Mikael Agricolan
päivän (9.4.) merkeissä pieni katsaus urheilujournalismin historiaan. Mitä
tekemistä Agricolalla oli urheilujournalismin kanssa? Ei varsinaisesti mitään,
mutta ilman Mikaelin kirjoittamaa ABCkirjaa,
tai hänen tekemäänsä Uuden testamentin
suomennosta, saattaisimme kirjoitella täällä vallan på svenska. Suomen kieltä puhuisi ehkä muutama 100-vuotias, jotka
lurittelisivat oraalisen kulttuurin helmiä, Waka
Wanhaa Wäinämöistä, ja sen sellaisia, muutamien yliopistotutkijoiden
riemuksi.
Ensimmäisellä suomenkielisellä urheilulehdellä oli hieno
nimi, Uljas. Se ilmestyi kaksi
vuotta. Vuonna 1886 ilmestyi 9 numeroa, ja seuraavana vuonna 12 numeroa. Lehden
vastuunalainen toimittaja oli tohtori Onni
Ruuth. Lehti ilmoitti olevansa urheuden ja reippauden edustaja. Käytännössä
lehti keskittyi metsästykseen. Uljaalla ei ollut vielä suurta kysyntää, ja
lehti lakkasi ilmestymästä kahden vuoden jälkeen.
Urheus ja reippaus kuvasivat sen ajan urheilua ja liikuntaa varsin
hyvin. Voimistelun, yleisurheilun, painin ja pallopelien lisäksi vahvoja
urheilulajeja olivat 1800-luvun lopulla myös ammunta, uinti, soutu, purjehdus,
moottoriurheilu, kalastus, metsästys sekä
koira- ja hevosurheilu. Ivar Wilskmanin neliosaisessa kirjassa Idrotten
i Finland (1904–1906) on oma lukunsa myös turistiurheilulle, siis matkailulle.
Uljas pääsi nauttimaan Sporten-lehden
luomasta mallista. Sporten perustettiin viisi vuotta Uljasta aikaisemmin,
vuonna 1881. Sporten luetteli lajeikseen idrott (liikunta), shakki, metsästys
ja kalastus (fiskvård). Vuonna 1881 lehteä julkaisi F.M.Mexmontan, 1881-1893 Alex
Hintze, ja 1893–1895 John Linsén.
Hintze oli erityisesti metsästysmiehiä, ja hän lähti
Sporten-lehdestä vuonna 1893 perustaakseen alan erikoislehden: Tidskrift för Jägare och Fiskare.
Kun Sporten lopetti vuonna 1895, ilmestyi nopeaan tahtiin
monia erikoisjulkaisuja täyttämään sen jättämän aukon.
Hjulsporten oli
polkupyöräilyn erikoisjulkaisu, joka ilmestyi vuosina 1895–1899.
Finska Kennelklubbs
Tidksrift alkoi ilmestyä vuonna 1896.
I Storm och Stiltje
oli purjehduksen ja soudun ystävien lehti, joka julkaisi vuonna 1897 kymmenen
numeroa.
Frisk Bris
ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899. Se oli purjehduksen erikoislehti, jota
toimitti Axel Söderlund.
Suomen Urheilulehti
alkoi ilmestyä vuonna 1898. Lehden perustajana ja vastaavana toimittajana oli Ivar Wilskman. Toimitussihteereinä
ahersivat Väinö Kahilainen ja J.F.Sjögren.
Urheilun erikoislehtien julkaisu keskittyi aika lailla Helsinkiin.
Kuopiossa ilmestyi vuonna 1897 Urheilija-niminen
lehti. Sen vastaava toimittaja oli nimeltään Edvard Mechelin.
Vuonna 1901 ilmestyi Helsingissä Idrott-niminen lehti. Alex.
Kåhlman ja Hj. Lange tekivät
sitä neljän numeron verran. Tämä Kåhlman oli todellinen monipuolisuusmies. Hän
teki yhden numeron verran Frisk och Bris
–lehteä vuonna 1899. Se oli eri lehti kuin Söderlundin toimittama samanniminen
lehti, joka oli huomattavasti pitkäikäisempi. Lisäksi Kåhlman alkoi toimittaa
Suomen ensimmäistä autolehteä vuonna 1906, siis 110 vuotta sitten. Lehden nimi
oli Automobilen.
Viipurissakin kokeiltiin Idrott-nimeä vuonna 1903. Idrott-niminen lehti ilmestyi kolmen
koenumeron verran, tosin toisen koenumeron nimenä oli Sport. Lehden
vastuullinen toimittaja oli Fjalar
Gejtel.
Voimistelun harjoitusoppi 1868
Lehtien lisäksi urheilusta annettiin ohjeita kirjoissakin.
Ensimmäisenä suomalaisena urheilukirjailijana mainitaan yleensä K. Göös, jonka Några ord om gymnastiken ilmestyi vuonna 1864. Suomeksi se ilmestyi
neljä vuotta myöhemmin nimellä Voimistelun
harjoitusoppi.
Viktor Heikel
kirjoitti vuonna 1874 kirjan Praktisk
handbok i skolgymnastik för gossar. Sen lisäksi hän kirjoitti
toistakymmentä muuta urheilukirjaa.
G.A. Gripenberg
erikoistui kehittämään armeijan liikuntakasvatusta. Heikel ja Gripenberg
julkaisivat yhdessä kirjan Handledning i
militärgymnastik vuonna 1881. Se ilmestyi suomeksi samana vuonna nimellä Neuvoja sotavoimistelussa.
Gripenbergin ohella Karl
Björkstén kirjoitti armeijan voimistelusta useammankin kirjan,
ensimmäiseksi 1888 kirjan Gymnastikundervisning
vid de finska aktiva bataljonerna.
Viipurissa ilmestyi vuonna 1903 ”Voimistelu ja Urheilu-Julkaisu”. F.E. Miettisen kirjoittamassa julkaisussa oli satakuntasivua.
Varhaisia matkailukirjoja
Ivar Wilskman
esittelee kirjansa Idrotten i Finland neljännessä osassa, josta tämän artikkelin tiedot ovat peräisin, muutaman
todella vanhan liikunta-aiheisen kirjan, joita nykyisin ei edes ajatella urheilukirjoiksi.
Koska matkailu ymmärrettiin ainakin joissakin piireissä Wilskmanin aikana
yhdenlaiseksi urheilun alaksi lienee paikallaan mainita myös tämän alan
kirjoja. Joh. Georg Hornborg
julkaisi Helsingissä vuonna 1821 kirjan nimeltä Vägvisare genom Storfurstedömet Finland. Enligt officiella uppgifter
och eljest inhämtade underrättelser. Kirjassa oli peräti 191 sivua.
Fredrik Berndtson
kirjoitti 54-sivuisen Notiser om
Helsingfors för resande, i synnerhet bad- och brunnsgäster vuonna 1845.
G. Ph. Armfelt
julkaisi Turussa vuonna 1858 kirjan nimeltä Handbook
för resande i Finland. Siinä oli 115 sivua ja yksi kartta.
Kun puhutaan varhaisesta urheilukirjallisuudesta, on hyvä
mainita myös R.F. von Willebrandin Fem sportmäns resa till kontinenten,
berättad av två af dem. Sommarminnen och dagsbokblad. 187-sivuinen kirja
ilmestyi vuonna 1885.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti