Karo Hämäläisen romaani ”Yksin” on hieno kaunokirjallinen
teos. Saksalainen Willi F. Könitzer kirjoitti vuonna 1937 ”Nurmi”-nimisen
romaanin, joten nyt oli totisesti aika saada myös suomalainen romaani Paavo Nurmesta.
Ilmeisesti Nurmi on ollut niin suuri hahmo, että
romaanikirjailijat eivät ole aikaisemmin rohjenneet ottaa häntä romaaninsa
päähenkilöksi. Nurmesta on kyllä tehty elokuva, ooppera ja teatterinäytelmä,
mutta mikään niistä ei ole noussut suurten taideteosten sarjaan. Tätä taustaa
vasten Karo Hämäläinen on tarttunut pelottomasti aiheeseensa ja tehnyt romaanin Nurmesta ja samalla suomalaisen
miehen mielenmaisemasta.
Hämäläinen itse rinnastaa romaaninsa Wäinö Aaltosen
varpaillaan juoksevaan juoksijapatsaaseen (1925), joka löytyy Helsingistä,
Turusta, Jyväskylästä ja Lausannesta. Minä vertaan romaania mieluummin Antero
Raevuoren kirjaan "Paavo Nurmi, juoksijain kuningas".
Hämäläisen kirjaa voisi luonnehtia kevytversioksi Raevuoren
neljännesvuosisata sitten kirjoittamasta elämäkerrasta. Raevuori teki aikanaan
niin hienon työn Nurmi-elämäkerrassa, että hän ansaitsisi jonkinlaisen
urheilukulttuurin erikoistunnustuksen suurtyöstään.
Mutta hyvin on myös Karo Hämäläinen haasteestaan selvinnyt. Siinä
missä Raevuori kirjoitti tietokirjan käyttäen höysteenä fantasiaa, siinä
Hämäläinen on kirjoittanut fantasiakirjan käyttäen höysteenä faktoja.
Joitakin yksittäisiä kohtia romaanista tekisi mieli korjata,
mutta koska kyseessä on romaani, ei korjaamiseen pitäisi olla tarvetta.
Romaanikirjailijalla on esimerkiksi lupa tehdä Nurmesta viulunsoittaja, vaikka
asialla ei todellisuuspohjaa olisikaan. Paavo Nurmen poika Matti Nurmi kiisti
voimakkaasti koko asian, kun kysyin häneltä isänsä viulunsoittoharrastuksesta.
Romaanikirjailija voi myös leikitellä ajatuksella, että
Nurmi olisi lyönyt vetoa itseään vastaan. Mutta Paavo Nurmen henkilökuvaan
sellainen ei minusta istu. Paavo Nurmi ei minusta ollut uhkapeluri, vaikka
saattoi menettää rahoja pörssissä, kuten Hämäläinen kuvaa. Pidän
pörssisijoittamista kuitenkin vastuullisena toimintana toisin kuin eettisesti
tuomittavaa vedonlyömistä itseään vastaan.
Yksi pieni asiavirhe minua kiusaa. Paavo Nurmi ei voinut
seurata Helsingin olympiakisoja televisiosta, koska kisojen televisiointi jäi
lopulta suunnitelmien tasolle. Amerikkalaisprofessori James Schwoch on
kirjoittanut tästä ansiokkaan artikkelin ”Transmission Impossible: Finland, the 1952 Olympics, and Cold
War TV”, joka julkaistiin viime vuonna toimittamassani kirjassa Journalismi ajassa.
Toisaalta,
romaanihenkilölle kaikki on mahdollista!
Kun miettii Karo Hämäläisen romaanin kokonaiskuvaa, niin viimeistään tällä kirjoitussuorituksella
hän nostaa itsensä elossa olevien suomalaisten kaunokirjailijoitten A-luokkaan.
Kyse ei ole vain urheiluromaanista, vaan ennen kaikkea kyseessä on haalean
romanttinen tarina vanhenevan miehen ajatusmaailmasta.
Pelkäsin
ensin lukea tätä romaania, koska tunnen Nurmen tarinan entuudestaan luettuani muun
muassa Toivo T. Kailan, Paavo Karikon ja Mauno Kosken, Antero Raevuoren, Sulo
Kolkan ja Helge Nygrénin sekä Risto Taimen kirjoittamat Nurmi-teokset.
Mutta tyylitaituri
Hämäläinen juoksuttaa faktaa ja fiktiota kevyesti, eikä asioita jäädä hieromaan
tarpeettoman pitkään. Tarina etenee, ja vastaan tulee sopivalla tempolla historiallisesti
tuttuja asioita, ja toisaalta romaanikertomukseen istuvia yllättäviä käänteitä.
Natsikirjailijan kirja Nurmesta
Saksalaisen tohtori Willi Friedrich Könitzerin (1905–1947)
romaani ”Nurmi” on mitä ilmeisimmin ensimmäinen romaani Paavo Nurmesta. Suomen
Urheilulehti otsikoi (10.5.1937) ”Erikoislaatuinen kirja Nurmesta”.
Könitzer oli natsikirjailija, joka oli väitellyt tohtoriksi vuonna
1932 aiheenaan Friedrich Hölderlin, antiikin Kreikkaa ihaillut saksalainen
filosofi ja runoilija. Könitzer oli Saksan yleisradion palveluksessa ollut
toimittaja ja kirjailija. Ennen Nurmi-romaania hän oli julkaissut kirjan ”Olympia 1936”. Toisen
maailmansodan jälkeen Könitzerin kirjatuotanto, joka tuki kolmannen valtakunnan
aatetta, päätyi Itä-Saksassa kiellettyjen kirjojen listoille. Sitä en tiedä,
oliko jopa Nurmi-romaani noilla pannalistoilla. Kirjailija itse menehtyi
Neuvostoliiton sotilaiden valvomalla Sachenhausenin vankileirillä vuonna 1947.
Könitzerin romaanin alkuperäisissä paperikansissa on ollut juoksukuva
Paavo Nurmesta. Romaanin pääosassa on kuitenkin saksalainen sotilas Fritz Eckl,
joka haavoittuu vuonna 1918 Suomen vapaussodassa ja näin entisen
juoksijalupauksen elämä muuttuu liikuntakyvyn menettäneen raajarikon
surulliseksi arjeksi.
Päähenkilö kuulee suomalaisesta juoksijalupauksesta Paavo Nurmesta,
hänen olympiavoitoistaan ja ennätyksistään. Se innostaa invalidisoitunutta
entistä urheilijalupausta.
Ecklin uskonnolliseen hurmokseen verrattava Nurmen ihailu,
tahdonvoima, ja vaimon tuki saavat hänen liikuntakykynsä vähitellen
palautumaan. Hän alkaa kävellä kainalosauvojen ja sitten kepin avulla. Hän
päättää lähteä Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa.
Suomen Urheilulehti esitteli kirjan seuraavasti: ”Tukholman kisojen 5000 m:n juoksusta ja
Hannes Kolehmaisen voitosta saavat lujan urheiluinnostuksen kaksi henkilöä,
Kolehmaisen nuori maanmies Nurmi ja saksalainen juoksija, tri Fritz Eckl
(kirjoittaja?). Viimeksi mainittu oli jo katsottu varmaksi edustajaksi
Berliinin olympialaisiin 1916, mutta sitten tuli maailmansota, hän joutui
Suomen vapaussotaan, sai jalkansa halvatuiksi ja palasi raajarikkona takaisin
kotimaahansa. Hänen viettäessään surullisia päiviä kotonaan perheensä parissa
ajatuksineen ja kuvitelmineen kasvaa kaukaisessa Suomessa tuleva suurjuoksija.
Nurmi keksitään eräällä sotilasmarssilla muitten asevelvollisten joukosta, hän
kehittyy, kulkee voitosta voittoon, olympialaisista olympialaisiin ja hänestä
tulee kansansa suuri mainosjuoksija.”
Saksalaisromaani on kasvutarina, jossa päämäärätietoisuus ja
tahdonlujuus palkitaan: ”Paavo Nurmen nousu ja tavaton voimallisuus alkaa
vaikuttaa ihmeellisesti sairaaseen Eckliin. Hänen sieluunsa tarttuu ikään kuin
voimaa Nurmesta, jonka vaiheita hän on sairaan intohimoisella mielenkiinnolla seurannut
vuodesta toiseen. Hän alkaa kuvitella omaavansa saman voiman, ja kun Ecklin vaimo
tukee häntä siinä uskossa, alkaa tahdonvoiman avulla terveyskin palata.
Tohtorimme alkaa kävellä kainalosauvojensa avulla, yrittää turvautua paljaaseen
keppiin ja lähtee Amsterdamiin nähdäkseen ihmeellisen auttajansa. Liikunta ja verenkierron
uudistaminen parantaa sairaan miltei kokonaan mutta hän uskoo että sen ihmeen
on Nurmi saanut aikaan, ja hänestä tulee aivan toinen ihminen.”
Könitzerille Nurmi on myyttinen hahmo, kenties
henkilökohtainen esikuva, joka antaa hänen romaaninsa päähenkilölle voimia.
Hämäläisen luoma Nurmi saa ravintoa myyttisestä hahmosta, kansallissankarista,
mutta se on samalla päähenkilön hyvin henkilökohtaista pohdiskelua. Hämäläisen
kirjan nimi, ”Yksin”, on mestarillinen oivallus ja istuu kirjan tarinaan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti