In Memoriam Peter Tallberg (1937–2015)

Yleisradio kertoi KOK:n ainoan suomalaisjäsenen Peter Tallbergin menehtymisestä. Tallberg oli suuri suomalainen urheilujohtaja, joka nautti arvostusta KOK:ssa, kansainvälisissä purjehtijapiireissä, ja luonnollisesti kotimaassa.

Tallberg teki ainutlaatuisen uran urheilussa. Hän oli Moskovan olympiakisoissa 1980 Suomen joukkueen lipunkantajana ja samoissa kisoissa hän purjehti poikansa Mathiaksen kanssa 11:nneksi.

Ne olivat Peter Tallbergille jo viidennen olympiakisat. Vaikka hän oli Tokiossa vuonna 1964 neljäs ja olisi uudemman pistelaskutavan mukaan sijoittunut mitaleille, hän itse muisteli lämpimimmin juuri tuota Moskovan kisaa yhdessä Mathiaksen kanssa. Aika harvinaista on, että isä ja poika ovat olympiakisoissa samassa joukkueessa!

Peter Tallberg seurasi Erik von Frenckelliä Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. ”Petskin” vuonna 1976 alkaneen KOK-kauden merkittävimpiä asioita oli urheilijavaliokunnan toiminnan käynnistäminen ja puheenjohtajuus.

Peter Tallberg 1937–2015

KOK-uransa lisäksi Tallberg oli Kansainvälisen purjehtijaliiton puheenjohtaja (1986–1994), ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

”Kiveenhakkaajat” Arto Teronen ja Jouko Vuolle kirjoittivat viime vuonna Peter Tallbergin elämäkerran ”Urana olympiakisat. Peter Tallbergin tuulinen elämä”. Kirjassa käydään läpi Tallbergin uran hienoja hetkiä, mutta siinä on paljon tarinaa myös vastatuuliosuuksilta, kuten perheyrityksen valtataistelusta.

Oli koskettava kuulla aivan hiljattain Joukolta, kuinka Peter viime kuussa sanoi hänelle, että tämä on sitten viimeinen kerta, kun keskustelemme.

Sain urheilutoimittajana useaan otteeseen haastatella Tallbergia. Viimeisen kerran keskustelin hänen kanssaan reilu vuosi sitten Suomen olympiakomitean tiloissa Pasilassa. Luulen, että Peter katseli niitä tiloja jonkinlaisella haikeudella, olihan hänenkin työhuoneensa ollut 1990-luvulla samassa kerroksessa.

Peter Tallbergin kuoleman jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran ilman edustajaa Kansainvälisessä olympiakomiteassa sitten vuoden 1908. Tallbergilla oli omia kaavailuja seuraaja-asian järjestämiseksi, mutta hänen menehtymisensä voi muuttaa tilanteen suomalaisen urheilun kannalta kohtalokkaalla tavalla.

Terosen ja Vuolteen kirjassa Tallbergin seuraajakysymys ei vielä ollut ajankohtainen. Sen sijaan Tallberg pohdiskelee, että Euroopan mailla on KOK:ssa 49 jäsentä, kun Afrikalla on vain 20 jäsentä. 

Muutenkin KOK:n Eurooppa-keskeisyys taitaa olla murenemassa. Tallberg arvelee kirjassa, että Peking tullaan valitsemaan tämän vuoden heinäkuussa vuoden 2022 talviolympiakisojen isäntäkaupungiksi.  

Terosen ja Vuolteen kirja päättyy hienolla tavalla Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Thomas Bachin haastatteluun, ja tämän miekkailun entisen maailmanmestarin loppusanoihin: ”Kiitos Peter!”

Paavo Nurmen Amerikan-kiertue on huipentumassa

Paavo Nurmi on 16.5.1925 mennessä juossut 51 kilpailua Yhdysvalloissa ja voittanut 48 kertaa. Hän kilpaili länsirannikolta palattuaan kahteen kertaan suomalaisten seurojen kilpailuissa Bostonin liepeillä, ja jäljellä oli vielä kaksi odotettua kilpailua, maili ja 880 jaardia.

Joissakin lähteissä kerrotaan, että Paavo olisi kilpaillut New Yorkissa myös lauantaina 16.5., mutta sellaisesta kilpailusta ei amerikkalaisissa sanomalehdessä ole mitään mainintaa. Kun ajatellaan, kuinka intensiivisesti Nurmen jokaista juoksuaskelta tuolloin seurattiin, pidän lähes mahdottomana, että hänellä olisi ollut joku ”vähäpätöinen” kilpailu Brooklynissä, josta toimittajilla ei olisi ollut mitään tietoa.

Oletan, että tuo päivämäärä on jäänyt roikkumaan tilastoihin sen vuoksi, että päätöskilpailua suunniteltiin aluksi siihen päivään. Syystä tai toisesta päätöskilpailu siirtyi kymmenen päivää myöhemmäksi.

Jos Paavo Nurmi olisikin käynyt juoksemassa tuona päivänä jonkun koulun tapahtumassa näytösluonteisesti pari ratakierrosta, sitä ei mitenkään voi merkitä kilpailuluetteloon, koska mitään vahvistusta tällaisellekaan tapahtumalle ei ole löydettävissä.

Näin ollen olen päätymässä tarkan sanomalehtien lukemisen perusteella siihen, että Paavo Nurmen oikea kilpailumäärä vuoden Amerikan-kiertueella oli 53 kilpailua. Eri lähteissä tämä kilpailumäärä vaihtelee, mutta pitäisin kiinni tästä (53) luvusta.

Lehdissä kirjoitettiin runsaasti siitä, että Nurmi haluaa päättää viiden kuukauden kilpailukiertueensa maailmanennätyksiin maililla ja 880 jaardilla. Mailin ulkorataennätys 4.10,4 oli Nurmen omissa nimissä, ja Ted Meredithin 880 jaardin ennätys oli 1.52,2. Mailin ennätystä Nurmi yrittäisi 22.5. ja 880 jaardin ennätystä päätöskilpailussaan New Yorkin Yankee Stadiumilla 26.5.

Golfin olympiahistoria hämmentää

Olen muutaman vuoden ajan yrittänyt perehtyä golfin olympiahistoriaan. Täytyy sanoa, että se on todella merkillinen keitos. Mitä enemmän tietoa löydän, sitä merkillisemmältä kokonaiskuva alkaa näyttää.

Siis ensimmäiset olympiaturnaukset Pariisi 1900 ja St Louis 1904 ovat ihan OK. Ne ovat tavallaan herttaista ja pienimuotoista urheilun varhaishistoriaa. Mutta Lontoon olympiakisat 1908 hämmentävät.

The Times –lehdessä kerrottiin jo vuotta ennen Lontoon kisoja lajiohjelmat, ja golf oli siellä mukana muiden lajien joukossa. Suunnitelmissa oli järjestää miesten henkilökohtainen turnaus siten, että korkeintaan 30 pelaajaa yhdestä maasta saisi osallistua. Turnaus oli tarkoitus pelata 36 reiän lyöntipelinä. Lisäksi tarkoituksena oli järjestää joukkuekilpailu 6-miehisin joukkuein siten, että neljän parhaan tulokset otettaisiin mukaan.

The Times julkaisi vuoden 1908 alussa useita artikkeleita olympiagolfista. Turnaus oli tarkoitus järjestää Englannissa kolmella lähekkäin sijaitsevalla kentällä: St George´s, Cinque Ports ja Prince´s (Sandwich).

Ja turnaukselle oli katsottu ajankohtakin, kolme ensimmäistä päivää kesäkuusta.

Mutta niin vain R&A ilmoitti, että heitä ei ole informoitu. Ja näin he pistivät sen verran kapuloita rattaisiin, että Lontoossa ei sitten olympiagolfia pelattu. Näin alkoi golfin pitkä, yli 100 vuotta kestänyt taival olympiaperheen ulkopuolella.

Tämä tuli nyt vaan mieleen, kun Helsingin Sanomissa oli tänään Ari Pusan kirjoittama arvio kirjastani Golf – suuret turnaukset, suuret voittajat.  Juttu oli näyttävällä paikalla lehdessä. Kun menin aamulla Golf Talmaan, antoi ensimmäiseksi vastaan tullut Rainer Helling heti palautetta artikkelista. Lue Ari Pusan kirja-arvio täältä.

Olympiaranking

Historia on mielenkiintoista, mutta niin on tulevaisuuskin. Tänään on enää 451 vuorokautta, vain reilu vuosi, Rio de Janeiron olympiakisojen alkamiseen. Huh, kuinka nopeasti aika menee!

Tarkistin suomalaisten golfareiden olympiarankingin tällä hetkellä: Mikko Ilonen on tukevasti sijalla 23, mutta muita miehiä ei tällä hetkellä ole maailmanlistalla noin 300 parhaan joukossa, minkä olympiarankingissa 60 joukkoon sijoittuminen  edellyttäisi: 2 pelaajaa /maa; 15 parhaan joukosta tosin 4 pelaajaa /maa.

Naisten olympiaturnaukseen ovat vahvimmin tällä hetkellä varaamassa paikkoja Ursula Wikström (olympiarankingissa 50:s) ja Noora Tamminen (54:s).