Mietteitä golfammattilaisuudesta

Yksi amatöörigolfin mielenkiintoisimmista arvoturnauksista The Spirit International päättyi keskiviikkona edelliskerran tapaan isäntämaan eli Yhdysvaltojen voittoon. Whispering Pinesin golfklubilla pelattava turnaus on maailman parhaimpiin kuuluvien amatööripelaajien turnaus, jossa pelaavat kahden miehen ja kahden naisen joukkueet.

Itse asiassa samassa kisassa on peräti viisi eri kilpailua. Miesten ja naisten henkilökohtaiset kilpailut, miesten ja naisten erilliset parikilpailut (best ball) ja lisäksi miesten ja naisten tuloksista laskettu kokonaiskilpailu.

Lauri Ruuska, Kristian Kulokorpi, Matilda Casrén ja Emily Penttilä muodostivat Suomen joukkueen. Emilyllä on ymmärtääkseni viimeinen vuosi menossa Tulanessa, mutta Matilda on vasta kolmannen vuoden Junior-opiskelija Florida State Universityssä. Jos olen laskenut oikein. Opiskeluaikanaan molemmat ovat joka tapauksessa kehittyneet pelaajina isoja askelia.

Putti kohdilleen ja baanalle, tuumii Lauri Ruuska.

Keskustelin alkusyksystä Lauri Ruuskan kanssa Pickalassa ja silloin hän kertoi ammattilaissuunnitelmistaan. Ammattilaisuus on iso askel, ja ilmeisesti pelaaja itse tietää parhaiten, milloin se askel on otettava. Siinä taitaa olla parempi, jos ulkopuoliset malttavat olla jakamatta omia neuvojaan.

Sanon nyt kuitenkin kaikille ammattilaisuudesta haaveileville, että se polku on paljon kivikkoisempi, mitä majoreita televisiosta katsoessa voisi kuvitella. Iso päätös, joka ei muuta vielä mitään.  Oman toiminnan on oltava ammattimaista jo monta vuotta ennen tuota siirtymää. Ammattilaisen status ei tee kenestäkään yhtään parempaa pelaajaa vain sen vuoksi, että hän pelaa ammattilaiskisoja. Sen vuoksi ei ole ollenkaan huono asia, jos nuoret suomalaispelaajat malttavat siirtää tuota päätöstä.

Tämä tuli nyt mieleen, kun katselin Spiritin tuloksia. En kuitenkaan tarkoita, että Lauri Ruuska ei olisi kypsä siirtymään ammattilaiseksi, jos hän itse niin päättää.

Spirit Internationalin tuloslistaa katsoessa näkee, että Lauri on päässyt amatöörigolfissa hyvin lähelle maailman kärkeä. Hän sijoittui miesten henkilökohtaisessa kilpailussa jaetulle viidennelle sijalle 18 pelaajan joukossa.

Spirit International on siis se erikoinen turnaus, jossa henkilökohtaisen kisan paremmuus ratkaistaan laskemalla parin alittavat reikätulokset, siis birdiet ja eaglet yhteen.  Lauri Ruuska teki kolmen kierroksen kisassa 13 birdietä. Kristian Kulokorpi teki puolestaan neljä birdietä ja yhden eaglen.

Naisten kisassa Emily Penttilä sai 10 birdietä ja Matilda Castrén 9. Tasainen kaksikko sijoittui naisten parikisassa jaetulle kolmannelle sijalle.  Meksikon Maria Fassi teki 17 birdietä ja naisten ainoan eaglen. Painetaan nimi mieleen. Suomen edelle naisten kisassa sijoittuivat vain Meksiko ja Englanti. Espanja, Ruotsi ja Japani päätyivät samaan tulokseen Suomen kanssa.

Miesten parikisassa Suomi jakoi kymmenennen sijan, ja kokonaiskilpailussa Suomi jakoi Korean kanssa seitsemännen sijan.

Jotain suomalaisessa golfvalmennuksessa tehdään oikein, kun viime vuosina on noussut lukuisia amatöörejä aivan maailman kärjen tuntumaan.

Third place as a team at @thespiritgolf 2015 💪🏼 #GoFinland 🇫🇮 pic.twitter.com/rCPTup5Yai

— Matilda Castren (@CastrenMatilda) October 14, 2015

Urho Kekkosen jalkapallosaavutuksista 100 vuotta

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen muistetaan hyvin urheiluhenkisyydestään. Monelle varttuneemmalle kuntoilijalle tulee mieleen ”perässähiihtäminen”, kun puhe kääntyy Kekkoseen. Hän hiihti presidenttivuosinaan 1400 kilometriä talvessa, ja nosti määrän jopa 2000 kilometriin 73-vuotiaana lääkärin kerrottua, että hänellä on rinnassaan 40-vuotiaan sydän.

Mutta Kekkonen oli ennen kaikkea korkeushyppääjä. Hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1924. Vauhditonta kolmiloikkaa hän hyppäsi 972, joka oli epävirallinen maailmanennätys. Hänellä oli myös luontaista nopeutta, sillä 100 metriä meni parhaimmillaan aikaan 11,0. Pituutta Kekkonen hyppäsi 665, kolmiloikkaa 14,06, ja korkeutta 185.

Urho Kekkonen takarivissä toinen vas.

Kekkosen urheilu-uran alku oli todellista monipuolisuusurheilua. Hän voimisteli, hiihti, paini ja harrasti siis kaikkia mahdollisia lajeja, sillä Kekkoset asuivat Kajaanissa urheilukentän lähellä.

Kajaanin VPK:n urheiluseuran toimintaa oli elvytetty vuonna 1911 ja silloin perustettiin palokunnan voimistelu- ja urheiluseura. Vuonna 1914 se sai nimekseen Kipinä. Kekkonen liittyi muiden yhteiskoululaisten tavoin vapaapalokuntaan. Ari Uino kertoo kirjoissaan Rillit pois ja riman yli (1999) ja Nuori Urho Kekkonen (1985), että Kekkonen osallistui myös VPK:n urheiluseuran toimintaan aktiivisesti ja hänet nimitettiin seuran sihteeriksi ja kutsuttiin johtokuntaan jo ennen kuin hän oli täyttänyt 14 vuotta.

Hän pelasi jalkapalloa Kajaanin Kipinän joukkueessa vuonna 1915. Kuva löytyy edellä mainitusta Uinon kirjasta Nuori Urho Kekkonen. Muut pelaajat olivat Aarne Salonen, Eino Kemppainen, Arttu Vepsäläinen, Hannes Hartikainen, Kalle Piirainen, Vilho Martikainen, Antti Luttinen ja Matti Leinonen. Millaisia otteluita pojat mahtoivat hienoissa edustusasuissaan pelata? Voittivat kenties Kajaanin tai Kainuun piirin mestaruuden? Ja mitä mahtoi elämä tarjota muille joukkueen pelaajille?

Kekkosen oma elämänpolkuhan oli ainutlaatuinen ja huipentui neljännesvuosisadan kestäneeseen ajanjaksoon tasavallan presidenttinä.

Yleisurheilussa Kekkonen saavutti ensimmäisen piirinmestaruutensa 1500 metrin juoksussa vuonna 1916 ajalla 5.00,4. Samana vuonna hänestä tuli Kipinän puheenjohtaja, siis 16-vuotiaana! Hänen kykynsä huomattiin siis varhain, mistä yhtenä osoituksena toiminta SVUL:n Kainuun piirin sihteerinä 1917–1921.