Kirjamessuilla tekee aina löytöjä

Yksi syksyn ehdottomista huippukohdista on kirjamessuviikonloppu. Messuilla tapaa monia tuttuja ja mukavia ihmisiä, kuten vanhan, Riiassa nykyisin asuvan entisen työkaverin. Siellä pääsee fiilistelemään tähtien tuikkeessa, kuten nimikirjoituksiaan jakava uskomattoman suosittu Michael Monroe. Ja siellä voi tehdä halutessaan aikamatkoja vanhojen kirjojen osastoilla.

Matkaani tarttui tällä kertaa kaksi erilaista kirja, toinen tämän syksyn uutuus, toinen 1940-luvun klassikko.

Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja on kirjoittanut kirjan Ihmisen valmentaminen. Siinä on Juhani Wahlstenin ja Alpo Suhosen vaikutteita, ihminen ja urheilija on ajattelun keskiössä.

Esipuheen Auditorium Kustannuksen kustantamaan kirjaan on kirjoittanut suomalaisen palloiluvalmennuksen ykkösguru Erkka Westerlund. Hän korostaa, että valmentajan on pystyttävä johtamaan ensin itseään, ennen kuin voi tuloksellisesti johtaa ja valmentaa muita.

Kirjassa on paljon innostavia ajatuksia. "Yhteinen innostava päämäärä ja toiminnan tasolla jaettu arvopohja vahvistavat yksilön sitoutumista ja vastuullisuutta omaa ja myös koko ryhmän toimintaa kohtaan", Tiikkaja kirjoittaa.

Kirja sopii iltalukemiseksi yhtä hyvin esimiestyötä tekeville kuin urheiluvalmentajille.

Toinen uusi kirjani on olympiamitalivoimistelija (1908) Heikki Lehmuston Mies sisun ja sitkeyden: Suomalainen painimies vuodelta 1943. Sota-aikana julkaistu kirja on omistettu vapauden puolesta kaatuneille painijoille.

Tohtori Lehmusto on tehnyt todella mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka aineistona on ollut 91 suomalaista mestaripainijaa. Kirjoitan kirjasta toisen kerran tarkemmin, mutta kun kerran jo tuli mainittua, että se on omistettu kaatuneille, mainitsen kyseiset sankaripainijat. Kirjan julkaisuun mennessä olivat henkensä vapauden puolesta menettäneet:

• Kalle Viljamaa 28.3.1918 Tampereella
• Herman Nykänen 9.3.1940 Kannaksella
• Yrjö Haavisto 24.12.1939 Kannaksella
• Niilo Penttilä joulukuussa 1939 Kannaksella.
• Kaarlo Arponen 3.3.1940 Kannaksella

Herman Nykänen oli palannut Kanadasta puolustamaan kotimaataan ja Karjalaa. Hän kuoli samana päivänä kuin veljensä, Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettaja Yrjö Nykänen. Veljesten ruumiit löydettiin vasta jatkosodan aikana.