Rahat jaetaan avoimesti yleisurheilun MM-kisoissa Pekingissä

Maratonjuoksija Henri Manninen on ensimmäinen suomalainen urheilija, joka laittaa itsensä likoon Pekingissä alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Moukarimiehet David Söderberg ja Tuomas Seppänen sekä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat myös heti avauspäivänä karsimassa loppukilpailupaikoista.

Ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin kisoissa saavutettu jo ennen kuin Manninen kumartuu maratonin lähtöviivalle klo 02.35 Suomen aikaa (Pekingissä on kello silloin 07.35). Siis mitä? No, Antti Pihlakoski valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen samassa IAAF:n kongressissa, jossa Sebastian Coe valittiin puheenjohtajaksi. Jos ei Pihlakoski nyt aivan voittanut, niin ainakin vahvan pistesijan hän saavutti!

Pojasta polvi paranee. Antin edesmennyt Pentti-isä oli aikanaan vahvoja urheiluvaikuttajia lounaisessa Suomessa. Antti ottaa vähän isompaa reviiriä haltuun.

Pihlakoski on käyttänyt entistä mailerin kestävyyttä noustessaan yleisurheilun hierarkiassa. Tähän asti hänellä on ollut maine Ilkka Kanervan oikeana kätenä, mutta nyt tilanne on aivan uusi. Pihlakoski nousi urheilujohtajien raskaaseen sarjaan. Mutta... edelleenkin vertailu tapahtuu Kanervaan, joka oli IAAF:n hallituksessa 2003–2011.

Pihlakoski on kampanjoinut Suomen Urheiluliiton tuella voimakkaasti, ja kova yritys palkittiin Pekingissä. Tämä on nyt suomalaiselle yleisurheilulle herkullinen tilanne, koska maailman muuttuessa Euroopan painoarvo on myös muutoksessa. Nyt tapahtuu hissiliikettä moneen suuntaan. Turun Paavo Nurmi Gamesin kannalta Pihlakosken nousu isokenkäisten sarjaan ei ole lainkaan huono asia! Odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla Pihlakosken seuraavaa kolumnia Turun Sanomissa!

Aivan ensimmäisiä haasteita Coen johtamalle IAAF:lle on kuitenkin eurooppalaisen yhteisnäkemyksen löytäminen. Tämä tuli ilmeiseksi, kun vahvan, mutta tappioon päättyneen puheenjohtajakampanjan käynyt ukrainalainen Sergei Bubka lähti Pekingistä ennen kisojen alkua pois, perhesyihin vedoten.

Mutta jätetään nyt urheilupolitiikka Pihlakoskelle, ja keskitytään urheilemiseen. Suomi on voittanut MM-kisoissa yhteensä seitsemän maailmanmestaruutta ja yhteensä 21 mitalia. Se on tilastotietoa, jonka soisi muuttuvan lähipäivinä!

Suomen saavuttamat sijoitukset MM-yleisurheilussa:

Kulta: 7 kpl

Hopea: 8

Pronssi: 6

4-sija: 11

5-sija: 11

6-sija: 9

7-sija: 4

8-sija: 9

Miesten keihäänheitto ja 50 kilometrin kävely, sekä naisten esteet, seiväs ja keihäs ovat lähinnä ne lajit, joista voisi löytyä potkua yllä olevien numeroiden muuttamiseen. Ja urheilussa on aina mahdollista, että joku tekee jymy-yllätyksen!

Taaloja jaossa kahdeksalle parhaalle

Olen perehtynyt ammattilaisena1932 kansainväliseen kilpailukieltoon julistetun Paavo Nurmen elämään, joten tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tähän myös Pekingin MM-kisoissa tarjolla olevat rahapalkinnot:

Kulta: 60.000 dollaria

Hopea: 30.000 dollaria

Pronssi: 20.000 dollaria

4-sija: 15.000 dollaria

5-sija: 10.000 dollaria

6-sija: 6000 dollaria

7-sija: 5000 dollaria

8-sija: 4000 dollaria

Uudesta maailmanennätyksestä on tarjolla lisäksi 100.000 dollarin bonus.

Sebastian Coe kirjoitti David Millerin kanssa
erinomaisen elämäkerran.

Tähän sopii lainaus Sebastian Coen erinomaisesta elämäkerrasta ”Running Free” (1981). Kirjan lopussa on vahvaa visiota siitä, että yleisurheilu muuttuu avoimeksi ammattilaisurheiluksi. Mutta tämä kehitys edellyttää kaikilta mukanaolijoilta vastuuta:

”It is inevitable that athletics will go Open, but it is vital that it does not just become licence to print money for the leading competitors and a handful of promoters and advertising agents collaborating with television. All of us at the top, including Ovett, Thompson, and Wells, ought to be thinking carefully not only of ourselves, but of what sort of sport we want to hand on to the next generation.”

Coe oli tuolloin hävinnyt Moskovan olympiakisoissa 800 metriä Steve Ovettille, mutta hän korjasi tilanteen voittamalla Ovettille povatun 1500 metriä. Olin takakaarteessa huutamasssa Sebille kannustusta kurkku suorana! Uskon, että hän ei voinut olla kuulematta sitä!

Vaikka Coen kirjassa esittämät ajatukset ovat visionäärisiä ja kypsiä, ikään kuin uraansa lopettelevan urheilijan näkemyksiä, hän jatkoi uraansa menestyksellä vielä muutaman vuoden ja voitti mailimatkan myös Los Angelesin olympiakisoissa 1984.

Mutta takaisin Pekingin MM-kisoihin! Toivon, että SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen lietsoo keihäsmiehet jälleen sellaiseen mielentilaan, että näyttöhalut kristallisoituvat vähintään yhdeksi mitaliksi. Ja samalla toivon, että mahdollisimman moni suomalaisurheilija yltää omalle ennätystasolleen ja pääsee jakamaan noita IAAF:n bonusrahoja.