Koeajoin viime viikonloppuna Mercedes Benz CL 220 CDI A
Shooting Brake -auton. Jos vertaan sitä omaan vanhaan A-mallin Mersuuni,
pitäisi CLA:sta puhua pikemminkin jahtina, ohjuksena tai lentokoneena:
Ajomukavuus oli huippuluokkaa.
 |
| Kelpaa hymyillä jupiterinpunaisessa Mersussa. |
Vaimo sai osallistua jonkun verran viikonlopun
suunnitteluun, joten aloitimme Sara Hildénin taidemuseosta Tampereelta. Taas
kerran Iina osui oikeaan, sillä Erwin Wurmin humoristisia teoksia oli hauska
katsella.
 |
| Iina matkalla Sara Hildénin taidemuseoon. |
Tampereella jupiterinpunaista Shooting Brake –menopeliä oli
luonnollisesti esiteltävä isä-Harrille ja etenkin meidän suvun ”Rouva Mersulle”
eli Ritva-tädille. Isä ihmetteli alhaista dieselkulutusta, joka oli luvatusti
neljä litraa sadalla kilometrillä tavallisia teitä pääasiassa 80–100 km/h –nopeudella
ajaessa.
 |
| Harri ihmetteli alhaista kulutusta. |
Muistan, kuinka isän kanssa aikanaan laskettiin kulutuksia kynällä ja
paperilla. Nyt digimittarit näyttävät kulutuksen ja monet muut merkilliset
tiedot, joita humanistin on aivan mahdoton ymmärtää.
Helppohan se kulutus on laskea, jos tankkaa aina 100 kilometrin välein. Silloin saa suoraan kulutuksen tankatusta määrästä. Aika harvoin huoltoasemat sijaitsevat kuitenkaan juuri 100 kilometrin välein. Niinpä matemaattinen kaava auttaa: tankattu määrä jaetaan trippimittarin kilometrimäärällä, joka kertoo sadat kilometrit. Jos olet ajanut 251 kilometriä, jaat litrat 2,51:llä.
Kulutuksen ja polttoaineiden hintojen seuraamiseen saa muuten apua www.tankkaus.com -sivustolta!
Ritva-täti on suvun todellinen Mersu-asiantuntija. Upilla ja
Ritvalla oli aikojen alussa sellainenkin Mersu, jossa vaihdetanko oli ratin
yhteydessä. Siitä on kyllä sen verran aikaa, että sen yksilön pitäisi varmaan
olla jo museorekisterissä.
 |
| Ritva luottaa saksalaiseen laatuun. |
 |
| Kyllikki päivitteli vaaleita istuimia. |
Luulen, että Ritva ei ole muilla autoilla ajanutkaan kuin
Mersuilla. Eli Ritvalle ei ollut mikään jättiyllätys, että Shooting Braken
”vaihdetanko” oli siellä ratin juuressa. Sieltä löytyvät automaatin kaikki
seitsemän vaihdetta eteen ja pakki ilman sen suurempia murheita.
Tämän auton vaalea verhoilu sai anopin mietteliääksi.
Kyllikkiä lähes hirvitti istua niin valkoiselle
penkille. Valkoisen vastinparina käytetty kankaalla verhoiltu musta sisäkatto
korosti vielä istuinten valkoisuutta ja lisäsi arvokkuuden tuntua.
 |
| Autolla ajaminen on parhaimmillaan verrattavissa huvipuiston tuomaan riemuun. |
 |
| Uudenkaupungin Bonk-museo on hauska paikka, jos sen oivaltaa. |
Ajonautinnossa istuimet ovat tärkeässä roolissa. Nämä penkit
eivät jättäneet mitään toivomisen varaa. Niissä löysi mukavan asennon niin
pitkä kuin vähän pitkää lyhyempikin henkilö.
Hyvällä autolla ajaminen on aikuiselle aivan kuin huvipuistossa
käynti lapselle. Kesäretki tulee halvaksi, kun auto tarjoaa niin paljon
elämyksiä, ettei näillä kilometreillä paljon enempiä kaipaakaan.
Uudenkaupungin Bonk-museossa täytyi kuitenkin poiketa ihan
sisällä niin tehtaassa, verstaassa kuin mausoleumissakin. Tiedättehän sen
keksijätarinan miehestä, joka keksi kaikenlaisia mielikuvituksellisia tuotteita.
Alvar Gullichsen on ideoinut tämän hullunhauskan Bonk
Busineksen. Kaikkein hauskinta vierailun aikana oli kuunnella sivusta ulkomaalaista
pariskuntaa, joka ihmetteli Bonk-ideaa kysymällä useaan kertaan eri laitteiden
toimivuutta.
Mielikuvituksellisen viikonloppureissun jälkeen palasin
todellisuuteen, luovutin Shooting Braken ja hyppäsin vanhaan tuttuun
A-mersuuni. Hyvä tälläkin on ajella.
