München 1972

Katselin Yleisradion Teema-kanavalta neliosaista historiadokumenttia Münchenin verilöyly 1972, ja päätin kirjoittaa blogiini ohjelman herättämiä ajatuksia. Ohjelmasarja, jossa palataan 50 vuoden takaisiin kauhun hetkiin, löytyy Areenasta. Suosittelen.

Järkyttävä päivämäärä 5. syyskuuta 1972 on osa oman sukupolveni kasvutarinaa. Se on karmea muistutus siitä, miten julmia ja häikäilemättömiä ihmiset voivat olla toisilleen.

Aihe, München 1972, tuli minulle seitsemän vuoden aikana erittäin tutuksi, kun tein Suomen joukkueen ylijohtajan Pekka Kareen muistelmia. Pekka joutui urheilujohtajana tilanteeseen, jota ei ollut harjoitellut. Suomen joukkueen majapaikasta näkyi selvästi se rakennus, jossa Israelin joukkue majoittui. Juuri sinne arabiterroristit iskivät.

Monet Israelin olympiajoukkueen urheilijat tulivat ensimmäisen kerran Saksaan toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Kilpakävelijä Shaul Ladany kertoi dokumentissa, että joukkue tiesi ennalta riskit. Hän kertoo dokumentissa myös kamalista keskitysleirikokemuksistaan. Vaikka Ladanyn tarina tulee kerrottua Pekan kirjassakin, elävän kuvan vangitseva voima on kieltämättä tässä kohtaa ylivertainen.

Ladany on esiintynyt lukuisia kertoja julkisuudessa, joten hänen tarinansa tunnetaan. Silti se puhuttelee joka kerta.

Olympiakisojen järjestäjänä Länsi-Saksa halusi esiintyä maailman silmissä vapaamielisenä ja modernina demokratiana, jossa ei tarvittaisi voimakeinoja tai poliisien luotiliivejä. Terroristit pilasivat tuon haaveen.

 

Varatuomari Pekka Kare joutui lapsena kahdesti jättämään Viipurin maalaiskunnassa ja Viipurissa sijainneet kotinsa puna-armeijan hyökkäyksen vuoksi. Sen vuoksi tuntuu aivan kohtuuttomalta, että hän joutui kohtaamaan terroristien hyökkäyksen oman urheilujohtajauransa huippuhetkellä.

Omasta kokemuksestani ajattelen, että Lasse Virénin, Pekka Vasalan, Tapio Kantasen ja muiden juoksijoiden hienot esitykset vetivät erikoisella tavalla valheellisen unohdusverhon terrori-iskun ylle. Vaikka kymmenvuotiaanakin tajusin terroritekojen julmuuden, heittäydyin täysillä suomalaisjuoksijoiden menestyksen luomaan haavemaailmaan.

Jos Suomen Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajan Pekka Kareen elämänmakuinen tarina kiinnostaa, voit tilata kirjan Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee minulta 20 euron ja postimaksun hinnalla. 

 

Kirjoitin kuukausi sitten Pekka Kareen ja Münchenin kisojen järjestäjäorganisaation pestaaman Suomen joukkueen avustajan Markku Nurmisen tapaamisesta. Se oli onnellinen hetki. Haluan tallentaa sen parhaisiin muistoihini.

Vähän aikaisemmin palvelutaloon muuttanut Pekka oli kyllä aluksi varovainen. Onko tämä 74-vuotias mies tosiaan se nuori kaveri, joka oli Suomen joukkueen apuna Münchenissä 50 vuotta sitten? Yhteiset muistot sulattivat jään ja tarinat lähtivät lentoon.  Voit lukea tuosta onnellisesta tapaamisesta täältä.

 

Ja tästä pitäisi löytyä saksalais-ranskalaisen dokumentin Münchenin verilöyly 1972 linkki Yle Areenaan.

P.S. Helsingin Sanomat julkaisi tänään 24.11.2022 Pekka Kareen muistokirjoituksen.