Osallistuin Helsingin
yliopistolla järjestetyille Tieteen päiville ja luin tällä viikolla julkaistun
kirjan Kaikkea sattuu (Gaudeamus 2015). Siinä monet Tieteen päivien alustajista
kirjoittavat sattuman merkityksestä. Ilari Hetemäen, Pauliina Raennon, Hannu
Sariolan ja Tuomas Sepän toimittama kirja on erinomainen läpileikkaus
suomalaisesta tieteestä ja sattumien merkityksestä paitsi tieteessä, myös
laajemmin meidän elämässämme.
Kirjan teeman Sattuma – Slumppen voisi
kiteyttää esimerkiksi Juhana Vartiaisen artikkelin "Miksi taloutta ei voi
ennustaa mutta päätöksiä pitää tehdä" kautta. Vartiainen näkee nykyisestä
pitkittyneestä lamasta huolimatta, tai siitä johtuen, keynesiläisellä
ajattelulla julkisen vallan markkinataloutta ohjaavana toimijana olevan
käyttövoimaa myös 2000-luvulla.
Finanssikriisi ja maailmantalouden taantuma ovat vuodesta 2008 lähtien
jättäneet teoreettisen kuvan taloudesta hyvin arvaamattomaksi. On tajuttu, että
rahoitusmarkkinat voivat olla kollektiivisen harhakäsityksen vallassa. Vartiainen siteeraa
Nassim Nicholas Talebin teosta Musta joutsen (2007), jonka keskeinen sanoma on,
että niin luonto kuin ihmisten maailmakin kehittyvät suurten muutosten kautta.
Sen vuoksi rationaalisten odotusten teorioiden varaan luotu hallittujen
normaalijakaumien yllätyksetön maailma on harhakuva.
Vartiainen vertaa
kansantaloutta kissan ja hiiren juoksupeliin. "Kansantalous ei siis ole
biljardipallojen liikkuva joukko eikä edes järkevän kissan ja hiiren juoksupeli
– vaan ehkä sellainen kissan ja hiiren juoksupeli, jossa häkki voi yhtäkkiä
muuttaa muotoaan ja kissa muuttua norsuksi."
Vartiainen toteaa, että
suomalaisten osalta musta joutsen, "väestöjoutsen" oli helposti
ennustettavissa, mutta päättäjät eivät varautuneet siihen riittävästi. "Jo
parinkymmenen vuoden ajan on ollut nähtävissä, että julkistalous alkaa vuoden
2009 jälkeen heikentyä rakenteellisesti, tarjontatekijöiden heikkouden –
työikäisen väestön alkavan vähenemisen – vuoksi."
Tavallaan taloudesta
kirjoittaa myös Pekka Valtonen artikkelissa "Sattumalta löydetty
maailma". Hän selvittää, kuinka sattumanvaraista oli esimerkiksi se, että
Kolumbus purjehti juuri Kastilian (Espanjan) lipun alla uuteen maailmaan.
Taloudellisen hyödyn tavoittelu ja poliittinen kilpailu yllyttivät Euroopan
kuningashuoneita rahoittamaan retkikuntia löytöretkille.
Leif Åberg |
Kuuntelin myös Euroopan
historian tuntijaa Laura Kolbea, joka pohdiskeli ehkä puolitosissaan, että lähetetäänkö
Marsiin ensimmäisten siirtolaisten joukossa rikollisia aivan kuten aikanaan
Amerikkaan ja Australiaan.
Kaikkea sattuu -kirjassa
on Tapio Markkasen erinomainen artikkeli "Sattuman lyhyt askel avaruuteen".
En tiennyt, että Turussa syntyneellä tähtitieteilijällä Anders Johan Lexellillä
(1740–1784) oli osuutensa siinä, että Herschelin löytämä Uranus ymmärrettiin
planeetaksi eikä komeetaksi, kuten Herschel itse ensin luuli.
Kävin Wikipediasta
lukemassa, mitä Lexellistä kerrotaan: valmistui Turun akatemiasta 1760,
Upsalassa matematiikan apulaisprofessoriksi 1763 ja professoriksi 1766,
Pietarin tiedeakatemiaan 1768 ja Pietarin akatemian tähtitieteen professoriksi
vuodesta 1771. Turun yliopiston
matematiikan professoriksi Lexell nimitettiin vuonna 1775, mutta hän pyysi ja
sai luvan jäädä vielä kolmeksi vuodeksi Pietariin. Hän sai myöhemmin vielä
kahdesti pidennettyä virkavapauttaan, aina vuodeksi kerrallaan. Vuonna 1780 hän
oli palaamassa Turkuun, mutta Pietarin akatemia sai hänen mielensä muuttumaan
tarjoamalla vuoden pituisen opintomatkan Saksaan, Ranskaan ja Englantiin.
Vuonna 1783 hänestä tehtiin Pietarissa akateemikko.
Ilkka Niiniluoto kirjoittaa vapaasta tahdosta. Taustalla on kuva itämaiden kirjallisuuden professorista G.A. Wallinista, joka ei tullut valituksi Siperian-tutkimusmatkalle. |
Niiniluodon ajatuksia ja
kirjan teemaa voisi täydentää pohtimalla 200 vuotta sitten eläneen Helsingin
yliopiston itämaiden kirjallisuuden professorin Georg August Wallinin (1811–1852)
matkoja Lähi-idässä. Ahvenanmaalla syntynyt Wallin kävi Turun katedraalikoulua,
mutta luki yksityisesti ylioppilaaksi. Vuonna 1829 Wallin kirjautui Helsinkiin
siirrettyyn yliopistoon, mutta hänet erotettiin viisi vuotta myöhemmin. Hän
palasi pakkolomalta, valmistui ja pääsi yliopiston kirjaston ylimääräiseksi
amanuenssiksi. Hän olisi halunnut lähteä tutkimusmatkalle Siperiaan, mutta
valinta osui hänen opiskelukaveriinsa M.A. Castréniin. Wallinin matkat
suuntautuivat sen vuoksi Egyptiin ja Arabiaan.
Jouko Kokkonen |
Juha Mieto ja Lake
Placidin olympiakisojen sadasosatappio. Voi vain arvuutella, miten Mietaan
elämä olisi muuttunut, jos tuo sadasosa olisi kääntynyt hänen edukseen.
Ja sitten jalkapallon
MM-karsintaottelu Suomi-Ukraina. Suomi johtaa jatkoajalla Antti Sumialan
maalilla ja on matkalla jatkokarsintaan. Kulmapotku Ukrainalle. Ja sitten
maailma pysähtyy: pallo menee kuin painajaisessa viiden suomalaispelaajan
kautta omaan maaliin...
Mitä tähän enää voi
sanoa. Kaikkea sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti