Muistan hyvin, kun vein Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin poliittisen avustajan syömään Brysselissä kesällä 2002. Silloinen työnantajani Turun Sanomat maksoi sushiaterian. Nuori poliittinen avustaja oli kuin kala vedessä EU-byrokratian sisäpiirissä. Vaikutti siltä, että hänelle oli avautumassa ainutlaatuisen hieno virkamiesura. Ja sitten hän uskoutui minulle luottamuksellisesti kertoen suunnitelmistaan, että hän aikoisi siirtyä politiikkaan. Muistaakseni hän oli keskustellut asiasta silloin jo Kalervo Kummolan kanssa.
Annoin tälle tyylikkäälle nuorelle miehelle mielestäni erinomaisen neuvon: Älä missään tapauksessa vaihda tätä asemaasi politiikkaan. Siinä ryvettyy niin helposti.
Alexander Stubb ei kuunnellut minua vaan toteutti suunnitelmansa. Hyvä niin.
Olen kirjoittanut Tieteessä tapahtuu (2/2024) -lehteen Urheilun roolista presidentintekijänä. Artikkeli, jonka voi lukea täältä, ei käsittele vain näitä viime vaaleja, vaan ennemminkin kyse on laajemmasta katsauksesta presidenttien urheiluharrastuksiin. Selvää mielestäni on, että presidentin sisäpoliittisen roolin kaventuminen on avannut liikunnan ja urheilun mahdollisuuksien maailman presidenttiehdokkaille ja presidenteille.
Euroopan unioni on ollut Alexander Stubbin vahva selkänoja ja viitekehys kielitaitoisena poliitikkona. Hän on hyödyntänyt myös opiskelunsa Furman Universityssä. Hän opiskeli ensin taloustiedettä ja suuntautui sitten Itä-Euroopan mullistusten herättämänä kaukonäköisesti valtio-oppiin ja kansainväliseen politiikkaan.
Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että hänen tiensä tasavallan presidentiksi ei olisi auennut näin vaivattoman tuntuisesti, ellei hän olisi hurahtanut kestävyysurheilun kiehtovaan maailmaan. Suomen parhaisiin kestävyysjuoksuvalmentajiin kuuluva Timo Vuorimaa antoi hänelle ohjeita maratonjuoksuun, Antti Kasvio on neuvonut uintitekniikassa, ja muutenkin Stubb on osannut kerätä ympärilleen parhaita tukijoukkoja ja neuvonantajia.
Hyvät neuvonantajat ovat siivittäneet Stubbin triathlonharrastusta niin paljon, että hän on saavuttanut yli 50-vuotiaiden Euroopan mestaruuden.
Hyviä neuvonantajia tarvitaan myös politiikassa. En sitten tiedä, kuka neuvoi Alexia melko lyhyiden ministerivuosien ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajakauden jälkeen vetäytymään takaisin Keski-Eurooppaan ja ryhtymään Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi ja siirtymään sieltä Firenzessä toimivan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin School of Transnational Governance -yksikön johtajaksi. Ne muodostivat täydellisen ponnahduslaudan tasavallan presidentin kansainvälistä tehtävää ajatellen.
Olen vain kerran tavannut Alexander Stubbin puolison, Koneen johtajana vielä hetken aikaa vaikuttavan, Suzanne Innes-Stubbin, mutta luulen, että hän on Aleksin kaikkein tärkein neuvonantaja. He ovat lyhyessä ajassa onnistuneet luomaan, miten sanoisi, kohottavan tunnelman virallisten esiintymistensä yhteydessä.
Tasavallan presidenttinä Alexander Stubb on aloittanut niin hengästyttävällä tempolla, että se on vaatinut triathlonistin kuntoa. Muistan, kuinka viime syksynä keskusteltiin jopa siitä, että pitäisikö tasavallan presidentiltä riisua viimeisetkin vallan rippeet. Että meille voisi riittää seremoniallinen presidentti, joka vilkuttaisi liputuspäivinä Presidentinlinnan parvekkeelta Kauppatorille kokoontuneille kansalaisille. Maaliskuun alun jälkeen en ole sellaisia puheenvuoroja kuullut.
Ensimmäisten viikkojen aikana tasavallan presidenttinä Alexander Stubb tapasi tai keskusteli puhelimessa käytännössä kaikkien lähialueiden poliittisten johtajien kanssa. Hän aloitti kansainvälisen kanssakäymisen tapaamalla Euroopan parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan. Sitten hän kävi Norjassa seuraamassa Naton sotaharjoitusta ja soitti sieltä Norjan pääministerin kanssa Ruotsin pääministerille. Viikkoa myöhemmin hän puhui myös Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja YK:n pääsihteerin António Guterresin kanssa.
Ja kuinka taitavaa olikaan tehdä ensimmäinen ”maakuntamatka” kotimaiseen polttopisteeseen Joensuuhun ja Niiralan raja-asemalle! Kun presidentti poikkesi Joensuussa torikahvilla, väkeä oli Helsingin Sanomien varovaisen arvion mukaan satamäärin. Valokuvien perusteella arvioisin paikalla olleen jopa tuhatkunta ihmistä.
Keskustelua johdatteli paikallinen tähti, ampumahiihtäjänä vuosikaudet maailman huipulla kilpaillut Kaisa Mäkäräinen. Juontajan valinta oli täysosuma.
Pohjois-Karjalan asema on tukala, kun itäraja on suljettu. Sulku vaikuttaa yllättävän monella tavalla raja-alueen ihmisiin. On hyvä, että maan isä kävi henkilökohtaisesti kuulemassa ihmisten tunnelmia. Yhdellä vierailulla Stubb viestitti kaikille itärajan tuntumassa asuville suomalaisille, että heidän asiansa on tasavallan presidentin silmissä tärkeä.
Kuvaavaa on,että yksi niistä henkilöistä, joita Stubb kasvokkain tapasi, oli Risto Hassinen, 81, joka kertoi Helsingin Sanomille, että Stubb oli ensimmäinen, joka onnitteli häntä vuonna 2007 hänen voitettuaan oman sarjansa Helsinki City Marathonilla. Urheilu yhdistää.
 |
| Tasavallan presidentti Alexander Stubb. Kuva: Jussi Ratilainen / Tasavallan presidentin kanslia |
Tasavallan presidentin virallisen valokuvan julkaiseminen oli sitten aivan oma lukunsa. Ensinnäkin presidentti hymyili (!) valokuvassa. Siitähän nousi haloo. Että kuinka tasavallan presidentti voi hymyillä? Kovin vakavia olivat presidentit Tarja Haloseen asti. Hän oli ensimmäinen, joka uskalsi hymyillä valokuvassa. Mutta hänhän olikin nainen… Olisiko mies voinut hymyillä, aprikoitiin. Hänen jälkeensä myös Sauli Niinistöstä julkaistiin valokuva, josta on tunnistettavissa varovainen hymy. Nyt Alexander Stubbin virallisessa valokuvassa on täysi hymy, hampaat ja kaikki, niin kuin maailman onnellisimman kansan presidentille hyvin sopiikin.
Paljon pienemmän huomion sai tasavallan presidentin kanslian vahingossa (?) julkaisema valokuva, jossa virallista valokuvaa oli manipuloitu sen verran, että presidentin solmio oli suoristettu. Tekoälyn aikana on hyvä, että asiaan puututtiin.
Kovin ovat pieniä nämä meidän murheemme, niin kauan kuin tällä tasolla liikutaan.
 |
| Hannes Kolehmainen asui Kulosaaressa tässä talossa. |
Minulla on päättymässä Nurmijärven opistossa hyvän vastaanoton saanut luentosarjani Presidentit urheilijoina. Viimeisellä luennolla tiistaina 7.5.2024 käsittelen Mannerheimia, Ahtisaarta – ja Stubbia.
Presidenttiteema kuitenkin jatkuu kalenterissani senkin jälkeen. Olemme rakentaneet liikuntaneuvos Tuomo Jantusen kanssa Kulosaareen Presidenttikävelyn, joka suoritetaan Ukko-Pekan hengessä. Kokoontuminen on maanantaina 13.5. klo 18.00 Ukko-Pekan portailla Kulosaaren metroaseman vieressä ja reitti kiertää saaren suurlähetystöalueen halki. Tarkkasilmäinen voi bongata reitiltä esimerkiksi talon, jossa olympiavoittaja Hannes Kolehmainen aikanaan asui.
Kaksi päivää myöhemmin, keskiviikkona 15.5. klo 17.30, vedän Tamminiemestä Seurasaareen suuntautuvan Kekkosen lenkin. Siinä on sama idea kuin Ukko-Pekan kävelyssä. Kävellään Seurasaari ympäri ja pysähdytään muutaman kerran kuulemaan Kekkoseen liittyviä urheilu- ja muitakin tarinoita. Toisin kuin Presidenttikävely, Kekkosen lenkki on maksullinen ja vaatii ennakkoilmoittautumisen, jonka voi tehdä täällä, jos tilaa vielä on.
