. Vaikka Jukka H. Meurman juhli toissavuonna jo 75 ikävuoden merkkipaalua, hän vaikuttaa edelleen aktiivisesti tiedeyhteisössä mm. väitöskirjaohjaajana ja säätiöiden miehenä. Sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä Jukalla ja hänen vaimollaan Elisabetilla on laaja ystäväpiiri, jonka riennoista muistelmakirja tarjoaa myös valikoituja välähdyksiä muun muassa musiikin ja kulinarismin merkeissä. On ollut suuri ilo tutustua Jukkaan ja Elisabetiin tämän kirjaprojektin merkeissä.

Julkaisen tämän blogipostauksen yhteydessä muutamia Maarit Tyrkön julkistamistilaisuudessa ottamia valokuvia. Niistäkin välittyy mielestäni se lämmin ja leppoisa tunnelma, joka on leimannut alusta asti tätä kirjaprojektia.

Seppo Helminen kertoi julkistamistilaisuudessa kirjaankin
 päätyneen hauskan tarinan hydroksiapatiitin ostamisesta.

Jos olet kiinnostunut lukemaan lääkäreiden muistelmia, täältä voit tilata vaikka samalla kertaa Jukan kirjan "Lääkärin muistelmat" ja Juha Hernesniemen "Aivokirurgin muistelmat".

Aamulenkki nro 295 Viipurin pamaukset

Knut Posse oli armottoman kova ruotsalainen soturi ja Hämeen linnan linnanisäntä, joka sai myöhemmin Viipurin linnanisännän tehtävät. Vuonna 1495 hän puolusti Viipuria Moskovan sotajoukkoja vastaan, kun marraskuun viimeisenä päivänä tapahtui jotakin yllättävää. Yksi linnan torneista räjähti selittämättömästä syystä. Jonkun selityksen mukaan kyseessä oli Knut Possen juoni, jolla venäläiset saatiin hämilleen ja pakosalle. Taivaalle tuli niihin aikoihin valoilmiö, joka muistutti Andreaksen vinoristiä. Näistä tapahtumista syntyi värikäs legenda Viipurin pamauksesta, jonka ansiosta Knut Posse sai pidettyä Viipurin linnan ruotsalaisessa komennossa.

Viipurista kehittyi merkittävä kaupan ja teollisuuden keskus, joka säteili edistystä ja kehitystä myös kaupungin ympäristöön. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen itäraja siirtyi Kymijokeen saakka 1700-luvulla, Viipurin kaupungin rooli koko Viipurin läänin alueella korostui. Yhtenä esimerkkinä voi mainita Putikon sahan, jonka viipurilaiset liikemiehet perustivat 250 vuotta sitten. Näin kerrotaan.

Viipurissa perustettiin vuonna 1891 Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain seura Pamaus. Seppo Tamminen kirjoitti vuonna 2016 seuran 125-vuotishistorian. Seuran suuruuden luojana näyttäytyy Juho Lallukka, vaikka seuran alkuvaiheisiin vaikutti moni muu mies jopa häntä keskeisemmin. Esimerkiksi Matti Kurikka ja K. A. Brander olivat vahvoja vaikuttajia seuran syntyvaiheissa. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli kultaseppä Wilhelm Porthan, ja alkuvaiheissa seuran suomalaishenkisessä piirissä vaikutti myös muun muassa runoilija, lehtimies ja opettaja J. H. Erkko. Merkittävä vaikuttaja oli myös nuorsuomalainen filosofian tohtori Julius Anshelm Lyly, seuran varapuheenjohtaja, joka oli Saksassa vuonna 1903, kun hän kuuli saamastaan maastakarkotuspäätöksestä. Viipuriin ei ollut paluuta. Sen jälkeen hän ei nähnyt enää mieltä jatkaa elämäänsä.

Yhtä kaikki kauppaneuvos Juho Lallukka oli Pamauksen vaiheisiin merkittävästi vaikuttanut liikemies, joka oli monessa muussakin mukana. Kansanvalistus oli yksi hänelle tärkeistä aiheista. Hän toimi muun muassa Etelä-Karjalan Nuorisoseuran esimiehenä. Jaakko Nummisen kirjoittaman laajan nuorisoseurahistoriasarjan mukaan Karjalan kannaksella nuorisoseurojen toiminta oli poikkeuksellisen vireää. Aktiivisuus heijastui myös urheiluun. Esimerkiksi Kelkkalan nuorisoseuran urheiluseura sai nimeksi Kisailijat. Seurasta kehittyi voimistelun suurseura.

Voimailu oli korkeassa kurssissa. Viipurin Voimailijat perustettiin vuonna 1916 ja sen piirissä erityisesti nyrkkeilyyn erikoistuneet pugilistit perustivat Viipurin Nyrkkeilijät vuonna 1929.

Viipurin pamaus nousi jälleen otsikoihin 1930-luvulla, kun kovanyrkkinen viipurilainen Sten Suvio iski vastustajiaan kanveesiin. Lehtimiehet kirjoittivat mielellään Viipurin pamauksesta kuvaillessaan Suvion otteita. Merkittävimmän voittonsa hän iski Berliinin olympiakehässä vuonna 1936.

Minulla oli eilen hieno tilaisuus kertoa Pamauksen kuukausikokouksessa viipurilaisesta urheiluelämästä. Palaan joihinkin aiheisiin tarkemmin toisella kerralla, mutta laitan tähän näkyviin muutaman Ari Huovisen ottaman valokuvan esityksestäni. 

Emil Väre ja Taavi Tamminen. Kuvat: Museovirasto.