Liuksiala suomalaisen lääketieteen historiassa

Kirjoitin syyskuussa 2021 ilmestyneeseen Liuksialan kartano Kangasalla -teokseen ohuen tarinan lääketieteen historiaa. Se ei nouse kirjasta kovin hyvin esille, jollei sitä osaa sillä silmällä lukea.

Kirjan punaisena lankana oli Liuksialan kartano, joten yritin parhaani mukaan pysyä poissa harhapoluilta. Mutta kerron kirjassa kuitenkin muun muassa Kangasalan terveyslähteestä, jota käytettiin 1800-luvun alkupuolella.

Toinen mielenkiintoinen terveyteen ja sairaanhoitoon liittyvä äärimmäisen mielenkiintoinen yksityiskohta liittyi norjalaiseen Gausdalin vuoristokylpylään, jossa varakkaat suomalaiset kävivät hoidattamassa terveyttään. Siellä kävi myös Agathon Meurmanin pojan Jalmarin vaimo Adèle Meurman siskonsa Noran kanssa. Tuberkuloosi kuihdutti Noran hengiltä ennen kuin hän ehti täyttää 20 vuotta.

Kirjan onnistunut kansi on
Eija Kuuselan suunnittelema.

 

Suomessa korkein valtiollinen tunnustus, jonka lääkäri voi saada, on tasavallan presidentin myöntämä arkkiatrin arvonimi. Suomessa on vain yksi arkkiatri kerrallaan.

Arkkiatri Risto Pelkonen osaa kyllä löytää Liuksialan kartano Kangasalla -kirjasta sen ohuen lääketieteellisenkin tarinan, vaikka olen jättänyt muun muassa hänen henkilötarinansa kirjasta pois. Risto Lauri Agathon syntyi lääkäriperheeseen vuonna 1931. Hänen isänsä, lääkintämajuri, kaatui jatkosodan hyökkäysvaiheessa vuonna 1941, joten kasvatusvastuu jäi sairaanhoitajaäidille Aune Pelkoselle. Risto Pelkonen vietti osan sota-ajasta Ruotsissa sotalapsena.

Aune oli omaa sukuaan Liuksiala. Hänen isänsä oli senaattori Alfred Liuksiala ja isoisänsä kunnallisneuvos Agathon Meurman. Alfredin veli oli piirilääkäri Otto Meurman. Oton pojista Yrjö lähti seuraamaan isäänsä lääketieteen poluille, kun taas Otto-Iivarista (1890–1994) tuli asemakaava-arkkitehti.

Mainitsen kirjassa lääkäri Kalle Meurmanin, joka hoiti sodassa haavoittunutta Liuksialan kartanon nuorta isäntää Lasse Meurmania. Kalle Meurman oli Otto-Iivarin poika ja arkkiatri Risto Pelkosen pikkuserkku. Myös Yrjö Meurmanin poika korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori Otto Henrik Meurman (1921–2011) ja kasvinjalostuksen kehittäjän Olavi Meurmanin poika patologian professori Lauri Meurman (s. 1924) ovat arkkiatri Risto Pelkosen pikkuserkkuja.

Kun arkkiatri Risto Pelkonen täytti 90 vuotta, Duodecim, Lääkäriliitto ja Finska Läkaresällskapet perustivat arkkiatri Risto Pelkosen 90-vuotispäivän lahjarahaston Suomen Lääketieteen Säätiön yhteyteen. Sen tuotto käytetään lääketieteellisen tutkimustyön ja koulutuksen tukemiseen. Lahjoituksen voi tehdä täällä. 

Professori Yrjö Meurmanin virkaanastujaisluento vuonna 1943.
Kuva: F.E. Fremlingin kokoelma. Museovirasto.

Suvun vahva lääketieteellinen suuntautuneisuus tavallaan tasapainottaa sitä, että Meurmanit olivat monessa sukupolvessa sotilaita ennen kuin kapteeni Carl Otto Meurman hankki Liuksialan kartanon omistukseensa vuonna 1821.

Sotilaat asuivat sotilasvirkataloissa eri puolilla maata. Filosofian tohtori Tiina Miettinen, joka tutki väitöskirjassaan (2012) naimattomien hämäläisnaisten asemaa 1600- ja 1700-luvuilla, pitää Kaurakarpion mitalla -nimistä blogia. Hän innostui tutkimaan Carl Otto Meurmanin isän Constantin Meurmanin vaiheita blogissaan vähän tarkemmin. Constantinilla oli hallussaan sotilasvirkataloja, jotka hän laittoi vuokralle ja keräsi näin varallisuutta. Kannattaa tutustua tekstiin, joka löytyy täältä.

 

 

Markku Meurmanin kanssa avattiin syyskuussa
 ensimmäisen kerran kirjapainon laatikkoa.

 

Minä puolestani kirjoitin Liuksialan kartano Kangasalla -kirjasta esittelyn Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston Ryytipalstalle, ja kerroin lyhyen version kirjan tekemisestä. Ryytipalstan tekstiin voi tutustua täällä.

Olen saanut Liuksiala-kirjasta mukavaa palautetta. Ensimmäinen painos on käytännössä loppuunmyyty. Nyt mietitään, kannattaako ottaa toista painosta.

Ei ole mikään itsestäänselvyys, että tämäkin kirja tuli valmiiksi. Pudotin joulun alla silmälasit lattialle sillä seurauksella, että toinen linssi irtosi sangasta. Kävin optikolla, joka passitti minut silmälääkäriin. Nyt odotan pääsyä kaihileikkaukseen.

Täytyy olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä!

Säätiöpäivä - tuorein kirjani ”Liuksialan kartano Kangasalla” syntyi Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston ja Jalmari Finnen säätiön apurahojen tuella. #säätiötekoja #PirkanmaanKulttuurirahastonTuella #minätutkin pic.twitter.com/HFZR2zfKOb

— Kalle Virtapohja (@kallevirtapohja) October 1, 2021

Liuksialan yhteys lääketieteen historiaan vahvistui entisestään, kun toimitin professori emeritus Jukka H. Meurmanin muistelmat. Sen kirjan julkistamisesta voi lukea täältä.