Osallistuin Tartossa
Viron Urheiluhistoriallisen seuran 25-vuotisjuhlille. Viron Urheilumuseossa,
joka on Postimuseon yhteydessä, oli paikalla noin 60 urheiluhistorian
harrastajaa. Päivä herätti paljon ajatuksia virolaisten menestyksestä.
Urheilumuseossa erityisen
vaikutuksen teki sopivan humoristinen voimailuosasto, missä painija Georg Lurichin ja
muiden virolaisten voimamiesten muistoa vaalitaan elävästi.
Kerroin omassa esityksessäni
suomalaisista urheilusankareista ja urheiluelämästä vuonna 1914. Päivän aikana tuli luontevana
vastaparina mieleen Viro vuonna 2014.
Tarton yliopisto jouluvaloissa. |
Raul Rebane osaa imagonrakentamisen. |
Elämys ei vaadi miljoonien eurojen perusinvestointeja. Hienosti toteutetussa pienessä Postimuseossa voi esimerkiksi morsettamista kokeilemalla palata 1800-luvun tunnelmiin.
Viestit kertovat inhimillisestä taidosta, rohkeudesta, uskosta ja yrittämisestä.
Viron lippu hulmuaa ja jouluvalot loistavat komeasti, kuten Tarton yliopiston päärakennuksessa.
Aktiivinen
osallistuminen kertoo aidosta yhteisöllisyydestä. Eletään yhdessä. Osallistutaan.
Ei jäädä itsetyytyväisyyteen eikä etenkään tukehduta liialliseen
itsekriittisyyteen.
Vaikka Suomessa monet perusteettomasti
kuvittelevat, että Suomi on isoveli ja Viro perässä vedettävä pikkuveli, niin
Tarton kauniita jouluvalaistuja katuja astellessa alkoi mieleen tulla aivan
päinvastaisia ajatuksia.
Edward Decin ja Richard Ryanin
itseohjautuvuusteorian mukaan sisäisen motivaation ja onnellisuuden lähteitä ovat:
- vapaaehtoisuus
- kyvykkyys ja
- yhteenkuuluvuus.
Postimuseo tekee historian eläväksi. |
Nämä ehdot näyttäisivät
täyttyvän virolaisten urheiluhistorian harrastajien keskuudessa. On tärkeää
muodostaa yhteenkuuluvaisuuden foorumeita ja antaa arvoa sille, johon on yhdessä
ylletty.
Meidän oma kyynistynyt ilmapiirimme vesittää sitä, mitä me
olemme saaneet aikaan ja mikä olisi kallisarvoista etenkin meidän itsemme
kannalta. Erehdymme pitämään väheksyntää ja ilkeilyä kansanhuvina. Me olemme Suomessa jollain tavalla onnistuneet hukkaamaan sen
olennaisen taidon, miten voisimme antaa toinen toisillemme hyvää.
Viron urheilumuseossa
järjestetyssä juhlaseminaarissa jaettiin vahvoja kokemuksia kunnioittavassa
ilmapiirissä.
Urheiluhistorioitsija Enn Mainla täytti hiljattain 70 vuotta. |
Viron
urheiluhistoriallisen seuran puheenjohtaja Enn Mainla täytti muutama päivä
sitten 70 vuotta, joten juhlaan oli runsaasti aihetta. Juhlaseminaarissa viestintäkonsultti
Raul Rebane kertoi muun muassa kiekonheiton olympiavoittajan Gerd Kanterin
imagonrakennuksesta. Olin itse urheilutoimittajana Osakassa 2007, kun Kanter voitti maailmanmestaruuden,
ja Pekingissä 2008, kun Kanter voitti olympiakultaa. Kanterin tiimin toiminta
on kaiken aikaa vaikuttanut erittäin ammattitaitoiselta.
Toinen minuun suuresti
vaikuttanut esitys oli Postimees-lehden urheilutoimittajan Priit Pulleritsin
innostava ja sytyttävä esitelmä työstään urheilutoimittajana.
Toivoisin, että meillä Suomessakin
voitaisiin ottaa jalka pois jarrupolkimelta ja antaa enemmän arvoa sille kaikelle
hyvällä, jota meillä on yllin kyllin ympärillämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palautetta blogista!