29.12.2015

Wilma Murto, JTSK

Wilma Murto sulatteli jouluruokia omaperäisellä tavalla hyppäämällä uuden seiväshypyn Suomen ennätyksen 445 (22- ja 19-vuotiaiden sarjoissa). Tulos on samalla toiseksi paras 17-vuotiaan hyppäämä tulos Euroopassa. Angelica Bengtssonin Euroopan ennätys on 447.

Wilma Murto haki syksyllä Santahaminan olympialeiriltä
eväitä olympiavuoteen.
Someron monitoimihallissa 27.12. syntynyt SE-tulos on hämmentävän hyvä, monestakin eri syystä: 1) Kyseessä oli hallikauden ensimmäinen kilpailu, 2) Wilma hyppäsi edellisen vuoksi vain 12 askeleen vauhdilla, ja 3) Wilman kesä meni pilalle jalkavamman vuoksi.

Viime talvena Wilma hyppäsi junioreiden Suomen ennätyksen 440, mutta kesällä parhaaksi jäi 430. Nyt syntynyt tulos 445 on tärkeä ennen kaikkea Wilman oman itseluottamuksen kannalta. Tällä tuloksella hänet valitaan jo Amsterdamin EM-kisoihin, ja Rio de Janeiron olympiaraja on vain viiden sentin päässä.

Itse asiassa Wilma hyppäsi Somerolla kolme yritystä myös 450:stä, ja viimeinen yritys oli hyvin lähellä onnistumista. Katso kolmas yritys tästä: 


Se 450 on tuttu korkeus Wilmalle, sillä hän jahtasi sitä viime kesänä päästäkseen Pekingin MM-kisoihin. Jahti ei tuottanut tulosta, mutta hallitulos 440 oli niin hyvä, että Wilma olisi ollut rankingin perusteella oikeutettu hyppäämään MM-kisoissa. Loppujen lopuksi röntgenkuva paljasti, että jalkavammassa oli kyse veneluun murtumasta. Sen sijaan, että olisi matkustanut MM-kisoihin Kiinaan, Wilma päätti kilpailukautensa kuin seinään.

Suomen olympiakomiteassa oltiin hyvin hereillä ja sieltä tuli suureen pettymykseen kautensa päättäneelle Wilmallekin kutsu Santahaminaan olympialeirille. Uskon, että sieltä tarttui sellaista innostusta, joka nostaa Wilman mukaan Rion olympiajoukkueeseen.

Terveisiä Eliza McCartneylle


Wilman kovin kilpakumppani ei ole tällä hetkellä Suomen paras seiväshyppääjä Minna Nikkanen, joka hävisi Somerolla ensimmäisen kerran Wilmalle jäätyään 435:een. Wilman tuloksia verrataan maailmanlaajuisesti… ja vertauskohteena on Uuden-Seelannin Eliza McCartney. Hän hyppäsi Aucklandin lämmössä pari viikkoa sitten uuden junioreiden maailmanennätyksen 464 parantaen Ruotsin Angelica Bengtssonin neljä vuotta vanhaa ennätystä sentillä.

Eliza McCartney täytti joulukuun alussa 19 vuotta, joten hän on puolitoista vuotta kesäkuussa 17 vuotta täyttänyttä Wilmaa vanhempi. McCartney saattaa vielä tänä talvena parantaa ME-tulostaan 464:stä joitakin senttejä. Mihin McCartney ME-numerot tulevina viikkoina nostaakaan, sinne Wilmankin katse nousee.

 Jarno Koivusen seivästalli


Valmentaja Jarno Koivusella on käsissään nyt tämän vuoden paras suomalainen naisyleisurheilija Minna Nikkanen, ja lupaavin suomalaisjuniori, Wilma Murto. Näiden kahden suomalaisen yleisurheilun kruununjalokiven ohjaaminen on erittäin vaativaa, sillä hyppääjät ovat kehityskaarellaan aivan erilaisessa vaiheessa. Kymmenen vuotta vanhempi Nikkanen nirhaisee omaa ennätystään 460 lähinnä sentti kerrallaan ylemmäs. Murto sen sijaan voi yltää suuriinkin kertaparannuksiin.

Koivunen toimii valmentajana Turun Seudun Urheiluakatemiassa. Itse aikanaan 535 hypännyt Koivunen tuntee seiväshypyn tekniikan läpikotaisin, ja hän osaa selvästikin ohjata urheilijoita juuri sopivalla vaatimustasolla.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Nikkanen ja Murto ovat niin kiinnostavia urheilijoita, että kaksikon ympärillä alkaa liikkua monenlaisia neuvojia. Se on osa menestyksen kaavaa. Silloin valmentaja saa kyllä tehdä urheilijan kanssa rauhassa töitä, kun tuloksia ei vielä tule. Mutta kun lupaavia tuloksia alkaa syntyä, kasvaa myös kiinnostus, luonnollisesti. Niinpä tärkeintä, mitä Suomen Urheiluliitto voi nyt tehdä, on pyrkiä takaamaan hyvä harjoittelurauha Koivusen ”tallille”.

 Turku paras kaupunki yleisurheilijalle


Turku on tällä hetkellä yleisurheilijalle paras mahdollinen kaupunki. Harjoitusolosuhteet ovat huippuluokkaa kesällä ja talvella, ja Paavo Nurmi Games on jo nyt yksi Euroopan arvostetuimmista yleisurheilukilpailuista. Minna Nikkasen ansiosta naisten seiväshyppy on ollut jo aikaisemmin PNG:n lajiohjelmassa, mutta Wilman nousu Minnan haastajaksi takaa sen, että naisten seiväshyppy on tulevissakin Paavo Nurmen kisoissa yksi odotetuimmista lajeista.

Wilmalla on tiedossa todella mielenkiintoinen kesä, sillä Paavo Nurmi Gamesin, Amsterdamin EM-kisojen ja Rion olympiakisojen lisäksi kilpailuohjelmaan kuuluu ehkä kaikkein tärkeimpänä myös U20 MM-kisat. Ne piti järjestää Venäjällä Kazanissa, mutta IAAF otti Venäjältä järjestelyvastuun pois. Kolme maata oli kiinnostunut lyhyellä varoitusajalla ottamaan nuorten MM-kisat järjestettäväkseen,  mutta vain Puolan Bydgoszcz jätti määräaikaan mennessä hakupaperit. IAAF:n hallitus päättää isännyydestä lyhyellä pohdinnalla, jo 7. tammikuuta.

Karttaan vilkaisu kertoo, että Bydgoszcz on suomalaisille urheilijoille jonkun verran kiinnostavampi paikkakunta kuin Kazan. Se ero on melko tarkkaan tuhat kilometriä. Puolan Bydgoszcz on puolet lähempänä Helsinkiä kuin Venäjän Kazan.

Ensi kesän Timanttiliigassa hypätään naisten seivästä muun muassa Roomassa 2.6. ja Birminghamissa 5.6., mutta nämä kilpailut ovat ehkä ennemmin Minna Nikkasen kuin Wilma Murron ohjelmassa.

Jos Paavo Nurmi Games nousee Timanttiliigaan 2017, on naisten seiväshyppy siinäkin tapauksessa yksi kiinnostavimmista lajeista.

P.S.
Ai niin: Wilma tviittasi syksyllä, että hänen treeniohjelmassaan on merkintä JTSK. Se tarkoittaa, että Joku Tekee Sen Kuitenkin. Se on siis merkattu poikkeuksellisen raskaan harjoituksen yhteyteen.

Tutustu Wilman kotisivuihin täällä

22.12.2015

Naisten kilpagolfin taso kehittyy oikeaan suuntaan

Naisten golfin Euroopan kiertueen karsinnat päättyivät Marokossa suomalaisittain enemmän harmitukseen kuin iloon. Neljä pelaajaa pääsi pelaamaan neljän kierroksen jälkeen vielä viimeisen ratkaisevan kierroksen. Kukaan heistä ei pelannut tiistaina päätöskierroksella kuitenkaan kilpailun parasta kierrostaan.

Mutta kun katsotaan kokonaiskuvaa, niin naisten kilpagolf on mennyt Suomessa vuosi vuodelta huimasti eteenpäin.

”Ykkösketjun” pelaajat Ursula Wikström (LET ranking 17.), Noora Tamminen (33.) ja Minea Blomqvist-Kakko (65.) sekä LET Accessin kautta ensi kaudelle vahvan kortin pelannut Krista Bakker ovat esittäneet lupaavia otteita koko kauden ajan. Krista ylsi yhteen haastajakiertueen voittoonkin.
Oona Vartianen maajoukkueasussa vuonna 2013.

Marokossa esiintynyt ”kakkosketju” on nyt vahvempi kuin koskaan. Oona Vartiainen pelasi Marokon karsinnassa itsensä 30 parhaan joukkoon. Se takaa hänellekin täyden LET-kortin, ja lisäksi hän pääsee mukaan Golfliiton olympiaryhmään.

Vartiainen sijoittui karsinnassa 22:nneksi. Linda Henriksson (32.), Elina Nummenpää (36.) ja Sanna Nuutinen (65.) olivat muut koko karsinnan loppuun asti pelanneet. He saavat myös halutessaan LET-kategorian, eli ensi kaudella voidaan nähdä kymmenkunta suomalaista naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa, sillä ymmärtääkseni myös Leena Makkonen ja Marika Voss saavat halutessaan heikon kategorian LET:lle sillä perusteella, että osallistuivat viimeiseen karsintaan.

Krista Bakker teki kesken kauden mielenkiintoisen muutoksen omaan ohjelmaansa. Hänellä oli vahva LET-kategoria, mutta hän siirtyi kuitenkin kesän alussa haastajakiertueelle ja sai siellä menestymällä varmistettua ensi kaudelle LET-paikan.
Sanna Nuutinen ja Janne Marvaila
urheilutoimittajien tilaisuudessa.


Sen jälkeen, kun Janne Marvaila muutama vuosi sitten valittiin Golfliiton huippu-urheilupäälliköksi, on naisten kilpagolf mennyt vuosi vuodelta eteenpäin. Tiedän, että Jannea on arvosteltu, sillä tuloksia haluttaisiin nähdä heti, eikä monikaan näe, että siellä taustalla tehtävällä työllä olisi mitään arvoa. Menestyksen rakentaminen vaatii kuitenkin vuosia. Ja tämä vuosi on taas kerran vahvistanut, että suomalaisessa kilpagolfissa on oikea suunta.

Tietenkin yksilöurheilu lähtee ennen kaikkea hyvistä yksilöistä. Marokon LET-karsinnan paras suomalainen Oona Vartiainen nousi pari vuotta sitten maajoukkueen tukipilariksi. Tällä kaudella hän voitti yhden haastajakiertueen kilpailun, ja pelasi karsintafinaalissakin vahvasti. 

Sanna Nuutinen on toinen kakkosketjun vahva persoona, vaikka karsintafinaalissa etenkin viimeinen kierros jäi vaisuksi. Sanna opiskeli Yhdysvalloissa urheilupsykologiaa ja hän oli tällä osaamisellaan tärkeä lenkki amatöörimaajoukkueessa.

Sanna on hyvä esiintymään. Hän on kertonut muun muassa urheilutoimittajille golfin henkisestä puolesta. Se on arvokasta taustatyötä golfsanoman levittämisessä.


Naisten golfiin on tässä mainittujen pelaajien lisäksi tulossa paljon hyvää energiaa, hyviä yksilöitä. Toivottavasti kaikki energia suunnataan hyvässä hengessä suomalaisten menestyksen rakentamiseen.

12.12.2015

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.


Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet


Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan


2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit


KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.
Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat


Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat


Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit


Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat


Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.
Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.