Münchenin olympiakisojen tunnelmissa

Tapasin eilen kaksi Münchenin 1972 olympiakisojen veteraania, joukkueen ylijohtajan Pekka Kareen ja Saksan olympiakomitean palkkalistoilla toimineen avustajan Markku Nurmisen. Oli hienoa päästä todistamaan vanhojen kaverusten tapaaminen 50 vuoden tauon jälkeen.

Markku Nurminen ja Pekka Kare.

Pekka lahjoitti yhdessä tekemämme muistelmakirjansa (Pekka Kare – Raudan ja runon mies muistelee) Markulle, joka puolestaan lahjoitti Pekalle pullon laatuviiniä ja hienoja valokuvia.

Markku Nurminen oli kisojen aikaan vasta 24-vuotias nuorukainen Jämsänkoskelta. Hän oli mennyt jokunen vuosi aikaisemmin Saksaan opiskelemaan kauppatieteitä. Eräänä päivänä hän huomasi aivan sattumalta, että Saksan olympiakomitea kokoaa avustajia eri maiden joukkueille lähestyvien olympiakisojen ajaksi. Markku päätti koettaa onneaan ja riemu olikin suuri, kun hän sai ilmoituksen, että hänet oli hyväksytty Suomen joukkueen avustajaksi.

Markku teki heti hyvän vaikutuksen Suomen joukkueen ylijohtajaan Pekka Kareeseen, joka järjesti Markulle majoituksen Suomen joukkueen majapaikkaan ja siihen liittyen asiaan kuuluvat akkreditoinnit ja kulkuluvat.

Markku Nurminen, Raimo Suikkanen ja Pekka Kare.

Raimo Suikkasen syntymäpäivät 

Kerran kun Markku vastasi puhelimeen, langan toisessa päässä oli Tarmo Manni. Hänellä oli selvät ohjeet: Raimo Suikkanen täyttää 30 vuotta, joten hänelle pitäisi hankkia 30 ruusua ja täytekakku. 

Suomen pyöräilyn kärkinimiin lukeutunut Raimo Suikkanen oli leskiäidin poika, jonka uraa näyttelijälegenda Tarmo Manni pönkitti. Viime vuonna kuollut Suikkanen kilpaili Méxicon ja Münchenin olympiakisoissa, teki pyöräilyssä useita Suomen ennätyksiä ja voitti useita Suomen mestaruuksia. Hän kilpaili hyvällä kansallisella tasolla myös maastohiihdossa.

Markku Nurminen teki töitä käskettyä. Raimo Suikkanen sai kakkunsa ja Suomen joukkue sai tunnelmaa kohottavaa ohjelmaa Ramin syntymäpäivien myötä.

Terrori-isku

Kisakylän alla oli joukkoliikenteen pysäkit ja parkkihallit. Aikaisin 5. syyskuuta Markku meni majapaikan alla olevaan halliin hakemaan aamupostia ja näki poliisiauton. Hän jäi seuraamaan tilannetta ja kuuli, että kisakylässä oli ammuttu ja tilanne oli päällä. Hän jäi seuraamaan poliisin toimintaa. Paikalle tuli myös muuta väkeä. Eräs suomalainen toimittaja katsoi kateellisena Markun kaulassa roikkuvia kulkulupia. Toimittaja ehdotti, että Markku menisi vähän tutkimaan, että mitä siellä kulmilla oikein tapahtuu, ja tulisi sitten kertomaan. Markulla oli kuitenkin sen verran älliä, että hän ei lähtenyt seikkailemaan terroristien valtaaman Israelin majapaikan nurkille.

Markku kertoi, että Saksan poliisi ei selvästikään ollut osannut varautua terrori-iskuun. Esimerkiksi poliisien asusteet viestittivät enemmän epävirallisuutta kuin voimaa ja turvallisuutta. Muutenkin poliisin toimintaa kritisoitiin jälkeenpäin. Läheisellä lentokentällä puhjennut tulitaistelu oli poliisilta huonosti organisoitu. Terrori-isku vaati kaikkiaan 17 ihmisen hengen.

Tuntui suorastaan terapeuttiselta, kun olympiaveteraanit pääsivät puhumaan tuosta järkyttävästä Mustan syyskuun tekemästä terrori-iskusta ja sen jälkiselvittelystä.

Liisa Hagelberg ja Pekka Kare.

 Liisa Hagelberg

Suomen olympiajoukkueen virallisena attaseana Méxicon ja Münchenin olympiakisoissa toimi ulkoministeriössä ensimmäisenä naisena merkittävää uraa luonut Liisa Hagelberg. Hän oli uinnin Suomen mestari, jonka isä Emil Hagelberg oli toiminut itsenäisen Suomen ensimmäisenä lipunkantajana Antwerpenin olympiakisoissa 1920.

Pari vuotta sitten 100-vuotiaana kuollut Liisa Hagelberg oli kielitaitoisena ja edustavana diplomaattina tärkeä tuki Suomen joukkueelle Münchenissä.

Silvia Sommerlath

Oli mukava päästä kuuntelemaan myös sitä, kun Pekka Kare ja Markku Nurminen muistelivat lämpimästi 18-vuotiasta Silvia Sommerlathia, joka toimi Münchenin olympiakisoissa VIP-emäntänä. Kisavieraiden joukossa oli myös ruotsalainen kruununprinssi, ja loppuhan on historiaa. Kaarle Kustaasta tuli pian kisojen jälkeen Ruotsin kuningas, ja muutaman vuoden kuluttua kielitaitoisesta Silviasta tuli Ruotsin kuningatar, joka nauttii suurta arvostusta myös muiden kuin hänet Münchenin kisoissa tavanneiden suomalaisten joukossa.

Kalle Virtapohja: Pekka Kare – Raudan ja runon mies muistelee. 2022.

Suksissa Suomen turva

Lumisen talven ja lukuviikon päätteeksi on mukava nostaa esiin kolme kirjoittamaani teosta, joissa hiihto on vahvasti esillä. Kirjojen kannet näkyivät taustalla taannoisessa Tomi Lindblomin juontamassa Alfa TV:n ohjelmassa Pekingin talviolympiakisojen alla. Olin vieraana samassa ohjelmassa urheiluoikeuden professorin Antti Aineen kanssa keskustelemassa kansainvälisestä urheilusta ja siihen vaikuttavista jännitteistä.

Ruutukaappaus Tomi Lindblomin ohjelmasta
"Ulkopolitiikka polttopisteessä" (Alfa TV).

Omat hiihtokilometrini jäivät tänä talvena vähiin, mutta suksenjälkiä on tullut painopaperille sitäkin enemmän.

 

Juuso Walden

 

Kirjassa Juuso Walden, urheilumies ja viimeinen patruuna (Readme 2021) esittelen vuorineuvos Juuso Waldenin ylläpitämää Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelmaa ja sen huipulle nostamia urheilijoita. Yhtiön suurin urheilusankari oli 1950-luvun hiihtokuningas Veikko Hakulinen, joka saavutti ”Juuson tallissa” kolme olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.

Yhtyneiden Paperitehtaiden urheiluohjelman ansiosta yhtiö keskitti hiihtäjät Jämsänkoskelle muun muassa sen vuoksi, että yhtiön pohjoisimmalla tehdaspaikkakunnalla oli totuttu lumisiin talviin.

Jämsänkosken Ilveksestä tuli Suomen ja luultavasti maailmankin paras hiihtoseura.

Juuson hyväksyntä oli myös Kaipolan hiihtokeskuksen rakentamisella 1960-luvun puolivälissä. Maailman parhaat mäkimiehet tulivat Kaipolan suurmäkeen hyppäämään, ja mäkimontussa oli yleisöä monituhantisesti.

Pidin maaliskuussa kolme esitelmää Juuso-kirjan pohjalta. Jämsänkoskella Taidetalo Pässinmäkeen ahtautui peräti 37 kuulijaa. Juuson tarina kiinnostaa.

 

Tahko Pihkala

 

Lauri ”Tahko” Pihkalalle hiihto oli sydämen asia. Urheilu oli hänelle väline Suomen itsenäisyyden hankkimiseksi, vahvistamiseksi ja puolustamiseksi. Hän kirjoitti Suojelukuntalaisen Lehdessä (nro 7, 1922) sata vuotta sitten: ”Talvessa maamme takeet, suksissa Suomen turva!”

Tahko oivalsi ensimmäisenä, että suomalainen maastohiihto pitää viedä järvien jäiltä ja tasamaalta mäkiseen maastoon, jos mielitään menestyä kansainvälisissä hiihtokilpailuissa ja etenkin Holmenkollenilla. Tahko sai aikaan Lahden Hiihtoseuran perustamisen vuonna 1922. Sen tärkein tehtävä oli toteuttaa Holmenkollenia vastaavat kilpailut. Salpausselän kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 1923.

Kirjoittamani elämäkerta Lauri Pihkala – koko kansan Tahko (Docendo 2022) ilmestyy 20.4.2022. Luulen, että muun muassa Ukrainan sodan synnyttämä epävarmuus selittää sitä, että kirja on jo monessa kirjastossa ennakkovarauksessa. Ihmisiä kiinnostaa, mitä Tahko oikein ajatteli.

 

Pekka Kare

 

Varatuomari Pekka Kare tunnetaan painonnostomiehenä. Painonnostoliiton kunniapuheenjohtajana hän on edelleen painonnoston ja keppijumpan puolestapuhuja. 

Pekka on ollut myös intohimoinen hiihtäjä. Finlandia-hiihto kuului takavuosina hänen kalendaarisiin tapahtumiinsa. Lisäksi hän hiihti monet kerrat Vaskoolihiihdossa ja Kvarton yöhiihdossa sekä joitakin kertoja myös Keski-Euroopan suurissa maratonhiihdoissa.

Pekka Kareen tarina alkaa luovutetusta Karjalasta, sillä hän on kotoisin Perojoelta Viipurin maalaiskunnasta. Vaikka evakkotaipaleet vaikuttivat koulunkäyntiin hänestä tuli lopulta juristi ja varatuomari.

Pekan merkittävin tehtävä urheilussa oli Münchenin olympiajoukkueen ylijohtajana toimiminen 1972. Tuskin mikään ylittää kammottavuudessaan sitä tilannetta, kun johtaa suurta suomalaisjoukkuetta, ja herää puhelinsoittoon, että arabiterroristit ovat hyökänneet kisakylään. Kirja Pekka Kare, raudan ja runon mies muistelee ilmestyy 14.5.2022.

 

Loimaan hiihtohistoriallinen seminaari

Ja vielä lopuksi mainitsen Loimaan hiihtohistoriallisen seminaarin, jonka järjestimme Jouko Pukin ja Timo Siukosen kanssa Sarka-museossa 18.3.2022. Teimme seminaarin pohjalta julkaisun (pdf), joka ilmestyy näinä päivinä.